Valtiosihteeri Raimo Sailas on sanonut virkamiestyöryhmän kuntauudistusesitystä puolustaessaan, että nykyiset kuntarajat on määritelty hevoskärryjen aikakaudella. Kansanedustaja Martti Korhonen (vas.), joka muutoin ei suhtaudu esitykseen yhtä innokkaasti kuin Sailas, on puolestaan sanonut kuntarakenteemme olevan peräisin kirkkoveneajalta. Nämä letkautukset antavat aiheen pariin kriittiseen huomioon.
Ensinnäkin: kuntauudistuksen ajajat eivät yleensä ole myöntäneet sitä, että kuntakoon kasvattaminen merkitsisi lähipalvelujen katoamista. Sailas ja Korhonen tulevat näillä letkautuksilla sen kuitenkin kätketysti myöntäneeksi: kulkuvälineiden kehittymiseen vetoaminen tuskin voi viitata muuhun kuin siihen, että välimatkat palveluiden äärelle tulevat entisestään kasvamaan.
Toiseksi: Ovatko liikkumismahdollisuudet autottomien maaseudun asukkaiden näkökulmasta edes parantuneet hevoskärryjen ja kirkkoveneiden ajoista? Nykyään heillä ei ole edes niitä – eikä tilalle ole tullut juuri mitään muuta. Tai tuli aikoinaan: linja-autojen ja junien paikallisliikenne, mutta se on nyt käytännössä lakkautettu.
Politiikassa kaikkia ratkaisuja tulisi tarkastella ensisijaisesti kaikkein heikoimmassa asemassa olevien ihmisten näkökulmasta. Lähipalveluista puhuttaessa heitä ovat syrjäseutujen autottomat ihmiset, mutta myös sellaiset vähävaraiset, joilla on auto – jatkuva autoilu kun ei ole halpaa lystiä. Olennainen on myös ekologinen näkökulma: onko mitään järkeä siinä, että samaan aikaan kun paasataan kestävästä kehityksestä, ihmiset pakotetaan autoilemaan entistä pitempiä matkoja?
Palveluiden heikkenemistä toki tapahtuu väen vähenemisen vuoksi ilman kuntaliitoksiakin, mutta ne kiihdyttävät tätä kehitystä. Jokainen kunta pitänee omalla maantieteellisellä alueellaan saatavissa ainakin joitakin peruspalveluita. Kun kuntaa ei enää ole, lakkaavat usein nämäkin palvelut sen alueelta. Tästä on jo lukuisia esimerkkejä.
Suomen eriväriset hallitukset ovat 1990-luvulta saakka purkaneet hyvinvointivaltiota pihistelemällä sen käytännön toteuttajien eli kuntien rahoituksessa tai suorastaan leikkaamalla sitä. Rahoituspolitiikka tietenkin selittää myös kuntauudistusta, jossa liitoksia ollaan nyt ajamassa kunnallista demokratiaa loukkaavalla pakolla, vaikka vielä eduskuntavaalien alla lähes kaikki puoluejohtajat suhtautuivat vähintäänkin varauksellisesti pakkoliitoksiin.
Mutta tämä ei selitä kaikkea. Kannattaa lukea joskus kokoomuksen Nykypäivä-lehteä. Nykypäivässä 23.9.2011 Keskuskauppakamarin toimitusjohtaja Risto E. J. Penttilä vaatii vauhtia kuntauudistukseen ja perustelee sitä erityisesti sillä, että kuntasektoria on avattava kilpailulle. ”Se tarkoittaa, että yksityiset yritykset tekisivät osan niistä töistä, jotka kunnat tekevät tällä hetkellä itse”, toteaa jutun kirjoittaja Ilkka Luukkonen. Penttilä huomauttaa Luukkosen jutun mukaan, että ”terveyssektoria hallitsevat tällä hetkellä ruotsalaiset yritykset, koska länsinaapurissa kuntia on jo avattu kilpailulle. Ruotsalaiset ovat osanneet myydä pohjoismaisen ylpeyden, koulun. Kunskapsskolan pyörittää yksityiskouluja Ruotsin lisäksi Britanniassa ja Yhdysvalloissa.”
Yksityisille yhtiöille isot kunnat ovat luonnollisesti houkuttelevampia ja kätevämpiä toiminta-areenoita kuin pienet. Tämä kuntauudistuksen keskeinen piilotavoite on valitettavan hyvin onnistuttu pitämään julkisessa keskustelussa piilossa. Onneksi meillä on edes Nykypäivä-lehti ja Keskuskauppakamarin väki, jotka kertovat monia muita suorasukaisemmin, mistä on kysymys!