Naistenklinikalla huudan
viekää minut kotiin
en osaa vielä puhua
suoritan Telemannin etydit
nätisti järjestyksessä
sormissa kasvaa rakkoja
kaikki pitelevät korviaan
luentani f-avaimessa ontuu
ryhdyn välttelemään: soittamista
hautaudun
mihin tahansa paitsi orkesterimonttuun
kunnes valitsen
soittimista vaikeimman
yksi kuiskaus,
ja lumi asettuu kaikkialle
tänään harjoittelen
risoluto,
se merkitsee päättäväistä
ihan sama, vaikka oppimista
ei tapahdu enää
kaikki johtuu varmaan helteestä,
joka vaivaa erityisesti tätä helmikuuta
valo paistaa kudosteni läpi
se haluaa ääneni, aineena
en pysy kasassa kauan
kenraalipaussi on seurannut minua Meilahdesta
ja nyt se on täällä
