Kun etsitään synonyymiä amerikkalaiselle mykkäelokuvaglamourille, katse kääntyy Louis B. Mayerin ja Irving Thalbergin johtamaan Metro-Goldwyn-Mayeriin, jossa oli kuuluisan mainoslauseen mukaan ”enemmän tähtiä kuin taivaalla”. Mutta silloin kun puhutaan taiteesta, puhutaan William Foxin johtamasta Fox Film Corporationista, jonka riveissä työskentelivät mm. F. W. Murnau, Frank Borzage, John Ford, Raoul Walsh, Allan Dwan ja uraansa 1920-luvun puolivälissä aloitellut Howard Hawks. Heistä kaksi ensin mainittua saivat takavuosina tiiliskivimäisen DVD-kokoelman, jossa riittää ihailtavaa ja katsottavaa pitkäksi aikaa.
Murnau ja Borzage, Hollywoodin runoilijat
Friedrich Wilhelm Murnau siirtyi Hollywoodiin koko maailman ylistämänä mestarina vuonna 1926, sai William Foxilta vapaat kädet Auringonnousua (Sunrise, 1927) varten ja sen epäonnistuttua lippuluukuilla myös menetti vapautensa hetkessä. Seuraavaksi valmistunut 4 paholaista (4 Devils, 1928) ei menestynyt sen paremmin, mikä syvensi Murnaun ahdinkoa filmikaupungissa entisestään. Kolmas Foxille tehty ohjaustyö, vuonna 1930 ensi-iltansa saanut Suurkaupungin tyttö (City Girl), päättyi riitoihin, ja Murnau irtisanoi sopimuksensa ennen kuin elokuva valmistui. Työn saattoi loppuun hänen adjutanttinsa A. F. Erikson Murnaun matkustaessa Etelämerelle kuvaamaan joutsenlaulukseen jäänyttä paratiisidraamaa Tabu (1931). Murnau ei ehtinyt koskaan nähdä Tabua valmiina, sillä hän kuoli auto-onnettomuudessa 11.3.1931 vain 42-vuotiaana.
Frank Borzage on jäänyt jälkipolville huomattavasti tuntemattomammaksi kuin Murnau, vaikka aktiivivuosinaan hän lukeutuikin Hollywoodin suurimpien ohjaajien joukkoon. Jo vuonna 1915 alkanut ohjaajanura (näyttelijänä Borzage oli aloittanut kolme vuotta aiemmin) kesti aina vuoteen 1961. Borzage voitti pitkän uransa aikana kaksi Oscar-palkintoa (1929, 1931) ja ohjasi lukuisia rakastettuja klassikoita, joista tunnetuimpana Paramountille vuonna 1932 valmistunut Jäähyväiset aseille (A Farewell to Arms). Mykkäkauden suurimmat teokset valmistuivat Foxille, niistä tunnetuin on puolestaan Auringonnousun kanssa samaan aikaan kuvattu Seitsemännessä taivaassa (7th Heaven, 1927). Amerikkalaisen elokuvan liian tuntematon mestari kuoli 68-vuotiaana syöpään 19.6.1962.
Murnau, Borzage and Fox -kokoelma sisältää molemmat Murnaun Foxille ohjaamat säilyneet elokuvat sekä kirjaksi painetun kuvarekonstruktion kadonneesta elokuvasta 4 paholaista. Tätä elokuvaa käsitellään myös Janet Bergstromin dokumentissa Murnau’s 4 Devils: Traces of a Lost Film (2004, 40 min.). Maailman parhaiden elokuvien joukkoon viimeisten vuosikymmenten aikana pysyvästi nousseesta (Sight & Soundin kriitikkoäänestykset 2002, 2012) Auringonnoususta on sekä Movietone-versio että eurooppalainen versio, joka poikkeaa ensin mainitusta sekä rajaukseltaan (1.20:1 / 1.33:1) että kestoltaan (94 min. / 79 min.). Molempia ohjaajia käsitellään myös isokokoisessa, runsain valokuvin kuvitetussa kirjassa sekä John Corkin Murnau, Borzage and Fox -dokumentissa (2008, 105 min.).
Foxilla vuodesta 1925 vuoteen 1932 työskennelleen Borzagen uraa käydään läpi kymmenen täyspitkän ja yhden osittain säilyneen (Rakkauden virta / The River, 1928) elokuvan voimin. Kuten monet muutkin ohjaajat, myös Borzage kärsi äänielokuvan tulosta, mutta onnistui oikaisemaan kurssinsa hyvissä ajoin, ja jo vuonna 1931 hän voitti toisen Oscar-palkintonsa elokuvalla Bad Girl (ensimmäinen palkinto oli tullut vuonna 1929, jolloin Borzage palkittiin parhaana draamaohjaajana elokuvasta Seitsemännessä taivaassa). Äänielokuvat eivät ole mykkäkauden mestariteosten veroisia, mutta niiden avulla kokonaiskuva Borzagen uran tuntemattomammaksi jääneestä aikakaudesta tulee tutuksi. Kun elokuvien rinnalle ottaa vielä Hervé Dumontin erinomaisen elämäkerran Frank Borzage: The Life and Films of a Hollywood Romantic (2006), alkaa kokonaiskuva ”elokuvamaailman satukuninkaasta” kirkastua lopullisesti.
Murnau, Borzage and Fox -kokoelman elokuvat on siirretty parhaista mahdollisista lähteistä. Siirrot ovat kautta linjan onnistuneita ja miellyttäviä katsoa isommaltakin kankaalta. Myös ääniraidat on saatu puhdistettua kiitettävästi, eikä vanhoille elokuville tyypillistä suhinaa ja rätinää ole havaittavissa. Lisämateriaalia on mukana kiitettävästi, ja ainoat moitteet annankin levyjen kiinnityksestä: pahvitaskuilla varustettu kansio on toki hyvännäköinen ja tyyliin sopiva, mutta levyjä poistettaessa on oltava todella huolellinen, etteivät ne naarmuunnu.
12 pitkää elokuvaa, yksi osittain säilynyt mestariteos, kaksi dokumenttia ja kaksi kirjaa, kommenttiraitoja ja kuvagallerioita sisältävä Murnau, Borzage and Fox -kokoelma on hintava, mutta loistava hankinta vanhoista elokuvista kiinnostuneille. Eikä sovi unohtaa visuaalistakaan puolta, onhan kokoelma todella näyttävän näköinen lisä kenen tahansa elokuvahyllyyn.
Jos ei kuitenkaan tunne vetoa tällaisen järkäleen hankkimiseen, mutta sekä Murnaun että Borzagen mykkäelokuvat kiinnostavat, kannattaa kääntyä englantilaisten puoleen. Eurekan tätä nykyä omistama Masters of Cinema on julkaissut sekä Auringonnousun (DVD, BD) että Suurkaupungin tytön (BD), BFI puolestaan Seitsemännen taivaan, Kadun enkelin, Rakkauden virran, Päivänsäteen että vuonna 1930 valmistuneen äänielokuvan Liliomin (kaikki DVD:llä). Myös Edition Filmmuseumilla ja Carlottalla on omat julkaisunsa. Ainoastaan Borzagen vuonna 1925 ohjaamaa Lazybonesia ei ole saatavilla tämän kokoelman ulkopuolelta.
Elokuvat
F. W. Murnau: Auringonnousu (Sunrise – A Song of Two Humans, 1927); Suurkaupungin tyttö (City Girl, 1930).
Frank Borzage: Lazybones (1925); Seitsemännessä taivaassa (7th Heaven, 1927); Kadun enkeli (Street Angel, 1928); Rakkauden virta (The River, 1928); Päivänsäde (Lucky Star, 1929); They Had to See Paris (1929); Song o’ My Heart (1930); Liliom (1930); Bad Girl (1931); Huomenna olen sinun (After Tomorrow, 1932); Young America (1932).
Janet Bergstrom: Murnau’s 4 Devils: Traces of a Lost Film (2004, dokumentti)
John Cork: Murnau, Borzage and Fox (2008, dokumentti)
