John F. Kennedy totesi: ”Ihmiskunnan on kyettävä lopettamaan sodat, tai sota lopettaa ihmiskunnan olemassaolon.” Tämä on ydinasekauden ja ilmastokriisin kategorinen imperatiivi. Nykyisin varastoissa on noin 14 000 ydinasetta, joista Yhdysvalloilla ja Venäjällä on kummallakin arvioilta 6 000. Sen lisäksi tulevat Ranskan, Kiinan, Iso-Britannian, Pakistanin, Intian, Israelin ja Pohjois-Korean ydinaseet. Ihmiskunta kykenee siis tuhoamaan itsensä moneen kertaan.
Sveitsiläisen rauhantutkijan Daniele Ganserin Imperium USA (2020) käsittelee Yhdysvaltojen sotilaallista voimaa ja sen historiaa. Teema on tärkeä. Trumpista päästiin, mutta Biden näyttää olevan myös ongelma. Hän on vienyt Yhdysvallat ”kahden rintaman sanasotaan Kiinan ja Venäjän kanssa” (HS 20.3.2021) Trump halusi tehdä omalla tavallaan Amerikasta jälleen suuren ja nyt vuorostaan Biden yrittää samaa ulkopoliittisella pullistelulla.
Yhdysvaltojen sotilasmenot olivat ennen 11.9.2001 tapahtunutta terrori-iskua 316 miljardia dollaria. Vuonna 2002 ne olivat nousseet 345 miljardiin dollariin ja Yhdysvaltojen hyökätessä Irakiin ja Afganistaniin ne ylittivät ensimmäisen kerran 400 miljardin dollarin. Vuonna 2005 USA:n sotilasmenot olivat nousseet 478 miljardiin dollariin ja seuraavana vuonna ne ylittävät maagisen 600 miljardin dollarin rajan. Kuudessa vuodessa Yhdysvaltojen sotilasbudjetti oli tuplaantunut.
Sotilasmenot olivat 600 miljardia dollaria vuonna 2015. Summa koostui muun muassa seuraavista menoeristä:
-
”sota terrorismia vastaan” Irakissa, Syyriassa ja Afganistanissa 64 miljardia dollaria
-
lähes 100 miljardia dollaria aseteknologian kehitykseen
-
noin 100 miljardia dollaria uusien asejärjestelmien ostamiseen
-
sotilashenkilöiden palkkoihin 135 miljardia dollaria
-
Pentagonin byrokratian menoihin 195 miljardia dollaria
-
noin 6 miljardia dollaria uusien informaatio-ja valvontatekniikan hankkimiseen
-
satelliitteihin ja erilaisiin avaruuteen liittyviin laitteisiin 7 miljardia dollaria.
Vuonna 2018 Yhdysvaltojen sotilasmenot olivat SIPRIn mukaan nousseet 649 miljardiin dollariin ja vuonna 2019 ensimmäisen kerran ne ylittivät 700 miljardia dollaria. Lopullinen summa oli 716 miljardia dollaria. Vuoden 2020 lopulla republikaanit ja demokraatit yhdessä hyväksyivät sotilasmenojen nostamisen 738 miljardiin dollariin. Koskaan aiemmin Yhdysvaltojen historiassa maa ei ole käyttänyt yhtä paljon rahaa sotilaallisiin tarkoituksiin. Yhdysvallat käyttää sotilaallisiin tarkoituksiin lähes 2 miljardia dollaria päivässä.
Yhdysvallat käytti vuonna 2018 sotilasmenoihin yhtä paljon kuin varustelumenojen Top-Ten-listan kahdeksan seuraavaa yhteensä. Yhdysvaltojen jälkeen sotilasmenoissa tulee Kiina 250 miljardilla dollarilla. Sen jälkeen seuraavat Saudi-Arabia 68 miljardilla dollarilla, Intia 67 miljardilla ja Ranska 64 miljardilla dollaria. Venäjä tulee vasta kuudentena 61 miljardin dollarin sotilasmenoilla. Summa on noin kymmenesosa Yhdysvaltojen sotilasmenoista. Sotilaallisessa mielessä Venäjä ilman ydinaseita olisi kääpiövaltio. Venäjän jälkeen tulevat Iso-Britannia ja Saksa, molemmat 50 miljardin dollarin summalla. Tendenssi on nouseva. Saksa on nostamassa asevarustelumenojaan Yhdysvaltojen painostuksesta 80 miljardiin dollariin per vuosi. Pian Saksan varustelumenot ovat lähes 20 miljardia dollaria vuodessa suuremmat kuin Venäjän.
Maailman 100 suurimman asekonsenin pääkonttoreista on 42 Yhdysvalloissa. Yhdysvaltalaisten asevalmistajagiganttien osuus maailman asekaupasta on 57 prosenttia (liikevaihto 226 miljardia dollaria). Maailman 100 suurimman asevalmistajan myynti oli vuonna 2017 lähes 400 miljardia dollaria. Sota ja aseet ovat yksi suurimpia teollisuuden aloja nykyaikana.
Maailman suurin aseiden valmistaja on yhdysvaltalainen Lockheed Martin. Sen myynti vuonna 2017 oli 45 miljardia dollaria ja yrityksellä on noin 100 000 työntekijää. Toiseksi tulee yhdysvaltalainen lentokoneiden valmistaja Boeing yli 140 000 työntekijällä ja 26 miljardin dollarin vuosittaisella asekaupalla. Sitä seuraa yhdysvaltalainen Raython yli 60 000 työntekijällä ja 23 miljardin dollarin asekaupoilla. Sijalla neljä tulee eurooppalainen varustelukonserni BAE Systems Isosta-Britanniasta 23 miljardin dollarin asemyynnillä.
Aseteollisuus on Yhdysvaltojen talouden ja työllisyyden yksi keskeinen kulmakivi. Yhdysvaltojen kaikissa osavaltiossa on sijoitettuna aseteollisuutta. Tämä takaa myös sen, että vaalipiirin kongressiedustaja antaa tukensa uusille asehankinnoille. Näin varmistetaan oman alueen työllisyys. Yhdysvaltojen solmiessa Jemenissä likaista sotaa käyvän Saudi-Arabian kanssa 350 miljardin dollarin asekauppasopimuksen presidentti Donald Trump tviittasi: ”Työtä, työtä, työtä.” Saman asian ymmärsi Qatarin Yhdysvaltojen lähettiläs, kun maa sopi Yhdysvaltojen kanssa F-15-hävittäjien ostamisesta 12 miljardilla dollarilla. Hän tviittasi puolestaan, että Qatarin ostot tuovat ”60 000 uutta työpaikkaa Yhdysvaltojen 42 osavaltiossa”. Nyt Suomi on harkinnut tukevansa aluksi 10 miljardilla dollarilla Yhdysvaltojen työmarkkinoita ja maan sotilasteollista kompleksia mahdollisilla hävittäjäostoilla.1
Yhdysvaltojen presidentti Dwight D. Eisenhower varoitti 17. tammikuuta 1961 jäähyväispuheessaan Yhdysvaltain sotateollisen kompleksin vaikutusvallan liiallisen kasvun aiheuttamista vaaroista. Nousevien asevarustelumenojen myötä sotateollisen kompleksin, joka koostuu taloudellisten toimijoiden, poliitikkojen ja sotilashenkilöiden verkostostosta, vaikutusvalta on kasvanut. Verkoston yhteinen etu on tavaroiden ja palveluiden tuottaminen sotilaallisiin tarkoituksiin ja asevarusteluyritysten ja Pentagonin poliittisen ja taloudellinen vaikutusvallan kasvattaminen.
Hyvänä esimerkkinä tästä on USA:n presidentin Bidenin valitsema puolustusministeri, ex-kenraali Lloyd Austin. Yle kertoi hänestä: ”Austin on neljän tähden kenraali, joka johti Barack Obaman presidenttikaudella Yhdysvaltain Lähi-idän joukkoja. Myöhemmin hän oli mukana suunnittelemassa Yhdysvaltain sotilaskampanjaa terroristijärjestö Isisin tuhoamiseksi Irakissa ja Syyriassa” Sen lisäksi Austin on ”Yhdysvaltain ensimmäinen tummaihoinen puolustusministeri”. Mutta YLEn uutisessa (https://yle.fi/uutiset/3-11686405) ei mainittu, että Austinilla oli keskeinen rooli Irakin sodassa ja Bagdin valtauksessa 2003. Obama nimitti hänet myöhemmin Centcomin johtajaksi – viraston, joka oli keskeisesti vastauussa Yhdysvaltojen sotilaallisista operaatioista Afganistanissa, Syyriassa ja Jemenissä. Myöhemmin hänestä tuli tyypillinen sotateollisen kompleksin edustaja. Vuonna 2016 Austin siirtyi eläkkeelle ja hänestä tuli myös asevarustelukonserni Raytheonin hallintoneuvoston jäsen. Danielle Brian (Project on Government Oversigh) toteaa, että kenraali ja asevarustelukonsernin edustaja on ”oletettavasti kaikista mahdollisuuksista huonoin”. Hänen mukaansa se olisi huono uutinen ”jokaiselle reaaliselle irtiotolle sotilasteollisesta kompleksista”.
Nykyinen kansainvälisen tilanteen kärjistyminen ja kasvava militarismi ovat nykyisen ilmastokriisin aikana tuhoisa kehityssuunta. Ihmiskunnalla ei ole varaa uuteen kylmään sotaan eikä asevarusteluun globaalin ekologisen kriisin oloissa.
