Vihreä siirtymä, kriittiset raaka-aineet ja globaali geopolitiikka

Ukrainan sodan varjossa on menossa totaalisen muutoksen aikakausi, joka koskettaa kokonaisvaltaisesti nykyistä yhteiskuntaa, sen tuotantoa, kulutusta ja elämäntapaa. Ihmiskunta on kuilun reunalla. IPCC:n viimeisin raportti varoittaa, että ilman merkittäviä toimia maapallon ilmasto on lämpenemässä 2,2–3,5 astetta. Tuoreen eurooppalaisen ilmastohavaintopalvelu Copernicus-raportin mukaan Eurooppa kuumenee paljon nopeammin kuin muut maanosat. Keskimäärin viimeisten viiden vuoden aikana lämpötilat Euroopassa ovat nyt 2,2 astetta korkeammat kuin esiteollisella aikakaudella. Nyt syntyneille ihmisille se, mikä meille on kuuma kesä, on viileä kesä.

Yhteiskunnat ovat huomattavasti haavoittuvaisempia kuin aiemmin on oletettu. IPCC:n viidennessä raportissa sivilisaatiolle aiheutuvia suuria riskejä nähtiin vasta viiden asteen lämpenemisessä. Kahdeksan vuotta myöhemmin laaditussa yhteenvetoraportissa varoitetaan, että jopa kahden asteen lämpötilassa jotkut ilmastoon sopeutumisen rajat ylittyisivät. Ydinsodan lisäksi ihmiskunnan tulevaisuuden suurin vaara on ilmastonmuutos ja ekologinen kriisi. Ihmiskunnan on lopettava voitontavoittelun nimissä käytävä ”sota planeettaa vastaan”.

Ensimmäisen kerran ihmiskunnan historiassa aika on rajallinen ongelmia ratkaistaessa. Saksalaisen ilmastotutkijan Friederike Otton mukaan ihmiskunnalla on 5–7 vuotta aikaa ratkaista ilmastokriisiin liittyvät keskeiset haasteet. ”Lähivuodet ovat luultavasti tärkein jakso koko ihmiskunnan historiassa”, arvioi IPCC:n puheenjohtajistoon kuuluva Debra Roberts tilannetta.

Ilmastokriisin yhden keskeiseksi ratkaisuksi on nostettu uusiutuvan energian tuotannon lisääminen ja yhteiskunnan sähköistäminen. Entistä ajankohtaisemmaksi uusiutuvan energian tuotanto on tullut Venäjän hyökättyä Ukrainaan ja Euroopan irrottautuessa Venäjän fossiilienergiasta.

Vähemmälle huomiolle tässä yhteydessä on jäänyt julkisuudessa se, että ihmiskunnan tie puhtaaseen energiaan on nostanut taistelun kriittisistä raaka-aineista. Mineraalien kysyntä kasvaa räjähdysmäisesti, kun ihmiskunta pyrkii hiilineutraaliin yhteiskuntaan. Vihreä teknologia ei ainoastaan niele terästä, betonia ja alumiinia, vaan myös muun muassa litiumia, nikkeliä, kuparia, mangaania, grafiittia ja harvinaisia maametalleja. Tuulivoimalat edellyttävät asennettua megawattia kohti yli 10 000 kg mineraaleja, ja jos roottorit ovat meressä, luku on jopa 15 000 kg. Aurinkopaneeleihin tarvitaan 7 000 kg. Tekoälyn, 5G:n, autonomisen ajamisen ja sähköisen liikkuvuuden kaltaisilla läpimurtoteknologioilla on yksi yhteinen piirre: ne edellyttävät harvinaisia strategisesti tärkeitä metalleja. Tämän lisäksi harvinaiset metallit ovat digitalisaation lisäksi modernin huippuaseteknologian aikakauden välttämättömyys. Hävittäjät, taisteluhelikopterit, panssarivaunut ja ohjukset edellyttävät samalla tavalla kriittisiä mineraaleja kuin digitalisaatio.

Geopolitiikan tasapaino tulee muuttumaan, koska harvinaisten raaka-aineiden tarjonta keskittyy usein muutamaan maahan ja se synnyttää geotaloudellista kilpailua. ”Geopoliittisesti turvallisista toimitusketjuista näiden materiaalien hankintaa varten on tulossa valtioiden strateginen tehtävä”, toteaa amerikkalaisen energiaturvallisuuteen ja ilmastomuutokseen erikoistuneen Center for Strategic & International Studies (CSICS) raportti.¹ Raportin kirjoittaja Jane Nakano toteaa, että puhtaista energiateknologioista on jo tullut ”geotaloudellisessa kilpailussa kiistakapula” Kiinan ja Yhdysvaltojen välillä. Kriittisten mineriaalien hallinnasta on tulossa uusi konfliktin ja sodan uhkaa kasvattava tekijä kansainvälisessä politiikassa.²

Lenin totesi Imperialismi-teoksessaan: ”Mitä kehittyneempi kapitalismi on, sitä konkreettisempi on raaka-aineiden puute, sitä kiihkeämpi on kilpailu ja raaka-ainelähteiden metsästys eri puolilla maailmaa, sitä katkerampi on taistelu siirtomaiden hankkimisesta”. Yhdysvaltalainen toimittaja Harry Magdoff kirjoittaa teoksessaan Imperialismin aikakausi (1970): ”Ensimmäinen ja tärkein keino turvallisuuden ja kontrollin varmistamiseksi jyrkkien ristiriitojen maailmassa on pyrkimys saavuttaa kontrolli niin suureen osaan raaka-ainelähteistä kuin mahdollista riippumatta siitä, ovatko ne lähellä tai kaukana ja ovatko ne käytössä olevia vain potentiaalisia.” Raaka-aineiden hallinnassa ei ole kyse vain siitä, että jokin maa tai suuryritys hamstraa raaka-aineita omaan käyttöönsä. Kyse on myös sen varmistamisesta, että tärkeät raaka-aineet ja markkinat pysyvät omissa käsissä, ja niiden varmistamisesta sotilaallisesti.

Ukrainan sotaa voidaan tarkastella myös taisteluna raaka-aineista. Newsweekin mukaan Ukrainan konfliktissa näyttelevät raaka-aineet tiettyä roolia. Yhdysvalloissa ja sen liittolaisissa on käynnissä ponnisteluja ”Ukrainan valtavien resurssien tunnistamiseksi, kehittämiseksi ja hyödyntämiseksi avainmetalleina”. Yksi keskeinen kysymys liittyy titaaniin, joka on tärkeä aine aseteollisuudessa (hävittäjät, ohjukset, sukellusveneet, torpeedot, ammukset). Newsweekin mukaan titaani on aseteollisuuden ”heikko kohta”. Amerikkalaiset turvallisuusasiantuntijat ja poliitikot kehottavat Yhdysvaltain hallitusta käyttämään Ukrainan titaanilähteitä vaihtoehtona kiinalaisille ja venäläisille lähteille. Jos Yhdysvallat pelaisi korttinsa oikein, Yhdysvaltain kongressiedustaja sanoi Newsweekille, Ukraina ”voisi olla todella houkutteleva vaihtoehto venäläisille ja kiinalaisille lähteille”. ³ Yhdysvalloissa toivotaan, että vain muutama kuukausi sodan päättymisen jälkeen Ukraina voisi ”toimittaa merkittäviä määriä titaania länteen”. Tavoitteena on turvata USA:n tarpeet.

Myös Venäjä on kiinnostunut titaanilähteistä, jotka ovat osittain Donbassissa ja Ukrainan eteläosissa. Kaikkiaan siellä arvioidaan olevan luonnonvaroja biljoonien dollarien arvosta.⁴ Myös EU-maat ovat kiinnostuneita Ukrainan kriittisten metallien esiintymistä. EU solmi vuonna 2021 strategisen raaka-ainekumppanuuden Ukrainan kanssa. Ukrainassa on 22 EU:n nimeämistä kolmestakymmenestä kriittisestä raaka-aineesta.Tällä hetkellä noin 33 prosenttia Ukrainan harvinaisten metallien esiintymistä on Venäjän miehittämillä alueilla. Sodan riehuessakin ulkomaalaiset yritykset ostavat lisenssejä hyödyntääkseen Ukrainassa esiintyviä kriittisiä raaka-aineita nyt ja etenkin tulevaisuudessa.⁵

Yhdysvaltojen ja Kiinan kiristyvien välien taustalla ovat myös osittain kriittiset metallit ja niiden hallinta.⁶ Yhdysvallat on luokitellut ”kriittisiksi” 50 mineraalia, joista jotkut, kuten alumiini ja platina, ovat suhteellisen laajalti tunnettuja. Toisia, kuten harvinaista maametallia neodyymiä tai platinaryhmän metalleihin kuuluvaa rodiumia, ei juurikaan tunneta, vaikka niiden merkitys maailmantaloudelle on kasvamassa.

Kansainvälinen energiajärjestö (IEA) ja OECD arvioivat raportissaan (2020), että jopa sen vähemmän kunnianhimoisessa ”kestävän kehityksen” skenaariossa litiumin maailmanlaajuinen kysyntä kasvaa 42-kertaiseksi vuosina 2020–2040, grafiitin 25-kertaiseksi, koboltin 21-kertaiseksi, nikkelin 19-kertaiseksi ja harvinaisten maametallien seitsenkertaiseksi. Vihreällä vaihtoehtoisella energialla on hintansa ja raaka-ainevaatimuksensa.

Yhdysvaltojen riippuvuus ulkomailta tulevista kriittisistä mineraaleista on aiheuttanut kasvavaa huolta maan hallitsevissa piireissä. Tämä on myös yksi keskeinen tekijä Yhdysvaltojen ja Kiinan jatkuvasti kiristyvissä suhteissa. Syyskuussa 2020 Trumpin hallinto allekirjoitti asetuksen 13953, jossa julistettiin Yhdysvaltojen välitön kansallinen hätätila kriittisten mineraalien toimitusten osalta. Tekstissä todettiin: ”Nämä mineraalit ovat maallemme välttämättömiä, [mutta] tällä hetkellä meillä ei ole kapasiteettia tuottaa niitä jalostetussa muodossa tarvittavia määriä.” Yhdysvallat hankkii yli puolet vuotuisesta kulutuksestaan ulkomailta 31 kriittisen mineraalin osalta. Yhdysvallat on täysin riippuvainen 14 kriittisen mineraalin tuonnista tarpeidensa tyydyttämiseksi.” Helmikuussa 2021 Bidenin hallinto allekirjoitti asetuksen 14017 ”Amerikan toimitusketjujen kestävyyden vahvistamiseksi”. Asetus täydensi Trumpin asetusta 13953 ja antoi energiaministeriölle valtuudet tunnistaa toimitusketjujen riskit ja antaa suosituksia.

Helmikuun 24. päivänä 2022 – päivänä, jona Venäjä aloitti hyökkäyssotansa Ukrainaa vastaan – julkaistiin ”Suunnitelma Amerikan teollisuuden elvyttämiseksi ja kriittisten toimitusketjujen turvaamiseksi”. Sitä oli edeltänyt kokous, jossa keskusteltiin kriittisiä mineraaleja koskevista toimenpiteistä. Biden sanoi, että hänen hallintonsa oli tukenut miljardien dollarien uusien investointien myöntämistä ”kriittisiin mineraaleihin, kuten litiumiin, grafiittiin [ja] harvinaisiin maametalleihin”, ”joita tarvitaan kipeästi monissa amerikkalaisissa tuotteissa”. Biden sovelsi 31. maaliskuuta 2022 puolustustuotantolakia näiden mineraalien ”luotettavien” lähteiden turvaamiseksi. Laki juontaa juurensa Korean sodan ajoilta, ja se antaa hallitukselle mahdollisuuden valvoa ja ohjata yksityisiä investointeja kansallisen puolustuksen nimissä.

Yhdysvaltojen tavoite ei ole vain kontrolloida elintärkeitä raaka-aineita, vaan myös samalla estää Kiinaa hyödyntämästä niitä omaan korkeateknologiaansa. Tällä hetkellä Kiina hallitsee kriittisten materiaalien prosessointia. Yhdysvallat itse ei ole yhdenkään kriittisen mineraalin osalta johtava maa niiden louhinnassa tai prosessoinissa. Tärkein esimerkki tästä ovat harvinaiset maametallit. Kiina louhii 60 prosenttia harvinaisista maametallista ja käsittelee niistä jopa 90 prosenttia. Niiden ensisijainen käyttötarkoitus on kehittynyt elektroniikka mukaan lukien aseteknologia, minkä vuoksi Yhdysvaltain hallitseva luokka on huolissaan Kiinan hallitsevasta asemasta harvinaisten maametallien arvoketjussa. Vuonna 2022 Bidenin hallinto ilmoitti suuresta aloitteesta tarjota miljardeja dollareja investointeja harvinaisten maametallien louhintaan ja käsittelyyn kotimaassa.

Yhdysvalloille ei ollut aiemmin ongelma, että Kiina hallitsee näiden mineraalien käsittelyä ja louhintaa. Ne ovat kaksi maailman saastuttavinta alaa. Niiden halpa tuottaminen merkitsee vakavaa ympäristön saastumista ja myrkyllistä jätettä, joka on vakava vaara ihmisten terveydelle. Kiinasta on useiden vuosikymmenten aikana tullut kapitalistisen maailmantalouden hikipaja. Koska lännen yritysten valmistustoiminta, mukaan lukien elektroniikka, keskittyi Kiinan laajoihin tehdaskaupunkeihin, oli loogista, että myös maailmanlaajuinen mineraalien käsittely ja jäte keskitettiin sinne. Ongelmalliseksi tilanne tuli siinä vaiheessa, kun Kiina alkoi itse hyödyntää niitä omassa korkean teknologian tuotannossa ja aseteollisuudessa.

Viimeisten 15 vuoden aikana Yhdysvallat on alkanut nähdä Kiinan yhä enemmän eksistentiaalisena uhkana globaalille hegemonialleen ja on suunnannut maailmanlaajuisen sotilaallisen strategiansa ”hillitsemään” Kiinan. Presidentti Obaman aikana Yhdysvaltain joukkoja siirrettiin suuressa mittakaavassa Kiinan saartamiseksi ja Yhdysvaltojen poliittisen ja taloudellisen vallan vahvistamiseksi Aasian ja Tyynenmeren alueella. Vuonna 2016 Yhdysvaltojen armeijan esikuntapäällikkö Mark A. Milley sanoi, että Kiinan nousun myötä sota Yhdysvaltojen ja suuren vihollisen välillä oli ”melkein varma” seuraavien vuosikymmenten aikana. Maaliskuussa 2021 tehtävistään eroava Yhdysvaltain Intian ja Tyynenmeren komennon komentaja amiraali Phil Davidson varoitti mahdollisesta sodasta Kiinaa vastaan seuraavan kuuden vuoden aikana. Vain muutamaa kuukautta myöhemmin, marraskuussa Milley julisti, että sota voi syttyä seuraavan kahden vuoden sisällä. Se johtaisi varmasti kolmanteen maailmansotaan.

Maaliskuun 31. päivänä vuonna 2022 pidetyssä lehdistötilaisuudessa Valkoinen talo ilmoitti puolustussuojelulain soveltamisesta kriittisten mineraalien toimitusten varmistamiseksi: ”Yhdysvallat toimittaa strategisesti tärkeitä ja kriittisiä materiaaleja, joita tarvitaan siirtymävaiheessa. kuten litium, nikkeli, koboltti, grafiitti ja mangaani suurikapasiteettisiin akkuihin – riippuvat epäluotettavista ulkomaisista lähteistä… Olemme joutuneet tuomaan suuren osan – lähes 100 prosenttia – muista maista, etenkin Kiinasta.” Euroopassa Telegraph-lehti totesi: ”Kiinan ylivoima kriittisten mineraalien suhteen voi olla yhtä vaarallinen Euroopalle kuin Venäjän energia-ase… Eurooppa tuli hyvin myöhään maailmanlaajuisessa kilpailussa kriittisistä mineraaleista.”

Kriittisten mineraalinen hallinnasta on tulossa kysymys, joka on vaarassa kiristää Yhdysvaltojen ja Kiinan suhteet äärimmilleen. Vaarana on kehityksen eskaloituminen kolmanneksi maailmansodaksi, joka uhkaa koko ihmiskunnan kohtaloa.