”Valkoisen rodun puolesta” – uusfasismi ja Itä-Ukrainan kriisi

Kiivaat taistelut jatkuvat Itä-Ukrainassa. Ukrainan armeija on tuhonnut systemaattisesti Itä-Ukrainan infrastruktuuria, ja alueen siviilien inhimillinen katastrofi syvenee.¹ Jo lähes miljoona ihmistä on paennut taisteluja. Kansainvälinen yhteisö on ollut kyvytön löytämään kriisin rauhanomaista ratkaisua. On asetettu pakotteita ja vastapakotteita. Kansainvälis-poliittinen ilmapiiri on saanut kylmän sodan piirteitä. EU, Yhdysvallat ja Venäjä pyrkivät turvamaan omat geopoliittiset etunsa alueella.

Eri osapuolien harjoittama sotapropaganda on vahvistanut ja kärjistänyt vastakkainasettelua. Kaikki osapuolet ovat kaivaneet fasismi-termin vastustajan leimaamiseksi. Venäjälle Kiovan hallitus on fasistinen.² Ukrainalle ja lännelle Putinin Venäjä on valtio, jolla on fasistis-autoritaarisia piirteitä. Lännessä Euroopan äärioikeiston tuki Putinille ja Venäjän toimille Krimillä on nähty osoituksena Venäjän autoritaarisen hallinnon esikuvallisuudesta. Lännessä on varoitettu liitosta ”joidenkin eurooppalaisten äärioikeistolaisten puolueiden ja Venäjän nykyjohdon välillä”. Se on nähty ”avainriskiksi euroatlanttiselle integraatiolle” ja ”provenäläisen blokin muodostumiseksi Euroopan parlamentissa”. ³

Lännen valtamediassa on torjuttu voimallisesti näkemys, että Ukrainan poliittisissa prosesseissa uusfasistisilla voimilla olisi ollut merkittävä rooli. Tätä näkökulmaa tukee uusfasistien heikko menestys Ukrainan presidenttivaaleissa toukokuussa 2014. Uusfasistisen Oikean sektorin johtaja Dmitry Jaroš sai vaaleissa vain 0,7 prosenttia ja uusfasistisen Svobada-puolueen puheenjohtaja Oleh Tjahnybok vaivaiset 1,16 prosenttia äänistä. Ukrainan nykyisessä hallituksessa Svoboda-puolueella on kuitenkin maatalous-, opetus-, ympäristö- ja varapääministerin salkut. Sen lisäksi puolueella on vaikutusvaltainen yleisen syyttäjän virka. Oikean sektorin edustaja on kansallisen turvallisuus- ja puolustusneuvoston varajohtaja ja Svoboda-puolueen jäsen sen johtaja. Kaikkiaan uusfasisteilla on hyvin merkittävät asemat Kiovan hallintokoneistossa vajaan kahden prosentin kannatuksella. Tämän lisäksi on muistettava, että oikeistopopulistisen Radikaalipuolueen johtaja Oleh Ljaško sai presidentinvaaleissa yllättäen 8,3 prosenttia äänistä eli kolmanneksi suurimman äänisaaliin.

Kansainväliseen keskusteluun on noussut uusfasististen ryhmittymien ja joukkojen rooli ja merkitys Itä-Ukrainassa käynnissä olevassa sodassa. Mitä merkitsee nykyiselle ja tulevalle kehitykselle se, että uusfasistit muodostavat Ukrainan armeijan eturintaman taistelujen keskeisen voiman?

Azov-pataljoona ja ”ristiretki valkoisen rodun” puolesta

Azov-pataljoona on vuoden 2014 keväällä muodostettu vapaaehtoistaistelijoiden joukko, joka toimii Ukrainan sisäministeriön alaisuudessa Itä-Ukrainan separatisteja vastaan käydyssä sisällissodassa. Suomalaisessa Wikipediassa pataljoonasta todetaan: ”Venäjän tiedotusvälineissä se on leimattu äärioikeistolaiseksi (”fasistiseksi”), mutta länsimaiset asiantuntijat ovat vetoomuksessaan kehottaneet välttämään äärioikeiston roolin korostamista.”⁴ Pataljoonaan kuuluu kuitenkin erilaisia äärioikeistolaisia militantteja ryhmittymiä ukrainalaisista äärinationalisteista avoimiin natseihin ja Hitlerin ihailijoihin. Mikä on sitten ryhmittymän todellinen luonne?

Azov-pataljoonaa komentajana toimii uusfasistisen sosiaalinationalistisen kokouksen (Sotsial-natsionalna assambleja/ Social-Nationalist Assembly – SNA) johtaja Andrii Biletski. Pataljoonassa kansainvälisten vapaaehtoisten koordinaattorina toimiva Gaston Besson määrittelee pataljoonan SNA:n sotilaalliseksi siiveksi, joka toimii yhteystyössä Oikean sektorin kanssa. Pataljoona tunnuksena on ”kuolema viholliselle!” Ennen jokaista hyökkäystä heidän sotahuutonsa on Ukrainan nationalistien 30-luvun tunnus: ”Slava ukraini – Gerojam slava”.

Pataljoonan johtaja Biletski totesi englantilaiselle Daily Telegraph -lehdelle, että sen historiallinen tehtävä on turvata ”maailman valkoisen rodun säilyminen”. Hänen mukaansa Itä-Ukrainassa on käynnissä ristiretki ”semiittien johtamia ali-ihmisiä vastaan”. ⁵ He taistelevat nyt ”valkoisen rodun puolesta” Itä-Ukrainassa venäläisiä ”ali-ihmisiä” ja separatistiterroristeja vastaan. Myös Ukrainan pääministeri Arseni Jatsenjukin mukaan Itä-Ukrainassa taistellaan ”ali-ihmisiä” (”subhumans”) vastaan, joilla hän tarkoittaa venäläisiä ja Kiovan hallitusta vastaan taistelevia ukrainalaisia.⁶ Näin natsi-ideologiasta tutusta käsitteestä ”ali-ihminen” on Ukrainassa tullut yleinen termi puhuttaessa viholliseksi määrittelyistä ihmisistä. Tätä viholliskuvaa vastaa Svoboda-puolueen johtohenkilö Irina Farionin vaatimus poliittisten vastustajien ampumisesta.⁷ Miten kriisin ratkaisun jälkeen on rakennettavissa ”ali-ihmisiksi” määriteltyjen kanssa toimiva kansalaisyhteiskunta?

Azov-pataljoonan kansainvälisten fasistijoukkojen koordinaattori ja kouluttaja on Gaston Besson. Hän taisteli jo 90-luvun alussa kroatilaisten fasistien riveissä Jugoslavian hajoamissodissa ”valkoisen rodun” puolesta⁸. Besson saapui oman Facebook-päivityksensä mukaan Kiovaan 6.3.2013 ja otti yhteyttä Oikean sektorin toimistoon. Kesäkuussa 2014 Bessonin mielestä Azov-pataljoonaan oli värväytynyt aivan liian vähän uusfasisteja. Tästä käynnistyi kansainvälinen värväys ”kansallisen vallankumouksen” riveihin. Nyt sen joukoissa on uusnatseja muun muassa Ruotsista, Ranskasta, Iso-Britanniasta ja Italiasta.⁹ Ukrainan sisäministeriö on kieltäytynyt antamasta mitään tietoja Azov-pataljoonan vahvuudesta. Pataljoonan johtaja antoi lausunnon Berliner Zeitung -lehdelle todeten: ”Meidän riveissämme on taistelijoita koko Euroopasta, etelästä Irlantiin ja Skandinaviaan.” (10.8.2014)

”Tehtävänämme on kaupunkien puhdistaminen”

”Meidän tehtävänämme on kaupunkien puhdistaminen sen jälkeen, kun armeija on möyhentänyt alueen tykistöllä, pommituksilla ja raskaalla tekniikalla”, totesi vapaaehtoispataljoona Šakhtarskin varakomentaja.¹⁰ Tavoitteeksi on asetettu Itä-Ukrainan etninen puhdistus venäläisistä. Samaa julisti Svoboda-puolueen poliitikko Anatolij Bitiv.¹¹

Kyseessä oleva pataljoona on osa Ukrainan hallituksen riveissä taistelevaa joukkoa, jonka jäsenet koostuvat uusfasisteista ja muista äärioikeistolaisista. Šakhtarsk-pataljoonan vihollinen muodostuu koko Donbassin alueen väestöstä. Amnesty International syyttää pataljoonan komentajaa Oleg Ljaškoa raskaista ihmisoikeusrikkomuksista, joihin kuuluvat mielivaltaiset pidätykset ja kiduttaminen.¹² Amnesty syyttää pataljoonaa myös kansainvälisen oikeuden standardien karkeasta rikkomisesta. Brittiläisen Telegraph-lehden mukaan tämä ”uusnatsi-prikaati”¹³ käsittää jopa 7 000 taistelijaa. Ne eivät ole Kiovan hallituksen minkäänlaisessa kontrollissa. Šakhtarsk-pataljoonan vastuulla on pitkälti taistelut Donetskin ja Luganskin alueella.

Oikea sektori, Kiovan hallitus ja ”terrorisminvastainen operaatio”

Oikea sektorin taistelijat muodostavat kolmannen keskeisen uusfasistisen ryhmittymän Kiovan hallituksen ”terrorisminvastaisessa operaatiossa” Itä-Ukrainassa. Sen ytimen muodostaa Donetskin alueella toimiva ”Donbass-pataljoona”, jonka keskeinen perustaja on Oikea sektorin johtaja Dmitry Jaroš.

Oikean sektorin ideologiaa ja tavoitteita kuvasi liikkeen koordinaattoreihin kuuluva Andriy Tarasenko: ”Eurooppa merkitsisi kuolemaa Ukrainalle, kansallisvaltiolle ja kristillisyydelle. Haluamme Ukrainan ukrainalaisille ja ukrainalaisten johdettavaksi eikä kenenkään muun intressejä palvelemaan.”¹⁴ Heidän tavoitteenaan on muiden uusfasistiryhmittymien tavoin ”kansallinen vallankumous”.

Nykyinen Oikean sektorin päämaja sijaitsee itäukrainalaisessa Dnepropetrovskissa, joka on Ukrainan neljänneksi suurin kaupunki lähes miljoonalla asukkaallaan. Oikean sektorin johtajalla Dmitry Jarošilla on läheiset suhteet Dnepropetrovskin kuvernööriin, miljardööri Igor Kolomoiskyin, jota pidetään nykyisen presidentti Petro Porošenkon potentiaalisena haastajana.¹⁵

Uusfasistinen Oikea sektori osoitti Kiovan hallitukselle voimaansa, kun niiden välille puhkesi erimielisyyksiä Maidanin tyhjentämisestä. Oikea sektori antoi hallitukselle uhkavaatimuksen syyttäen sisäministeriön virkamiehistöä sisäisestä vastavallankumouksesta ja separatistien tukemisesta. Oikea sektori vaati 48 tunnin kuluessa Ukrainan-vastaisten virkamiehien vapauttamista tehtävistään, kaikkien pidätettyjen Oikean sektorin vapaaehtoisjoukkojen jäsenten vapauttamista sekä heidän aseidensa palauttamista ja kuljetusta sotatoimialueelle. Se ilmoitti vetävänsä kaikki joukkonsa pois rintamalinjalta, jos sen esittämiä vaatimuksia ei toteuteta.

Hallitus taipui ja Oikea sektori sai vaatimuksensa lävitse. Sisäministeri Arsen Avakovin neuvonantaja Anton Geraštšenko korosti arvostavansa uusfasistien panosta ”taistelussa terrorismia vastaan”. Oikean sektorin aseellisten joukkojen asema virallistettiin. Varasisäministeri Volodimir Jevdokimov erotettiin virastaan ja vangitut Oikea sektorin jäsenet vapautettiin. (Junge Welt 19.8.2014)

Ukrainan kriisi, uusfasismi ja EU

”Ukrainan väkivaltaiseksi yltyneen kriisin ja jyrkän vastakkainasettelun Venäjän kanssa on pelätty avaavan aiemmin marginaalisille äärioikeistolaisille ryhmille mahdollisuuksia, joita niillä rauhan oloissa ei Ukrainan politiikassa olisi ollut”. Näin kertovat Ylen uutissivut.¹⁶

Ukrainan kriisi on tarjonnut ja tarjoaa Euroopan äärinationalistisille ryhmille ja uusfasistisille puolueille oivan kasvualustan. Länsieurooppalaiset oikeistopopulistiset ja -radikalistiset puolueet ovat ilmaisseet tukensa Venäjän toimille. Erilaiset uusfasistiset ryhmät ovat hankkineet Ukrainan kriisin varjolla itselleen aseistusta ja taistelukokemusta. Maan sisällä uusfasistit lujittavat asemiaan hallintokoneistossa ja armeijassa. Sotatoimien varjossa uusfasistit ovat saaneet Kiovan hallituksen, Naton ja EU:n hiljaisen siunauksen. Ukrainan kriisin ratkaisu rauhanomaisesti edellyttää ehdottomasti Euroopan unionilta selvää irtisanoutumista Ukrainan uusfasistista aseellista ryhmistä ja äärioikeistolaisista puolueista.