USA:n sotateollinen kompleksi – rauhan este ja demokratian uhka

Yhdysvaltojen varustelubudjetti on henkeäsalpaava. Vuoden 2024 budjetissa on varattu puolustusmenoihin 886 miljardia dollaria. Summa on reaalisesti kaksi kertaa niin suuri kuin asevarustelumenot olivat silloin, kun presidentti Dwight D. Eisenhower varoitti vuonna 1961 jäähyväispuheessaan Yhdysvaltain sotateollisen kompleksin vaikutusvallan kasvun vaaroista.

Eisenhowerin sanat vuoden 1953 puheessa rauhan mahdollisuudesta ovat ajankohtaisia nykyisessä militarismin ja lisääntyvän asevarustelun läpitunkemassa ajassa:

”Jokainen rakennettu ase, jokainen vesille laskettu sota-alus, jokainen ammuttu ohjus on viime kädessä varkaus niiltä, jotka ovat nälkäisiä ja joilla ei ole mitään syötävää, niiltä, jotka ovat rauhallisia ja joilla ei ole riittävästi vaatteita. Tämä hyvin aseistettu maailma ei tuhlaa vain rahaa. Se tuhlaa myös työläistensä hikeä, tiedemiestensä neroutta ja lastensa toivoa…”¹

Militaristinen keynesiläisyys

Yhdysvaltojen taloudesta ei voi puhua huomoimatta maan sotateollisen kompleksin merkitystä. Pentagon nielee yli puolet Amerikan julkisen talouden harkinnanvaraisista menoista. Yksistään vuonna 2022 Yhdysvaltojen asevarustelumenot olivat kaikkiaan 1,6 biljoonaa dollaria². 62 senttiä jokaisesta Yhdysvaltain kongressin vapaasti käytettävissä olevasta verodollarista päätyy asevoimille, sotilastukikohtiin, asevalmistajille ja turvallisuusyrityksille.³ Yhdysvaltojen talous on tosiasiassa luonteeltaan militaristista keynesiläisyyttä (Military Keynesianism).

Lockheed Martin, joka on maailman suurin aseteollisuuden konserni, sai vuonna 2020 Pentagonin toimeksiantoja 75 miljardin dollarin arvosta. Summa on isompi kuin Yhdysvaltojen ulkoministeriön ja kansainvälisen kehityksen viranomaisten budjetti yhteensä. Lockheed Martinin tunnetuin tuote on F-35-hävittäjä, joka on maailmanhistorian kallein aseohjelma. Se on tullut maksamaan amerikkalaisille veronmaksajille noin kaksi biljoonaa Yhdysvaltain dollaria. Suomi on tilannut 64 kappaletta kyseisiä hävittäjiä. Hankinnan hinta Suomelle on noin 8,378 miljardia euroa ja siihen sisältyvät lisähankinnat ja palvelut sekä vuosien 2025–2030 ylläpito maksavat vielä yhteensä 2,920 miljardia euroa.⁴ F-35-hankinnasta on tulossa yksi Suomen historian kallein ”turhake”. Le Monde Diplomatiquen mukaan F-35 ei ole ehkä koskaan täysin toimintakykyinen lukuisten ongelmiensa vuoksi. Tällä hetkellä valmistajan varastossa on edustajainhuoneen taktisia ilma- ja maavoimia käsittelevän alakomitean puheenjohtajan, republikaaniedustaja Rob Wittmanin mukaan ”ainakin yli 100 konetta”.⁵ Suomessa F-35-hävittäjien ongelmat näyttävät olevan tabu.

Kylmän sodan päätyttyä toive ”miekkojen takomisesta auroiksi” oli todellinen uhka amerikkalaiselle sotateollisen kompleksin taloudelle ja vallalle. 1990-luvun alussa Yhdysvalloissa määrärahat asehankintoihin ja uusien asejärjestelmien kehittämiseen puolittuivat verrattuna 1980-lukuun. Yhdysvaltojen sotateollisen kompleksin ensimmäinen reaktio oli fuusiobuumi, jonka tuloksena syntyivät viisi jättimäistä asevarustelukonsernia: Boeing, General Dynamics, Lockheed Martin, Northrop Grumman ja Raytheon. Toinen keskeinen vastaus Yhdysvaltojen aseteollisuuden kriisiin oli Naton itälaajentuminen, joka on ollut loistobisnes amerikkalaiselle sotateolliselle kompleksille. Vuoteen 2014 mennessä kaksitoista uutta Nato-jäsenmaata olivat ostaneet amerikkalaisia aseita 17 miljardilla dollarilla.⁶

Ukrainan sota ja sen synnyttämä militarismi ovat olleet sotateollisen kompleksin turbomoottori kaikkialla.⁷ Yhdysvalloissa Lockheed Martinin osakkeet ovat nousseet 37 prosenttia, Northrop Grumman 41 prosenttia, Raytheon 17 prosenttia ja General Dynamics 19 prosenttia. Asevarustelua on Ukrainan sodan lisäksi siivittänyt puhe mahdollisesta sodasta Kiinan⁸ kanssa – vaikka Yhdysvaltojen ydinasearsenaali on noin yhdeksän kertaa suurempi kuin Kiinan ja Pentagonin budjetti on kolme kertaa suurempi kuin Pekingin asevarustelumenot.

Sotateollinen kompleksi nakertamassa demokratian perustaa

Sotateollinen kompleksi on vaara Yhdysvaltojen demokratiakehitykselle. Suurten sotateollisuuden yritysten valta-asema merkitsee sitä, että kullakin johtavalla toimijalla on enemmän rahaa käytettävissä lobbaukseen ja kampanjalahjoituksiin. Sotateollisen kompleksin lobbauskoneisto koostuu taloudellisten toimijoiden, poliitikkojen ja sotilashenkilöiden verkostosta. Kaikkiaan yli kaksi kolmasosaa lobbaajista on kulkenut Washingtonin pyöröovien läpi, eli heillä oli työpaikka Pentagonissa tai kongressissa ennen siirtymistä aseteollisuuden lobbariksi. Vuoden 2023 analyysin mukaan lähes 700 entistä korkea-arvoista hallituksen virkamiestä, mukaan lukien entisiä kenraaleja ja amiraaleja, työskentelee nykyisin sotateollisen kompleksin yrityksissä.⁹ Hyvänä esimerkkinä on USA:n presidentin Bidenin puolustusministeri, ex-kenraali Lloyd Austin. Vuonna 2016 Austin siirtyi eläkkeelle armeijasta. Hänestä tuli asevarustelukonserni Raytheonin hallintoneuvoston jäsen.

Lockheed Martin on käyttänyt lobbaukseen ja lahjoituksiin 9,1 miljoonaa dollaria. Vuoden 2023 analyysin mukaan ”edustajainhuoneen asevoimien komitean 58 jäsentä ilmoittivat saavansa vuonna 2022 keskimäärin 79 588 dollaria puolustusalalta, mikä on kolme kertaa enemmän kuin muiden kansanedustajien samana ajanjaksona saamat keskimäärin 26 213 dollaria”¹⁰. Yhdysvaltojen sotateollisen kompleksin vuosien 2022 ja 2023 lobbaus”menot” olivat yhteensä yli 227 miljoonaa dollaria.¹¹

Aseteollisuuden ”Big Five” on keskeinen työllistäjä kaikissa poliittisesti tärkeissä osavaltioissa, joiden edustajat innokkaasti puoltavat Washingtonissa uusia aseteollisuuden hankintoja. Kahden viime vaalikauden aikana aseteollisuus on lahjoittanut poliittisille ehdokkaille yhteensä yli 83 miljoonaa dollaria. Lähes jokaisessa kaupungissa elää ihmisiä, jotka ansaitsevat elantonsa asetuotannossa. Yhtenä esimerkkinä on surullisen kuuluisa F-35-hävittäjätuotanto, joka yhtiön ilmoituksen mukaan työllistää 298 000 henkilöä 48 osavaltiossa.

Aseteollisuuden työpaikkoja ovät vähentäneet automaatio ja ulkoistaminen. Se on myös heikko työllistäjä verrattuna esimerkiksi siihen, että budjettivaroja käytettäisiin koulutukseen, terveydenhoitoon, vihreään energiaan ja infrastruktuurin kehittämiseen. Tällä tavalla kyettäisiin luomaan 40–100 prosenttia enemmän uusia työpaikkoja.

Sotateollinen kompleksi, USA:n ulkopolitiikka ja rauha

Sotateollisen kompleksin yksi mahtavimmista vaikuttamisvälineistä ovat ajatushautomot, joiden kautta sillä on suuri vaikutus poliittiseen keskusteluun ja päätöksentekoon kansallisesta turvallisuudesta. Quincy Institutsin¹² analyysin mukaan noin 77 prosenttia Yhdysvaltojen johtavista ulkopoliittisista ajatushautamoista rahoitetaan osittain aseteollisuuden toimesta. Esimerkiksi Center for a American Security ja Center for Strategic and International Studies saavat vuosittain aseteollisuuden yrityksiltä miljoonia dollareita. Monet ajatushautomot lobbaavat lahjoittajien valmistamia aseita paljastamatta vallitsevia räikeitä eturistiriitoja.

Aseteollisen kompleksin rahoittamat ajatushautomot vaikuttavat olennaisesti julkiseen mielipiteeseen sodan ja rauhan kysymyksistä. Quincy Instituten mukaan on neljä kertaa todennäköisempää kyseisten ajatushautomoiden näkemysten päätyminen New York Timesin, Washington Postin tai Wall Street Journalin palstoille kuin niiden asiantuntijoiden, jotka eivät työskentele aseteollisuuden tukemissa tutkimuslaitoksissa.

Sotateollisen kompleksin vaikutusvallan kasvun myötä rauhan mahdollisuudet vähenevät. Sen tavoitteena ei ole rauhan tila ja aseistariisunta. Sotateollinen kompleksi tuottaa luonteensa mukaisesti militarismia, jonka se haluaa juurruttaa yhteiskuntaan ja kansainvälisiin suhteisiin. Rauhan sijasta kiinnostus kohdistuu osakkeenomistajien voittojen maksimointiin ja sitä edistävään uuden aseteknologian kehittämiseen ja markkinointiin.

Nykyinen militaristinen kehitys on viimeinen ja ratkaiseva naula ilmastonmuutoksen arkkuun. Tämä kehitys on kirjaimellisesti ratkaisemassa homo sapiensin kohtalon. Ensinnäkin armeija panssarivaunuineen, hävittäjineen ja ohjuksineen on merkittävä kasvihuonekaasupäästöjen aiheuttaja, jonka arvioidaan aiheuttavan jopa viisi prosenttia maailman päästöistä.

Sodat vievät maailmanlaajuisen huomion pois inhimillisistä kysymyksistä, kuten ilmaston romahduksen uhasta. Aseellisten konfliktien motiivina on usein fossiilisten energialähteiden ja raaka-aineiden hallinta. Kasvavan asetuotannon myötä puhtaan energian teknologia (aurinkopaneelit, sähköautojen akut, tuulivoimalat) kilpailee samoista harvinaisista metalleista panssari-, hävittäjä- ja ohjustuotannon kanssa.