Trumpin veropolitiikka – sota rikkaiden ja köyhien välillä

Amerikkalainen miljardööri Warren Buffett on Bloomberg Billionaires Indexin mukaan maapallon kolmanneksi rikkain mies. Hän totesi New York Times -lehden haastettelussa muutama vuosi sitten: ”Aikamme keskeinen konflikti on sota rikkaiden ja köyhien välillä.”

Rikkaiden asemat ovat vahvistuneet, jos kriteerinä on omaisuuden keskittyminen yhä harvempien käsiin. Vuonna 2017 maailman 500 rikkaimman ihmisen omaisuusmassa lisääntyi 1 000 miljardilla dollarilla. Samaan aikaan köyhien osuus maailman omaisuusmassasta pienenee. Yksi keskeinen pääkonflikti on sota rikkaiden ja köyhien välillä, jota uusliberalistiset verouudistukset kiihdyttävät.

Yhdysvalloissa presidentti Donald Trump ja republikaaninen puolue ajoivat vuoden 2017 lopulla lävitse veroreformin, joka merkitsi rikkaiden asemien vahvistumista ja todellista iskua Yhdysvaltojen julkisen palvelun heikkoja rakenteita vastaan. Veroreformi merkitsee jopa kahden biljoonan dollarin verohelpotuksia erityisesti rikkaille ja superrikkaille.¹

Uusliberalismin esiinmarssi – Chile ja verokapina

Hyökkäys hyvinvointivaltiota vastaan käynnistyi 1970-luvulla. Toisen maailmansodan jälkeen kehittyneissä kapitalistisissa teollisuusmaissa vasemmistolaisen työväenliikkeen voimakkuus, reaalisosialististen maiden täystyöllisyys ja niiden sosiaalipolitiikka pakottivat hallitsevan poliittisen ja taloudellisen eliitin etsimään sosiaalisen kumppanuuden ratkaisuja. Elettiin sosiaalidemokraattisen aikakauden kulta-aikaa. Sosiaalisen kysymyksen ratkaisun keskeiset elementit miellettiin positiivisina: lisääntyvät kulutusmahdollisuudet, sosiaalinen turvallisuus, täystyöllisyys, reaalipalkkojen nousu ja yritysten kasvavat voitot. Taloudellisen kasvun kääntöpuolena näkymättömissä oli luonnonvarojen lisääntyvä riisto ja nykyisen ekologisen kriisin kehittyminen.

Läntisen vasemmiston piirissä syntyi kuvitelma, että kapitalistinen talous oli muuttunut teknokraattisesti hallittavaksi hyvinvointikoneeksi, jonka kriisitön kehitys ja kasvu olisivat mahdollisia keynesiläisin talouspoliittisin välinein sekä valtioiden ja suuryritysten yhteisillä pelisäännöillä. Kapitalistisen teollisuusyhteiskunnan materiaalinen uusintaminen näytti turvatulta, kapitalistisen kehityksen taloudellinen kriisialttius voitetulta.

Fordismin kriisi 1970-luvulla ilmeni niin sanotun savupiipputeollisuuden kaatumisena, joukkotyöttömyyden syntymisenä ja oikeistolaisen hyvinvointivaltion kritiikin voimistumisena. Länsi-Euroopan vasemmisto ei pitkään tajunnut 1970-luvulla käynnistynyttä ”pääoman kapinaa sodanjälkeistä mixed economya vastaan” ja sen vakavuutta. Pääoman kapinan tarkoituksena oli brittiläisen sosiologin Stuart Hallin mukaan ”rakentaa selväpiirteisesti uusliberaali, markkinavetoinen ja omistusindividualistinen vaihtoehtoinen blokki, muuttaa perinpohjaisesti keynesiläistä valtiota pönkittävät ideologiat ja murskata työväenluokan vahvistunut neuvotteluasema, muuttaa voimatasapainoa ja palauttaa liikkeenjohdon ja pääoman kontrollivalta”. Uusliberalismi oli avoin sodanjulistus toisen maailmansodan jälkeiselle luokkakompromissille, hyvinvointivaltiolle, vasemmistolle ja ammattiyhdistysliikkeelle. Rikkaiden verokapina oli myös sen olennainen elementti Yhdysvalloissa ja läntisessä Euroopassa.

Yhdysvalloissa rikkaiden verokapina käynnistettiin talvella 1973, kun Kalifornian kuvernööri Ronald Reagan ja uusliberalistisen talouspolitiikan guru Milton Friedman tapasivat Palm Spingsissä. Tätä ennen Friedman oli ollut Chilessä Pinochetin sotilasdiktatuurin alkuaikana käynnistämässä ensimmäistä uusliberalistista kokeilua, jonka puitteissa purettiin maan hyvinvointivaltio ja toteutettiin puhdasverinen kapitalistinen utopia. Friedmanin suosittelemiin muutoksiin Chilessä kuuluivat muun muassa valtionyhtiöiden yksityistäminen, maksullinen terveydenhoito, päiväkotien ja hautausmaiden yksityistäminen.

Yhdysvalloissa ei käytetty Chilen diktatuurin väkivaltaisia keinoja uusliberalismin toteuttamiseksi. Ronald Reagan oli voittanut Kalifornian kuvernöörinvaalit vuonna 1966. Richard Nixon nousi maan presidentiksi vuonna 1968. Se mahdollisti uusliberalismin talousteoreetikkojen nousun Washingtonin korkeimmille virkapaikoille yliopistojen luentosaleista. Nixon ei ollut kuitenkaan valmis suoraan hyökkäykseen hyvinvointivaltiota vastaan. Hän pelkäsi sen merkitsevän äänestäjien menettämistä tulevissa vaaleissa. Tämä oli 1970-luvulla uusliberalismin keskeinen ongelma läntisessä maailmassa: Miten ajaa hyvinvointivaltio alas demokraattisesti hallitussa maassa, jossa enemmistö hyötyy valtiollisesta tulonjaosta suoraan tai välillisesti ja on kiinnostunut säilyttämään sosiaalivaltion rakenteet? Tähän kysymykseen Reagan ja Fredman etsivät vuonna 1973 ratkaisua.

”It´s your money. Make them give it back!”

Kalifornia on Yhdysvaltojen väestörikkaimpia osavaltiota. Suora demokratia oli siellä 1970-luvulla voimissaan. Usein osavaltion kansalaiset saivat säännöllisesti äänestää ja ilmaista siten mielipiteensä poliittikkojen konkreettisista ehdotuksista. Tämän Reagan ja Friedman ottivat lähtökohdaksi lakiesitykselleen, jonka tavoitteena oli asettaa Kalifornian osavaltion osalta pysyvä verotukseen liittyvä jarru. Tulo- ja perusveron tasolle oli tarkoitus säätää aluksi katto. Hyvinvoivien kansalaisten verorasitusta progressiivisen verotuksen muodossa oli tarkoitus alentaa.

Taktisesti lakiehdotus oli uusliberalismin läpimurto. Lakiesityksessä Proposition 1 ei esitetty sosiaalivaltion rakenteiden tai sosiaalisen turvaverkon heikentämistä, vaan siinä uusliberalistit esiintyivät veromaksajien – erityisesti keskiluokan – edusmiehinä. Käydyssä kampailussa lakiehdotuksen puolesta uusliberalismin asiamiehet esiintyivät keskiluokan ja alempien sosiaalisten kerrosten etujen puolustajana. ”It´s your money. Make them give it back!” oli tämän uusliberalistisen kampanjan tärkein tunnuslause. Uusliberalismi ja oikeistopopopulismi löivät kättä päälle verokapinan merkeissä.²

Marraskuussa 1973 lakiehdotus torjuttiin niukasti. Äänestäjien enemmistö halusi turvata sosiaalivaltion ja sen rakenteet. 1970-luvun inflaatio nakersi Yhdysvalloissa sosiologi Monica Prasadin mukaan luottamusta valtiollisiin talouden ohjausmekanismeihin. Inflaation aikana palkat nousivat ja monet työntekijäryhmät joutuivat korkeamman verotuksen kohteeksi. Tuloksena oli verotuksen kiristyminen reaalipalkan pysyessä samana. Vuonna 1978 suuri enemmistö antoi tukensa aiemmin torjutulle verolaille Kaliforniassa. 1980-luvulla Yhdysvalloissa ja läntisessä Euroopassa yleistyi vaatimus päästä irti valtion, sivistyneistön ja asiantuntijoiden holhouksesta. Käynnistyi uusliberalistien masinoima taistelu ”verovaltiota” vastaan, jota läntisessä Euroopassa tukivat erityisesti oikeistopopulistiset puolueet. Hyvinvointivaltiosta ja sen edellyttämästä ”verovaltiosta” tuli hirviö, ”keynesiläinen Leviathan”, jota vastaan tulee taistella ja joka tulee nujertaa.

Verohelpotukset ja julkisten palvelujen alasajo

Veroleikkaukset merkitsivät valtion velkaantumista ja julkisten palvelusten rajua heikentymistä. Kalifornian koulut kuuluivat vielä 1970-luvulla maan parhaimmistoon. Niistä tuli yksi uusliberalistisen veropolitiikan uhri. Vuonna 2003 Kalifornian koulut olivatkin maan heikoimpia.³ Yli puolella 8. luokan oppilaista ei ole riittävää luku- ja kirjoitustaitoa.

Kalifornia ei ollut ainoa Yhdysvaltojen osavaltio, jossa toteutui julkisten koulujen alasajo. Öljyrikkaassa Oklahomassa monilla alueilla koulut toimivat rahanpuutteen vuoksi vain neljänä päivänä viikossa ja ammattitaitoiset opettajat ovat kadonneet alueelta.⁴ Verohelpotuksia toteuttanut talouspolitiikka on tehnyt rikkaista entistä rikkaimpia ja vahingoittanut perustuvanlaatuisesti julkisia toimintoja paikallisella, osavaltion ja kansallisella tasolla.

Hyvinvoivan keskiluokan ja yhteiskunnan ylemmän sosiaalisen kerroksen verot ovat laskeneet, mutta valtiollisilla instituutioilla ei ole rahaa välttämättömiin rakennusprojekteihin, infrastruktuurin parantamiseen ja sosiaalivaltion rakenteisiin. Kadut, sillat ja vesijohdot ovat monilla alueilla rappeutuneet käyttökelvottomiksi. Terveydenhuoltojärjestelmä on katastrofaalisessa tilassa ja asunnottomuus kasvaa. Ainoastaan aseteollisuus kukoistaa. Kehitys on heikentänyt myös keskiluokan asemaa olennaisesti. He eivät voi enää täysin ohittaa työläisten, työttömien ja asunnottomien tilaa, koska heidän asemansa on myös vaakalaudalla taloudessa, joka hyödyttää ainoastaan rikkainta prosenttia. Voidaan jopa puhua prosentin kymmenesosasta.

Trumpin veroreformi – ”valtiokassan ryöstö”

Yhdysvaltojen valtionvarainministeri Steven Mnuchin, joka on Goldman Sachs -miljonääri ja yksi Trumpin veroreformin arkkitehti, väittää julkisuudessa verohelpotusten ”maksavan itsensä takaisin”. Tämä on myös Suomessa jatkuvasti viljelty propagandalause kokoomuksen ja keskustan ajaessa verohelpotuksia lävitse. Mielipidekyselyjen mukaan Trumpin veroreformilla on ainoastaan vajaan 30 prosentin kannatus.⁵ New Yorkin republikaaninen kongressiedustaja Chris Collins toteaa omista poliittisista motiiveistaan: ”Minun rahalliset tukijani sanovat minulle: vie se lävitse tai emme koskaan enää soita.”⁶

Amerikkalaispankki Citigroup ennustaa Trumpin veroreformin vähentävän liittovaltion verotuloja noin 2 000 miljardia dollaria kymmenessä vuodessa. New Yorkin yliopiston professorin ja teräväsanainen kolumnistin Nouriel Roubinin mukaan verohelpotukset tulevat kanavoimaan 99 prosenttia hyödyistä kaikkein rikkaimmalle prosentille amerikkalaisista. Hänen mukaansa ainoa järkevä keino keventää matala- ja keskipalkkaisten verotusta olisi kiristää rikkaiden veroja. Professori Roubini ei tähän mahdollisuuteen usko. Siihen ”pseudo-populistinen raharuhtinas” Trump ei suostu ikinä, Roubini toteaa ja arvelee republikaanien jatkavan itsensä huijaamista verohaihatteluillaan. Bernie Sanders nimitti Trumpin veroreformia ”valtiokassan ryöstöksi”. Yhdysvaltojen veropolitiikka tulee kärjistämään sosiaalista ja taloudellista eriarvoisuutta Yhdysvalloissa ja kiihdyttämään rikkaiden ja köyhien välistä sotaa. Sen taustalla väjyy tulevaisuudessa autoritaarinen kapitalismi ja fasismi, ellei kehitykselle kyetä löytämään tarpeeksi voimakasta vastarintaa ja toista suuntaa.