Teknologian ja erityisesti tietotekniikan kehitys synnyttivät 1990-luvun utopian immateraalisesta tuotannosta, joka ratkaisisi taloudelliseen kasvuun ja kestävään kehitykseen liittyvät ongelmat. Toisin on käynyt. IEA (International Energy Agency) ennustaa noin 60 prosentin kasvua globaalissa primäärienergian käytössä seuraavien 20 vuoden aikana. Samaa vauhtia kasvavat kulutus, raaka-aineiden käyttö ja hyödyntäminen.
Nykyisen tietoyhteiskunnan unelma vaatii entistä enemmän harvinaisia metalleja. Yksistään kännykän valmistuksessa tarvitaan nykyisin yli 40 metallia. Raudan tuotanto on kasvanut viimeisen vuosikymmenen aikana 180 prosenttia, koboltin tuotanto 165 prosenttia. Harvinaisempiin maametalleihin kuuluvan litiuminkin tuotanto on nyt 125 prosenttia suurempi kuin vuosikymmen sitten. Kaivosteollisuuden kansainväliset suuryritykset (Vale SA, Brasilia; Rio Tinto, Britannia; BHP Billiton, Australia; Anglo Amerikan, Britannia; Freeport-McMoran, Yhdysvallat; Codelco, Chile; Barrick Gold, Kanada; Xstrata, Sveitsi; Norilsk Nickel, Venäjä; Newmont mining, Yhdysvallat) ovat suunnanneet katseensa arktisiin alueisiin ja syvänmeren pohjaan kasvavien voittojen toivossa. Ensimmäiset kaivosluvat on annettu Papua Uudessa Guineassa merenpohjan kaivamiseen noin puolessatoista kilometrissä.
Kapitalistisen yhteiskunnan kulutuksen ja taloudellisen kasvun mielettömyys sekä yritysten voitontavoittelu eivät tunne rajoja. Helmikuussa tutkijat, kaivosyhtiöiden edustajat ja avaruusjärjestöt kokoontuvat seminaariin Australissa, jossa pohditaan kaivostoiminnan mahdollisuuksia kuussa ja Marsissa alkavan kymmenen vuoden sisällä.
Korkeateknologian osaajasta raaka-aineiden tuottajaksi?
Suomi ei ole jäänyt kehityksen ulkopuolelle. Samaan aikaan kun suomalaisen huipputeollisuuden lippulaiva Nokia ilmoittaa mittavista työpaikkojen vähentämisestä, työ-ja elinkeinoministeriö suorastaan suitsuttaa nettisivuillaan hyvinvoinnin tulevan tulevaisuudessa kaivostoiminnasta.
Kansainvälinen kaivosteollisuus onkin tulossa massiivisesti hyödyntämään Suomen luonnonvaroja. Satakunnan kansa -lehden pääkirjoituksen otsikko on kuvaavaa: ”Kaivosteollisuus valtaa Suomea oikein urakalla” (29.1.2013). Kansainväliset kaivosyhtiöt ovat varanneet jo kuudesosan maamme pinta-alasta. Varausalueen kokonaispinta-ala on 53 000 neliökilometriä, josta 3 300 neliökilometriä sijaitsee Natura-alueella. Pääkirjoituksessa todetaan: ”Yhtäkkiä erityisesti Pohjois- ja Itä-Suomen luonnonarvoiltaan herkistä erämaista on löytynyt kultaa, kuparia, nikkeliä, uraania ja muita arvometalleja.
”Kaivosyhtiöt ovat hyödyntämässä Suomen luonnonrikkauksia ennen näkemättömällä laajuudella. Satakunnan kansan pääkirjoituksessa korostetaankin sen tarkoittavan, ”että Suomesta on tulossa ’siirtomaa’, josta luonnonrikkaudet kuljetetaan muualle jalostettavaksi”. Vihreä lanka -lehden nettisivuilla voi käydä katsomassa varausalueita Suomen kartalta.
Kaivoshankkeet, ympäristö ja yhden sukupolven tarina
Tällä hetkellä on vireillä kymmenen kaivoshanketta. Sellaisia ovat muun muassa:
• Kevitsa (Sodankylä, arvioitu toiminta-aika 20 v., arvioitu taloudellinen hyöty 667 milj. e, arvioidut ympäristöhaitat 13–26 milj. e)
• Kylylahti (Polvijärvi, arvoitu toiminta-aika 10 v., arvoitu taloudellinen hyöty 137 milj. e, arvioidut ympäristöhaita 5–10 milj.e)
• Laivakangas (Raahe, arvoitu toiminta-aika 6 v., arvioitu taloudellinen hyöty 46 milj. e, arvioidut ympäristöhaitat 18–36 milj. e)
• Länttä (Kokkola, arvoitu toiminta-aika 10 v., arvioitu taloudellinen hyöty 60 milj. e, arvioidut ympäristöhaitat 4–8 milj. e.)
• Pajari-Kolari (Kolari, arvoitu toiminta-aika 14 v., arvioitu taloudellinen hyöty431 milj. e, arvioidut ympäristöhaitat 10–20 milj. e)
• Pampalo (Ilomantsi, arvoitu toiminta-aika 7 v., arvioitu taloudellinen hyöty66 milj.e, arvioidut ympäristöhaitat 5–10 milj. e)
• Sokli (Savukoski, arvoitu toiminta-aika 20 v., arvioitu taloudellinen hyöty513 milj. e, arvioidut ympäristöhaitat 10–20 milj. e)
• Suurikuusikko (Kittilä, arvoitu toiminta-aika 10v., arvioitu taloudellinen hyöty 513 milj. e, arvioidut ympäristöhaitat 10–20 milj. e)
Minne voitot menevät? Sitä ei kerrota. Ei myöskään pohdita sitä, minkälaisen ympäristön kansainväliset kaivosjätit jättävät, kun maan antimet on imetty tyhjiin. Virallisesti lähtökohtana on se, että elinkaaren aikana kaivokset tuottavat noin 5 miljardin euron hyödyt. Arvioidut viralliset haitat ovat miljardin luokkaa. Nämä 1:5 -laskelmat ovat Pellervon tutkimuslaitoksen (PTT) ja Suomen ympäristökeskuksen (SYKE) tekemiä. Ongelmana on se, että suhdeluku ei huomioi lainkaan useimpia kaivosteollisuuden kiistellyimmistä vaikutuksista. SYKE ja PTT eivät ole voineet arvioida kaivosten vaikutuksia pohjaveteen ja maaperään, luonnon monimuotoisuuteen sekä luontomatkailuun ja mikrotalouteen. Muutenkin luvut perustuvat ympäristölupahakemuksissa esitettyihin lukuihin, eivät toteutuneisiin.
Yksi tutkimuksen tekijä metsäekonomisti Emmi Haltia toteaa: ”Näemme – –, että yhteiskunnan kannalta kaivosteollisuus voi olla hyvinkin kannattavaa ja kestävää, jos päästöt pysyvät kurissa eikä tule yllättäviä vahinkoja.” Tämä toteamus siis vajaa kaksi viikkoa ennen Talvivaaran suuronnettomuutta. Silloinen elinkeinoministeri Jyri Häkämies hehkutti: ”Tämä tulos on 5–1. Tämä vie osaltaan eteenpäin keskustelua.” Mutta kaikkiaan arvio kaivosten hyödyistä ja haitoista perustuu puutteellisiin oletuksiin. Mutta hyödyistä puhuttaessa ei problematisoida sitä, että kaivoshankkeiden takana ovat nimenomaan suuret kansainväliset kaivosyhtiöt. Esimerkiksi Kevitsan kaivoshankeen takana on First Quantum Minerals (http://www.first-quantum.com/;http://en.wikipedia.org/wiki/First_Quantum_Minerals).
Kansalaismielipide ja kaivoshankkeet
Tutkimukset suomalaisten asenteista kaivostoimintaan (HS 26.10.2012) antavat tukea sille, että poliittisella tasolla tulisi puuttua nykyiseen kehitykseen. Laaja enemmistö vaatii sitä, että ”suomalainen omistus kaivostoiminnassa tulee turvata paremmin kuin nyt.” Tämän kanssa samaa mieltä tai osittain samaa mieltä on Uudellamaalla 85 %, Pohjois-Karjalassa 78 % ja Lapissa 93 prosenttia. Ympäristöpolitiikan professori Rauno Sairisen (Itä-Suomen yliopistosta) mukaan tulos ”oli suuri yllätys, että suomalaisilla on näin voimakas asenne, että luonnonvarojen omistajuus pitäisi olla kotimaisissa käsissä.”
Suomalaiset ovat myös valmiit kiristämään kaivostoiminnan lupaehtoja. Tätä vaatimusta tukee Uudellamaalla 55 %, Pohyjois-Karjalassa 69 % ja Lapissa 60 % väestöstä. Myös tiukempaa kaivosyritysten verotusta vaaditaan. Uudellamaalla 55 %, Pohjois-Karjalassa 54 % ja Lapissa 65 % ihmisistä on sitä mieltä.
Pohjois-Karjalassa ja erityisesti Joensuussa toimiva kohtuusliike (www.kohtuusvaarassa.com) järjestää 22.2.–23.2. Suomestako siirtomaa? -kaivosseminaarin. Alustajina ovat kaivosalan luonto- ja yhteiskuntavaikutusten asiantuntijat: europarlamentaarikko Satu Hassi, professori Asko Suikkanen, Luonnonsuojeluliiton puheenjohtaja Risto Sulkava, tutkija Mika Flöjt. Taiteen keinoin teemaa käsittelevät Esko-Pekka Tiitinen ja Suonna Kononen. Seminaarin keskeisiä kysymyksiä ovat: Uhkaako Itä- ja Pohjois-Suomi muuttua siirtomaaksi? Ovatko työpaikat tärkeämpiä, kauanko työtä riittää, mitä teemme kaivosten mentyä? Kaikki ovat tervetulleita kuuntelemaan ja keskustelemaan. Mutta jos ei pääse paikalle, kaivosseminaaria voi seurata netistä suorana seuraavasta linkistä:
