Ranskan presidenttivaalien ensimmäinen kierros on ohitse. Toiselle kierrokselle pääsivät entinen investointipankkiiri, sosialistiministeri ja uusliberalismin kannattaja Emmanuel Macron ja Ranskan äärioikeistolaisen Kansallisen rintaman puheenjohtaja Marine Le Pen. Euroopan johtajat ovat olleet innoissaan tuloksesta. EU:n ulkopoliittinen edustaja Federica Mogherini iloitsi: ”Kun näkee Ranskan ja EU:n liput julistamassa Macronin voittoa, se on osoitus toivosta ja sukupolvemme tulevaisuudesta.” Saksan ulkoministeri Sigmar Gabriel oli varma, että Macron on Ranskan seuraava presidentti.”Tämä on hienoa Euroopalle”, oli Gabrielin näkemys. Itävallan presidentti Alexander Van der Bellen julisti optimismiaan ja totesi olevansa vakuuttunut, että ”eurooppavastaisten liikkeiden” nousu on ”ohitse”.
Hollannin parlamenttivaalit ja Ranskan presidenttivaalien ensimmäisen kierroksen tulos ovat olleet poliittisesti hallitsevalle Euroopan eliitille palsamia haavoihin Brexitin ja Trumpin vaalivoiton jälkeen. On herännyt toive oikeistopopulismin nousun pysähtymisestä ja poliittisen järjestelmän vakauden kasvusta.
Itävallan äärioikeistolaisen puolueen (FPÖ) puheenjohtaja Heinz-Christian Strache hehkutti puolestaan Facebook-sivullaan Le Penin vaalimenestystä ”historialliseksi”. Hänen mukaansa Ranskan vaalitulos osoittaa, että ”patrioottinen kevät Euroopassa juhlii suurta voittoaan” ja että sosialidemokratian katastrofi voimistuu. Saksalaisen äärioikeiston päälehti Junge Freiheit nosti omassa arviossaan sosialidemokratian historiallisen tappion keskeiseksi. Vaihtoehto Saksalle (AfD) -puolueen puheenjohtajiston jäsen André Poggenburg onnitteli Marine Le Peniä ”suuresta suorituksesta”.
Toinen kierros – vasemmisto poliittisen taistelun paitsiossa
Ranskalaisen sosiologin Didier Eribonin mukaan Macron on sen järjestelmän edustaja, joka on syynä äärioikeiston nousuun Euroopassa. Asian kääntöpuoli on hänen mielestään se, että ”vasemmisto on hylännyt työväenluokan, joka on etsinyt itselleen uuden edustajan”. Opinionway-instituutin mukaan Marine Le Pen sai työväenluokkaisten äänistä 39,7 prosenttia, kun Macron sai ainoastaan 13,4 prosenttia. La France insoumise -liikkeen edustaja Jean-Luc Mélenchon, joka valtamediassa on leimattu ”äärivasemmistolaiseksi”, sai kaikista äänistä 19,58 prosenttia. Häntä äänesti 27,5 prosenttia työttömistä ja 23,2 prosenttia julkisten palvelujen työntekijöistä.
Eribon kanssa samoilla linjoilla on ranskalainen kirjailija Édouard Louis. Hänen mukaansa poliitikot kuten Macron ovat mahdollistaneet Le Penin nousun. Macron toteutti sosialistipuolueen ministerinä puhdasta oikeistolaista politiikkaa, tuki pankkeja ja heikensi parlamentin asemaa. Louisin mielestä Marine Le Pen on ”ennen kaikkea inhon tulos tämän konservatiivisen vasemmiston edessä”.
Saksan vasemmistopuolueen entisen puheenjohtajan Oskar Lafontainen mukaan Macron on takuumies säästöpolitiikan jatkumiselle, työlainsäädännön purkamiselle, sosiaalimenojen leikkaamiselle ja pankkien sekä konsernien etujen toteutumiselle. Ranskan vaalitulos oli saksalaisen Linke-puoluetta edustavan Niema Movassatin mukaan ”isku kaikkia niitä ihmisiä vastaan, jotka haluavat sosiaalista, antirasistista ja rauhanomaista politiikkaa”. Hänen mielestään ranskalaiset joutuvat valitsemaan toisella kierroksella ”ruton ja koleran välillä”.
Linke-puolueen puheenjohtaja Bernd Riexingerin näkemyksen mukaan ranskalaisten on valittava ”oikeistonationalistisen” Le Penin ja ”uusliberalistisen” Macronin välillä. Hänen mielestään vasemmiston on kuitenkin tehtävä kaikkensa estääkseen Le Penin valtaannousu. Vasemmiston on samalla tehtävä selväksi, että sen kampanja on samalla taistelua Macronia ja hänen ohjelmaansa vastaan. Riexingerin mukaan Ranskassa miljoonien ihmisten on ratkaistava kantansa kahden henkilön välillä, joita kumpaakaan he eivät halua maansa presidentiksi. Linke-puolueen sisällä vaikuttavan emansipatorisen vasemmiston edustajien mukaan Macronin politiikan sisältöä määrittävät ”veroalennukset rikkaille, yksityistäminen ja enemmän oikeuksia konserneille”. Hänen politiikkansa ei sisällä kuitenkaan ”rasismia, seksismiä, seksuaalivähemmistöjen vastaisuutta ja muslimifobiaa”. Tässä mielessä Le Penin edustama rasistinen ”kansallinen kapitalismi” on aivan toista kuin Macronin uusliberalismi.
Saksalainen sosiologi Oliver Nachtwey, joka on juuri julkaisut tutkimuksen keskiluokan heikentyvästä asemasta, tiivistää Ranskan vaalituloksen synnyttämän tilanteen toteamukseen: ”fasismi versus uusliberalismi”.
Puoluejärjestelmä murentuu
Globaalin finanssikapitalismin ja uusliberalismin tuloksena yhteiskunnat ja poliittiset rakenteet ovat myllerryksen kourissa. Läntisen Euroopan toisen maailmansodan poliittisen järjestelmän perusteet järkkyvät. Läntisessä Euroopassa on vuosikymmenten ajan poliittinen hallitseminen perustunut sosiaalidemokraattien ja konservatiivien väliselle erolle sekä niiden vuorottelevalle hallitusvastuulle. Itävallan presidentinvaalit merkitsivät hallitsevien puolueiden täydellistä tappiota. Vaalien ensimmäisellä kierroksella Itävaltaa koko sodanjälkeisen ajan hallinneiden sosiaalidemokraattien ja kansanpuolueen ehdokkaiden oli tyytyminen noin 11 prosentin äänisaaliiseen. Äärioikeistolaisen vapauspuolueen (FPÖ) ehdokas Norbert Hofer sai yksin 35,3 prosenttia ensimmäisen kierroksen äänistä ja vihreiden riippumaton ehdokas Alexander Van der Bellen sai 21,3 prosenttia. Van der Bellen valittiin toisella kierroksella Itävallan seuraavaksi presidentiksi 53,3 prosentin äänimäärällä. Tätä kehitystä seurasivat Hollannin vaalit, joissa hallituspuolueet kokivat toisen maailmansodan jälkeisen suurimman tappionsa. Maan sosiaalidemokraattinen puolue PvdA (Partij van de Arbeid) kärsi rökäletappion. Puolue sai vain 5,7 prosenttia äänistä. Nyt vuorossa oli Ranska. Ensimmäisen kerran viiden tasavallan historian aikana sosialistien ja konservatiivien ehdokkaat putosivat presidenttivaalien ensimmäisellä kierroksella. Puolueet ovat hallinneet lähes 60 vuotta tauotta ranskalaista politiikkaa. Sosialistipuolueen ehdokas Benoît Hamon sai ainoastaan 6,4 prosenttia äänistä ja konservatiivisen puolueen korruptioepäilyissä ryvettynyt François Fillon sai tasan 20 prosenttia.
Saksan Linke-puolueen puheenjohtajan Riexingerin mielestä ”vanhaa ranskalaista sosiaalidemokratiaa ei ole enää” vaalien ensimmäisen kierroksen jälkeen.
Ranskan sosialistipuolueen alamäki on päällystetty presidentti François Hollanden aikakauden petetyillä lupauksilla. Odotukset hänen presidenttikautensa suhteen olivat korkealla. Sosialistipuolueen valta-asema oli Hollanden aikakaudella Ranskan historiassa ainutlaatuisen vahva. Sosialisteilla ei ollut ainoastaan presidenttiä, vaan he muodostivat hallituksen. Tämän lisäksi heillä oli enemmistö kansalliskokouksessa ja senaatissa. He hallitsivat 21:ssä manner-Ranskan alueparlamentissa, 56 departementissa 96:sta ja yli 100 000 asukkaan 39 kaupungista 27:ssä. Hollande oli itse todennut, että hänellä oli ”viiden vuoden ajan pitkälti absoluuttinen valta”. Käytännössä yhdelläkään henkilöllä läntisessä demokratiassa ei ole ollut vastaavaa valta-asemaa.
Hollande lupasi puolustaa ranskalaista terästeollisuutta, mutta hyväksyi vastarinnatta ArcelorMittal-terästehtaiden sulkemisen. Hän halusi tarkistaa eurooppalaisen vakaussopimuksen. Tästä hän luopui ensimmäisenä virkapäivänään. Työttömyyden nousun hän ilmoitti pysäyttävänsä vuoden 2013 loppuun mennessä. Hänen presidenttikaudellaan työttömyys on vain jatkanut kasvamistaan. Pettymys hänen politiikkaansa on täydellinen.
Tulevaisuudessa on vaarana, että Macronin mahdollinen poliittinen valtakausi merkitsee vain jatkoa yhteiskuntaa eriarvoistavalle talous- ja yhteiskuntapolitiikalle. Tällöin edistykselliset ideaalit kuten feminismi, antirasismi ja monikulttuurisuus palvelevat tämän politiikan kehityksen peittämistä, jonka tuloksena on sosiaalivaltion täydellinen romuttaminen, taloudellisen eriarvoisuuden kasvu ja keskiluokan elinolosuhteiden tuhoutuminen. Tällöin vaarana on se, että Macronin politiikan raunioilta nousee entistä elinvoimaisempi äärioikeisto.
