Modernin, teknologisen maailman ja orjuuden piti olla yhteensovittamaton yhdistelmä. Tätä näkemystä tukevat voimassa olevat kansainväliset sopimukset ja kansalliset lait, jotka kieltävät orjuuden ja orjakaupan kaikkialla maapallolla. Orjakauppa kiellettiin yli 200 vuotta sitten ja orjuus lopetettiin Yhdysvalloissa 150 vuotta sitten, mutta orjuus ja nykyinen ihmiskauppa ovat kasvussa nykyisen globaalin kapitalismin aikakaudella.
Lyhyen ajan sisällä modernista orjuudesta on tehty kaksi raporttia. Australialainen orjuuden vastainen Walk Free -järjestö julkaisi tuoreen raportin (Global Slavery Index 2013, http://www.walkfree.org/), joka käsittelee orjuutta globaalina ilmiönä. Sen mukaan orjuudessa elää lähes 30 miljoonaa ihmistä. Euroopan Parlamentin toimeksiannoksi tehdyn tutkimuksen mukaan yksistään EU:n alueella on arviolta 880 000 ihmistä orjatyöläisinä. Heistä arvoilta neljännes on riiston kohteena alati kasvavassa seksiteollisuudessa (http://www.spiegel.de/wirtschaft/unternehmen/fast-eine-million-sklavenarbeiter-leben-in-der-eu-a-927563.html).
Orjuuden ilmenemisestä
Elämme paradoksaalisessa maailmassa. Orjuus on kielletty kaikkialla, mutta Walk Free -järjestön johtajan Nick Gronon mukaan orjuutta on kaikissa maissa. Raportissa orjuuden muodoiksi on määritelty muun muuassa ihmiskauppa, pakkotyö, velalla kiristäminen, pakkoavioliitot ja lasten hyväksikäyttö.
Nykyajan orjuudella on samoja piirteitä kuin menneen ajan orjuudessa. ”Ihmisiä kontrolloidaan väkivallalla. Heidät on valheellisin lupauksin petkutettu tai pakotettu työhön, jossa he joutuvat taloudellisesti hyväksikäytetyiksi. Heille ei makseta lainkaan tai hyvin pientä palkkaa, eivätkä he ole vapaita lähtemään”, Grono kuvaa nykyisen orjuuden piirteitä.
Raportissa käydään läpi 162 maan tilanne. Selvityksen mukaan Intiassa orjia on lähes 14 miljoonaa, Kiinassa noin 3 miljoonaa ja Pakistanissa arviolta kaksi miljoonaa. Euroopan valtiosta vain Venäjä on kärkikymmenikössä. Kaikkiaan moderni orjuus ulottuu Nepalin vuokraviljelmiltä Brysselin diplomaattikortteleihin ja Filippiinien erikoistalousvyöhykkeiltä New Yorkin kaduille.
Näissä luvuissa ei ole vankien suorittama pakkotyö. Vankien työllistäminen yksityisissä yrityksissä laajeni Yhdysvalloissa yksityistämisinnon myötä 1900-luvun kahtena viimeisenä vuosikymmenenä niin, että 30 osavaltiota on laillistanut järjestelmän. 2000-luvun alussa noin 77 000 vankia työskenteli voittoa tuottavien yksityisten yritysten hyväksi. Monilla Yhdysvaltojen alueilla yksityinen vankilatoiminta ja siihen liittyvä pakkotyö on suurin tuotantoala. Toisesta vankityövoiman arveluttavasta käyttömuodosta on esimerkkinä Kiina. Maan hallituksen oman ilmoituksen mukaan ”työn avulla kuntoutumiseen” osallistui vuonna 2000 noin 240 000 vankia. Suurimmalla osalla työvelvollisuus kesti vuoden. Hallitus väitti, että työvelvollisuuteen on tuomittu pelkästään rikollisia eikä sitä ole käytetty poikkeuksellisen paljon uskonnollisiin ja etnisiin vähemmistöihin kuuluvien rankaisemisessa.
Modernin orjuuden syistä
Transatlanttinen orjakauppa ja orjuus olivat olennaisia tekijöitä globaalin kapitalismin alkutaipeella. Marxin mukaan ”pääoma tulee maailmaan tihkuen verta ja likaa kaikista huokosistaan, kiireestä kantapäähän”. Tässä yhteydessä Marx viittaa englantilaisen ammattiyhdistysaktiivin T. J. Dunningin toteamukseen: ”Tuottaessaan tyydyttävän voiton pääoma tulee rohkeaksi. Varmat 10 prosenttia, ja pääomaa voi käyttää kaikkialla; 20 prosenttia, ja se tulee vilkkaaksi; 50 prosenttia, suorastaan uhkarohkeaksi; 100 prosenttia, ja se tallaa kaikki inhimilliset lait jalkoihinsa; 300 prosenttia, eikä löydy mitään rikosta, jota se ei uskaltaisi tehdä vaikkapa hirsipuun uhalla…. Todistuksina ovat salakuljetus ja orjakauppa.”
1500-luvulta 1800-luvun lopulle asti orjat tuottivat yksityisille plantaasinomistajille ja yrityksille suuria voittoja. Yhdysvalloissa on 2000-luvun alussa vaadittu oikeusteitse orjatyön, orjien kärsimysten ja orjuuden seurauksien korvaamista joko orjien jälkeläisille tai kaikille afroamerikkalaisille. Oikeudelle jätetyissä korvausvaatimuksiin liittyvissä asiakirjoissa todetaan yli 8 miljoonan Afrikasta tuodun ja heidän jälkeläisensä työskennelleen orjina vuosina 1619–1865. Esitetyssä korvausvaatimuksessa arvioidaan, että pelkästään vuosina 1790–1860 Yhdysvaltojen talous hyötyi korkoa korolle laskettuna nykyrahassa 1 400 miljardin dollarin edestä maksamattomasta orjatyöstä. São Paulon yliopistossa toimivan Mustan tietoisuuden keskuksen mielestä vasta 6 000 miljardin euron korvaus on riittävä. Joidenkin mielestä aiheutettuja kärsimyksiä ei voi korvata rahallisesti. He vaativat, että länsimaat tunnustavat afrikkalaisten kulttuuriset ja historialliset saavutukset sekä sen, että orjuus ja siirtomaakausi estivät Afrikan kehityksen 400 vuoden ajaksi.
Transatlanttisen orjuuden aikana orja tuotti omistajalleen voittoa, mutta nykyisin voittomarginaali on usein huomattavasti korkeampi. Nykyisin 12–15-vuotias tyttö maksaa orjakaupassa 800–2000 dollaria ja bordellipitäjän voiton arvoidaan olevan noin 800 prosenttia viiden vuoden ajan. Intialainen velkaorjuudessa elävä peltotyöläinen tuottaa omistajalleen voittoa 50 prosenttia, kun Amerikan etelävaltiossa voitto oli noin 55 prosenttia.
Mutta orjuuden syyt eivät rajoitu ainoastaan voittoihin, vaan se merkitsee kuluttajille samankaltaista välillistä hyötymistä kuin transatlanttisen orjuuden aikakaudella, jolloin Amerikassa orjatyöllä tuotetut tuotteet virtasivat eurooppalaisten kuluttajien nautittaviksi. Nykypäivänä orjuus on myöshuomaamaton osa eurooppalaisten kuluttajien arkipäivää. Orjuutetut naiset seisovat öisin Euroopan suurkaupunkien kadunkulmissa, orjuus on läsnä vaatteissamme, ravinnossamme, kännyköissämme, lähes kaikissa tuotteissa, joita me päivittäin käytämme. Orjat työskentelevät pelloilla, joilta ruokamme tulee, neulovat farkkujamme ja valmistavat puuhiiltä eurooppalaisille. Me säästämme rahaa orjien avulla joka päivä.
Nykyaikaisesta orjuudesta on tullut merkittävä kansainvälinen taloustekijä. Orjuuteen liittyvän liikevaihdon arvellaan nousevan vuosittain 44 miljardiin dollariin. Vaikka miehiä on enemmän orjuutettuina, niin naisten pakkoprostituution voitot muodostavat noin 90 prosenttia koko orjuuden tuottamasta voitosta. EU:n parlamentin raportin mukaan organisoitununeen rikollisuuden ihmiskaupasta tulevat voitot nousevat 25 miljardiin euroon. Orjuus, organisoitunut rikollisuus, korruptio ja veroparatiisit muodostavat tiiviin neliön. Orjuuden voitot kulkeutuvat Walk Free -järjestön raportin mukaan läntisiin teollisuusmaihin, korruptioon ja veroparatiiseihin. EU-raportissa, jota on tarkoitus käsitellä europarlamentissa 23. lokakuuta, vaaditaankin ennen kaikkea veroparatiisien sulkemista. Ilman niiden ”kuivaamista” on täysin turha kuvitella menetyksekästä toimintaa pakkoprostituutiota, ihmiskauppaa, organisoitunutta rikollisuutta ja korruptiota vastaan. Tämä on yhteiskunnan, kansalaisten, rikosten uhrien ja poliisin etu.
Globaali kapitalismi, eriarvoinen maailma ja orjuus
Uuden orjuuden jatkuvan kasvun taustalla on kasvava globaali taloudellinen eriarvoisuus ja väestönkasvu. Nykyinen väestönkasvu merkitsee sitä, että potentiaalisten orjien reservi kasvaa koko ajan. Nopea sosiaalinen ja taloudellinen muutos sekä erityisesti kasvavat tuloerot ja lisääntyvät köyhyys mahdollistavat omalta osaltaan orjuuden. Aasiassa köyhiä on noin 83 prosenttia väestöstä, Itä-Euroopassa 64 prosenttia, Latinalaisessa Amerikassa 70 prosenttia, Afrikassa 90 prosenttia väestöstä.
YK:n alaisen FAO:n mukaan vuonna 2009 maailmassa oli aliravittuja ensimmäistä kertaa yli miljardi. Globaalien orjamarkkinoiden piiriin työntävät aina vain uusia ihmisryhmiä maailmantalouden globalisaatiokehitys ja modernisaatio, jotka hävittävät yksinkertaista tavarataloutta ja tuhoavat maaseudulla elävien ihmisten mahdollisuuden omavaraisuuteen.
Modernin maailman orja
Vanhoihin aikoihin verrattuna orjien ja orjanomistajien suhde on muuttunut. Ensinnäkin orjien tuottama voitto on kasvanut ja orjuuden kesto supistunut. Laillisen omaisuuden kysymys ei ole enää tärkeä. Tänään orjat maksavat niin vähän, että niiden omistamiselle ei kaivata oikeuden antamaa yksityisomistuksen suojaa. Orjat ovat toisaalta hallittavissa ja toisaalta korvattavissa. Tämä on nykyorjuuden todellisuutta. Vanhan orjuuden aikana orjan omistaminen oli lailla turvattu, nykyisin omistusoikeutta ei ole eikä sitä välttämättä pidetä tärkeänä. Aiemmin orjan ostohinta oli korkea, nykyisin orjan ostohinta on äärimmäisen alhainen.
Aiemmin historiassa potentiaalisista orjista oli pulaa, nyt esiintyy jopa ylitarjontaa. Aiemmin myös orjuuteen liittyipitkäaikainen omistussuhde, nykyisin se onlyhytaikainen. Orjia käytetään maksimaalisesti hyväksi ja sen jälkeen hylätään. Nykyorjuudessa orjasta on tullut käyttöesine, joka hyödynnetään tuotantoprosessissa ilman suurta pääomasijoitusta.Orjista on tullut halpoja ”kertakäyttötavaroita”, joiden määrä maailmassa kasvaa koko ajan.
Into on julkaissut kaksi merkittävää kirjaa nykyorjuuden muodoista. Hyvän kuvan nykyorjuudesta antaa Kevin Balesin teos Nykyajan orjat – Ja miten heidät vapautetaan. Toinen on Laura Maragnanin ja Isoke Aikpitanyin teos Musta, kaunis ja kaupan – Euroopan uudet orjat. Kirjoittajatvalottavat afrikkalaisten siirtolaisnaisten kohtaloa ihmiskaupan uhrina Euroopassa. Orjuuden historiaa käsitellään Pekka Isakssonin ja Jouko Jokisalon kirjoittamassa Historian lisälehtiä -teoksessa (Like).
