Liberaali Eurooppa on kuilun reunalla – äärioikeiston vastavallankumousta odotellessa

Euroopassa on menossa vastavallankumous, joka on tuhoamassa liberaalin Euroopan. Uhka tulee äärioikealta. Se on julistanut sodan liberaalille järjestelmälle. ”He haluavat päästä eroon koko liberaalista paketista”, toteaa Oxfordin yliopiston yhteiskuntatieteiden professori Jan Zielonka. Unkarin pääministeri Viktor Orbán on julistanut vuoden 2019 EU-vaalivuoden ”historialliseksi vuodeksi” kaikille monikulttuurisuuden ja migraation vastustajille. Hänen mukaansa vuonna 2019 ”me sanomme ’näkemiin’ liberaalille demokratialle Euroopassa”.

Vastavallankumouksen tulilinjalla ovat feminismi, monikulttuurisuus, aborttioikeus, seksuaalisten vähemmistöjen oikeudet ja ympäristösuojelu. Siellä elävät myös tavoitteet eräänlaisesta uusimuotoisesta poikkeustilavaltiosta autoritaarisine rakenteineen, rasismi ja näkemys linnake-Euroopan välttämättömyydestä sekä orastava ajatus etnisen puhdistuksen tarpeellisuudesta ja ”valkoisen ylivallan” etnonationalismista.

2000-luvun alkua ovat leimanneet talous- ja eurokriisi, taloudellis-sosiaalisen eriarvoisuuden kasvu, ilmastokriisi, pakolaisuus ja väkivallan, militarismin ja asevarustelun kiihtyminen. Vastavallankumouksen uumenissa uinuu Euroopassa ja Yhdysvalloissa vaarallinen väkivaltapotentiaali, joka odottaa purkautumismahdollisuuttaan. Yhteiskunnallisen eriarvoisuuden ja epävarmuuden ilmapiirissä vihapuhe, josta on vähitellen tullut politiikan arkipäivää, ruokkii yhteiskunnallista polarisaatiota. Tämän kehityksen myötä oikeistoradikalistiset ja –populistiset puolueet ovat tulleet eurooppalaisessa politiikassa salonki- ja hallituskelpoisiksi.

Tulevat Euroopan parlamentin vaalit toukokuun lopussa toteutetaan kaoottisessa ja sekavassa tilanteessa. Eurooppa on joutunut hallitsemattoman kriisin aikakauteen. Jos Euroopan äärioikeisto todella kykenee yhdistämään voimansa tuleviin EU-parlamenttivaaleihin, olisivat sen seuraukset tuskin ennakoitavissa. Saksalaisen tutkijan Nicolai von Ondarzan mukaan äärioikeiston yhteisellä liittoutumalla ”on potentiaalia tulla suurimmaksi tai toiseksi suurimmaksi ryhmäksi EU-parlamentissa”. Tulevaisuuden kysymys on se, mihin eurooppalaisen radikaalioikeiston puolueiden vaarallinen nousu tulee johtamaan. Saksan liittokansleri Angela Merkel varoitti jo syyskuussa 2018 kehityksestä, ”joka tulee johtamaan kurjuuteen”. Hän totesi, että edessä on ”suuri kamppailu”. Vaarantaako tuleva kehitys EU:n olemassaolon? Uhkaako se demokratiaa EU:ssa ja sen jäsenmaissa?

Oikeistopopulismi radikalisoituu: kansallisen vallankumouksen ja sisällissodan retoriikka

”Kulttuurille vieraiden köyhyysimigranttien jarruttamaton virta, joka tunkeutuu meidän sosiaalijärjestelmiimme”, tulee synnyttämään paljon vihaa ja aggressiota. Tulevaisuudessa se ei tee keskipitkällä aikavälillä ”sisällissotaa epätodennäköiseksi”. Näin itävaltalaisen äärioikeistolaisen Vapauspuolueen (FPÖ) puheenjohtaja ja maan hallituksen varakansleri Heinz-Christian Strache puhuessaan maan kansallispäivänä presidenttivaalikamppailun huipentuman aikana. Vapauspuoleen ideologit maalaavat jo sisällissodan mahdollisuutta. Strache totesi sen olevan varoitus. Sen voi myös tulkita uhkaukseksi.

Läntisessä Euroopassa konservatiivisten puolueiden avointa yhteistyötä äärioikeiston kanssa edustaa Itävallan nykyinen hallitus. Konservatiivit (ÖVP) ja äärioikeiston vapauspuolue (FPÖ) muodostivat nykyhallituksen. FPÖ:n maalatessa ”sisällissodan” peikkoa seinälle, niin konservatiivisten voimien puheissa vilahtelee näkemys maassa vallitsevasta ”hätätilasta”. Itävaltalaisen journalistin Robert Misikin mukaan maassa pinnan alla velloo himokkuus väkivaltaan, joka on yhteydessä pelon lietsontaan.

Saksassa äärioikeistolaisen Vaihtoehto Saksalle -puolueen (AfD) keskeisen ideologin Björn Höcken mukaan tavoitteena on ”maahanmuuttoyhteiskunnan epähumaanin projektin pysäyttäminen”. Hän on huolestunut kansallisen vastarinnan heikkoudesta ja vaatii välivaiheena perustamaan ”gallilaisia kyliä” tukikohdiksi. Höcken mukaan näistä ”kansan sukusoluista” käsin on saavutettavissa vallanotto. Ennen todellisen poliittisen käänteen aikaansaamista edessä ovat ”kovat ajat, sillä mitä kauemmin potilas kieltäytyy pakollisesta leikkauksesta, sitä kovempia tulevat olemaan väistämättömästi vaaditut leikkaukset – – Uusi poliittinen johto joutuu sietämään vaikeita moraalisia jännitteitä – –, jotka eivät vastaa heidän todellisia moraalisia tunteita.” Käytännössä Höcke liputtaa väkivaltaisten etnisten ja poliittisten puhdistusten puolesta. Hänen mielestään ”kovuus” ja ”raakuus” eivät ole vältettävissä. ”Saksalaisella ehdottomuudella” tulee ”tarttua toimeen perusteellisesti ja periaatteellisesti”, sillä ”kun kerran on tullut muutoksen aika, silloin emme saksalaiset tee mitään puolittaista”, tiivistää Höcke poliittista tulevaisuuden näkymää.

Konservatiivisen kristillissosiaalisen unionin (CSU) parlamenttiryhmän puheenjohtaja Alexander Dobrindt liputtaa myös ”kansalaisten konservatiivisen vallankumouksen” puolesta. ”Me tuemme tätä vallankumousta ja annamme sille äänen politiikassa”, hän julistaa. Näin Saksassa yhtenä mahdollisuutena on Itävallan tapaan konservatiivien ja äärioikeiston yhteinen hallitus Merkelin aikakauden päätyttyä.

Italian ensimmäisen eurooppalaisen puhtaan oikeistopopulistisen hallituksen sisäministeri ja äärioikeistolaisen La Lega –puolueen puheenjohtaja Matteo Salvini uneksii ”joukkopuhdistuksesta”, joka suoritetaan ”katu kadulta, piazza piazzalta, naapuri naapurilta”. Hänen mukaansa tuleva puhdistus vaatii kovuutta, ”sillä kaupunkiemme kokonaisia alueita, koko Italia, on kontrollin ulkopuolella”. Salvini haluaa antaa poliisille ”vapaat kädet kaupunkien puhdistamisessa”. Hän jatkaa: ”Meidän tulee toteuttaa etnisesti kontrolloitu – – puhdistus”. Hänen unelmanaan on muuttaa rikoslakia siten että ”varastelevan mustalaisen piekseminen” ei enää olisi rikos.

Salvini rikkoo tietoisesti fasismin kauden tuottamia poliittisia tabuja. Yksi niistä oli hänen EU-vaalipuheensa Forlin kaupungissa, jonka Salvini piti Palazzo Comunalen parvekkeelta. Sieltä Mussolini oli pitänyt elokuussa 1944 puheen kannattajilleen. Sen vastapäätä oleville lyhtypylväille oli hirtettynä neljä partisaania. Kaupungin lähellä on Mussolinin synty- ja hautapaikka. Se on nykyisin fasistien pyhiinvaelluskohde. Vastaava taburikkomus oli Salvinin kommentti, kun äärioikeistolainen Altaforte-kustantamon holokaustin kieltävät teokset suljettiin Turinin kirjamessuilta pois. ”On vuosi 2019, ja meillä on kirjasensuuri, joka perustuu kirjojen polttamiselle, joka ei ole menneisyydessä koskaan johtanut hyvään”, kommentoi Salvini teosten poistamista messuilta.

Ranskassa äärioikeistolaisen Kansallisen liittoutuman puheenjohtaja Marine Le Pen varoittaa ”kulttuurisista konflikteista.” Tämä kulttuurisia pelkoja lietsova puhe uppoaa Ranskassa otolliseen maaperään. Yli 50 prosenttia ranskalaisista on sitä mieltä, että maahanmuutto aiheuttaa sellaisia muutoksia, jotka eivät heitä miellytä. Erityisesti tämä koskee muslimien maahanmuuttoa.

Unkarissa pääministeri Orbán näkee taistelevansa Euroopan puolesta, jotta Eurooppa jää eurooppalaisille. Hänen mielestään ei ole olemassa todellisuudessa maahanmuuttajien ”onnistunutta integraatiota”.

Radikaali oikeisto, ”suuri väestövaihto” ja ”valkoinen ylivalta”

Tulevissa EU-vaaleissa äärioikeiston tavoitteena on yhdistää voimansa. Äärioikeiston yhteiseen liittoon kuuluvat tällä hetkellä seuraavat puolueet: Vaihtoehto Saksalle (AfD), Italian Lega, Tanskan Kansanpuolue, Perussuomalaiset, FPÖ ja Viron äärioikeistolainen Ekre. Näiden puolueiden lisäksi hankkeen keskeinen henkilö Jörg Meuthen (AfD) odottaa vielä ainakin Marine Le Penin johtaman Kansallisen Liittoutuman (Rassemblement national) tulevan mukaan. Tämän lisäksi Italian äärioikeiston johtaja ja maan sisäministeri Salvini on neuvotellut Puolan vahvan miehen ja Laki ja oikeus -puolueen (PiS) johtajan Jaroslaw Kaczynskin kanssa ”yhteisistä intresseistä”. Puolueet eivät ole sopineet yhteisestä ohjelmasta, mutta ne ovat ennen kaikkea EU- ja maahanmuuttovastaisia. Tavoitteena on Salvinin mukaan ”muutoksen vallankumouksen” tuominen Eurooppaan. Hänen mukaansa äärioikeistolla ”ei saa asettaa itselleen mitään rajoja”. ”Meidän on uneksittava suuria”, toteaa Salvini.

Yhteisiä linjauksia heillä ovat monikulttuurisuuden, maahanmuuton vastustaminen ja muslimivastainen rasismi. Marine Le Pen tiivisti äärioikeiston sanoman: ”Maahanmuutto on kansamme organisoitu vaihto. Se uhkaa olemassaoloamme. Meillä ei ole välineitä niiden integroimiseksi, jotka jo ovat täällä.” Suomessa perussuomalaisen puolueen puheenjohtaja Jussi Halla-aho maalaa kauhuskenaarion Euroopan räjähdyksestä ja luhistumisesta, kun suvaitsevaisuus ja dialogi ovat tulleet tiensä päähän mantereen hajottua ”väestöryhmien linnoitettuihin enklaaveihin” (Halla-aho 2009, 203).

Länsi on eurooppalaisen radikaalioikeiston mukaan tuhon tiellä. Sen mukaan on käynnissä sivilisaatioiden sodan viimeinen ja ratkaiseva taistelu, jossa panoksena on ihmiskunnan, länsimaiden ja Halla-ahon mukaan Suomenkin kohtalo. Eurooppa on tämän ajattelun näkemyksen mukaan hätätilassa ja sodan kynnyksellä. ”Islamilaisesta maailmasta peräisin olevat nuoret kulttuurinrikastajat ovat kirous kaikkialla Euroopassa”, julisti Saksan johtava antijihadisti Udo Ulfkotte. (Ulfkotte 2009, 43).

Eurooppalaisen äärioikeiston ”kauhuskenaario” on näkemys ”utooppisen monikulttuurisuuden Eurabiasta”. Se on yhteinen synkkä tulevaisuudenvisio, jonka mukaan Euroopasta tulee muutamassa vuodessa islamilainen muslimien maahanmuuton, kantaväestöä huomattavasti suuremman syntyvyyden sekä islamiin olennaisesti kuuluvan ekspansiivisuuden seurauksena. Islamilaisten hallitsema Eurooppa muuttuu osaksi arabimaailmaa. Tähän salaliittolaisteoriaan on liitetty myös ajatus eurooppalaisten ja arabimaitten hallitusten salaisesta yhteistyöstä, joka on luonteeltaan amerikkalaisvastaista ja antisionistista. Hollannin vapauspuolueen puheenjohtaja Geert Wildersin mukaan tämä salaliitto on seuraavanlainen: ”Kaikkialla Euroopassa monikulttuurinen eliitti käy totaalista sotaa omaa väestöään vastaan, kun se jatkaa joukkomaahanmuuttoa ja islamisaatiota, joka lopulta johtaa islamilaiseen Eurooppaan vailla vapautta, Eurabiaan.” (Hamburger Abendblatt 7.2.2011) Wilders ei kerro konkreettisesti, mitkä piirit muodostavat ”monikulttuurisen eliitin” ja millaiset intressit ajaisivat heitä salaliittoon muslimien kanssa. Mutta hän on vaatinut miljoonien muslimien karkottamista Euroopasta.

Halla-aho yhtyy vanhoissa kirjoituksissaan muslimivastaisen rasismin salaliittolaisteoriaan. Hänen mukaansa ”Eurooppa on sodassa, jonka se tulee häviämään, koska se ei ymmärrä eikä halua ymmärtää olevansa sodassa”. Halla-ahon mukaan ”[i]maamit – – rakentavat Euroopan maaperällä – – tahdotonta, fanaattista robottiarmeijaa, jonka ainoa tehtävä on tuhota läntinen yhteiskunta. Laskelmoidulla herkkähipiäisyydellään muslimit ovat luoneet itselleen todelliset olosuhteet sotavalmisteluille”. Jos Halla-ahoon on uskominen, enää ei ole kysymys pelkästään Euroopan hiipivästä islamisoitumisesta, vaan tilanne on päässyt jo niin pahaksi, että ”(i)slam hallitsee läntistä maailmaa kauhulla”. (Halla-aho 2009, 54, 147f.)

Uudeksi ideologiseksi iskusanaksi Euroopan äärioikeiston piirissä on nousemassa ”suuri väestövaihto” (The Great Replacement), joka jouhevasti yhdistyy näkemykseen ”valkoisesta ylivallasta”, joka esitetään olevan välttämätön ”valkoisen rodun” pelastamiseksi. Sen mukaan maahanmuuttajat ovat ”viides kolonna” Euroopassa ja Yhdysvalloissa, joka jo käy vihollisensa alueella sotaa ”valkoisia” vastaan. Ensimmäiseksi näkemystä kehitti Geneven yliopistossa filosofiaa opettanut Eric Werner teoksessaan L’Avant-guerre civile (1988). Teorian kehittämistä jatkoi kiihkeä Marine Le Penin kannattaja Renaud Camus teoksella Le Grand Replacement (2012). Hänen mukaansa on olemassa globaalin eliitin salaliitto eurooppalaista valkoista väestöä ja sen kulttuuria vastaan, jonka tavoitteena ”valkoisten kansanmurha”.

Uuden-Seelannin Christchurchin terrori-iskun tekijä, joka murhasi 50 ihmistä kahdessa eri moskeijassa, laittoi internettiin tekoa puolustavan manifestin The Great Replacement, jossa hän ilmoitti vastustavansa suurta väestövaihtoa. Itävallassa keskustelu joukkomurhasta ja siihen liittyvästä manifestista oli kiivaan keskustelun kohteena, koska manifestin teesit olivat samankaltaiset kuin maan äärioikeistolaisen identitaarisen liikkeen, jolle tekijä oli aiemmin lahjoittanut 1500 euroa. Maan varakansleri ja FPÖ:n johtaja Heinz-Christian Strache totesi puolestaan, että ”väestövaihto”-käsitteen kuvaavan reaalista tilannetta. ”Me emme halua tulla omassa kotimaassamme vähemmistöksi” selitti Strache ja määritteli käsitteen ”syvästi demokraattiseksi” (Krone-Zeitung 28.4.2019). Näin Strache yhdellä haastattelulla pyrkii tekemään tästä äärioikeiston näkemyksestä hyväksyttävän politiikassa.

Suomessa käsitettä pohtii Mika Keränen Sarastus-verkkolehden Väestövaihdosta– artikkelissa. Hän kirjoittaa: ”Väestönvaihtoa kiihdyttävä kehitys olisi jollain tavoin saatava pysäytettyä. Mutta miten?” Hän jatkaa: ”Ilman muuta Euroopassa nykyään vallitsevat arvot tulisi arvioida radikaalisti uudelleen, mutta onko tällaisesta revisiosta realistisia toiveita? Joitakin rohkaisevia signaaleja on ilmassa.” Sellaisia ovat hänen mielestä erityisesti Itä-Euroopan Visegrad-ryhmä, Ruotsidemokraattien menestys, AfD:n nousu Saksassa, Tanskan ja Itävallan koventuneet maahanmuuttoasenteet ja Vox-puolue Espanjassa. ”Ne herättävät kaikki toiveita pysyvästä muutoksesta”, toteaa Keränen. Hän iloitsee myös siitä, että ”vaikka suvaitsevaisto heiluttelee kaikkialla natsikorttia, niin ilmassa on tosiaan merkkejä siitä, että ’fasismin’ möröllä pelottelu ei enää pure kansojen syviin riveihin.” Erotuksena uusfasisteihin Keränen suosittaa kiväärin sijasta äänestystä: ”älkääkä suotta nukkuko eurovaaleissakaan seuraavassa kuussa; kaikki eurooppalaiset ovat tämän ongelman kanssa samassa veneessä.”

”Suuri väestövaihto” -teesistä on alkanut yhdysvaltalaisen ja eurooppalaisen äärioikeiston keskustelussa kummuta puhe ”valkoisen ylivallan” välttämättömyydestä, jotta pelastetaan ”valkoinen rotu”. Christchurchin terrori-iskun tekijä olikin kirjoittanut aseeseensa: ”Meidän on turvattava kansamme olemassaolo ja valkoisten lastemme tulevaisuus.” (”We must secure the existence of our people and a future for white children.”)

Puhe ”valkoisen ylivallan” välttämättömyydestä on yleistymässä. Laajemmin taustalla on Yhdysvaltojen ja Euroopan taloudellisen, poliittisen ja sotilaallisen vallan horjuminen globaalisti. 1960-luvulla kehittyneiden teollisuusvaltioiden erilaiset poliittiset liikkeet näkivät mahdolliseksi silloisen kulutus- ja elintason globaalisesti. 2000-luvulla yksikään poliittinen puolue tai liike enää väitä, että kehittyneiden teollisuusmaiden elintaso ja kulutuskulttuuri olisi maailman noin seitsemälle miljardille ihmiselle mahdollinen. Uusfasistisessa Nation und Europa -lehdessä läntisen Euroopan uusfasismi julistautui jo 1990-luvun alkupuolella linnake-Euroopan etujoukoksi ja ilmoitti puolustavansa ”kovalla työllä rakennettua ja kamppaillen saavutettua sosiaalijärjestelmää” ja ”laajojen väestöpiirien suhteellista elintasoa”. Näkemyksen mukaan nykyinen elintaso ja sosiaalivaltio olisivat säilytettävissä ainoastaan Euroopan rasistisen puolustamisen hinnalla: ”Euroopan vapautta, sen hyvinvointia ja sen sosiaalista turvallisuutta on puolustettava kolmannesta maailmasta tulevan ryntäyksen pysäyttävällä suojamuurilla.” Tästä taustasta kumpuaa voimistuva puhe ”valkoisesta ylivallasta”, joka on käytännössä läntisen maailman globaalin apartheid-politiikan vaatimus ja oikeutus.

Suomessa Sarastus-lehden järjestämän Awakening II -konferenssin tavoitteena on välittää etnonationalistisia, identitaarisiä ja valkoisen ylivallan ideoita Suomeen. Puhujien joukossa on muun muassa Ukrainan puolisotilaallisen fasistijärjestön Azovin edustaja. Azov-liike on osallistunut Itä-Ukrainan taisteluihin tunnuksenaan taistelu ”valkoisen rodun puolesta”. Tilaisuudessa oli myös Jared Taylor, joka on äärioikeistolaisen alt-right -liikkeen ideologisista keulahahmoista ja yksi keskeinen valkoisen ylivallan propagandisti Yhdysvalloissa. Hänen mukaansa ”valkoinen rotu” on uhattuna: ”Jos seuraavat 200 vuotta yllytämme sekaliittoihin ja otamme maahan yhä enemmän ei-valkoisia, lopulta valkoiset ihmiset katoavat.”

Tulevaisuuden barbaria odottaa Pandoran lippaan aukaisemista. On aika ottaa vakavasti äärioikeiston nousu ja sen muuttuminen merkittäväksi politiiseksi voimaksi Yhdysvalloissa ja Euroopassa. Kirjailija Erich Kästner varoitti vuonna 1958 viitaten 30-luvun kokemuksiin: ”Ei saa odottaa, kunnes lumipallosta on tullut lumivyöry. On muserrettava pyörivä lumipallo. Vyöryä ei enää kukaan pysäytä. Se pysähtyy vasta, kun se haudannut kaikki alleen. Tämä on opetus siitä, mitä me vuonna 1933 koimme. Uhkaavia diktatuureja vastaan voi taistella vain ennen kuin ne ovat ottaneet vallan.” Euroopan äärioikeiston tavoitteena on seuraavissa EU-vaaleissa yhdessä nousta valtaan. Se merkitsisi autoritaarisen kapitalismin ja uudenlaisen fasismin esiinmarssin vaaraa.