EU-parlamentti Ukrainan sodan umpikujassa

Donald Trumpin vaalivoitto ja hänen oletetut suunnitelmansa Ukrainan sodan lopettamiseksi asettavat EU:n aivan uudenlaisen tilanteen eteen¹. Miten EU:n tulisi toimia tilanteessa, jossa Yhdysvallat mahdollisesti vähentää jyrkästi asetoimituksiaan ja rahallista apuaan Ukrainalle? Bundeswehrin ylitarkastajana ja Naton sotilaskomitean puheenjohtajana sekä Nato–Venäjä-neuvoston ja esikuntapäälliköiden euroatlanttisen kumppanuusneuvoston puheenjohtajana toiminut Harald Kujat toteaa, että EU ei kykene korvaamaan USA:n tukea, jos Trump päättää vetäytyä, koska ”Yhdysvallat ei toimita ainoastaan rahaa ja aseita, vaan osallistuu merkittävästi ukrainalaissotilaiden koulutukseen, toimittaa ajantasaista tiedustelu- ja kohdentamistietoa ja on ratkaisevassa asemassa operatiivisessa suunnittelussa. Euroopan valtiot eivät pysty tarjoamaan näitä palveluja.” Kujatin mielestä eurooppalaisten ainoa järkevä optio on yhdistää voimansa ja tukea ”Trumpia hänen pyrkimyksissään saada sota rauhanomaisesti päättymään.”²

EU-parlamentti linjasi omaa tulevaa Ukraina-politiikkaansa päätöslauselmassa Resolution on reinforcing EU’s unwavering support to Ukraine against Russia’s war of aggression and the increasing military cooperation between North Korea and Russia 28. marraskuuta 2024.³ Päätöslauselma osoittaa, että EU on valinnut vaihtoehdottoman tien. Sen ainoa näkymä on, että EU tulee tukemaan Ukrainaa ”aina Ukrainan voittoon asti”. Päätöslauselman lähtökohtana on tuki Ukrainan ”voitonsuunnitelmalle”. Sen mukaan Ukrainan sodan mahdollinen ainoa ratkaisu on sotilaallinen. Näin EU on valitsemassa sodan eskalaation tien etsiessään ratkaisua Ukrainan sotaan. Michael von der Schulenburg, Euroopan parlamentin jäsen (Bündnis Sahra Wagenknecht, Saksa) ja YK:n entinen apulaispääsihteeri, varoittaa EU:n päätöslauselman vievän Euroopan kolmannen maailmansodan partaalle.⁴

Päätöslauselmassa vaaditaan hävittäjien ja pitkän kantaman risteilyohjusten, kuten Taurus-risteilyohjuksen, välitöntä toimittamista Ukrainalle. Päätöslauselmassa ei myöskään aseteta mitään rajoituksia näiden aseiden käytölle – koko Venäjä voitaisiin siis julistaa maaliksi. Samaan hengenvetoon tervehditään Yhdysvaltojen, Ranskan ja Iso-Britannian päätöstä antaa Ukrainan käyttöön ohjuksia (SCALP, Storm Shadow ja ATACMS) sekä mahdollisuudella iskeä niillä Venäjän maaperälle. Päätöslauselmassa ei mainita sitä, että Naton sotilaiden on yleensä käytettävä näitä erittäin monimutkaisia asejärjestelmiä ja että tämä merkitsisi Naton suoraa osallistumista Ukrainan sotaan. Myöskään Venäjän mahdollisia reaktioita tällaiseen eskaloitumiseen ei pohdita.

”Miten olisi arvioitava sodan laajentamista Venäjän alueelle Zelenskyin toivomalla tavalla?”, kysyy Kujat. Hänen mukaansa ”kansainvälisen oikeuden mukaan Ukrainan hyökkäys hyökkääjän alueelle on sallittu. Ukraina on kuitenkin täysin riippuvainen länsimaisten asiantuntijoiden tuesta länsimaisten pitkän kantaman asejärjestelmien avulla Venäjän sisämaassa sijaitseviin strategisiin kohteisiin tehtävien iskujen sijoittamisessa ja kohteiden suunnittelussa. Se, joka antaa tätä tukea henkilöstön ja materiaalin muodossa, ottaa suuren askeleen kohti suoraa osallistumista sotaan.”⁵

Päätöslauselmassa ei olla huolissaan siitä vaarasta, että tämä kehitys voisi laukaista kolmannen maailmansodan ja mahdollisesti ydinasekonfliktin. Päinvastoin siinä korostetaan, että ”Venäjän mahdollinen uhkailu ydinaseilla ei estä EU:ta antamasta Ukrainalle lisää apua puolustautumista varten”. Siinä ei myöskään mainita lainkaan sitä, että tällainen sota käytäisiin väistämättä Euroopan maaperällä ja että sillä olisi tuhoisat seuraukset Euroopan kansalaisille. EU-parlamentin jäsenet eivät ole huolissaan Venäjän ulkoministeri Lavrovin toteamuksesta liittyen ATACMS-ohjusten käyttöön: ”Pidämme tätä länsimaiden Venäjän vastaisen sodan uutena vaiheena ja reagoimme sen mukaisesti.” Se oli ”merkki” Ukrainalta ja sen länsimaisilta liittolaisilta, että ne pyrkivät eskaloimaan. ”Jos Ukrainasta lähetetään pidemmän kantaman ohjuksia kohti Venäjän aluetta, se tarkoittaa, että niitä käyttävät Yhdysvaltain sotilasasiantuntijat”, Lavrov sanoi myös G20-huippukokouksen yhteydessä Brasiliassa. Hän varoitti Ukrainan länsiliittolaisia, että heidän pitäisi lukea Venäjän ydinasedoktriini ”kokonaisuudessaan”.

Yhtä vähän EU-parlamentaarikkoja näyttää huolettavan se, miten Yhdysvaltojen korkeat virkailijat keskustelevat rauhallisesti ja ”sivistyneesti” mahdollisesti voitettavasta ydinsodasta ajatushautomo Center for Strategic and International Studiesin tilaisuudessa⁶. 1980-luvulla Varsovan liitto ja Nato päätyivät näkemykseen, että ydinasesodassa ei ole voittajia. Nyt Yhdysvalloissa keskustellaan siitä, miten maa voisi säilyttää maailman johtoaseman myös ydiniskujen vaihdon jälkeen.⁷ Suomessa on hyvä muistaa Naton ydinasevarjon alla Kekkosen varoitus ”ydinsodan aikakautena sotilasliitossa olevien pienvaltojen osasta”. Hänen mukaansa ne ovat ”maantieteellisen sijaintinsa vuoksi yleensä puskurivyöhykkeellä, muutenhan niitä ei sotaliitossa tarvittaisi, ja varsinkin jos niillä on ydinaseita alueellaan, ne joutuvat ydinsodan alettua todennäköisesti vastaanottamaan ensimmäisen iskun”.

EU:n päätöslauselma on luettelo syytöksistä, uhkauksista, aseiden ja ampumatarvikkeiden toimittamista koskevista vaatimuksista, pyynnöistä saada lisää rahaa sotaan ja vaatimuksista lisäpakotteisiin. Yksi asia kuitenkin puuttuu kokonaan: lähestymistapa konfliktin rauhanomaiseen ratkaisuun. Yksikään lause ei ole omistettu diplomaattisille toimille tai neuvotteluille. Erityisesti tuomitaan Saksan liittokansleri Scholz. Päätöslauseman mukaan EU:n parlamentti ”pitää valitettavana Saksan liittokanslerin äskettäistä puhelua Vladimir Putinin kanssa”. Ehkä vastauksena kritiikkiin Scholz ilmoitti nyt Kiovan vierailullaan, että Saksa toimittaa joulukuussa 650 miljoonan euron edestä sotilasvarustusta Ukrainalle.⁸

Parlamentin enemmistön tavoite on selvä: voitto Venäjästä – hinnalla millä hyvänsä. Vastaamatta jää kysymys siitä, miten ydinasevalta Venäjä on voitettavissa. Näin EU-parlamentti on lukinnut itsensä vaarallisella tavalla ainoastaan Ukrainan sodan sotilaalliseen ratkaisuun seurauksista välittämättä. Ukrainan mahdollinen asema Euroopan tulevassa turvallisuus- ja rauhanjärjestyksessä on riippuvainen siitä, miten Ukrainan sota päättyy. Tärkeää on, että Ukraina säilyy itsenäisenä valtiona. Ydinasekaudella tulee muistaa, että vain yhteinen turvallisuus on mahdollinen. Sen vuoksi olennaista on myös, että Ukraina ei toimi jommankumman osapuolen etuvartioasemana vaan näitä kahta osapuolta yhdistävänä siltana. Kujatin mukaan ”Ukraina ei muuten pysty suojelemaan edes itseään, ja se on jatkossakin riippuvainen muiden valtioiden antamista turvatakuista”.

Mahdollisista rauhan- tai aseleponeuvotteluista Kujat toteaa: ”Uskon vakaasti, että Kiinan ehdotus, jonka etuna on, että molemmat osapuolet hylkäävät neuvottelujen aloittamista koskevat ennakkoehdot ja jatkavat neuvotteluja siitä, mihin ne keskeytyivät huhtikuussa 2022, on tällä hetkellä ainoa realistinen lähestymistapa. Putin on hyväksynyt Kiinan ehdotuksen useita kertoja ja tarjoutunut jatkamaan Istanbulin neuvotteluja.”