AfD, ”väestövaihtoteoria” ja fasistinen väkivaltapotentiaali

”Väestövaihto”-narratiivi on eurooppalaisen uuden oikeiston keskeinen poliittinen taistelukäsite, jossa ei-valkoisten ja muslimien maahanmuuton väitetään olevan salaliitto, jonka tarkoituksena on korvata Euroopan valkoinen valtaväestö. Suomessa ulkomaankauppa- ja kehitysministeri Ville Tavio (ps) puhui jokin aika sitten ”käynnissä olevasta väestönmuutosprosessista”. Pääministeri Petteri Orpo kommentoi Tavion puheita. Orpon mukaan pitäisi vain keskittyä ”isojen asioiden hoitamiseen” ja tulisi käyttää ”sopivaa kieltä”.¹

Onko tämä vain pikku asia ja kielenkäytön kysymys, kuten Orpo antaa ymmärtää? Tähän antoi oman vastauksensa viime vuoden marraskuussa kokoontunut vaikutusvaltaisten AfD-poliitikkojen, kristillisdemokraattien (CDU) sisällä toimivan arvounionin jäsenien ja äärioikeiston edustajien salainen tapaaminen Potsdamin lähellä sijaitsevassa hotellissa. Tapaamisen keskeinen teema oli äärioikeistolaisten piirien keskeinen narratiivi ”väestövaihdosta” (Grand Remplacement; Great Replacement) ja sen torjuminen.² Tilaisuuden taustavaikuttaja ja koollekutsuja oli nimekäs ja rikas talouselämän vaikuttaja Hans-Christian Limmer.

”Väestövaihtoteorian” taustalla on ranskalainen äärioikeiston teoreetikko ja kirjailija Renauld Camus ja hänen Le grand remplacement (2011) -teoksensa. Kyseistä kirjasta tuli eurooppalaisen äärioikeiston ja erityisesti Identitaarisen liikeen ”raamattu”. Koko englanninkieliseen maailmaan kyseistä narratiivia ovat levittäneet äärioikeistolainen Alt-right-media ja konservatiivinen Fox News. Siitä on tullut läntisen äärioikeistolaisten ja oikeistopopulistien piirissä keskeinen mobilisaatioideologia.

Suomessa perussuomalaiset poliitikot ovat viittailleet ”väestövaihtoteoriaan” toistuvasti, muun muassa valtiovarainministeri Riikka Purra, sisäministeri Mari Rantanen ja oikeusministeri Leena Meri ennen ministeriaikojaan. Myös eduskunnan puhemies Jussi Halla-aho on puhunut väestövaihdosta. Viimeksi asiasta puhui Tavio ja elinkeinoministeri Wille Rydman antoi tukensa Tavion puhelle todeten, että matemaattiset tosiasiat yritetään selittää salaliittoteoriaksi.³ Näin pelkästään maahanmuuttajien olemassaolon yhteiskunnassa väitetään todistavan väestövaihdon teesin oikeudellisuuden. Muutama vuosi sitten Suojelupoliisi totesi, että ”tämä salaliittoteoreettinen viitekehys nojaa ajatukseen maahanmuuton ja monikulttuurisuuden muodostamasta perustavanlaatuisesta uhkasta länsimaiselle valkoiselle väestölle”.⁴

”Väestövaihto” – tulevaisuuden kehityksen uhka?

Näkemys väestövaihdosta liittyy läheisesti sen etnopluralismin käsitteeseen. Siinä monikulttuurisuus nähdään yhteiskuntaa uhkaavana kuolemanvaarana. Äärioikeiston salaisessa tapaamisessa Saksassa Itävallan Identitaarisen liikkeen keskeinen ideologi Martin Sellner totesi, että ”kansakunta voi toipua taloudellisista ja kulttuurisista kriiseistä”, mutta ”suuri väestövaihto on peruuttamaton”. Sen jälkeen kaikki keskustelut ovat turhia, kun näiden kysymysten kohdetta, kansaa, ei enää ole olemassa.

Sellnerin puhe tältä osin ei eroa juurikaan siitä, mitä valtiovarainministeri ja perussuomalaisten puheenjohtaja Riikka Purra totesi puoluevaltuuston kokouksessa joulukuussa 2023. Purra varoitti, että ”lapsiamme ja heidän lapsiaan” uhkaa vaara. Maahanmuutto ja monikulttuurisuus uhkaavat ”meidän maatamme, meidän turvallisuuttamme, meidän puolustettavaa hyvinvointiamme ja rauhaamme”. Purran puheen taustalla kuuluu äärioikeiston perussanoma, jonka mukaan Eurooppaa uhkaa luhistuminen, kun suvaitsevaisuus ja dialogi ovat tulleet tiensä päähän mantereen hajotessa ”väestöryhmien linnoitettuihin enklaaveihin”. Sellnerin tapaan Purra toteaa, että taloutta on mahdollista korjata, mutta ”monikulttuuristumisen” myötä tapahtuu ”peruuttamaton muuttuminen”. Syntyy ongelmia, joita ”ei korjaa nousukausi, ei leikkausintoinen valtiovarainministeri eikä teknologinen innovaatio”. Purra toistaa Halla-ahon esittämää visiota ”länsimaisen sivilisaation” tilanteesta, jossa sen on tehtävä valinta ”sodan ja tuhoutumisen välillä”⁵. Purran mukaan nyt on saatava muutos, sillä ”ei ole muuta vaihtoehtoa”.⁶ Eroa Purran ja Sellnerin välillä on siinä, millaisia toimia kysymyksen ratkaisemiseksi tulisi tehdä.

”Väestövaihto” ja kultturin kohtalo

”Väestövaihtoteoriassa” kulttuurin käsite korvaa rodun käsitteen, mutta kuten biologistisessa rasismissa, se ymmärretään etnisesti homogeenisena, vakaana etnisenä kollektiivina, jolle yksilön ja ihmisoikeuksien on oltava alisteisia. Näin ollen maahanmuuton vaikutuksesta tapahtuvaan väestörakenteen muutos merkitsee kotimaisten kulttuurien ”suurta korvautumista” vierailla kulttuureilla. Viime kädessä tämä teoria jatkaa kansallissosialistisen Volksgemeinschaft-ideologian perinnettä ja, rotuteorian kanssa tai ilman sitä, se asettaa vastakkain kollektiiviset ”me” ja ”ne”, jotka ”toisina” kuuluvat vieraaseen joukkoon, joka uhkaa heidän omaa yhteisöään ja jotka näin ollen syrjäytyvät.

”Väestövaihtoteoria” pitää sisällään vaatimuksen kansan kulttuurisesta ja etnisestä homogeenisuudesta. Se merkitsee maahanmuuttajien kaikenlaisen kotouttamisen hylkäämistä, heidän karkottamistaan äärioikeistolaisen iskulauseen ”ulkomaalaiset ulos” mukaisesti ja viime kädessä rotuerottelupolitiikkaa ilman rotu-käsitettä.

Remigration – vaatimus miljoonien karkoittamisesta

Mitä ”väestövaihdon” ja sen tuoman vaaran torjuminen äärioikeiston mielestä edellyttää? Kokouksen toinen koollekutsunut äärioikeistolainen Gernot Mörig Düsseldorfista oli todennut kokouksen tavoitteeksi selvittää maahanmuuttajataustaisten ihmisten karkottaminen ”eettisestä, oikeudellisesta ja logistisesta näkökulmasta”. Potsdamin kokouksessa Sellner pureutui tähän kysymykseen ja esitti ”strategisen konseptin yleissuunnitelman muodossa”. Kokouksen kutsukirje lupasi poliittisia linjauksia, joiden avulla on ”mahdollisuudet palauttaa maamme normaalille ja terveelle tielle”. Kutsun lähettäjien mielestä mahdollisuudet päästä takaisin ”terveelle tielle” ovat ”suuremmat kuin koskaan aikaisemmin”. Tässä ilmeisesti viitataan Euroopan äärioikeiston kannatuksen kasvuun ja erityisesti AfD:n näkymiin nousta lähitulevaisuudessa Saksassa maan suurimmaksi puolueeksi.⁷

Sellner nosti strategisen konseption keskeiseksi ajatukseksi ”paluumuuton” (Remigration), joka on ilmestynyt eurooppalaisen uusoikeiston käsitteistöön vuonna 2018. Termillä on vakiintunut merkitys yhteiskuntatieteissä. Sillä viitataan prosessiin, jossa palataan vapaaehtoisesti kotimaahan sen jälkeen, kun sieltä on ”muutettu”. Eurooppalaisen äärioikeisto on antanut tulkinnalle uuden sisällön: valtion pakottamaksi paluuksi. Siitä tulee yleisnimitys useille valtion pakkotoimille.⁸

Kokouksessa Sellner kaavaili miljoonien ulkomaalaisten ”paluumuuttoa” Saksasta, mukaan lukien henkilöt, joilla on Saksan passi. Hänen visionsa mukaan tulisi tulevaisuudessa karkottaa Saksasta maahanmuuttajataustaisia – jopa noin 20 miljoonaa ihmistä. Karkoituksen keskeisenä kohteena Saksasta oli erityisesti kolme ryhmää: turvapaikanhakijat, ulkomaalaiset, joilla on oleskeluoikeus, ja ”sopeutumattomat kansalaiset”. Heihin tulisi kohdistaa ”suuria sopeutumispaineita” ”räätälöityjen lakien” avulla. Sellnerillä on visio Pohjois-Afrikkaan perustettavasta alueesta, jossa olisi tilaa kahdelle miljoonalle ihmiselle ja jossa karkotetut voisivat asua. Tämän toteuttaminen edellyttää Sellnerin mukaan sellaista ”poliittista valtaa” ja voimaa, että ”mielipideilmapiiri muuttuisi”. Sellnerin suunnitelmia on verrattu natsien suunnitelmiin pakkosiirtää juutalaiset Madagaskariin⁹.

Reaktiot äärioikeiston salaiseen kokoukseen

Osallistuneet AfD:n edustajat, mukaan lukien puolueen johtajistoon kuuluvan Alice Weidelin henkilökohtainen neuvonantaja Roland Hartwig, olivat hyväksyneet esitetyn konseptin. Hartwig lupasi esitellä kokouksen sisällön puolueelle. Saksi-Anhaltin AfD:n parlamenttiryhmän johtajan Ulrich Siegmundin kerrotaan korostaneen keskustelun aikana, että hänen mielestään on välttämätöntä varmistaa, ”että tämän asiakaskunnan asuminen täällä on mahdollisimman ei-houkuttelevaa” hänen osavaltiossaan.

Tilaisuuden paljastumisen jälkeen AfD:n johto on pyrkinyt näennäisesti irtisanoutumaan tapahtumasta. Virallisesti puolue on todennut, että Potsdamin tilaisuus on ollut ”puhtaasti yksityinen tapahtuma”. Käytännössä kannanotot ja toimet ovat toisenlaisia. Puoluejohdon välttelevä asenne törmää ymmärtämättömyyteen radikaalin ruohonjuuritason jäsenten keskuudessa. AfD:n eduskuntaryhmän sosiaalipoliittinen tiedottaja René Springer totesi X:ssä: ”Palautamme ulkomaalaiset kotimaahansa. Miljoonia heistä. Tämä ei ole mikään salainen suunnitelma. Se on lupaus.”¹⁰ AfD:n nuorisojärjestö Junge Alternative Baden-Württemberg kirjoitti X:ssä ironisesti: ”Maastamuutto on yksi keskeisistä vaatimuksistamme. Mutta ole varovainen, älä kerro kenellekään! Tämä on huippusalainen salainen suunnitelma!”¹¹

Saksin-Anhaltin AfD:n parlamenttiryhmä poistui protestina osavaltion parlamentin koulutusvaliokunnan kokouksesta. Taustalla oli asiantuntija Ulrich Vosgeraun viime hetken kutsun hylkääminen, sillä hän oli osallistunut Potsdamin tapaamiseen.¹² Myös CDU on pyrkinyt ottamaan etäisyyttä tapahtumaan ja siihen osallistuneisiin puolueen jäseniin. CDU:n sisällä vaikuttavan arvounionin (Werteunion) jäsenten osallistumisen vuoksi puolue on ilmoittanut ryhtyvänsä ”koviin toimiin” ja puhunut käynnistävänsä kyseisiä puoluejäseniä vastaan erottamismenettelyn.¹³

Correctivin paljastaman salaisen kokouksen jälkeen Sellner kommentoi asiaa sähköpostitse. Hänen mukaansa suunnitelma ei ollut salainen, vaan siitä on keskusteltu ”laajasti ja julkisesti patrioottisessa leirissä”. Sellner lisäsi, että ”paluumuuton (Remigration) käsite on minun ehdotukseni. Sillä, mikä puolue sen ottaa tai mahdollisesti toteuttaa, ei ole mielestäni merkitystä”.¹⁴

Vaikka esitetyt kannanotot ja osallistujien asenteet ovat kaikkea muuta kuin salassa pidettäviä, kokous on uusi osoitus äärioikeistolaisen liikkeen vahvasta verkostoitumisesta Saksassa. Se liittyy pitkään luetteloon suuryritysten omistajien ja uusnatsien ja puoluepoliitikkojen välisistä kytköksistä, jotka ovat toistuvasti tulleet julkisuuteen. Pelottavia ovat myös äärioikeiston ja uusnatsien yhteydet valtion väkivaltakoneistoon. Yksi osoitus tästä on niin sanottu Kreuz-Netz, jonka puitteissa oikeistolaiset eliittisotilaat ja poliisit ovat jo vuosia valmistelleet poliittisten vastustajien murhia ja fasistien vallankaappausta.¹⁵ Kyseisellä verkostolla on myös lukuisia päällekkäisyyksiä AfD:n kanssa. Se, että puolueen takana on myös melkoinen joukko miljardöörejä, todistettiin muun muassa vuonna 2021 tehdyillä laajoilla tutkimuksilla.¹⁶

Paljastusten jälkeen on esitetty vaatimuksia AfD:n kieltämisestä. ”Jokainen, joka vastustaa vapaata demokraattista perusjärjestystämme, on kotimaan tiedustelupalvelumme ja oikeuslaitoksen tapaus”, uhkasi liittokansleri Olaf Scholz (SPD). Sisäministeri Nancy Faeser (SPD) pauhasi: ”Olemme puolustuskykyinen demokratia, joka ei siedä äärioikeistolaisia, jotka takovat rasistisia syrjäyttämissuunnitelmiaan.” Toistaiseksi Potsdamin salaisen kokouksen paljastuksilla ei ole kuitenkaan mitään ollut todellisia seurauksia.

Väestövaihtoteoria ja etnisen puhdistuksen vaatimus

Aiemmin viitatussa lausunnossa Supo varoitti, että ”väestönvaihtoteoriaan nojautuvat näkemykset ovat korostuneet useassa äärioikeistolaisessa terrori-iskussa”. Ei ole mitään syytä vähätellä ”väestövaihto”-narratiiviin sisältyvää väkivaltapotentiaalia. Puheet suuresta väestövaihdosta radikalisoivat ja luovat viholliskuvan. Pakolaiset demonisoidaan ”hyökkääjinä”. Puolustautuminen ei-valkoisia ”ulkomaalaisia” vastaan on kaikkien oikeistopuolueiden, protestiliikkeiden, niin sanottujen omankädenoikeudellisten ryhmien ja salaisten terroristisolujen liikkeellepaneva motiivi ja yhteys. 2000-luvulla oikeistoterroristit perustelivat joukkomurhiaan usein hyvin erilaisissa paikoissa, jopa kaukana Euroopasta, valkoisten eurooppalaisten väitetyllä ”suurella väestövaihdolla”. Tällöin he jäljittelivät edeltäjiensä tekoja, vetosivat heidän teksteihinsä ja ajatuksiinsa ja innoittivat tarkoituksellisesti jäljittelijöitä tekemään tällaisia iskuja.

Karkoittamisfantasioita on esittänyt Halla-aho, joka oli myös yksi Breivikin ideologinen esikuva, Scripta-blogeissaan. Hänen mukaansa ”muslimimiehet” ovat ”islamin sotureita”, joiden toimintatapaan kuuluu ”raiskata eurooppalaisnaisia aina tilaisuuden tullen”. Tätä hänen mukaansa ”opetetaan länsimaissa moskeijoissa”. Halla-aho väittää, että eurooppalaisista naisista on tullut ”barbaarivalloittajien riistaa omassa maassaan” ja ”ongelma ratkeaa vain poistamalla barbaarivalloittaja”¹⁷. Blogeissaan hän ei ole esittänyt, miten vaatimus muslimimiesten ”poistamisesta” on toteutettavissa ja onko miespuolisten barbaarivalloittajien myötä karkotettava myös musliminaiset ja -lapset. Vai ainoastaan poikalapset?

Puhe ja ajatukset väestövaihdosta, etnonationalismista ja etnisen puhdistuksen mahdollisuudesta sisältävät häkellyttävän ja ennennäkemättömän väkivaltapotentiaalin. Sellnerin esittämä visio, että 20 miljoonaa ulkomaalaistaustaista karkoitettaisiin humaanilla tavalla ja lainsäädäntöä noudattaen on pelkkä illuusio. Sen toteuttaminen vaatii valtion väkivaltakoneiston systemaattisesta toimintaa. Norjalaisen joukkomurhaajan Anders Behring Breivikin keskeinen ideologinen ”johtotähti” blogisti Fjordman, norjalainen Peter N. Jensen, kommentoi ajatusta, että 40 miljoonaa muslimia tapetaan Euroopan pelastamiseksi: ”Ei toki, paljon enemmän.” Yhtä kylmäävä visio on esitetty

Suomessa äärioikeiston vuonna 2012 perustetun Sarastus-nettilehden artikkelissa ”Miten etninen puhdistus toteutetaan?”. Kirjoituksessa nostetaan kysymys sitä, miten ”ongelmaväestön poistaminen alueelta” voidaan toteuttaa? Vastaus on kylmäävä: ”joko karkottamalla tai tuhoamalla”. Artikkelissa todetaan: ”Käytännössä valinnan viimeksi mainittujen välillä sanelee käytännön osoittama pakko.” Toimenpiteet saattavat vaatia ”sotilaallisen voiman käyttöä”, kohdeväestön eristämistä ja internoimista sekä kriisilainsäädännön erityistoimivaltuuksia kuten ”turvasäilöön eristäminen ja väestönsiirrot”. Jos karkoituksia ei kyetä toteuttamaan, niin jäljelle jää tuhoamisen visio.

Artikkelissa esitetään suoraan visio Auschwitz 2.0:n toteuttamisesta: ”Internoitu väestö keskitetään korkean turvallisuuden leireille odottamaan joko massakarkotusta, mikäli on olemassa valtio, joka suostuu ottamaan karkotetut vastaan, tai ääritapauksessa tuhoamistarkoitusta varten perustettuihin laitoksiin. Käytännössä tuhoaminen tapahtuu kemiallisesti ja muodostuva biojäte hävitetään asianmukaisesti prosessoimalla joko krematorioissa tai biologisesti mädättämö-kompostointilaitoksissa. Sivutuotteena muodostuu tällöin joko energiaa tai biokaasua; kiinteät aineet prosessoidaan esim. maanparannusaineeksi tai maatalouden alkutuotannon lannoitetarpeisiin.”¹⁸

Suomessa kokoomus ja Orpon hallitus näyttävät EU:n mittakaavassa esimerkkiä siitä, miten hallitusyhteistyö äärioikeiston kanssa sujuu tilanteessa, jossa Euroopan militarisoitumisen lisäksi on käynissä EU:n fasistisoituminen. Ranskan kansalliskokouksessa hyväksyttiin laki ulkomaalaisten oikeuksien rajoittamisesta liberaalien ja konservatiivien äänestäessä lain puolesta yhdessä äärioikeistolaisen Rassemblement nationalin (RN) kanssa. Saksassa viimeisten gallup-kyselyjen mukaan 12 osavaltiossa 16:sta on mahdollista CDU:n ja AfD:n yhteishallitus. Näin murtuvat vähitellen kaikkialla konservatiivien ja äärioikeiston välissä ollut ”palomuuri”. Pian siitä on jäljellä enää samankaltainen muisto kuin Berliinin muurista.

Euroopan tuleva kehitys ei noudata Italian 20-luvun eikä Saksan 30-luvun kehitystä. Kasvaessaan täyteen ”kukoistukseen” se on luonteeltaan yhtä väkivaltainen ja terroristinen kuin historiallinen mallinsa. Auschwitzin tuhkasta on nousemassa linnake-Euroopan politiikan taivaalle tuhoisa militarismin, rasismin ja etnisen puhdistuksen feeniks-lintu, jonka kasvua ovat ruokkineet ihmisoikeuksien nimissä käytävät ”terrorisminvastaiset sodat”, eriarvoistava uusliberalistinen talous- ja yhteiskuntapolitiikka, kasvava pakolaisongelma, ekologinen kriisi, Ukrainan sota ja Gazassa tapahtuva kansanmurha. ”Ehkä me koemme vielä sen toteutumisen, mikä vuonna 1933 aloitettiin”, varoitti Herbert Marcuse pessimistisesti opettajaansa filosofi Martin Heideggeria vuonna 1948.