Samalla kun juhlitaan Sibeliuksen ja Nielsenin syntymän 150-vuotisjuhlia, myös Eric Clapton täyttää 70 vuotta ja Herbie Hancock 75 vuotta. Ei kun hetkinen… minunhan piti harjoittaa positiivista diskriminaatiota eli käsitellä klassista musiikkia, joten onnea Aulis Salliselle, joka täytti 80 vuotta ja Pierre Boulezille, joka täytti 90 vuotta!
Sallinen on toisinaan ollut suuremmankin yleisön suosiossa, mutta Boulez saa samanlaista suosiota odottaa jokseenkin turhaan – ainakin omana elinaikanaan. Olisiko sellainen suosio Boulezille suorastaan loukkaus? Vai mitenkäs se onkaan? Onhan Boulezin Réponsia ja Messagesquissea soittanut jopa Jimi Tenorkin, vaikkakin aika omanlaisinaan versioina… Alkuperäisempää versiota Messagesquissesta olen kuunnellut Boulezin itsensä johtamana kirpputorilta löytämältäni CD-levyltä.
Kumpi heistä nyt sitten olikaan se radikaali? Kun Sallisen Punainen viiva ja Joonas Kokkosen Viimeiset kiusaukset vetivät yleisöä, Korvat auki- ja Avanti-sukupolvi leimasi moiset vetonaulat karvalakkioopperoiksi, samalla kun oppia haettiin pikemminkin juuri Boulezin kaltaisten säveltäjien teoksista. Sallinen ei puolestaan jaksanut innostua änkyrämodernistisimmista villityksistä, vaan on tehnyt työtään omaan tapaansa. Kun avantgardistisimpia häly-, melu- ynnä muita virityksiä oli kokeiltu sekä maailmalla että meillä hirvittävistä kakofonioista täydelliseen äänettömyyteen ja soitinten rikkomiseen, niin sitten radikaaleiksi ominaisuuksiksi tulivat taas melodiat ja soinnut. Jouni Kaipaisen Toisen sinfonian yhteydessä epäiltiin jo takin kääntämistä ja Kari Kriikku äimisteli Magnus Lindbergin Klarinettikonserton sovinnaisuutta. Kyseinen konsertto on muuten tosiaan kaunis. Nythän kolmisointukaan ei ole enää rikos, vaikka Esa-Pekka Salonen hikoilikin pelosta johtaessaan teostaan Dona nobis pacem, kun Boulez kuunteli vieressä.
Boulezin musiikki ei ole kaoottista, vaan systemaattista, vaikka systeemi kuulostaisikin romanttisesta musiikista pitävälle aika oudolta… Boulez on itsekin tunnustanut olleensa öykkäri julistettuaan systeemeihinsä hurahtaneena, että ”jokainen muusikko, joka ei ole tuntenut 12-säveltekniikan välttämättömyyttä, on TARPEETON”. On hassua, että Bachia – siis Johann Sebastiania, joka ei karsastanut systemaattisuutta – pidettiin jo elinaikanaan vanhanaikaisena, vaikka hän sävelsikin teoksia, jotka ovat yllättävän lähellä Schönbergiä, josta Webernin ja Messiaenin kautta päädytäänkin Bouleziin.
Systemaattisesta täyssarjallisuudesta Boulez kertoo hellittäneensä sävellyksessään Le marteau sans maître, teoksessa, jota Stravinsky kehui. Kyseisen teoksen ohella olen kuunnellut vähintään yhtä usein kappaletta Pli selon pli, vaikka Stravinsky pitikin sitä melko monotonisena ja yksioikoisen sievänä. Kyseinen kappale kun sattuu löytymään samasta kirpputorilta hankkimastani vinyylilevypaketista kuin Le marteau sans maîtrekin. Myös Stravinsky omaksui sarjallisuuden, mutta oliko hän radikaalimpi silloin, kun hän sävelsi uusklassisesti Pulcinellaa ja Apolloa, joita on luonnehdittu postmoderneiksikin, vai silloin, kun hän palasi sarjallisuuden kautta taas modernistiksi? Ehkä moinen kysymys ei ole enää nykyisin ajankohtainen.
Mutta mitä jäi käteen kohtuullisemman modernismin ja avantgardistisemman revittelyn välisistä kahnauksista? Ehkä se, että kun lähes mitä tahansa on kokeiltu, niin nyt säveltäjät tuntuvat olevan vapaita säveltämään aivan niin kuin haluavat. Nuorimmat säveltäjät eivät enää kiroa sitä tapaa, jolla Sallinen tai Salonen säveltävät, vaan sitä, että asemansa vakiinnuttaneet säveltäjät toimivat tulppana heidän omien sävellystensä esittämiselle. Sibeliuksen varjo on vaihtunut muihin varjoihin, eikä tämä ongelma tule varmaan koskaan katoamaan. Ehkä on vain syytä pyrkiä kuuntelemaan sekä nuorimpien (jotka jostain kumman syystä eivät tunnu säveltävän Boulezin tyylillä…) että vanhempien tekijöiden tuotantoa. Salliselta viimeisin kiinnostuksen kohteeni on Konsertto klarinetille, alttoviululle ja kamariorkesterille. Mukana myös Salliselle ei niin vierasta kantaaottavuutta: teoksella herätellään miettimään, miten kohtelemme eläimiä.
