Viime aikoina konserttiharrastustani on elähdyttänyt pääkaupunkiseudun orkestereiden ja kirjastolaitoksen sopima mahdollisuus lainata muutamista Helmet-järjestelmään kuuluvista kirjastoista Radion sinfoniaorkesterin, Helsingin kaupunginorkesterin ja Tapiola Sinfoniettan kausikortteja ja kuunnella niillä laina-aikana esitettäviä konsertteja. Yksi hienoimmista kulttuurijutuista pitkiin aikoihin! Ja ei kun kokeilemaan: kun Tapiola Sinfoniettan kausikorttien eräpäivä tuli joitain päiviä sitten Tapiolan kirjastossa täyteen, seurasin, milloin kausikortit palautuivat kirjastoon. Kun kortit olivat taas lainattavissa, lähdin viivyttelemättä Tapiolaan, mutta kun pääsin perille, kausikortit olivatkin jo taas lainassa. En saanutkaan mitään. Miten tässä näin pääsi käymään?
Kausikorttien lainaamisessa on aika tiukat ehdot: kortteja ei voi varata, niitä voi lainata korkeintaan kaksi kappaletta vain juuri tietyistä kirjastoista, josta ne pitää itse hakea. Eräpäivään mennessä kortit pitää palauttaa takaisin samaan kirjastoon eikä lainaa voi uusia. Pikaisesti syntyneen mielikuvan perusteella ensimmäinen käsitys on, että järjestelyllä pyrittäisiin siihen, ettei kukaan voisi lainata kausikortteja yhä uudelleen ja uudelleen, jolloin mahdollisimman moni kirjastojen asiakas pääsisi konsertteihin. Tosiasiassa vallitseva järjestely ei tuekaan kausikorttien käyttömahdollisuuden tasa-arvoa, vaan tulos onkin lähes päinvastainen.
Helsingin kaupunginorkesterin ja Radion sinfoniaorkesterin (sekä Kansallisteatterin) kaikki kausikortit ovat lainattavissa vain keskustakirjasto Oodista. Kun joku palauttaa sinne kausikortin, mikä näkyy Helmetin nettisivuilla, alkaa hirveä kilpailu, kuka ehtii ensimmäisenä Oodiin. Mitenköhän on, kukahan voittaa kilpailun: se joka lähtee liikkeelle Museokadulta vai se, joka lähtee Kalasatamasta vai se, joka lähtee Mellunmäestä tai Nöykkiöstä? Raaka totuus on, että Helsingin keskusta – Töölö – Kamppi – Kaisaniemi -alueelta löytyy jokseenkin varmasti aina joku, joka on huomannut vapaan kausikortin melkein heti sen kirjastoon palautumisen jälkeen, jolloin kauempaa tulevalla ei ole käytännössä mitään mahdollisuutta lainata moista korttia.
Itse huomasin kaksi vapaata Radion sinfoniaorkesterin kausikorttia samana päivänä, kun lainaus iltapäivällä alkoi ja rynnistin heti Sörnäisten metroasemalta Oodiin. Tämän matkan aikana toinen korteista oli jo lainattu. Minulla oli melkoisesti onnea, etteivät molemmat olleet menneet, joten onnistuin lainaamaan kausikortin edes itselleni. Kun kirjaston asiakkaat nopeasti ymmärtävät tilanteen, he tuskin viitsivät edes yrittää lainaamista, jos ovat Vuosaaressa, Pitäjänmäellä tai Tammistossa. Varsinkaan silloin kilpailun häviämisen riskiä ei kannata ottaa, jos pääkaupunkiseudun matkakorttiin ei ole varaa hankkia aikaa, vaan joutuu matkustamaan arvolla.
Tilanne on sikälikin kiusallinen, että helpoimmin lainakausikortista voivat hyötyä juuri ne, joilla muutenkin hyväosaisina on mahdollista asua Helsingin keskusta-alueella, samalla kun huonoimmat mahdollisuudet kausikortin lainaamiseen on juuri syrjäseuduilla asuvilla huono-osaisemmilla. Vaikka Espoossa tilanne on edes vähän parempi, kun Tapiola Sinfoniettan kausikortit on jaettu neljälle eri kirjastolle, on Espoossakin sisäisen liikenteen haasteellisuuden takia alueita, joista ei kyseisiin kirjastoihin kovin helposti pääse.
Itse onnistuin Sörnäisistä asti lainaamaan kortin jopa Matinkylän Isosta Omenasta, mikä saattoi johtua siitä, että edellinen lainaaja oli ohjeiden vastaisesti palauttanut kortin lainausautomaattiin eikä kirjastonhoitajalle, jonka hallusta korttia ei välittömästi löytynytkään. Minulle kortti kyllä lopulta löytyi, kun vetosin siihen, että Helmet-nettisivujen perusteella se oli kyseiseen kirjastoon palautettu. Olen kiitollinen siitä, että olen voinut lainata sekä Radion sinfoniaorkesterin että Tapiola Sinfoniettan kausikortteja, mutta hieman kiusalliseksi koen sen, että onnistumiseni perustui joko alkuvaiheen käyttöönoton tai edellisen lainaajan sähläämisestä johtuviin poikkeustilanteisiin. Normaalitilanteessa lainausyritykseni epäonnistui.
Tilanteen ongelmallisuutta ei vähennä se, mitä voi tehdä etenkin se, joka on onnistunut lainaamaan kaksi kausikorttia. Hän voi koota pienen sukulais- tai kaveripiirin, josta joku aina tulee mukaan, kun joku piirin jäsenistä on palauttamassa kortteja. Kun kausikortteja ei voi varata, kortteja palauttaneen kaveri voi välittömästi lainata kortit, kun ne on palautettu, eikä kenelläkään muulla ole käytännössä mitään mahdollisuutta lainata kyseisiä kortteja. Kaveripiirin tarvitsee vain sopia keskenään, kuka haluaa mihinkin konserttiin ja kuka tulee kulloinkin kortteja palauttamassa olevan mukaan kortteja lainaavaan kirjastoon. Vaikka tällaiseen järjestelyyn sisältyykin mahdollisuus, että syrjäseudullakin asuva voi kausikortteja lainata, korttien kierrättäminen pienen kaveriporukan kesken on tuskin ollut alkuperäinen tavoite.
Entä jos kausikortin voisikin varata samalla tavalla kuin jonkin kirjan tai CD-levyn? Tällöin kaikilla Helmet-järjestelmän käyttäjillä olisi yhtäläiset mahdollisuudet onnistua lainaamaan kausikortti edes joskus. Mitkään kaupunginosat eivät olisi muita paremmissa etulyöntiasemissa. Lainaajalle ja lainan palauttajalle ei tulisi ylimääräistä matkustamista eikä ylimääräisiä matkakustannuksia. Mikään sukulais- tai ystäväjoukko ei voisi omia kausikorttia omaan haltuunsa. Lisäksi se, ettei lainaa voisi uusia, toteutuisi kausikorttien suosion takia lähes automaattisesti, joten mahdollisimman moni pääsisi kuuntelemaan konsertteja.
Ymmärsin erään kirjastonhoitajan selostuksesta, että nykyinen kausikorttien lainaaminen muistuttaa lainattavien esineiden lainaamista. Kausikortteja ei kuitenkaan olisi mitään syytä luokitella esineiksi, vaan ennemminkin palveluksi. Kyseessähän on oikeus päästä kuuntelemaan konserttia ja siksi on kyse vieläkin vähemmän esineestä kuin vaikka CD-levyjen tapauksessa. Mahdollisuus lainata kausikortteja on loistava, mutta lainausehtojen kannattaisi olla samanlaiset kuin kirjoilla tai CD-levyillä, etteivät kortit jäisi käytännössä pelkästään pääkaupunkiseudun vähemmistön aidoksi mahdollisuudeksi.
