• Tilaus
  • Irtonumerot
  • Mediakortti
  • Yhteystiedot
  • Avustajille
  • Arvostelupalvelu
  • Yhdistys
  • Info
  • RSS
No Result
View All Result
Kulttuurivihkot
  • Etusivu
  • Jutut
    • Uutiset
    • Artikkelit
    • Mielipide
      • Pääkirjoitus
      • Lukijan sana
    • Videot
      • Vaalistudio
      • Videoreportaasit
      • Studio e
  • Blogit
    • Holokaustin taiteesta
    • Kaspar Hauser
    • Kinosilmä
    • Nettiteos
    • Penkkiaktivisti
    • Susirajan virallinen Öisinajattelija
    • Vaikuttajaviestijä Älijas Gröön
    • Yksilön ja taiteen vapaus
    • Blogiarkisto
      • Diletantti klassisen…
      • Jontti avautuu
      • Lasikenkä piparkakkutalossa
      • Saman taivaan alla
      • Sivuikkuna
      • Työnimi blogille
  • Lehtiarkisto
  • Kirjat
  • Etusivu
  • Jutut
    • Uutiset
    • Artikkelit
    • Mielipide
      • Pääkirjoitus
      • Lukijan sana
    • Videot
      • Vaalistudio
      • Videoreportaasit
      • Studio e
  • Blogit
    • Holokaustin taiteesta
    • Kaspar Hauser
    • Kinosilmä
    • Nettiteos
    • Penkkiaktivisti
    • Susirajan virallinen Öisinajattelija
    • Vaikuttajaviestijä Älijas Gröön
    • Yksilön ja taiteen vapaus
    • Blogiarkisto
      • Diletantti klassisen…
      • Jontti avautuu
      • Lasikenkä piparkakkutalossa
      • Saman taivaan alla
      • Sivuikkuna
      • Työnimi blogille
  • Lehtiarkisto
  • Kirjat
No Result
View All Result
Kulttuurivihkot
No Result
View All Result
Etusivu Blogit Diletantti klassisen musiikin ihmemaassa

Ei nimi musiikkia pahenna, ellei musiikki nimeä

Ilkka Vartiainen kirjoittanut Ilkka Vartiainen
14.1.2014
kategoriassa Diletantti klassisen musiikin ihmemaassa
Lukuaika: 3 min

Voima-lehden Shosta-piiri sai vihdoinkin kirjattua Šostakovitšin sinfonioista viimeisetkin kommenttinsa. Shosta-salaseuran arvioiden perusteella ei todellakaan uskoisi, kuinka suosittuja kyseiset sinfoniat ovat, ellei huomaisi, miten usein niitä esitetään vuodesta toiseen. Ainakin 14. sinfonian tapauksissa Shosta-piiri ihmettelee kuitenkin ihan syystä, miksi se on nimetty sinfoniaksi eikä laulusarjaksi. Kyllähän moisesta sinfoniasta syntyy hieman samanlainen vaikutelma kuin niistä ruisleiviksi nimitetyistä leivistä, joissa ruista on ehkä noin puolet. Jos tuote on hyvä, se kestää oikean tuoteselosteen, joten annettakoon sille oikea nimi!

Niistä, jotka ovat antaneet pirulle pikkusormensa, tulee ensimmäisenä mieleen itse Beethoven, joka lisäsi Yhdeksänteen sinfoniaansa laulusolistit ja kuoron. No pitihän Lisztinkin ympätä Dante-sinfoniaansa kuoro ja Faust-sinfoniaansa vielä tenorisolistikin ja Mahler lisäsi laulajia jo neljään sinfoniaansa, minkä jälkeen Šostakovitšin oli helppoa ajatella, että kun kerran nuo muutkin… Eivätpähän puoluepamput vääristele teosten merkityksiä! Ja kun on alkuun päästy, niin yksi jos toinenkin säveltäjä on näköjään antanut mennä samaa rataa vaan: lauluosuuksia on sinfonioihinsa laittanut ainakin Skrjabin, Szymanowski, Enescu, Ives, Górecki (tunnettu erityisesti Surullisten laulujen sinfoniastaan), Aho… On oikeastaan yllättävää, ettei syvästi uskonnollinen Bruckner käyttänyt sinfonioissaan tekstiä Stravinskin Psalmisinfonian tapaan.

Se, miten Nielsenin Kolmannen sinfonian toisessa osassa laulaa sopraano ja baritoni – ilman sanoja ikään kuin olisivat soittimia muun orkesterin mukana –, pistää miettimään, tekeekö sinfoniasta sittenkin sinfonian ennemminkin sen rakenne kuin esittäjien kokoonpano. Ainakin Sibeliukselle oli tärkeää sinfonian sisäinen logiikka, vaikka Mahler puolestaan halusi sinfoniaan koko maailman. Nielsenin kolmas on selvästi sinfonia, mutta onko sillä väliä, lauletaanko tekstiä vai ei? No onhan Mahlerin neljäskin sinfonia, mutta ei hän sentään Pojan ihmetorvi -laulusarjaa nimennyt sinfoniaksi. Kaipaisen Commedian sinfoniarooli löytyykin Yleisradion ohjelmatiedoissa varovaisesti suluista: (4. sinfonia). Onko sitä muuten koskaan esitetty kokonaan?

Schumann kummasteli aikoinaan, että mikä tekee Chopinin Toisen pianosonaatin neljästä osasta sonaatin. Tämä surumarssistaan tunnettu teos hyväksyttiin kyllä sonaatiksi, mutta mitä pitäisi ajatella Schönbergin Toisesta jousikvartetosta, jossa on mukana sopraano eli muusikoita onkin viisi? Ivesin Toinen pianosonaattikin (Concord-sonaatti) saattaa yllättää sekä alttoviulu- että huiluosuudella, joten nimi ei tosiaankaan välttämättä kerro koko totuutta teoksesta.

Nämä eivät kuitenkaan ole ihmeellisimpiä nimikummajaisia, vaan vielä äimistyneempi olin, kun kuuntelin Stockhausenin Valo-oopperasarjan Lauantai-osaa: Ooppera alkaa normaalin tuntuisesti alkusoitolla – mitä nyt jouset on jätetty pois – mutta sitten ensimmäinen näytös onkin lähinnä laulusarja bassolle ja pianolle ynnä lausunnalle, vihellykselle, kuiskauksille ja ties mille. Selventääkö asiaa yhtään, että kyseinen näytös on nimetty Luciferin unelmaksi tai XIII pianokappaleeksi? Toinen näytös, Kathinkan laulu Luciferin sielunmessuna, on oikeastaan huilukonsertto ja vasta kolmas näytös kuulostaa tavallisemmalta modernilta oopperalta. Neljäs näytös alkaa kuoron ja sähköurkujen ambientmusiikilla, johon myöhemmin liittyy muitakin soittimia samalla kun vaikutelma käy kaoottisemmaksi. Kun tapahtumat siirtyvät kirkon ulkopuolelle, koko esitys muuttuu oopperan sijaan kirkonkellojen säestämäksi teatteriksi tai rituaaliksi.

Mitä tästä pitäisi ajatella? Onhan ooppera musiikkiteatteria, mutta onko kaikki musiikkiteatteri oopperaa? Ainakaan teosta ei ole sävelletty perussuomalaisille, vaikka kuoro laulaakin Luciferin jäähyväisten jälkeen Franciscus Assisilaisen Tervehdystä hyveille. Ajateltakoon Stockhausenin nimityspolitiikasta mitä tahansa, silti uteliaisuus laittaa sanomaan Helsingin kaupunginkirjastolle, josta ei pysty lainaamaan kaikkia oopperasarjan osia: Mehr Licht! Tämä valo ei edes ole tähtitaivasta hämärtävää valosaastetta.

Wagner kyllä sävelsi selkeitä oopperoita, mutta luonnehti Parsifaliaan näyttämön pyhitysnäytelmäksi (eräs käännösehdotuksista Bühnenweihfestspielelle). Käytännössähän sitä esitetään maailman eri oopperataloissa, siis muuallakin kuin Bayreuthissa, joten oopperaksi sitä helposti ajattelee. Näköjään monen teoksen nimitys voisi olla muutakin kuin mitä on. Esimerkiksi Chopin olisi voinut nimetä Preludejaan vaikka etydeiksi, impromptuiksi, surumarsseiksi, masurkaksi, balladiksi, elegioiksi, nokturnoiksi ynnä muiksi.

Mutta miksi turhaan nyrjäyttää aivosolujaan teosten nimillä, kunhan löytää haluamansa musiikin? Vaikka nimi herättääkin odotuksia siitä, mitä tullaan kuulemaan, kuunnellaan silti itse musiikkia, oli sillä millainen nimi tahansa. Onnistuisikohan moinen yritys? Miles Davis mietiskeli aikoinaan, kannattaako kappaleita edes nimetä. Tutun kappaleen yleisö tunnistaa ja uusi kappale on uusi kappale. Aijai! Nyt lipsuin taas klassisen musiikin kaidalta polulta jazzin puolelle, mutta kuuntelihan Mileskin klassista musiikkia…

Avainsanat: 14. sinfoniaBeethovenBeethoven Yhdeksäs sinfoniaChopin Toinen pianosonaattiConcord-sonaattiFranciscus AssisilainenIves Toinen pianosonaattiKaipainen CommediaLisztMahlerMiles DavisNielsen Kolmas sinfoniaPsalmisinfoniaŠostakovitšStockhausen ValoTervehdys hyveilleVoima

Uusimmat

Militarismi ja kamppailu strategisista raaka-aineista

12.5.2025

Trump pudottelee viikunanlehtiä

12.5.2025
Virpi Alanen: Kaupunkilintu

Tervetuloa keväiseen runo- ja kirjailtaan 20.5.!

9.5.2025
Uusi Nootti-museo tuntee idänsuhteiden koko kirjon

Uusi Nootti-museo tuntee idänsuhteiden koko kirjon

7.5.2025
Jyväskylän Kevät: Onko Suomessa Ateenaa?

Jyväskylän Kevät: Onko Suomessa Ateenaa?

6.5.2025
Vuokralle tarjotaan: työpiste Helsingin Suvilahdessa Kulttuurivihkojen toimitilassa

Vuokralle tarjotaan: työpiste Helsingin Suvilahdessa Kulttuurivihkojen toimitilassa

6.5.2025

Rauhanmanifesti raikaa ikkunoista Eurooppa-päivänä 9.5.

2.5.2025
Kulttuurivihkojen keväässä runsas runousanti

Jyväskylän Kevät: Keskustelu kirjan Henki ja elämä pohjalta

29.4.2025

Valikoiva rasismi: suomalainen ryssäviha ja Ukrainan sota

22.4.2025
Jyväskylän Kevät: Naisnäkökulma eettisyyteen

Jyväskylän Kevät: Naisnäkökulma eettisyyteen

17.4.2025
Uusi elokuva kertoo Etyk-prosessista: ”Diplomaattiset prosessit voivat saada aikaan positiivisen ja kestävän muutoksen”

Uusi elokuva kertoo Etyk-prosessista: ”Diplomaattiset prosessit voivat saada aikaan positiivisen ja kestävän muutoksen”

16.4.2025
Kulttuurivihkojen kunta- ja aluevaalistudio

Kulttuurivihkojen kunta- ja aluevaalistudio

14.4.2025

Sote-palvelujen karsiminen on poliittinen valinta – vaihtoehtoja on!

13.4.2025
Kulttuurivihkot valvoo vaali-iltana

Kulttuurivihkot valvoo vaali-iltana

10.4.2025
Kulttuurivaalit! – Helsingin kuntavaalipaneeli

Kulttuurivaalit! – Helsingin kuntavaalipaneeli

10.4.2025

Vasemmistolainen kulttuurilehti

Päätoimittaja (painettu lehti) Marissa Mehr
Päätoimittaja (verkkolehti) Elias Krohn
Julkaisija Domirola Oy

Kaasutehtaankatu 1 / 12
00540 Helsinki
+358941145369
ISSN 2242-6736 (verkkojulkaisu)

Mikä Vihkot?

Sivuston käyttöä seurataan mm. evästein kävijäseurannan, markkinoinnin ja mainonnan toteuttamiseksi. Tietosuojaselosteessa kerrotaan sivuston käytännöistä ja yhteistyökumppaneista.

 

No Result
View All Result
  • Etusivu
  • Jutut
    • Uutiset
    • Artikkelit
    • Mielipide
      • Pääkirjoitus
      • Lukijan sana
    • Videot
      • Vaalistudio
      • Videoreportaasit
      • Studio e
  • Blogit
    • Holokaustin taiteesta
    • Kaspar Hauser
    • Kinosilmä
    • Nettiteos
    • Penkkiaktivisti
    • Susirajan virallinen Öisinajattelija
    • Vaikuttajaviestijä Älijas Gröön
    • Yksilön ja taiteen vapaus
    • Blogiarkisto
      • Diletantti klassisen…
      • Jontti avautuu
      • Lasikenkä piparkakkutalossa
      • Saman taivaan alla
      • Sivuikkuna
      • Työnimi blogille
  • Lehtiarkisto
  • Kirjat
  • Tilaus
    • Irtonumerot
  • Yhteystiedot
  • Avustajille
  • Arvostelupalvelu
  • Yhdistys
  • Mediakortti
  • Info