Rupesin syyskuun alkupuolella kuuntelemaan vanhaa tuttua klassisen musiikin ohjelmaa, mutta mitä ihmettä YLE Radio 1:stä tulikaan? Ei Klassikkoparatiisia vaan Klasariparatiisi. Siis mikä? No olihan ohjelmassa vanha tuttu Eva Tigerstedt omaan turvalliseen tyyliinsä pitämässä hienoa ohjelmaansa, mutta mitä ihmettä nimen muuttamisella muka saavutettiin? Yrittääks fiksu friidu joteski diivailla? Ainaski heittää nastaa läppää. Et pitäis olla messissä klasariskenessä? OMG!
Kanavan yleiseen tyyliin verrattuna nimen muuttaminen slangiasuiseksi maistuu hieman haetulta, keinotekoiselta ja sikälikin oudolta, että Tigerstedt esittelee ohjelmassaan valitsemiaan teoksia selkeällä kirjakielellä. Vaikutelmaa ei pelasta kanavan juontajan yritys luonnehtia uutta nimeä virtaviivaisemmaksi.
En tiedä, tekikö päätöksen nimen vaihtamisesta Tigerstedt itse vai joku muu, tai onko kyseessä jokin klassisen musiikin ammattilaisten sisäpiirin juttu – itse kun en alan ammattilainen ole. Ehkä kyseessä ei kuitenkaan ole piilomainonta, vaikka Klasariparatiisi tuokin mieleeni Klasariklubin, jolla on nimitetty eräitä klassisen musiikin konserttisarjoja. Olihan Tigerstedtillä myös ohjelmasarja otsikolla Kahdeksan klasaria, mutta kyseisen sarjan osalta slanginimi on sikäli mielekäs, että se esitteli teoksia, joista jokseenkin kuka tahansa kadunmies voisi hetken kuunneltuaan todeta: ”Joo, oon mä ton kuullu…” Tuskin kadunmiehet kuitenkaan yleisesti tunnistavat ensimmäisessä Klasariparatiisissa soitettuja Palmgrenin, Saariahon tai Villa-Lobosin tähtitaivaan kappaleita.
Tilanne meni hieman hassuksi, kun syyskuun puolessa välissä uusittiin Mozartin 40. sinfoniaa käsittelevä ohjelma yli neljän vuoden takaa: Ylen nettisivuilla ohjelma meni taas nimellä Klassikkoparatiisi, vaikka radion kuuluttaja käytti nimeä Klasariparatiisi. Seuraavana lauantainakin kuuluttaja julisti ohjelman Klasariparatiisiksi ja nyt tämä nimitys oli Ylen nettisivuillakin. Helsingin Sanomien ohjelmatiedoissa nimi oli kuitenkin Klassikkoparatiisi – mikä olisi johdonmukaista, koska sillä nimellä uusittu ohjelma aikoinaan lähetettiin.
Jotainhan ohjelman nimen vaihdoksella tavoiteltiin. Lisää yleisöä? Yhden ohjelman uusi nimi tuskin saa ketään vaihtamaan kanavaa – ellei uuden nimen rahvaanomaisuus aja kuulijaa kanavalta pois. YLE Radio 1:n vakiokuuntelijoille nimen vaihtaminen tuskin kertoo mitään uutta, kun itse ohjelma ei muuttunut mitenkään. Ehkä uusi nimi ei kuitenkaan vaikuta alentuvalta, kun kanava ei pääsääntöisesti teininuorisoa tavoita.
Vai yritetäänkö koko kanavaa jotenkin vähä vähältä popularisoida? Vähentää taidetta ja korkeakulttuuria ja saada jäljelle jääväkin tuntumaan jotenkin helposti sulatettavalta? Sunnuntaiden Musiikkia vanhasta Euroopastakin lyhennettiin kirjallisuusohjelman verran. Jo erinäisiä vuosia sitten minulle tuli hieman tympääntynyt olo, kun YLE Radio 1 rupesi lähettämään Muistojen bulevardia. Suosittu nostalgiaohjelma, mutta eikö sen paikkana olisi voinut olla kanava Radio Suomi? Samaa voisi todeta myös vaikka ohjelmista Euroopan valot ja Musiikkia parrasvaloista.
Vai luonnehtiiko nimi Klasariparatiisi yleisemminkin markkinaehtoisen toimintatavan ujuttautumista alueille, jotka lähtökohtaisesti eivät pyri toimimaan kaupallisuuden ehdoilla: vapaan sivistystyön yhteydessä osallistujien määrästä ollaan kovasti kiinnostuneita ja yhteiskunnan ylläpitämä Yleisradio laskee kuulijoiden ja katsojien määrää. Eräskin tuntemani henkilö nukkuu kolmet uutiset päivässä. Kirjastoista vähän lainattu aineisto myydään tai jaetaan armotta pois. Kun laatua on vaikea mitata, mitataan määrää, mikä muistuttaa kovasti markkinoiden toimintalogiikkaa. Yleisöä pitää saada vaikka millä keinolla. Kuten eräs jo edesmennyt sukulaiseni Elimäeltä toisinaan eri asioiden yhteydessä omalla murteellaan totesi: ”Se on sit kaupalliist.”
No kyllä minä ehtiessäni kuuntelen Klasariparatiisiakin, vaikka etenkin Beethovenin 14. jousikvarteton yhteydessä ohjelman slangiasuinen nimi tuntui aika väärään paikkaan eksyneeltä. Mutta jos Sibeliuksen Voces intimae esitellään Klasariparatiisissa, niin sitten tämä dille kyllä protestoi! Kyseinen kvartetto ansaitsee ohjelmalle kunnon nimen: Klassikkoparatiisi.
Toimituksen jälkihuomautus 11.10.:
Eva Tigerstedt on kommentoinut Facebookissa kirjoitusta seuraavasti: ”Koska kirjoituksessa mainitaan minut ja ohjelmani, saanen kertoa, että en ole toivonut nimenmuutosta enkä ole siitä päättänyt.”
