Mitä ihmettä?! Karita Mattilan joulukonsertit peruutettiin! Tapahtuman järjestäjät totesivat lippujen myynnin liian pieneksi ja jäivät odottelemaan, että Suomi toipuisi pahimmasta notkahduksestaan. En millään pysty uskomaan, että vika olisi Mattilassa, koska jos hän olisi esiintynyt Kansallisoopperassa, liput olisi taatusti myyty loppuun jo ajat sitten. Olisikohan ongelmana sittenkin joulumusiikki, jota kuullaan joka joulu yliannostus kaikista mahdollisista tuuteista kaikkien mahdollisten ja mahdottomien taiteilijoiden esittäminä.
Kun markkinavoimat rupeavat kiihdyttämään kotimaista joulukysyntää jo lokakuussa, iskee jouluallergia jo pahasti ennen adventteja. Onneksi Risto Nordell muistuttaa Yleisradiossa Riston valinnassaan, kuinka adventtiviikonloppua voi viettää mahdollisimman kaukana ostoskeskuksista. Hänhän tarjoaa sen sijaan hyvin laatutietoista joulumusiikkia ennen kaikkea barokki- ja renessanssiajalta. Voisiko joulua lähestyä ilman Bachin urkukoraalia Nun komm, Der Heiden Heiland? Perinteinen kappale, jota Hannu Taanilakin käytti monissa radio-ohjelmissaan.
Mutta mitä kuuntelinkaan viimeksi Mattilan esittämänä? Saariahon laulusarjaa Quatre Instants. Toisinaan Nordellkin vierailee hieman uudemman musiikin parissa ja silloin tarjonta on lähinnä Rautavaaraa, Kokkosta tai Pärtiä. Voisiko joulumusiikinkin koostaa 1900- tai 2000-luvun musiikista? Kokkoselta löytyy joululauluja – Metsän joulu, Legenda, Jouluna – mutta ne tuntuvat lähinnä joululauluperinteen jatkeilta. Pärtin Berceuse de Noël on Pärtille tyypillinen sekoitus arkaaisuutta ja modernisuutta, eikä hullumpaa vaihtelua puhkikulutetuimmille joululauluille. Rautavaaran joululaulut, kuten Joulun virsi, elämän virsi tai Marjatan jouluvirsi ovat kohtuullisen moderneja, mutta löytyisikö jostain jotain selkeän modernia joulumusiikkia?
Vaikka joululaulujen sovittaminen saattoikin olla poliittisesti rohkeaa vuoden 1946 Puolassa, Lutosławskin 20 puolalaista joululaulua ei ole mitenkään erityisen rohkeaa musiikkia. Neljä vuotta aikaisemmin Britten sävelsi sarjan A Ceremony of Carols, mutta senkin takana on vanhempi musiikki. Kaunista, mutta löytyisikö vähemmän perinteinen ratkaisu vaikka Pendereckin Toisesta sinfoniasta, jonka modernismin keskeltä voikin bongailla joululaulua… Jos tämä on liian modernia, niin voihan sitä kokeilla Lauridsenin O Magnum Mysteriumia, mutta kun siihen on kyllästynyt, on syytä palata kipin kapin Palestrinan tai Victorian versioon samasta aiheesta.
Näyttää siltä, että kierrän ja kaarran kuin kissa kuumaa puuroa aivan ilmeistä vaihtoehtoa, Messiaenia. Yksi elämäni hienoimmista jouluöistä oli 24.12.2008, jolloin Olli Porthan esitti Kallion kirkossa kello 23 alkaen teoksen La Nativité du Seigneur. Kyseinen vuosihan oli Messiaenin syntymän satavuotisjuhlavuosi. Tänä vuonna olen aloitellut joulukauttani 20 katseella Jeesus-lapseen eli pianoteoksella Vingt regards sur l’enfant-Jésus. Usko tai älä, mutta aivan loistavaa musiikkia.
Ehtisiköhän sitä vielä ennen jouluaattoa kirjastoon etsimään Paavo Heinisen jouluaiheista musiikkia? Jostain kumman syystä sitä ei oikein tunnu pursuilevan netin syövereissä, vai pitäisiköhän minun parantaa hakutaitojani? Jotenkin minulla on paha aavistus, että en tiukasta yrittämisestäkään huolimatta onnistu nostamaan Suomea taantumasta etsimällä moista musiikkia tavaratalojen hullunmyllystä. Siellä taitaa rulettaa Petteri punakuono… Pelastautukoon ken voi!
