Taiteen edistämiskeskus (Taike) jakaa kulttuurilehtitukea, jota sai viime vuonna 38 painettua tai verkkojulkaisua. Tuen määrä on vaihdellut, mutta aina se on ollut hyvin marginaalista kulttuuribudjetinkin mittakaavassa puhumattakaan koko valtion budjetista. Viime vuonna sitä jaettiin yhteensä 800 000 euroa, ja tänä vuonna se on laskemassa noin kymmenellä prosentilla. Tuen kriteerit ovat jonkin verran vaihdelleet vuosien mittaan, joskus arvaamattomastikin.
Tämän vuoden kulttuurilehtitukea haettaessa uutta oli se, että jos lehden kustantaja on osakeyhtiö, se ei saa tavoitella voittoa ja tämä tulee todeta sen yhtiöjärjestyksessä. (Tosin tämän vuoden osalta asiassa myönnettiin vielä aikataulusyistä joustoa.) Osakeyhtiölain mukaanhan ”yhtiön toiminnan tarkoituksena on tuottaa voittoa osakkeenomistajille, jollei yhtiöjärjestyksessä määrätä toisin”.
Kulttuurivihkoille, joka on yksi tuen saajista (viime vuonna 26 000 eurolla), tämä sopii periaatteessa oikein hyvin. Onhan lehden linjakin ehdottoman antikapitalistinen. Vaikka lehden kustantaminen on, lähinnä olosuhteiden pakosta, järjestetty osakeyhtiömuotoisesti, Domirola Oy ei ole koskaan tavoitellut voittoja eikä ole jakanut osinkoja tai pääomanpalautuksia osakkailleen.
Asiaa ei kuitenkaan ollut kirjattu yhtiöjärjestykseen, joten edessä oli yhtiöjärjestyksen muuttaminen. Sitä varten piti järjestää ylimääräinen yhtiökokous ja hankkia muutokseen vielä erikseen jokaisen osakkeenomistajan suostumus – heitä oli enemmän kuin ennen, koska useat Kulttuurivihkojen lukijat ja kannattajat olivat vast’ikään ryhtyneet osakkaiksi tukikampanjamme tuloksena (ja yhäkin uudet osakkaat ovat muuten tervetulleita!). Kaikki antoivat auliisti suostumuksensa. Patentti- ja rekisterihallitukselle tehty yhtiöjärjestyksen muutosilmoitus maksoi 280 euroa – ei ihan mitätön summa pienen kulttuurilehden taloudessa. Joulun alla tuli ilmoitus, että PRH on hyväksynyt muutokset, ja nyt yhtiömme on siis virallisesti voittoa tavoittelematon.
Tiedossani ei ole, miksi Taike on päätynyt vaatimaan kulttuurilehdiltä tällaista. Oletettavasti se haluaa varmistaa entistä tarkemmin, että tuet menevät oikeaan tarkoitukseen: todelliseen kulttuurityöhön eivätkä omistajien osinkoihin. Joskus takavuosina kulttuurilehtitukea sai esimerkiksi Otavamedian kustantama Parnasso. Viimeaikaisten tuensaajien joukossa ei Otavamedian kaltaisia isoja firmoja ole ollut, joten tuensaajien mahdolliset osingot ovat luultavasti olleet hyvin vaatimattomia.
Periaate on joka tapauksessa kannatettava – ei valtion tukea yksityisten firmojen osingonjakoon! Mutta mutta… Yritystukia jaetaan hiukan enemmänkin kuin kulttuurilehtien saamat 800 000 (tänä vuonna enää 720 000) euroa. Talouselämä-lehti kertoi joulukuussa, että vuonna 2023 suoria yritystukia maksettiin Suomessa 541 miljoonaa euroa, kaikkiaan lähes 19 000 yritykselle. Suurimmat yritystukien saajat olivat järjestyksessä Viking Line, UPM Kymmene, Outokumpu Stainless, Stora Enso, Metsä Board, Boliden Kokkola, Tallink Silja, Kemira Chemicals, Metsä Fibre ja Nokia Solutions and Networks.
Lähes jokainen näistä yrityksistä maksoi osinkoja enemmän kuin sai valtion tukea. Isoimman osinkopotin jakoi UPM Kymmene: yli 800 miljoonaa euroa. Yritystukia se oli saanut reilut 18 miljoonaa, jotka olivat lähes kokonaan niin sanottua teollisuuden sähköistämistukea. Vain Viking Linella osingot olivat hieman tukea vähäisemmät: reilut 17 miljoonaa, kun tukea (merenkulun miehistötukea, joka merkitsee takaisinmaksua veroista ja sosiaaliturvamaksuista) tuli 20 miljoonaa.
Esimerkiksi UPM Kymmenellä valtion tuki oli siis vain 2,25 prosenttia osinkopotista. Jos yhtiö olisi kattanut omista varoistaan vastaavan summan, jonka sai valtiolta, vaikutus yhtiön tulokseen ja osinkoon olisi ollut täysin marginaalinen.
Odotan sitä päivää, jolloin näiltäkin yhtiöiltä aletaan vaatia, että niiden on luovuttava voiton tavoittelusta ja osinkojen jakamisesta voidakseen jatkossakin saada valtion tukia.