Suomalaisen populaarikulttuurin mittavimman fani-ilmiön aikaansaaneen Dingo-yhtyeen ja sen keulakuvan Pertti ”Nipa” Neumannin (ent. Nieminen) tarina on ikuistettu Levoton Tuhkimo -elokuvaksi (Suomi 2024). Elokuva keskittyy Dingon räjähdysmäiseen läpimurtoon, suosion vuosiin, mutta myös äkilliseen tuhoon.
Tarinassa avataan Neumannin henkilökohtaista elämää Dingo-manian keskellä, ennen ja jälkeen. Musiikki on luonnollisesti suuressa roolissa, ja tuttujen hittien lomassa elokuva käsittelee myös sukupolvien välistä ketjua sekä hyväksynnän ja hylkäämisen teemoja. Vaikka elokuva on saanut inspiraationsa tosielämästä, se on silti fiktiivinen.
Levoton Tuhkimo sai ensiesityksensä Pohjois-Euroopan suurimmilla elokuvafestivaaleilla Tallinnassa 22. marraskuuta. Pimeiden Öiden Festivaali (PÖFF) esitteli ohjelmistossaan koko maailman kiinnostavimmat elokuvat 8.–24.11.2024.
Elokuvalle on solmittu myös levityssopimus Virossa, jossa se saa ensi-iltansa maan elokuvateattereissa 3. tammikuuta.
”Suomalaiset tv- ja radiokanavat opettivat virolaisille 1980-luvulla kielen lisäksi rakkauden populaarikulttuuriimme. Dingo tavoitti suuren suosion myös Virossa. Hienoa, että Levoton Tuhkimo esitetään Tallinnan festivaalien lisäksi Heafilmin levittämänä virolaisissa elokuvateattereissa”, kommentoi elokuvan tuottaja Marko Talli lehdistötiedotteessa.
Käsikirjoittajan laaja taustatyö
”Aloitin tämän elokuvan parissa vuonna 2020. Yellow Film & TV -tuotantoyhtiö tarjosi minulle mahdollisuuden kirjoittaa Dingosta elokuva. Aihe tuntui heti hyvin omakohtaiselta. Tunsin, että minulla on elokuvaan paljon annettavaa. Olen kotoisin Porista ja olin Dingo-fani. Muistan hyvin 1980-luvun Porin ja Dingo-huuman. 12-vuotiaana istuin Neumannin asunnon edessä koulun jälkeen ja hankkiuduin kaveriksi talossa asuvan pojan kanssa ja pääsin talon ullakolle. Huoneeni oli täynnä Dingo-julisteita”, kertoo Levoton Tuhkimo -elokuvan käsikirjoittaja Hanna Leivonniemi.
Hän oli myös pitkään halunnut kirjoittaa murteella elokuvan.
Leivonniemi on pitkän linjan tv-käsikirjoittaja, joka on työskennellyt käsikirjoittajana useissa draamasarjoissa sekä pääkäsikirjoittajana että käsikirjoittajana, kuten Kotka 10 (MTV Katsomo) ja Syke (Ruutu+). Levoton Tuhkimo on hänen ensimmäinen pitkä elokuvansa.
”Aluksi mietin, kuka on elokuvan päähenkilö ja miten rajaan aiheen elokuvan kokoiseksi tarinaksi, joka ei ole pelkkä bändielokuva vaan joka kertoo laajemmin ihmisyydestä. Neumann valikoitui nopeasti päähenkilöksi. Fanitaustani ei kuitenkaan tarkoittanut sitä että olisin tiennyt hänestä kaiken. Jotta voin kertoa hänestä aidosti, syvästi ja koskettavasti, tein paljon taustatyötä.”
Leivonniemi haastatteli elokuvaa varten laajasti ihmisiä, useita kertoja Neumannia ja myös monia muita. Hän luki elämäkertoja ja penkoi vanhoja lehtijuttuja. Elokuvan näkökulma ja teemat alkoivat muodostua.
Ihmisyyden puolet esiin
”On etuoikeus tehdä elokuvaa henkilöistä, jotka ovat elossa. Se on myös haasteellista ja tuo esiin monenlaisia eettisiä pohdintoja. Kirjoittajan vastuu on iso. On oltava rohkea, mutta samalla pitää pohtiam miten kertoo ihmisistä. Henkilön syvimmälle olemukselle ei mielestäni saa tehdä vääryyttä fiktionkaan nimissä, mutta samalla pitää uskaltaa tuoda esiin ihmisyyden eri puolet, jotka meissä kaikissa on.”
Leivonniemi luonnehtii Levotonta Tuhkimoa elämäkertadraamaksi, ei vain bändielokuvaksi. Se on tarina nuoruudesta, menestymisen halusta, onnistumisesta, sukupolvien välisestä ketjusta ja itsensä hyväksymisestä. Se on tärkeä myös siksi, että nyt on hyvä hetki katsoa taaksepäin, sillä menneisyydestä voi myös oppia, se ei ole pelkkää nostalgiaa. Siitä voi tuoda nykypäivään vaikkapa sen ajan asennetta: yhdessä tekemistä ja tekemisen meininkiä.
”Dingon musiikki on kestänyt aikaa. Sillä on keskeinen osa elokuvassa, ja toivon, että sen myötä uusi sukupolvi löytää Dingon kuolemattomat kappaleet.”
”Match made in heaven”
Kun tuottaja Marko Talli tarjosi marraskuussa 2022 Mari Rantasilalle ohjattavaksi Levoton Tuhkimo -elokuvaa, Rantasila innostui heti. Hän on elänyt nuoruutensa Porissa musiikin ja bändien parissa – Porissa nuoret harrastivat paljon kulttuuria, Porin kaupunki tuki nuorisokulttuuria – ja hän on suunnitteen saman ikäinen kuin Dingon jäsenet.
Ohjaamaan alkaminen ei pelottanut häntä tippaakaan, sillä hän tunsi elokuvan maailman ja lisäksi hänellä on omakohtainen kokemus muusikon työstä. Rantasila tietää miltä tuntuu, kun ihmiset ympäröivät, pyytävät nimikirjoituksia ja tulevat iholle, vaikkei olekaan kokenut Dingon kaltaista hypetystä.
”Dingo ja Neumann olivat kuitenkin vain aihe, ja aiheen voi käsitellä monella tavalla. Minulle ohjaajana on tärkeää elokuvan teemat. Siksi ilahduin, kun luin käsikirjoittaja Hanna Leivonniemen senhetkisen käsikirjoitusversion. Ilahduin siitä, kun se oli niin hyvin kirjoitettu Porin murteelle. Olen harvoin nähnyt käsikirjoituksia, jotka on kirjoitettu niin hyvälle murteelle. Siinä oli jo valmiina teemoja, jotka minuakin innostivat ja tyylilajikin oli kiinnostava. Silloin ajattelin, että tämä on ’match made in heaven’”, Rantasila kertoo.
”Elokuva kertoo Pertti Neumannin (alun perin Nieminen) elämästä: miltä pohjalta syntyi hänen luotsaamansa Dingo 1980-luvulla, miten hänen taustansa vaikutti sen nousuun ja tuhoon ja millaista elämä oli sen jälkeen kun bändi hajosi. Se on fiktiodraama-elämäkerta jossa on paljon musiikkia. Siinä on arkistomateriaalia osana tarinan kerrontaa. Se sekoittuu fiktiomateriaaliin ainutlaatuisella tavalla.”
Kaikki kohdillaan
Näyttelijät valikoituivat Rantasilan mukaan niin että hän koosti ensin Dingon. Hän pyysi noin 40 nuorelta näyttelijältä esittelyvideot, joissa he tekivät hänen antamansa tehtävät. Tarjokkaista valikoitui noin seitsemän, joita hän testasi eri kokoonpanoissa. Neumannin rooliin valitun Saku Taittosen ympärille oli tärkeä saada sopivat näyttelijät, jotta bändi toimii hyvin yhteen, ja lopulta niin kävi: Alvari Stenbäck on Pepe, Emil Kihlström on Jonttu, Samuel Kujala on Pete ja Valtteri Lehtinen Quuppa. Oli tärkeää, että muidenkin näyttelijöiden kemiat toimivat. Pitkän koekuvausprosessin jälkeen löytyi juuri oikea yhdistelmä.
”Harjoittelimme pitkään ennen kuvauksia. Kävimme läpi henkilöiden fysiikkaa, 1980-luvun mielenmaisemaa, kohtauksia ja henkilöiden välisiä jännitteitä sekä tietenkin Porin murretta. Minulle ennakkosuunnittelu ja harjoitukset ovat olennainen osa prosessia. Kuvaukset sujuivat hyvin. Puvustus ja maskeeraus on kohdillaan, kaikki yksityiskohdat ovat. Siitä tulee autenttisuus, aitous. Meillä oli loistava kuvaaja Sari Aaltonen.”
Hyvää palautetta
Levottoman Tuhkimon ennakkoon nähneiltä on tullut hyvää palautetta. Se on koskettanut ja liikuttanut, hyvin syvästikin – siinä on ainutlaatuinen elämän maku, eikä se ole vain kiiltokuvaa.
”Sen nähneet nuoret ovat sanoneet että ’kunpa meilläkin olisi tuollainen tulevaisuudenusko ja usko itseen ja yhdessä tekemiseen’. Tuntuu, että tulevaisuus nähdään synkkänä. Ollaan paljon yksin ja tehdään paljon yksin. Toivon, että elokuvan Dingon innostus tarttuu ja jää elämään”, Rantasila sanoo.
Hän on aina oppinut töistään, niin Levottomasta Tuhkimostakin.
”Vaikka elokuva kertoo Neumannin elämästä, se on myös minun henkilökohtaisin elokuvani. Neumann luotti meihin ja antoi meille elämänsä. Antoi vapaat kädet. Heittäydyin siihen luottamuksen ilmapiiriin, jollaista ei ollut tapahtunut minulle aiemmin näin voimakkaasti. Se oli niin antoisaa, että haluan jatkaa sillä tiellä.”
”Kerron mitään säästämättä”
”Levoton Tuhkimo herättää minussa suuria fiiliksiä. Se on auennut minulle kerta kerralta enemmän. On siinä ollut omaa sulattelemista. On melkoista nähdä itseään näyteltävän valkokankaalla, silloista meininkiä ja ajankuvaa”, Pertti ’Nipa’ Neumann pohtii.
”Muistaakseni Dingosta on aiemmin ollut muiden toimesta suunnitteilla elokuva, mutta on hyvä ettei sitä tehty, koska elokuvan aika on juuri nyt. Hienoa, että se esitetään myös Virossa elokuvateattereissa. Se on siellä jo otettu avosylin vastaan.”
Kun käsikirjoittaja Hanna Leivonniemi haastatteli häntä käsikirjoitusta varten, hän päätti kertoa Dingosta ja itsestään kaiken oleellisen, mitään säästämättä, sekä hyvän että huonon. Muuta vaihtoehtoa ei ollut.
”Kun elokuva tehdään, sen pitää olla elämänmakuinen – vähintään.”
Neumann luonnehtii Levotonta Tuhkimoa ’draamalliseksi omalla tavallaan’. Siinä on juuri sopivasti draaman aineksia, mennään ylös ja alas kuten elämään kuuluu.
Häntä näyttelevä Saku Taittonen on luonnehdinnasta samoilla linjoilla.
”Olen samaa mieltä, siinä on monia värejä. Tarinan taustalla on Neumannin vaikea isäsuhde. Myös ryhmädynamiikka on keskiössä. Draamaahan se kaikki on…”
Häikäisevä rooli
Neumann kiittää Saku Taittosta onnistuneesta roolista. Kun hän näki elokuvan ensimmäisen kerran, hän oli siitä niin vaikuttunut, että oli miltei sanaton.
”Sakun rooli on niin häikäisevä, että mielestäni se ei olisi onnistunut keneltäkään muulta. Maneerit ja Porin murteen käyttö hakevat vertaistaan. Hänen heittäytymisensä on käsinkosketeltavaa. Neumann ja Pepe Laaksonen (Alvari Stenbäck) muodostavat hienon ’tutkaparin’. Elias Salonen (manageri Lasse Norres) tekee vähintään Oscarin arvoisen roolin. Muutkin tekevät upeaa työtä, koko työryhmä.”
”Dingo-huuman piti tapahtua”
Neumann seuraa mielenkiinnolla, miten uusi sukupolvi, joka on löytänyt Dingon kappaleet, ottaa vastaan Levottoman Tuhkimon.
”Maailma on muuttunut. Nyt se ei ole niin raju kuin silloin. Miten he ottavat vastaan sen rajun meiningin? Koska tuskin sellaista koskaan tapahtuu.”
Neumannin mukaan Dingo-huuman piti tapahtua. Suomalaisen populaarimusiikin kenttä ennen 1980-lukua oli kapea. Se oli asioiden vanki. 1980-luvulla suomalaisessa populaarimusiikissa tapahtui Dingon myötä sellaista mikä tapahtui 1960-luvulla esimerkiksi Englannissa Beatlesin myötä. Dingon suurella suosiolla oli vaikutus suomalaisen populaarimusiikin koko kenttään. Se alkoi vapautua ja sen asema vahvistui. Siitä tuli yleisesti hyväksyttyä vauvasta vaariin ja loppu on historiaa. Se oli ainutlaatuista.
Näyttelijät laulavat ja soittavat oikeasti
”Kun roolittaja Minna Sorvoja otti minuun yhteyttä kertoen että Dingosta tehdään elokuva – bändiin ja erityisesti Neumannin rooliin haetaan näyttelijää, innostuin ja sanoin että olen kiinnostunut. Tein itsestäni esittelyvideon, jossa lauloin ja tein muutaman kohtauksen. Minut kutsuttiin koekuvauksiin, jotka menivät hyvin, ja pian minulle ilmoitettiin, että ’sinä olet Neumann’”, Saku Taittonen kertoo.
”Oli hieno haaste olla yhtyeen keulakuva.”
Elokuvassa hän laulaa ja soittaa kitaraa itse.
Hänen musiikkitaustansa auttoi roolityöskentelyssä, sillä se mahdollisti kohtausten kuvaamisen näyttelijöiden oikeasti laulaen ja soittaen. Taittosella on muusikon tutkinto Jyväskylän pop-jazz konservatoriosta (2018–2020), pääinstrumenttina rummut. Hän soittaa myös pianoa ja kitaraa. Ensimmäiset 15 vuotta elämästään hän oli muusikon urapolulla tavoitteenaan säveltäjän työ. Vaihtovuosi Floridassa draaman parissa sai hänet kuitenkin vakuuttumaan näyttelijätaiteesta.
Taittonen on kotoisin Etelä-Pohjanmaalta ja tällä hetkellä opiskelee Taideyliopiston Teatterikorkeakoulussa, josta valmistuu näyttelijäntaiteen maisteriksi ensi kesänä. Teatterilavoilla hän on työskennellyt muun muassa Jyväskylässä, Varkaudessa ja Helsingissä. Lisäksi hän näyttelee tv-sarjassa Helsinki-syndrooma (Yle TV1, 2022-).
Täydellistä valmistautumista
Saku Taittonen syntyi Dingo-huuman jälkeen, joten hänellä ei ole siitä omakohtaista kokemusta. Dingon musiikki on ollut hänelle tuttua.
Hän valmistautui Neumannin rooliin hyvin. Syventyi arkistomateriaalin, opetteli haastatteluja ulkoa jotta sisäistää maneerit ja muuta, opetteli laulujen sanat, opetteli Porin murteen. Uppoutui valmistautumiseen melkein 24/7. Hän puhui Porin murretta kuvausten ulkopuolellakin.
”Olimme harjoitelleet pitkään ennen kuvauksia. Kuvaukset sujuivat hyvin ja jouhevasti. Tämän elokuvan myötä olen oppinut paljon. Esimerkiksi sen, että kun valmistaudun hyvin, kuvauksissa kameran edessä on helppoa olla läsnä. Jos ei ole läsnä, se näkyy heti. Näyttelijäntyö on läsnäolemista ja vastanäyttelijöihin reagoimista. Asiat pitää todella tuntea itsessään.”
”Levottoman Tuhkimon aihe on universaali. Vaikka se on saanut inspiraationsa tosielämästä, se on silti fiktiivinen teos. Se tuo esiin muun muassa sen, kuinka inhimillisiä olemme ja että kaikki kaipaamme vanhempiemme hyväksyntää. Että rock-tähdetkin ovat vain ihmisiä – elokuva lisää ymmärrystä heitä kohtaan”, Taittonen toteaa.
”Niin kauan mennään kuin jalka nousee”
Dingo keikkailee yhä. Vuoden 2017 jälkeen yhtyeessä ovat olleet perustajajäsenet Neumann ja Jonttu Virta. Nykyisen kokoonpanon muut jäsenet ovat basisti Tom Eklund, rumpali Saska Ketonen ja kosketinsoittaja Leena Peisa.
”Keikkoja on ollut paljon. Niin kauan mennään kuin jalka nousee ja käsi heiluu. Mikäs tässä on mennessä ja tehdessä. En voi vielä kertoa mitä on ensi vuonna. Nyt lepäilen tämän elokuvan fiiliksissä ja ’aalloilla’”, Neumann sanoo.
Lähteinä myös: Mediainfo Levoton Tuhkimo, Wikipedia
