8.11.2024 saa ensi-iltansa Saara Cantellin käsikirjoittama ja ohjaama dokumenttielokuva rohkeasta naisesta, jolle nuorena lyöty seksisymbolin leima oli elämänmittainen kirous – ja lahja. Naisesta, joka murtautui annetusta muotista ja raivasi oman tiensä, ympäristön mielipiteistä piittaamatta.
”Anneli Sauli (1932–2022) näytteli Kohtaamisia-elokuvassani (Suomi 2010). Kun tein käsikirjoitusta, olin ajatellut tiettyjä näyttelijöitä rooleihin, mutta Martan rooliin minulla ei ollut mielessä ketään. Tuottaja Outi Rousu ehdotti Saulia. Innostuin siitä valtavasti”, Saara Cantell kertoo.
”Anneli Saulista ja minusta tuli ystäviä. Juttelimme paljon hänen elämästään. Hänen elämässään yllätykset ja hätkähdyttävät käänteet seurasivat toisiaan niin, ettei kukaan uskoisi sitä, jos siitä tekisi fiktioelokuvan. Ja hän toi esiin sen, ettei Suomesta löydy näyttelijää, joka voisi näytellä häntä.”
Cantell halusi tallentaa Saulin elämän. Hän ei halunnut tehdä perinteistä dokumenttielokuvaa, henkilökuvaa, ja tunsi, että kaikki peilautuisi isosti. Häntä kiehtoi myös arkistomateriaalin käyttö, ja se, että Sauli on hyvä kertomaan.
”Haastavinta käsikirjoituksen teossa oli se, kun en tehnyt kronologista elämäntarinaa, vaan käsittelin aiheita teemoittain. Annelilla oli isoja teemoja, joista hän puhuisi: muun muassa näyttelijäurastaan, elämästään naisena, syrjittynä olemisesta, ulkopuolisuudesta ja poliittisuudesta.”
Rahoituksen saamisessa meni pitkään.
Ainutlaatuisia hetkiä
Cantell teki ystävästään kiehtovan dokumenttielokuvan. Se avaa ainutlaatuisia hetkiä Anneli Saulin muistoihin keskustelujen ja lumoavien elokuvien kautta. Naiset puhuvat työstä, elämästä ja tietenkin miehistä.
Suomi-elokuvan kulta-ajan nostalgia, Saksan elokuvat, ajankuva sekä keskustelut ystävien kesken punoutuvat yhdeksi kertomukseksi: siinä köyhistä oloista lähtevä nuori tyttö valloittaa valkokankaan, mutta hinta on kova. Tähteys tarkoittaa myös yksinäisyyttä. Toisaalta se mahdollistaa lähdön Saksaan, kun Suomen studioelokuvat hiipuvat. Saksan seurapiireistä paluu Suomeen on ankara – töitä ei entiselle tähdelle löydy, vaan pienen lapsen äidin on suunnattava rakennustöihin Ruotsiin.
1950- ja 1960-luvun totuudet ”naisen paikasta” tuntuvat tänä päivänä koomisilta ja raivostuttavilta, ja välillä valitettavan tutuilta. Eikä elokuvamaailma ollut turvallinen paikka edes tähtinäyttelijättärelle. Anneli Saulin elämässä oli kaikki ainekset tragediaan, mutta hän ei koskaan suostunut uhrin rooliin. Annelin tarina on samaan aikaan samastuttava ja hämmästyttävä.
Kuva on ollut kapea
Cantellin mukaan kuva Anneli Saulista on ollut valitettavan kapea: seksisymbolin leima. Elokuvan teon myötä häntä hätkähdytti muun muassa se, millaisen kohtelun kohteeksi Sauli joutui. Arkistomateriaalista esiin tullut aika, vuosikymmenten ”totuudet”, ahtaat roolit, joka saivat Cantellin pohtimaan myös omia kokemuksia.
”Hänellä ei ollut helppo elämä, mutta hän oli vahva ja hänellä oli hyvä itsetunto.”
Anneli Sauli ei ollut käynyt teatterikoulua. Hän oli saanut lausuntaopetusta ja harrastanut tanssia. Cantellin mukaan muodollisen koulutuksen puute edesauttoi sitä, että hänellä ei ollut maneereita, jotka leimasivat sen ajan näyttelemistä, vaan hänellä oli luonteva tapa näytellä. Sauli tosin oli ollut parissa teatterissa näyttelijänä, ikään kuin oppisopimuksella.
Kohtauksia Annelin elokuvista
Anneli Sauli kuoli ennen elokuvan valmistumista, mikä on Cantellista hirveän surullista. Cantellin mukaan Sauli oli loppuun asti elämässä kiinni, luki paljon ja seurasi aikaansa.
Hän antoi Saulin tyttärelle Johannalle veto-oikeuden päättää, haluaako jotain jätettäväksi pois elokuvasta.
”Työstin paljon kertojaäänen käyttöä. Tuottaja Markku Tuurnan puolisolta dramaturgi Tarja Kylmältä tuli hyviä ideoita. Elokuva muotoutui paljon vasta leikkausvaiheessa, kuten dokumenteilla on tapana. Työnjakomme leikkaaja Anne Lakasen kanssa oli sellainen, että minä etsin arkistomateriaalia, jota oli paljon, ja hän poimi Annelin elokuvista käytettävät kohtaukset. Hän teki suuren työn. Anneli oli säilyttänyt kirjeitä, jotka sain Johannalta hänen kuolemansa jälkeen ja joita on elokuvassa.”
Myös järjestöaktiivi ja kommunisti
Elokuvissa ja teatterissa esiintymisen lisäksi Anneli Sauli toi usein esille taustaansa romanina sekä työväenliikkeen toimijana ja kommunistina. Hän oli isänsä puolelta etnisesti suomenromani, ja hän oli pitkään Suomen mustalaisyhdistyksen (nykyinen Suomen Romaniyhdistys) jäsen ja toimitti sen tiedotus- ja jäsenlehteä.
Sauli osallistui eduskuntavaaleihin SKP:n ehdokkaana vuosina 2007 ja 2011, mutta jäi valitsematta.
Vuonna 2010 hänet palkittiin taiteen valtionpalkinnolla. Hän sai Betoni-Jussin 2013 palkintona elämäntyöstään. Elokuussa 2022 hän sai postuumisti Red Carpet -pronssitähden Hyvinkään Tähtiraitille.
Tavoittanut nuoretkin
Elokuvaa on jo esitetty, ja katsojina on ollut myös paljon nuoria, mistä Cantell on hyvillään. Hän oli ajatellut, että se vetoaa pääosin vanhempaan yleisöön.
”Nuorilta on tullut hyvää palautetta. Elokuva on koskettanut ja inspiroinut heitä. He ovat innostuneet esimerkiksi sen feminismistä, siitä, millainen pioneeri Anneli Sauli on ollut. Hänestä tuli heille esikuva – hän ei suostunut rooliin, joka hänelle yritettiin antaa.”
Myös tekijävieraskiertue ympäri Suomen
Ensi-ilta-viikolla, 7.11., alkaa myös elokuvan tekijävieraskiertue. Ohjaaja Cantell on paikalla valikoiduissa näytöksissä kertomassa elokuvansa tekemisestä ja vastailemassa yleisön kysymyksiin. Lisäksi osassa näytöksistä paikalla on myös elokuvan tuottaja Markku Tuurna. Erikoisnäytöksiä järjestetään ympäri Suomen.
Haastattelun lisäksi käytetty lähdettä: fi.wikipedia.org/wiki/Anneli_Sauli