Mammutti ja Ikaros kertoo maailman tilasta – ajasta, jolloin outoudet nousevat pintaan. Ihmisen, luonnon ja teknologian kolmiyhteys on kaikkea muuta kuin kitkatonta. Eikä ihmisen omakuvakaan ole särötön.
Kurkunpäässä särähtää metalli, koneen osanen puutuu paikalleen,
korkkiruuvit, metallikiharat,
ehkä vielä hengitän suoraan pullon suusta,
ehkä ilma siellä todella säilyy seuraaville sukupolville, seuraaville koneille jotka lisääntyvät keskenään
narahtaen, kirahtaen jo luonnostaan mutterin liikahtaessa omalle paikalleen.
Pirjo Kotamäki on helsinkiläinen runoilija, joka on viime aikoina keskittynyt historiallisiin teemoihin. Hän on julkaissut aikaisemmin kahdeksan runokokoelmaa, joista viimeisimmät ovat Pompeji (Kulttuurivihkot, 2022) ja Paratiisin marjat, linnunmunan kokoiset – runoja horrossaarnaaja Helena Konttisesta (Parikanniemen ystävät ry., 2022).
ISBN 978-952-7437-81-0 (painettu), ISBN 978-952-7437-82-7 (pdf). Kirjastoluokka 82.2. Pehmeäkantinen. 86 sivua. Ovh. painettu 22,90 e, pdf 9,90 e. Hinnat sisältävät alv:n, 10 %. Ilmestynyt toukokuussa 2023.
Verkkokauppa
Tilaa painettu kirja
Osta sähkökirja
Kirjasta sanottua
Runokieli on tuoretta, virtaavaa ja loihtii esiin kerroksia; mytologiaa, mennyttä, nykyistä ja dystooppista tulevaa samanaikaisesti. Kokoelman sävyjä ovat muun muassa ironia ja satiiri. Kuvat vyöryvät lukijan eteen, joka tuntee olevansa liikkeessä itsekin ja katsovansa voimattomana tuhon ja maailmanlopun kuvia. Viimeistään nyt on aika herätä, Kotamäki heristää sormea, tai pikemminkin nyrkkiä. Hän on amatsoni, kirjailija-amatsoni, aseenaan kynä ja sanat.
Lumousta etsimässä -kirjablogi
Elottomiksi ajatellut asiat elollistuvat: rakennus suree ja sen rakenteet huokaavat, vesi hymisee, ’maailma kelluu kuin pieni vauva ja parkaisee’. Tyylikeino on onnistunut, sillä näin huomio kääntyy ihmisen ulkopuolelle ja runojen elonkehä rakentuu monimuotoiseksi. Muovi puolestaan tukahduttaa, sulkee ajatukset sisäänsä ja hapertaa sanat.
