Mikä on hyökkäyssota?

Suomen media käyttää melkein aina termiä hyökkäyssota, kun se kuvailee Ukrainan sotaa. Siinä ei ole itseisarvoisesti mitään väärää: Venäjä hyökkäsi Ukrainan kimppuun. Sodassa on kuollut noin 9 000 siviiliä.¹ Näistä kuolemista noin kolmannes on tapahtunut Venäjän hallitsemilla alueilla.

Venäjän tavoin Yhdysvallat hyökkäsi Irakiin 2003 aiheuttaen joidenkin arvioiden mukaan miljoonan siviilin kuoleman. Mutta en koskaan lukenut lehdestä, että Yhdysvallat kävisi hyökkäyssotaa Irakissa.

Israel miehittää Palestiinaa ja käy säännöllisin väliajoin hyökkäyssotia, joissa edistyneet hävittäjät pommittavat ilmapalloilla varustautuneita nuorukaisia. Suomen media ei näe Israelin toimissa sotaa lainkaan, vaan puhuu Lähi-idän kriisistä tai konfliktista.

Ei ole olemassa mitään kauheampaa kuin sota. Sitä ei saisi koskaan vähätellä.

Sodassa on aina sekä hyökkääjä että puolustaja. Miehittäjä ei voi olla puolustaja, miehityksen vastustaminen on puolustamista. Israel ei ole mikään suurvalta, se on todella pieni. Kun Suomen media ei kerran kohtele Venäjän kaltaista suurvaltaa silkkihanskoin, miksi sitten Israelia?

Venäjä on soveltanut Ukrainassa kaikkia konsteja, joita länsimaat ovat viimeiset 30 vuotta soveltaneet. Länsimaat esittivät verukkeeksi velvollisuus puolustaa (R2P) -käsitteen, kun tuhosivat esimerkiksi Libyan – muuttivat Afrikan vauraimman maan ikuiseksi sotavyöhykkeeksi, jossa myydään orjia torilla. Venäjä esitti saman syyn, kun se hyökkäsi Ukrainaan: sen mukaan sillä oli velvollisuus puolustaa venäläisiä Itä-Ukrainassa.

Venäjä liitti miehittämänsä alueet itseensä ”kansanäänestyksellä”. Länsimaat tunnustivat samoin muun muassa Kosovon itsenäisyyden, mutta käänsivät selkänsä Katalonian kansanäänestyksen tulokselle.

Ensi kerralla, kun Yhdysvallat hyökkää jonnekin, seuraamme tarkoin, millaista kieltä suomalaiset journalistit käyttävät.