Tässä on talo
jonka ikkunoissa on verhot
Aina kun ne avaa, näkee
miten metsänrajassa maailma palaa
ja kuinka haurasta on jää alla retkiluistinten
Takapihalla kirkuu sota,
sen ääni lävistää seinät
On pidettävä suurempaa meteliä
Laulut kieppuvat huoneissa
kuiskaukset huutavat nurkissa
Pidettävä ovi kiinni
Silti viima puskee rakenteista
Kellarissa istuu runo,
säilöö kesän satoa
Ullakkoa ei koskaan siivottu, miettii
