I
Minuun on helppo rakastua
Olen jotain ohimenevää
II
Katsot minua katsot peiliä
Millaista on kulkea
kohti elämän päättymistä?
Odottaahan lopussa rauha,
onhan perillä jo tyyni?
Katsot, et saa kuvasta selvää
Sirisee
siruina värisee levoton peili,
janoinen ja nälkäinen
III
Tämä mieli on jo sirpaloitunut
hajaannus kärkiä
reunoja sivuja, laitoja äärtä
peilinpaloja eilisen hologrammeja,
ei voi kiteitä sekoittaa enempää
Karannut liukunut ulottumattomiin
jäljennös, kehyksiään paennut kopio
Pisaroivaa välkettä avarassa tilassa. Silmiin tunkevaa glitteriä. On kaikki
painavaa ja painotonta,
huurtuva hämmennys, unihiekka
Yhtä ja hiiltyvää
ja terotinroskaa
IV
mieli joka vastustaa hetkeä
jota ei voi vastustaa ruumis ei mieli
V
kuka haluaisi olla ku/olematon
ei käänny, taaksepäin, ei kaadu
eteenpäin virtaa/n