Naurun kyyneleitä, kyyneleitä ja
hiekalle jäävät pyyhkeemme
kuin samasta palasta syntyneet
Etäällä tunnemme olevamme yhtä,
auringossa lähekkäin
tempoilua levottomuutta
Kahta, jokaista vetää
ajan sarja
kuin nielisi kadoksiin huuhtoisi rannalta
huolten kudos
On niin kesä ettei tarvitse kuivatella