Maapallon suurorganisaatiot (valtiot jne.) ovat jakautuneet rikkaisiin ja köyhiin. Rikkaat maat ovat teollisten systeemien ja koneiden varassa toimivia talouksia ja yhteiskuntia. Toisin organisoitumista pidetään alikehittyneenä muotona.
Rikkaiden maiden kulttuurinen perusta on länsimainen. Sen pohjalla on filosofia, jossa on keskeistä järjen käyttö, tieto- ja edistysusko sekä empiristinen ja analyyttinen ajattelu, logiikka, matematiikka ja positivismi. Tämä perustacon synnyttänyt teknologisen elämäntavan, totaalikapitalismin ja tavaratulvan sekä aiheuttanut ympäristökriisin, josta ihminenkään ei voi selviytyä.
Rikkaiden maiden yhteiskunta perustuu siihen, että teollisuudella on jatkuvasti käytössä uutta työvoimaa. Kansallinen työvoima ei riitä. Siinä tarvitaan ulkomaista työvoimareserviä. Ja sitä on tulossa kriisin mukana nopeasti lisää.
Karjavaunuja ei pidä vaihtaa tuon jälkeen poiskuljetukseen rekoilla. Maapallon ympäristöongelmat ovat pahentuneet, eivätkä puolueet ja poliitikot voi käynnissä olevalle muutokselle mitään.
Kohta käynnistyy kokonainen uusi kansainvaellus, samalla kokonaisia valtioita jää veden alle. Tervetuloa tänne. Nyt kun ilmastonmuutoksen ”pysäyttäminenkin” on epäonnistumassa, perinteinen valtafilosofia tuhoutuu ja uudella eksistentalistisella filosofialla (olemassaoloajattelulla) on paljon sanottavaa länsimaiselle kulttuurille.
Kiinnostuksellani taidetta kohtaan on ollut useita vaiheita. Taidekäsitykselläni oli aluksi yhteys ”tietouskoiseen taidekäsitykseen, estetiikkaan”, mutta aloin irtaantua sitä 2000-luvun alussa. Uudeksi iskulauseekseni tuli lausahdus ”taide on valtaa”. Siinä ei tarvittu enää sivellintä eikä palettia. Värin annettiin valua vapaasti ilman ”järkeilyohjausta”. Sattuma sai kaiken vallan.
Tämä uusi suunta johdatti minut eksistentialistisen filosofian piiriin.
”Tunnen tällä kukkulalla olevani heistä kovin kaukana. On kuin kuuluisin johonkin toiseen lajiin.
He tulevat päivätyönsä päätettyään toimistostaan sekä katselevat ilmastonmuutoksessa viimeisiä aikoja sykkivää totaalisesti epäonnistunutta yhteiskuntaansa.
He eivät pelkää, sillä he ovat liittymässä kansainväliseen sotilasliittoon, jolla on käytössä sähköautoja ja kehitetympiä amerikkalaisia sota-aseita kuin on venäläisillä.
Viimeinen raitiovaunu lähtee kaupungin hotellin kohdalta kello kaksikymmentäkolme nolla viisi – – He säätävät lakeja ja menevät naimisiin. Ovatpa niin suunnattoman hölmöjä, että siittävät kansalliseen valtioonsa lisää suomalaisia lapsia – –”.
(Tämä kuvaus on laadittu Sartren Inhossa mainitun vastaavantyyppisen kohdan mukaan.)