6.3. kuuntelin vielä Olari Eltsin johtamaa Helsingin kaupunginorkesterin konserttia Musiikkitalossa. Viikkoa myöhemmin Jukka-Pekka Saraste johti Radion sinfoniaorkesteria tyhjälle salille ja yleisö seurasi esitystä joko radiosta tai netistä. Seuraavana keskiviikkona RSO:sta ei ollutkaan Musiikkitalossa kuin muutama muusikko soittamassa Beethovenin kamarimusiikkia radio- ja nettiyleisölle, kun yli kymmenen henkilön kokoontumiset oli kielletty. Enää ei ollut väliä, oliko liput myyty loppuun tai kuka onnistuisi ja miten lainaamaan orkestereiden kausikortteja kirjastosta – etenkin kun kirjastotkin menivät kiinni. Oopperakin meni kiinni ja Sibelius-Akatemian konsertit peruttiin.
Kun oppi- ja kulttuurilaitoksia on koronaviruksen takia nopealla aikataululla suljettu, olen todella kiitollinen, että RSO ja HKO kuitenkin lähettävät orkesterikonserttien sijaan kamarimusiikkia. Kun keikkatöistä ei tule mitään ja vapaa-ajasta on kulttuuritarjonta suurelta osin otettu pois, on todella arvokasta, että edes etäyleisönä voi kuunnella reaaliaikaisia esityksiä. Onneksi 250-vuotisjuhlinnan kohteena on Beethoven eikä esimerkiksi Verdi tai Wagner, joiden pienille kokoonpanoille säveltämä musiikki jää aika vähäiseksi. Klassisella musiikilla on tässä tilanteessa se erityinen voima, että keskeisin kantaohjelmisto kertoo laadun lisäksi myös ylisukupolvisesta jatkuvuudesta jopa maailmalla velloneiden kriisien yli.
Koronavirusepidemia on meillä kuitenkin vasta alkuvaiheissa ja tilanteen pahentuessa hallitus ja terveydenhoidosta vastaavat viranomaiset joutuvat harkitsemaan tiukempia rajoituksia jokapäiväiseen elämään. Kamarimusiikkikonserttien lähettäminen on ollut toistaiseksi mahdollista paitsi siksi, etteivät esiintyvät muusikot ole vielä sairastuneet, nimenomaan myös siksi, ettei Suomessa ole vielä määrätty yleistä ulkonaliikkumiskieltoa. Epidemian hillitsemiseksi on tärkeää, että jokainen joudattaa annettuja ohjeita ja mitä paremmin ohjeita noudatetaan, sitä vähemmän on tarvetta rajoittaa elämää entisestään yhä tiukemmilla ohjeilla. Tällöin elämän ei tarvitse epidemiasta huolimatta olla aivan niin ankeaa kuin mitä äärimmäisen rajoitettu elämä voisi olla.
Kun tavoitteena on, ettei mitään hurjaa tartuntapiikkiä syntyisi, vaan epidemia mieluummin vaikka pitkittyisi ilman huomattavaa yhtäaikaisesti sairastuneiden määrää, jolloin terveydenhoidon resurssit olisivat koko epidemian aikana mahdollisimman riittävät, epidemia saattaa venyä yli kesänkin. Tämä voi rajoittaa oopperan ja orkestereiden toimintaa vielä syksylläkin ja vähintäänkin vaikuttaa kausikorttien myyntiin, vaikka esiintymiset ja yleisön paikalla olo sallittaisiinkin. Miten käy kirjastoista lainattaville kausikorteille? Kuinka moni jatkaa RSO:n ystävien jäsenyyttä, jos kenraaliharjoitusten toteutuminen voi olla epävarmaa?
Löytyyhän musiikkia äänitteiltä ja netistä vaikka kuinka mielettömät määrät. Itsekin kuuntelen levyjä vähän väliä ja syrjäisimmillä seuduilla asuvilla elävän musiikin puuttuminen on arkipäiväinen tosiasia. Toisaalta sielläkin kuunnellaan radiota ja konserttien suoria lähetyksiä. Tämäkin pitää yllä ajatusta, että muusikot musisoivat yleisölle ja yleisö kuuntelee muusikoiden esityksiä. Musiikki, kuten muutkin taiteenlajit, on voimakkaasti sosiaalinen kulttuurimuoto, ja konserttitoiminnan jatkuminen edes jossain muodossa jopa vaikeissa olosuhteissa antaa omalla tavallaan toivoa tulevaisuuden suuntaan. Tämä on tärkeää, jotta ihmiset selviäisivät epidemia-ajasta mahdollisimman vähillä vaurioilla ja mielenterveyden ongelmilla.
On selvää, että tartunnat lisääntyvät Suomessa vielä huomattavasti. Kuolleita tulee lisää, talouselämä vaikeutuu entisestään, työttömyys lisääntyy ja kaiken tämän takia ihmisten terveydentila heikkenee muutenkin kuin suoraan koronaviruksen takia. Toivotaan kuitenkin ja yritetään toimia niin, ettei epidemia pääse täällä yhtä tappavaksi kuin esimerkiksi Italiassa, jossa terveydenhoito on pahoissa vaikeuksissa. Kuolonuhrien määrään nähden on toki vaatimatonta, ettei Italiassa taida tällä hetkellä pystyä soittamaan laillisesti tai ainakaan vastuullisesti edes Puccinin Krysanteemeja.
Kun meillä ei ole vielä ulkonaliikkumiskieltoa, mutta kauppakeskuksissa oleskelua ei suositella, kulttuurilaitokset ovat kiinni ja töitä tehdään etätöinä, luonnossa liikkumisesta on tullut todella suosittua. Normaalioloissa tämä olisi terveellistäkin, mutta nyt lenkkipoluilla ja metsiköissä alkaa paikoitellen olla joukkokokoontumisten välttämistä ajatellen jo liikaakin ulkoilijoita. Aitoa luontoa ei kuitenkaan voi kokea netin kautta etänä tai korvata Beethovenin Pastoraalisinfonialla. Beethoven, kuten Sibeliuskin, arvosti luontoa ja Messiaenille linnut olivat maailmankaikkeuden taitavimpia muusikoita. Jos kuitenkin välillä luonto kutsuu, niin pidetään silloinkin tilanteen edellyttämä turvallisuusväli.
