C, missä sinä olet nyt?
En näe sirppiäsi täältä,
sillä minut on rajattu verhoilla näkyvistä
jotta säilyisi naapurustollakin joku mielenrauha ja ruokahalu.
Ensin sinut vietiin minulta, C,
ja sitten minut pakotettiin
sanomaan
hyvästit sinulle.
Naurettavaa!
Sanat eivät riitä!
Juuri, kun olin tässä elämässä
aloittanut sen, minkä sinulle lupasin,
pelinohjaaja meni ja latasi minuun sairauden.
Se sai heti vainun nuorista kudoksistani, kietoutui hermojeni ympärille ja alkoi syödä.
Nyt minä makaan täällä yksin.
Tehtäväni on olla hiljaa ja
herätä taintuakseni taas,
kunnes uusi lääke ruiskutetaan
tai uusi huume isketään pöytääni
säännönmukaisesti.
Mutta sairaalan hanavesi on niin kortilla, että siitä pitää taistella!
Toverit, ei ”taistella” vaan todella taistella, tiedätte kyllä.
Ja koska minun silmäni vielä palavat, taistelen
rampana vammaisena invalidina jalattomana
ja kuulun kaikkiin yhteisöihin,
mutten sentään ole
silmitön sydämetön menetetty tapaus turha toivo kuollut jo.
C, jos olisit täällä,
kiinnittäisit nyt huomioni muualle.
Ennen vesi ahdisti minua,
kaivot, nopeat joet ja suolammet,
nimeä ne.
Nyt vesi on kaikki.
Täällä sairaalassa olen saanut oppia, että minä en kuole
siihen, että joudun odottamaan vettä pienen hetken.
Te jotka tunnette minut
arvaatte jo varmaan, mitä minä puhuin potilasasiamiehistä ja Euroopan sosiaalioikeudesta
ja kuinka luettelin kaikki sopivat arvonimet jotka ovat lueteltavissa
siinä vaiheessa, kun
en ollut saanut vettä 139 minuuttiin, vaikka minut oli leikattu poikki 1200 minuuttia aikaisemmin.
Emansipaationi kuulosti säälittävältä:
”Potilas agitoituu vuoteessaan.”
Ja kyllä, sorruin myös sanomaan, että ”tämä ei jää tähän”
niin kuin ei mikään koskaan
ole jäänyt
niin kuin te vanhat rakkaat viholliseni tiedätte.
Mutta jalkani vietiin pöydän kautta krematorioon, enkä voi säilyttää sitä
selkärepussani niin kuin muita taakkojani menneestä.
Ehkä reppu unohtuu kaappiin kun rullaan pois
tai kun minut rullataan pois.
Löytäjät, älkää avatko reppua!
Muuten vapautatte
vaarallisen laulun,
jonka sävellaji on tänäänkin viritetty kaupungin kattojen ylle.
Laulun aihe osaa painua sydämiin ja tehdä kulusta raskaan
mutta on olemassa muitakin tehtäviä kuin säestää.
Niin kuin sinulta opin, C,
muistoesineitä ei pidä säilöä.
Ole sinä sirppi, C.
Minä kokeilen, voinko huijata pelinohjaajaa.
#yhdenvertaisuus
#suomenamputoidut
Entisen esimieheni Claes Anderssonin (1937–2019) muistolle
