Länsimaisen kulttuurin antiikista asti mainostama ”hyvä ja kaunis” on vaihtunut tämän teollisen kapitalismin aikana länsimaisen kulttuurin ”pahaksi ja rumaksi”.
Moraalisesti ja esteettisesti kestäviä periaatteita ei löydy länsimaisesta kulttuurista.
*
Maailmansotien syttyminen on pakottanut ihmisen kysymään syitä noihin kärsimyksiin.
Uusi maapallon laajuinen talousromahdus ja maailmansota on mahdollinen.
Monet filosofit ja ajattelijat ovat kiinnittäneet 1800- ja 1900-luvuilla huomiota länsimaisen kulttuurin rappeutumiseen. Länsimaisen kulttuurin kriisiä pohtineisiin ajattelijoihin ovat kuuluneet saksalainen historioitsija ja kulttuurifilosofi Oswald Spengler (Länsimaiden perikato, 1918, kirjoitettu 1911–1918), yhdysvaltalainen politiikan tutkija Samuel Huntington (Kulttuurien kamppailu ja uusi maailmanjärjestys, 1996) sekä Suomessa Timo Vihavainen (Länsimaiden tuho, 2009).
*
”Tietokirjailija” Marcus Rosenlundin kirjassa Sää joka muuttaa maailmaa (Väder som förändrade världen, 2018) sanotaan, että suureellinen kauppamahti ja ylivoimainen armeija ei riitä imperiumin ylläpitämisessä.
Lisäksi tarvitaan ”sään hallitsemista”. Kaikki aikaisemmat imperiumit ovat tähän asti tuhoutuneet tuon kyvyn puuttuessa.
Länsimaisella kulttuurilla ei ole nytkään kykyä ”hallita ilmastoa ja säätä”.
Seuraavaksi on tapahtumassa ”länsimaisen kapitalismin ja kulttuurin tuho”.
*
Tämänhetkisessä ilmastonmuutoksessa ei voi tapahtua suunnanmuutosta kohti parempaa ellei pirstaleisen maapallon valtioita saada toimimaan yhtenä monoliittina valtasysteeminä (maailmanvaltana, YK ei pysty toimimaan sellaisena ).
Samalla uuden teräksenkovan ”kansainvälisen maailmanvallan” täytyy taata yksilöille ja ”kansallisille vähemmistöille” hyvä ja oikeudenmukainen kohtelu.
Esimerkiksi katalonialaisten ja saamelaisten nöyryyttäminen paikallisen kattovallan (nationalistisen valtio-orgaanin) toimesta täytyy saada loppumaan.
Samaan aikaan (nurkkakuntaisella kansallisella politikoinnin tasolla) pidetään kuitenkin ilmastomuutosta uskomuksena ja huomionarvoisimpana ilmiönä pakolaisuutta ja maahanmuuttoa. Tästä käy hyvänä esimerkkinä eteläpohjalaisessa Ilkassa 21.2.2019 julkaistu mielipidekirjoitus ”Kulissit kiristyvät” (Matti Nikkilä).
”Australian hallitus vahvisti: Ilmastonmuutos on tuhonnut tiettävästi ensimmäisen nisäkäslajin” (yle.fi, ulkomaat 21.2.2019). Tuo eläin oli riuttamosaiikkirotta. Tämän tyyppisetkään uutiset eivät näytä koskettavan ilmastonmuutosepäilijöitä.
*
Vanhat kulttuuriset myytit (kansantarinat) ja uskonnolliset käsitykset ovat syntyneet aina konkreettisten ”todellisten” tapahtumien pohjalta.
Ne ovat muuttuneet sen jälkeen ”ajan hampaassa” kuvitteellisiksi myyttikertomuksiksi, joihin sisältyy myös vanhoja viisauksia.
Esimerkiksi Raamatun myyttinen kertomus ”tiedon puusta” on tarina, jossa varoitetaan ihmistä heittäytymästä jumalalliseksi, varoittaen ”kaiken tietämisen ja hallitsemisen” vaarasta.
Siis ensin tapahtuu ”todellinen” tapahtuma. Sen jälkeen tapahtuma ”kääntyy” ihmisen ”kuvitteellisessa olemisaistimuksessa” sepitelmäksi. Esimerkiksi kansantarinaksi (esimerkiksi Kalevala) tai uskonnolliseksi tarinaksi (esimerkiksi Raamattu).
Kolmanneksi tästä muotoutuu uusi kulttuurinen myytti sekä nationalistisen kansanryhmän tai uskovan ”todellisuuskäsitys täälläolosta”.
*
Ilmasto lämpiämisen ja muuttumisen jäljet näkyvät nyt kaikessa.
Tänään (14. helmikuuta 2019) luvattiin ulos plus kuusi astetta lämmintä. Tikka rummutti aamupäivällä puhelintolpan päässä olevaa peltiä. Siis valo ja lämpö on laukaissut lintujen soidinmenon. Ja hetken päästä näin myös haukan, mikä oli muuttomatkalla etelästä pohjoiseen.
Kohta tikka munii pesäkoloonsa munat ja sen jälkeen voi tulla kova pakkanen. Samoin näkemälleni haukalle on käymässä huonosti.
Seuraavaksi (helmikuun loppupuolella) saattaa tulla jopa yli plus kymmenen astetta lämmintä. Siihen liittyy vaara, että miljoonat linnut lähtevät pohjoiseen muuttomatkalle ja jos täällä alkaa kesken kaiken hetkeksi kova pakkanen lintukuolemasta tulee massiivista.
*
Ilmastonmuutokseen ja säähän ”vaikuttaminen” pakottaa ihmiskunnan suuntaamaan kaikki päämäärät maapallon elollisen luonnon hyväksi mutta niin ei ole tapahtumassa.
Kaikki pitäisi aloittaa uuden ei-utilistisen luontosuhteen omaksumisesta. Sen jälkeen maapallon luonto ja eläinkunta ei olisi enää yksipuolisesti taloudellisen hyödyn irtioton kohde.
Kapitalistisesta tehomaataloudesta ja -metsätaloudesta tulee luopua nopeasti kokonaan.
*
Rosenlundin mukaan maapallolle on tulossa nyt ilmastonmuutoksen johdosta ”143 miljoonaa ympäristöpakolaista”. Samalla kasvaa varsinkin köyhimpien väestöryhmien keskuudessa hätä turvallisesta asuinpaikasta ja ravinnosta (ruuasta).
Kirjan takakannessa lukee: ”För att ta över världen räcker det inte med att du skapar världens mäktigaste handelsmakt – ellr världens mest överlägsna vapenmakt. Det måste också göras dig till härre över vädrets makter. Det har inget av vår historias imperier ännu lyckats med, och därför hat de alla gått under.”.
Rosenlundin kirja on ilmestynyt 2018 ruotsiksi.
Suomenkielinen painos ilmestyy vasta maaliskuussa 2019.
*
Maailmansodan syttymistä on edeltänyt aikaisemmin kahden osapuolen välinen jännitys. Siinä uhatumpi osapuoli on ryhtynyt valmistautumaan sotaan. Kovimman pelon ja uhan kohde on hyökännyt siksi armeijallaan uhan aiheuttajan kimppuun.
Tällä hetkellä vallitsee tilanne, jossa USA uhkaa kommunistista Kiinaa.
Kiinasta saattaa tulla seuraavan uuden maapallon laajuisen väkivaltakoneiston käynnistäjä.
*
Saksan Trierissä syntynyt suuri yhteiskunnallinen vaikuttaja Karl Marx (1813–1883) opiskeli Bonnissa ja Berliinissä lakia ja filosofiaa.
Marx joutui pakenemaan vähän väliä 1800-luvun konservatiivista valtaa.
Marx asui elämänsä aikana Saksassa, Belgiassa, Ranskassa ja Britanniassa. Kyseiset seudut muodostavat Euroopan teollistumisen keskusalueen.
Marxin isä oli juutalainen juristi, Marxin vaimo oli aatelinen. Marxin työtoveri Friedrich Engels oli rikkaan saksalaisen tekstiiliyrittäjän poika.
Marx ja Engels kuuluivat oman aikansa porvarillisen yhteiskunnan ”yläluokkaan”, joka ymmärsi ryhtyä parantamaan työläisten elinolosuhteita.
*
Teollinen kapitalismi on johtanut ennennäkemättömään luonnon hyväksikäyttöön.
Ilmastomuutos merkitsee sitä, että ”luonto iskee nyt takaisin”. Tuosta iskusta tulee ”armoton”.
*
Ilmastonmuutoksen edetessä marxilaisuuden ja eksistentialismin yhdistämisestä on tullut nyt äärimmäisen tärkeä seikka toteuttaa teoriassa ja käytännössä.
Nyt on pyrittävä yhteiskunnallisten vastakohtaisuuksien korostamiseen sekä kommunismin ja yksilöllisen täälläolon (eksistentialismin) yhdistämiseen.
Marxin aikainen dialektiikka (1) nousi teollisen kapitalismin sisäisestä kehityksestä eli työläisiä ahdistaneesta teollisuuden koneellistumisesta (erimielisyyttä syntyi tuolloin työläisen tekemän työn arvosta jne.).
Tämän päivän ”ilmastodialektiikka” (2) nousee turvattomuudesta, köyhyydestä ja niukkuudesta (asunnottomuudesta, nälänhädästä jne.) kasvavasta ristiriidasta.
Siitä on ollut jo pitkään näkyvissä merkkejä (esimerkiksi rasismi, syrjintä ja nationalistiseen suojakuoreen sulkeutuminen).
Maapallon köyhimmälle väestölle tulee luoda nyt ilmastonmuutoksen aikana aiempaa paremmat edellytykset organisoitua yhteiskunnalliseksi valtatekijäksi edessä olevan laajan pakolaisuuden ja yleistyvän niukkuuden takia. Tämä uusi tilanne muistuttaa Marxin aikaista ristiriitaa yhteiskunnassa.
*
Filosofiassa dialektiikalla painotetaan ristiriitojen ja vastakohtaisuuksien merkitystä. Antiikista lähtien on korostettu vastakkainasettelua ja väittelytaitoa yhtenä ”teräväpiirteisemmän ymmärtämisen” ja ”tiedon tuottamisen” muotona.
Karl Marx omaksui dialektiikan Hegelin idealistisesta henkifilosofiasta. Marx piti Hegelin dialektiikkaa kuitenkin kehittämiskelpoisena myös ateistis-materialistisen maailmankatsomuksen yhteydessä.
Marx loi dialektiikasta osaksi uudenlaisen ajattelutavan.
Dialektiseen materialismiin liitetään filosofiassa perinteisesti järkitietoa koskevia tieto-opillisia ja ontologisia kysymyksiä.
Dialektisella materialismilla korostetaan ”ateistista ja materialistista todellisuutta” vastakohtana hegeliläiselle idealismille.
Dialektisella historiankäsityksellä (kiinnostuksen kohteena historia ja yhteiskunnan yleinen muutosprosessi) viitataan marxilaisuudessa yhteiskunnan työläisten vallankumouksellisen valtaannousupyrkimyksen ja kapitalistisen omistajaluokan harjoittaman riistovaltapelin väliseen dialektiseen vastakohtaisuuteen (”luokkaristiriitaan”). Tähän historianäkökulmaan sisältyy samalla determinismiä.
Maapallon historia on kuitenkin edennyt viimeksi eri tavalla kuin Marx elinaikanaan ajatteli.
Historiaa voi kirjoittaa myös monelta muulta pohjalta, esimerkiksi kulttuurisen kehityksen ja myyttien muuttumisen pohjalta.
Jean-Paul Sartrella oli myös historiasta oma eksistentialistinen käsitys.
*
Yksilöllistä inhimillistä olemista ja omien ratkaisujen merkitystä korostava Sartren eksistentialismi auttaa ymmärtämään myös dialektisen materialismin ja dialektisen historiakäsityksen sisältöä.
”Tiedostavassa ja konkreettisessa olemisessa” täälläolon ”todellisuus” ei ole ”olemassaolokone, jossa tarvii vain viimeistellä nurkkia, jotta maailma tulisi valmiiksi”.
Ihmisenä olemiseen liittyvä eksistentialismi on ”tietämisen kieltämistä ja jatkuvaa ponnistelua täälläolossa keskellä ristiriitoja”.
*
Sartren suomenkielisessä kirjoituksessa ”Dialektisen järjen kritiikki” (Leena Subran tutkielman mukaan, Jyväskylän yliopisto, 1981) käsitellään mahdollisuutta muuttaa yhteiskunnallista todellisuutta.
Subran opinnäytteen sivulla 16 sanotaan, että ”Sartre on kieltänyt DIALEKTISEN MATERIALISMIN ja ”dialektiikan lait” ENGELSIN esittämässä muodossa.
Sartrea kiinnosti eniten Marxin alkuperäiset kirjoitukset.
Sartre on lähtenyt ”etsimään JÄRJEN DIALEKTISUUTTA eli OLEMASSAOLOMME JÄRJELLISYYTTÄ”. Sartren mukaan ”järjen on voitava (jotta se olisi dialektinen ja ymmärrettävä) perustua itse itseensä (mikä tarkoittaa, että) dialektinen järki perustuu ihmisten HISTORIALLISELLE PRAKTIKSELLE” (suurennokset ja sulut/JP, lainaus on Subran opinnäytteen tekstiä).
Sivulla 16 sanotaan edelleen, että Sartren DIALEKTISEN JÄRJEN KRITIIKIN tarkoituksena on ”sisältää TODELLISUUDEN TUTKIMUSTA dialektisena ja aktiivisesti – –”.
Samanaikaisesti ”Sartre kritikoi teoksellaan tälle vastakkaista tapaa ”analyyttistä järkeä” siitä, että se ei pysty tavoittamaan TODELLISUUDEN OLEMUSTA. Jo toteamus, että ihmiset tekevät HISTORIANSA MENNEIDEN TAPAHTUMIEN POHJALTA osoittaa, että ANALYYTTINEN JÄRKI sen enempää kuin DIALEKTISEN MATERIALISMIN KALTAINEN DETERMINISMIKÄÄN ei pysty selittämään INHIMILLISEN HISTORIAN rationaalisuutta…” (lainaus on Subran opinnäytteestä, suurennokset JP).
*
Leena Subran opinnäytteen alussa sanotaan (tutkielman johdanto, kts. kaksi alkusivua, että opinnäytetyön keskeinen kysymys on ”yhteiskunnallisen todellisuuden MUUTTAMISEN MAHDOLLISUUS”.
ja että
”…Sartre tavoittelee yhteiskunnallisen todellisuuden rakenteiden muotoja ja järjellisyyttä…tämä konstituoituminen (todellistuminen/lisäys JP) on dialektista totalisoitumista yhteiskunnallisena liikkeenä…”
ja että:
”– – LIIKKEEN sisällä on erotettavissa sekä DIALEKTISIA että ANTIDIALEKTISIA elementtejä ja struktuureja, joista antidialektiset ylitetään muutoksen aikaansaamiseksi…” (suurennokset JP).
Sartre käyttää kirjoituksessaan käsitettä ”sarjalliset suhteet”.
Subran johdanto-osan mukaan ”…SARJALLISET SUHTEET ovat yhteiskunnallisessa todellisuudessamme sitä, mikä on negatiivista, passiivista ja liikkumatonta, ihmisen, yksilön, kontrollin ja itsetietoisen toiminnan ulkopuolella, kun taas RYHMÄSUHTEET päinvastoin…syntyvät loogisesti sarjallisuuden vastustamisesta poliittisluonteisen toiminnan kautta ja luovat mahdollisuuden sarjallisen välttämättömyyden ylittämiselle ja pyrkimykselle vapauden realisointiin…” (suurennokset JP).
*
Subran työssä sivulla 77 on kappale 4.5. sarjallisista suhteista.
”Toimivan ihmisen ja tuotteen maailman suhteet ovat sarjallista suhdetta, joissa tuotteen alueen yhteiskunnallinen oleminen konstituoituu, sarjalliset suhteet ovat ulkoisia pluralisuuden suhteita, joissa ihmisten yhdistyminen tapahtuu kollektiiveissa ulkoisen objektin suhteen ihmisille välttämättöminä näyttäytyvien struktuurien puitteissa passiivisesti, eikä hänen vapaasta praktiksestaan käsin negatiivisesti.
*
Sartre arvostelee kirjoituksessaan toteutettua kommunistista valtaa siitä, että se on unohtanut yksilön. Toiseksi toteutettu teollis-kommunistinen yhteiskunta aiheutti vahinkoa maapallon elolliselle luonnolle.
Subran tutkielman sivuilla 56–58 puhutaan ”abstraktista yksilöstä” ja ”konkreettisesta yksilöstä”.
Subranin mukaan ihminen on Sartrelle aina yksilö (kts. opinnäytteen sivu 56).
*
Teollisen kapitalismin vastaisissa kommunistisissa yhteiskunnissa (esimerkiksi Neuvostoliitto ja DDR sekä kommunistinen Viro) vallinneita yksilössä ja luonnossa nähtyjä jännitteitä tulisi selvittää myös sanataiteen eli kirjallisuuden tarkastelemisen pohjalta.
Ostin Länsi-Saksassa 1970-luvun alussa antikvariaatista kirjan Geschichte der Sowjetliteratur (Gleb Struve, Vorwort 1957) ja olen tarkastellut sitä viimeksi aivan uusista näkökulmista käsin.
Olin 1970-luvulla kiinnostunut eniten Neuvostoliiton kommunistisesta yhteiskunnasta. Tähän vaikutti mm. presidentti Kekkosen luoma ”ystävyys- ja avunantopolitiikka”, DDR-tapahtumien seuraaminen sekä se, että Leningrad (nykyinen Pietari) oli Turun ystävyyskaupunki.
Mainitsemani kirjan on kirjoittanut Gleb Struve. Hän syntyi (1898) ja opiskeli Pietarissa ja opiskeli myöhemmin myös Oxfordissa, toimi toimittajana Saksassa ja Ranskassa (1922–1932), oli kirjallisuuden dosentti ja professori Lontoossa sekä toimi kirjallisuustutkijana myös Yhdysvalloissa.
Struven kirjan kappaleessa ”der Feldzug gegen den ”dekadenten Westen” mainitaan myös Jean-Paul Sartre.
Struve kirjoittaa kirjan sivulla 445, että
”…Prädikat ”Kriegstreiber” einbrachte, sehr beliebt. Jean-Paul Sartre (Sartre syntyi 1905 Pariisissa/lisäys JP) und Henry Miller (Miller syntyi 1891 New Yorkissa/lisäys JP), Verkörperung aller Ubel (= pahuus, siis ”kaiken pahuuden ruumiillistumia” /lisäys JP) in der modernen europäischen Kultur, traten die Nachfolge von Joyce und Proust an…”.
Miksi Struve on tulkinnut Sartren ja Millerin noin suppeasta näkökulmasta käsin?
Muistan hyvin sen, kuinka 1980-luvun jälkipuoliskon Turun ja Pietarin kaupunkien ystävyysviikolla ei saanut lausua eksistentialismista mitään.
*
Maapallon ensimmäinen modernisti oli (1800-luvun alkupuoliskolla vaikuttanut) pariisilainen runoilija Baudelaire. Häntäkin arvosteltiin konservatiivisissa piireissä yksipuolisesti ”siveettömyydestä”, Baudelairea moitittiin teollisen aikakauden synnyttämistä uusista siveettömistä elämäntavoista kuten runsaasta alkoholikäytöstä ja ilotyttösuhteista.
Nykyisin Baudelaire nähdään ihmisenä, joka ymmärsi jo varhain sen millaiseen arkeen teollisen yhteiskunnan ”modernisuus” johtaa.
*
Eksistentialistisen ”itselleen olemisen” vastakohta on ”yhteiskunnallinen oleminen”, tilanne jossa yksilö on yhteiskunnallisen systeemin ”ohjaamana ja suuntaamana” pakotettu luopumaan omista valinnoista ja ratkaisuista.
Valtasysteemi pyrkii usein kohoamaan ”arjen elämismaailman” yläpuolelle. Siinä sosiaalinen vuorovaikutus yhteiskunnallisten rakenteiden sekä yksilön välillä tehdään yksilöllistä olemista ja yksilövapautta tärkeämmäksi.
Yksilöllisen ”itselleen olemisen” nujertava ”yhteiskunnallinen tilanne” saattaa olla esimerkiksi vallankumous tai sota. Yhteiskunnallinen valta pyrkii myös siviilioloissa yhdenmukaistamaan kokonaista kansaa omille päämäärille (kansallisvaltioiden kouluopetus jne.).
*
Suomi itsenäistyi Ruotsista irti repäistynä maatalousvaltaisena alueena 1917. Heti itsenäistymisen jälkeen uusi valtio jakautui kahtia punaisiin ja valkoisiin.
Ristiriita johti sisällissotaan.
Suomi oli kuulunut autonomisena maana Venäjään ja monet suomalaiset olivat saaneet vaikutteita Venäjällä kommunistista vallankumousta ajaneilta marxilaisilta ryhmiltä. Sitä vastoin valkoiset olivat suuntautuneet kapitalistisiin länsimaihin.
Suomesta tuli 1900-luvun alussa vallinneissa olosuhteissa länsimainen kansallisvaltio. Mutta
Suomesta olisi voinut tulla kuitenkin myös esimerkiksi kommunistinen maa.
*
Suomessa kiistellään nyt hetkeä ennen kevään 2019 eduskuntavaaleja nuorten seksuaalisista uhkakuvista sekä vanhusten huonosta kohtelusta uusissa palvelutalofirmoissa (sote). Syylliset noihin seikkoihin on löydetty kansallisvaltiomme rajojen ulkopuolella vaikuttavista tahoista.
Uusliberalistinen kansallisvaltio (kuten Suomi) on hävittänyt jo pitkään itse itseään myymällä (valtion rautateitä myöten) kaikkea ulkomaalaisille yrittäjille. Sen jälkeen kun kaiken arvo on mitattu rahassa perinteiset nationalistiset arvot kuolevat hetkessä.
Maapallo pääsee globalisoitumaan ja monikulttuuristumaan vasta kansallisvaltioiden kuoleman sekä kapitalismin maapallonlaajuisen romahtamisen jälkeen.
*
Neuvostoliitto (1922–1991) alkoi hajota jo 1980-luvun loppupuoliskolla. Syyt NL:n hajoamiseen olivat sisäisiä ja ulkoisia. Ulkoisista syistä mainittakoon länsimaisen uusliberalismin ja uuden atk-järjestelmän leviäminen kakikialle maapallolla.
Kiinan kommunistinen puolue oli lähestynyt jo 1970-luvullla kapitalistisia markkinatalousmaita. Kommunistisen puolueen Kiinassa perustettiin siksi 1978 erillinen ”uusliberalistis-kapitalistisen talouden saareke”.
Kommunistisen komentojärjestelmän purkaminen johti Neuvostoliitossa talouden romahtamiseen (Mihail Gorbatsovin ”suunnitelmatalouden ja markkinatalouden yhdistelmänä” tunnettu vapauttamispolitiikka) sekä kansallisuuksien liikehdintään.
Yritysten valvonnasta luovuttiin ja toisinajattelijoita vapautettiin.
*
NL:n romahdettua perustettiin Venäjän federaatio. Sen talous perustuu markkinatalouteen ja alueena se maapallon laajin valtiomuodostelma.
Venäjän federaatio on parhaillaan taloussodan takia ”kovassa paineessa” (on alkanut kommunistisen Kiinan ja kahtia jakautuneen kapitalistisen Yhdysvallan välinen valtataistelu supervallan asemasta maapallolla).
Näin uusliberalistis-kapitalistinen markkinatalous laajeni koko maapallon käsittäväksi talous- ja yhteiskuntajärjestelmäksi. Sen seurauksena maapallon ilmaston lämpeneminen tapahtui kun maapallon luonto ylikuormittui.
*
Ilmaston lämpenemisen purkautuminen merkitsee uutta dialektista vaihetta maapallolla.
Nyt koko ihmiskunta kelluu ”samassa pelastusveneessä”. Koska kaikki ihmiset ovat samanarvoisia ja ihmisen täytyy auttaa jokaista apua pyytävää ihmistä (asunto, ravinto jne.).
Yksikään kansakunta ei saa sulkeutua itsekorosteisesti ”omaan kuoreensa” estääkseen ”ulkopuolisten ihmisten” auttamisen.
*
Nyt vallitsee dialektisesti vastakkain maapallon laajuinen köyhien kansanryhmien muodostama ”globaali ilmastoköyhälistö” (pakolaisköyhälistö) sekä rikas markkinatalouden uusliberalistis-kapitalistinen eliitti.
Kaikkien maiden ilmastoköyhälistö liittykää yhteen!
***
(Tämä osa tätä kirjoitustani toimii myös pakomatkakuvaukseni jatko-osana)
Paikallista maatalousvaltaista yhteiskuntaa on arvosteltu siitä, että sen kulttuuri on ristiriidassa teollis-nationalistisen valtion yhtenäisyyspyrkimyksen kanssa.
Toiseksi kapitalistista maatalousyrittäjyyttä arvostellaan ympäristövihamielisen tehomaatalouden ja -metsänhoidon takia.
Siinä luontosuhde on utilistinen (luonto on siinä hyödyn irtioton kohde).
Yhteiskunnan yksipuolinen maatalousvaltaisuus aiheuttaa vakavia yhteiskunnallisia kriisejä ja ympäristöongelmia. Ja maatalousvaltaisuus tulee nykyisin myös kalliiksi.
Jos maataloustuotanto pysyy ilmastonmuutoksen johdosta pysyvästi alhaisella tasolla, sillä tulee olemaan suurimpia seurausvaikutuksia maatalousvaltaisilla seuduilla.
*
Olen havainnut eläkkeellä ollessani sen, että olen paennut jo 1960-luvulta (teini-iästäni) lähtien nykyajan valtapelejä (tietovaltaa, rationaalista organisointia, nationalismia, kapitalismia, militarismia, luonnon hyväksikäyttöä jne.).
Ammatillisen koulutuksen jälkeinen työelämä teki minut lopullisesti vakuuttuneeksi sisäisen tuskani alkuperästä. Valitsin siksi viimeksi Sartren eksistentialistisen filosofian.
Työelämän kokemukset ovat arvokkaita, sillä niiden vertaaminen yliopistollisen koulutuksen edistysuskoiseen suunnitteluoppiin tekee vakuuttuneeksi yhteiskuntamme sairauksista.
Tein 1980-luvun lopulla muistion Turun kaupunkisuunnitteluorganisaation puutteista (esimerkiksi yleiskaavoituksen ja maisemasuunnittelun laiminlyömisestä). Muistioni joutui ensin joidenkin henkilöiden toimesta median käsiin. Sen jälkeen kun kaavalautakunnan (kiinteistö- ja rakennustoimen lautakunnan) pomot olivat saaneet sen käsiinsä, Turun korkeimmat virkamiehet hoitelivat asiat. Näin se Turun tauti toimii aina.
Onneksi Oulusta Turkuun muuttanut apulaiskaupunginjohtaja Juhani Määttä onnistui jakamaan kyseisen ”superlautakunnan” kahtia.
Kiinteistötoimenjohtaja soitti minulle muistiostani, pyysi käymään hänen työhuoneessa ja sanoi, että ”sinusta tehdään marttyyri”.
*
Osallistuin Turun luonnonsuojelijoiden (kirjoitin Turun ensimmäisen ympäristöpoliittisen ohjelman) ja Turun poliittisten vihreiden toimintaan.
1990-luvun alussa olin vihreiden valtuustoehdokkaana ja pääsin kuntavaalissa vihreiden ääniharavaksi.
Vihreiden valtuustopaikat kasvoivat äänisaaliimme ansiosta Turussa yhdellä iskulla yhdestä seitsemään.
*
Aloitin 1980-luvun puolivälissä ensimmäisenä Turun Kauppatorin uudistamisen selvittämisen (ongelmien analysointi ja suunnittelutarve).
Turun toriparkkisuunnitelma hyväksyttiin Turun valtuustossa vasta vuonna 2018 ja hanke on saanut myös rakennusluvan.
Olen ihmetellyt viimeksi sitä, miksi media on ollut Turun toriparkin vastustajien tappion jälkeen pitkään hiljaa koko Toriparkin rakennustyön etenemisestä.
Onneksi löysin viimeksi 23.2.2019 valokuvan torin tämänhetkisestä rakennustyöstä, se oli julkaistu Rakennuslehdessä 17.2.2019 (”Turun toriparkki toteutuu vihdoin..”).
Aina pelkästään ”edistyksellistä hyvää ja positiivista” kansalle kauppaavien puolueiden ilmastonmuutosjarrutuskin” on johtamassa muutosten vastustamiseen mutta ei perinteisen yhteiskunnan muuttamiseen ja uudistamiseen.
*
Turun kunnallisen systeemin vastustajien iskulause oli viimeksi pitkään ”turhuuksien toriparkki”.
Nyt kun toriparkkia rakennetaan, Turussa viritellään uutta vastarintaliikettä, jonka mukaan vikaa on vain Turun hallinnossa (muualla asiat on muka kunnossa).
Vikaa on kuitenkin koko länsimaisessa kulttuurissa ja ”valtioiden ahneissa ja tietovaltaisissa valtapelitavoissa”.
Kirjoitin 1990-luvun alussa omakustanteen ”UUSIN TURUN TAUTI”. Helsingin Sanomatkin teki julkaisustani montakin artikkelia. Esimerkiksi ”Vihreän ehdokkaan kirjoituskoneesta singahtelee päättäjiä arvostelevia vihkosia (HS, 6.10.1992). Tuota ennen oikeustieteilijä Hannu Tapani Klami oli kirjoittanut kirjan Turun tauti – kansanvallan kriisi suomalaisessa ympäristöpolitiikassa (1982). Ensimmäisen polven ympäristöpolitiikka alkoi Suomessa varsinaisesti vasta 1980-luvulla.
Äskettäin on ilmestynyt toriparkkivastarinnan murenemisen johdosta Maarit Nermeksen ja Pauliina de Annan kirja Kuka kuntaa kaavoittaa – Tapaus Turku 2019.
Tuota ennen ilmestyi 2016 Rakentamisen musta kirja (Seppö Mölsä, Rakennuslehden syvällisempi ja laajempi analyysi aiheesta, maan ja kansainvälisen kulttuurin tapa – ei vain Turun kaupunkiorgaani ja Suomen valtio-orgaani).
Turun tautia tarkastellaan edelleenkin monesta eri näkökulmasta lähtien.
Raha ratkaisee valtapelitaudissakin kaiken.
*
Teollisen kapitalismin aika on täynnä puolueiden systeemivaltaa. Siinä ”tieto on valtaa” mutta kansalaisten (yksilöiden) olemassaolo on puolueille sivuseikka.
Sanomalehti Turkulainen haastatteli minua (Turkulainen 8.12.1993) ja kirjoitti, että ”Paaso vaatii kaavoitukseen uutta lähtökohtaa: SUUNNITTELU KIELLETTÄVÄ, ’MYÖTÄILY’ TILALLE”.
Tuon uutisen jälkeen joku arkkitehti soitti minulle ja moitti minua itku kurkussa.
Kun kirjoitin Kulttuurivihkojen blogiin eksistentialistisesti ”itselleen olemisen taiteesta” (blogi 4.9.2015), ei olisi ihme vaikka joku ammattitaiteilija tai ammattitaidetutkija vartioisi nyt itku kurkussa ”ammattikuntansa ammatillista tietoa ja taitoa sekä omaa sosiaalista pääomaa” (Pierre Bourdieu).
*
Liityin myöhemmin SDP:n valtuustoryhmään ja 1996 kuntavaalissa minut valittiin heti 1996 SDP:n jäsenenenä valtuustoon. Vastaavaa ei ole tapahtunut sdp:n kohdalla ehkä koskaan aikaisemmin.
En olisi uskonut sitä, että myös sdp:ssä harjoitetaan kulissien takaista ”harmaata valtapeliä”.
Lopetin puoluepoliittisen toiminnan vuoden 2000 jälkeen kokonaan. Otin seuraavaksi piikkini kärkeen nationalistisen valtioaatteen.
Koska tunsin eläväni keskellä ”kulttuurista ja yhteiskunnallista pimeyttä” etsin ”valoa elämääni” taiteen tekemisestä ja Sartren eksistentialismista (”itselleen olemisesta”).
*
Eläkkeeni Turun virasta alkoi vuoden 2010 alussa. Yhtenä vaihtoehtonani oli muuttaa Lapinjärvelle (”Myyttien kaataja asettuu Lapinjärvelle”, Loviisan Sanomat 18.11.2008) mutta toisin kävi.
Muutin uuden perheeni kanssa Turusta Kauhavalle.
Ennen kuin muutimme Turusta Kauhavalle (keväällä 2010) kokosimme Turussa kaikki vanhat tavaramme eri paikoista (myös Lapinjärven punaisesta hirsimökistä, minkä olin myynyt) ja muuttoautot toivat ne Kauhavalle (Kauhavan keskustaan vuokratalomme edustalle ja sen jälkeen Kantolan syrjäkylän vanhaan maatilakeskukseen (os. Renkolantie 16).
Elämä Kauhavan keskustassa, entisessä kirkonkylässä, Hanneksentiellä, oli paikallisen ilmasotakoulukasarmin aiheuttaman melun takia yhtä helvettiä. Yksikään rauhallinen aamukävely ei onnistunut Kauhavalla.
Onneksi Kauhavan kasarmi lakkautettiin 2014 valtion käskyllä.
Kauhavan militaristis-kristillisen kirkonkylän ”nokkaan” tunkeutui ilmasotakoulun (kasarmin) monta kilometriä pitkän kiitoradan pää. Siitä aiheutui keskellä keskustataajamaa jatkuvan melusaastehaitta.
Myös lentosotakoulun aiheuttamat muut vaarat, kuten aina vain suuremmiksi paisuneiden suihkukoneiden pakokaasupäästöt ja hävittäjien yösotaharjoitukset, aiheuttivat olosuhteet, jossa inhimillinen hiljainen ja rauhallinen (ja rauhanomainen) hetki oli suljettu pois.
*
Muutimme vanhan kuntakeskustan melua karkuun syrjäkylälle.
Uuden asuinpaikkamme Renkolantien maatilan pellot ja metsät oli myyty ja tontilla oli viisi rakennusta.
Sen jälkeen kun maatalouden harjoittaminen oli lopetettu, tontilla oli toiminut mökkien runkoja pyöröhirrestä tehnyt pikkuyritys mutta se ajautui konkurssiin.
Tilakeskus oli tullut siksi ulosoton ja pakkohuutokaupan kautta myyntiin.
Ostettuamme Renkolantien tilan kunnostin sitä niin, että siinä saattoi asua.
Tilan omakotitalo oli melko uusi (rakennettu 1980, sen kohdalla oli ollut vanha fooninki, mutta se tuhoutui tulipalossa 1980).
En tiennyt tuossa vaiheessa, että paikallinen tehdas, joka myi omakotityyppitaloja toimi osittain virheellisesti ja että paikan omakotitalo oli tehty tulipalon jälkeen kyläläisten talkootyönä.
*
Ensimmäinen tehtäväni oli tyhjentää tilan rakennukset niihin kasatusta romusta ja jätteestä. Talot muodostivat eräänalaisia ”paketoituja jätevarastoja”.
Heti ensimmäiseksi aloin tyhjentämään talojen sisätiloja kaikenlaisesta roinasta. Tauoilla join muutaman oluen ja kuuntelin ilokseni kurkien huutoja pelloilla.
Asuinrakennuksemme eräs nurkkaus oli täynnä vanhoja vaatteita, kyseinen kohta oli naulattu kauan sitten nauloilla kiinni (päällimmäisenä lastulevy).
Kärräsin kärryillä ulos ensimmäisen viikon vanhoja aikakauslehtiä. Jokainen vanha lehti oli säilytetty sisätiloissa. Tämä vaihe oli minulle henkisesti raskas kokemus.
*
Maatilojen ”itseellinen pienoisvaltioelämä” on ollut maatalousvaltaisella Kauhavalla pitkään sitä, että kaikki säilytetään ja romut (muoviset jätekassitkin) kasataan käytöstä poistuneisiin vanhoihin rakennuksiin.
Maatilan jokaisella rakennuksella on ollut alun perin jokin tietty käyttötarkoitus, mikä on myöhemmin muuttunut. Esimerkiksi hirsinavetassa pidettiin alun perin lehmiä ja lampaita. Mutta kun maatalouden harjoittamisen muodot ja välineet vaihtuivat toiseksi navetta ja riihi jäivät ”tyhjiksi”.
Siksi niitä alettiin pitämään pelkkinä romuvarastoina ja kaatopaikkoina. Vanhoista rakennuksista tuli näin pelkkiä ”romukasojen pakettikuoria”.
Maatilan vanhojen rakennusten kohdalla näkyi maan sisällä kerroksittain näitä muutoksia ja samalla löysin maasta vanhoja esineitä, joita hyödynsin dadaististen taideteosten tekemisessä.
*
Tontilla oli purettu ja myyty 2000-luvun alussa vanha hirsinen luhtiaitta joka oli rakennettu kiinni navettaan. Aitta oli repäisty irti navetasta niin, että monet puukappaleet törröttivät pystyssä navetan kyljessä. Yksi tehtäväni oli siistiä noita rumia jälkiä tontilla sekä vahvistaa talojen kantavia rakenteita (kattoja) niin etteivät talot sorru. Lopuksi maalaisin punamullalla tontin rakennuksia.
Myös läheisissä metsissä oli siellä täällä ”villejä metsäkaatopaikkoja”.
Tein tontin isolle avoimelle kentälle ison nuotiopaikan ja pidin siinä tulta hävittääkseni löytämääni palavaa romua. Ymmärsin sen, ettei sekin saastuttaa ilmastoa.
Löytämäni rautaromun (sekä yhteensä yli kymmenen hylättyä akkua) sijoitin tontin erilliseen metallikasaan. Kyseisen metallin pyrin viemään kierrätykseen. Vanhoille akuille olen löytänyt asiallisen ”hävityspaikan”.
*
Korjasin Renkolantien kymmenisen vuotta maatilan viittä rakennusta ja tein samaan aikaan kuvataideteoksia sekä aloin tekemään havaintoja paikallisen maatalousvaltaisen seudun kulttuurista ja myytistöstä.
Tässä muutama esimerkki tekemistäni dadaistisista kuvateoksista.
1. Pakkopaita. Eksistentialistinen teos. Hahmo (yksilö). Taittunut naula on naulattu kiinni pieneen puunkappaleeseen (jalusta). Naulan yläosassa (yksilön rinnuksessa) on kiinni pakkopaitaa muistuttavaa puuainesta. 2. Patukka. Pienen puun kappaleen keskelle pystyyn sijoitettu ”vesitornimainen nuija”. Jalustan pieni puunpala. 3. Halkaiseva naula. Vanha pitkä käsin taottu naula pystyssä keskellä pehmeää hirsipuun kappaletta. Naula halkaisee puun ja on syntynyt rako. Punamultavalu puussa naulan alaosan kohdalla. 4 A. Dada. S-marketin parkkipaikan kohdalla jokirannasta löytämäni ”rekan pyörän lommolle murjoma sähkökaappi” ja sen alapuolelle sijoitettu löydetty puunkappale. Pohjalla sileäpintainen valkoisen värinen lastulevy. Punamultavalu. 4 B. DADAVALU (julkaistu myös valokuva tästä teoksestani Kulttuurivihkojen blogissa. Kattopellin kappale oli ensin tynnyrin (jossa oli nuotio, tuli) kantena. Sen jälkeen maalasin akryyliväreillä peltilevyn toiselle puolelle. Asetin peltilevyn maan tasoon. Iskin levyyn kirveellä reikiä (värit oli vielä märkinä) jossa oli sitä ennen tekemäni maalaus. Maalauksen väriä valui rekien kautta toiselle puolelle peltiä. Levyn takapuolesta tuli teoksen ”komeampi etupuoli” (miksi se tuntui komeammalta?). Omakustanteessani on tämän työn tekemisen tarkka kuvaus. Työ on kehystetty punamullan värisellä raakalaudalla.
*
Olen tarkastellut viimeksi myös jälkikäteen dadaistisia töitäni ja samalla olen pohtinut sitä mitä täälläolossani tapahtui 2011–2018 (Renkiolantien kunnostaminen ja asuminen).
Dadaistiset kuvateokseni kuvaavat maailmassa olemista ajassa ja paikassa.
Töissä on käytetty runsaasti punamultaa ”tämän ajan kuvana” kaatamalla (valuttamalla, valu) väripurkista väriä suoraan työn päälle. Sivellin, paletti yms. ei sisältynyt työskentelyyni.
Dadaistista ”Sattuman valun prosessia” leimaa tietämisen ja suunnitelmallisen toiminnan vastaisuus, alitajuntaisuus ja vaistonvaraisuus, yllätyksellisyys ja löytäminen sekä ”sattuman vyöryn” korostuminen.
Dada ei liity ”tieteelliseen estetiikkaan” mutta dada liittyy eksistentialistiseen maailmassaolon aistimiseen (”itselleen olemiseen”).
*
Saattaa olla, että Renkolantie 16 on ainoa kohde Kauhavalla, jossa vanhaa maatilaa on kunnostettu ja peruskorjattu sekä siistitty ympäristöongelmallista piha-aluetta alkuperäisellä paikalla poiketen täällä tavanomaiseen toimintaan maatilakeskuksessa.
Se oli myös itselleni tärkeä kokemus. Opin sen aikana ymmärtämään tilan historiallisia vaiheita sekä paikan kunnostuttamisen kysymyksiä. Ja samalla opin ymmärtämään maatalousvaltaisen seudun kulttuuria ja myytistöä.
Dadaististen kuvateosten tekeminen oli osa tuota oppimisprosessia. Paikan kunnostamisen aikana opin ymmärtämään rakentamisvirheitä sekä sen kuinka ihminen riistää rajatta hyväksi luontoa ja elää maatalousvaltaisessa kulttuurissa ajatellen pelkästään omaa taloudellista hyötyä hyläten samalla monia perusarvoja, joiden tulisi myös kuulua inhimilliseen elämään.
*
Sanomalehdissä on ollut uutisia Suur-Kauhavan kuntaliitoksen hajottamisesta (kansalaisaloite). Viimeksi on ollut uutisia Suur-Kauhavan nimen muuttamisesta Härmäksi (kansalaisaloite).
Jälkimmäisen aloitteen mukaan suomalaisilla on ulkomailla tapana kutsua Suomea Härmäksi.
Maailmalla tunnetaan hyvin suomalaisten ikävät ominaisuudet kuten juopottelu.
Esimerkiksi ruotsalaisilla on tapana varoittaa muita ruotsalaisia lausahtamalla ”varo suomalainen – sillä voi olla puukko”.
*
Kirjoitin marraskuusta 2014 lähtien muutaman mielipidekirjoituksen taiteesta Kulttuurivihkojen palstalle ”lukijan sana”. Kirjoitin taiteesta sitä ennen kriittisesti myös Turussa.
Kirjoitukseni Kulttuurivihkoihin olivat:
Taulu ja tauti Seinäjoen sairaalassa (4.11.2014), Seinäjoen tautinen taulutaistelu kovenee (1.12.2014), Taiteen kuolema on jo tapahtunut (5.12.2014). Seinäjoen taulutaudin takana keskustan valtariidat (11.12.2014). Rakentaminen systeemivallan pelinappulana (13.12.2014). Taidekiista koskee ihmisenä olemisen perustaa (30.12.2014). Taide on valtaa (12.1.2015), (Myöhemmin kesällä 2015 kirjoitin mielipidekirjoituksen ”Onko kansakin myytävissä?”, 27.7.2015).
Sovin tammikuussa 2015 Kulttuurivihkojen päätoimittajan Elias Krohnin kanssa blogien kirjoittamisesta Kulttuurivihkojen internetsivuille (kts. ”yksilön ja taiteen vapaus”).
Olin ollut 1990-luvun alun kuntavaalissa kaupungin virkamiehenä (”apulaiskaavapäällikkönä”) Turun vihreiden ehdokkaiden ääniharava (1918 ääntä). Olin vaalin jälkeen Turun kaupunginvaltuuston jäsen 1992–2000 (ensin vihreissä, 1996 lähtien SDP:n valtuustoryhmässä) sekä monissa luottamustehtävissä.
*
Ennen Kulttuurivihkojen blogikirjoittelua kirjoitin runsaasti omakustanteita. Olen kirjoittanut 1980 ilmestyneen kirjan Porvoon kuva (kustantaja Oy Uusimaa) sekä kymmeniä omakustanteita vuodesta 1991 lähtien (ensimmäinen niistä oli 1991 ilmestynyt Vihreä Turku). Omakustanteitani on ilmestynyt yhteensä noin 85 kpl (niistä noin 40 kpl on kirjoitettu 2012 lähtien Kauhavalla).
Kauhavan Renkolantie 16 asuintalossamme on noin 70 kuvateostani. Valtaosa kuvateoksistani on tehty Kauhavalla. Muutamat Renkolantien asuintalossa olevat kuvateokseni on tehty Turussa ja Lapinjärvellä.
Uusimpia dadaistisia kuvateoksiani on myös Renkolantien tilakeskuksen riihessä, jossa minulla oli kolmas factoryni (”ateljee”, ensimmäinen oli Murtomaantiellä Turun Samos-tehtaassa, toinen Lapinjärvellä heinäladossa).
Kirjoitin riihen päätyyn (harjaseinän alle) isolla DOM, koska havaitsin dadaistisen työskentelyni viittaavan myös uudenlaisen arkkitehtuurin syntymiseen.
DOM-riiheä vastapäätä on ympyrän muotoinen asuintalomme ikkuna (minkä pyörösymboliikka ärsytti kauhavalaisia kristittyjä, ympyräikkuna on ehkä toisista ”syntimuoto”).
*
Dadaististen teosten tekeminen on ollut osa yhteiskunnallisen systeemin vastaista pakomatkaani. Muutamia teoksiani on julkaistu Kulttuurivihkojen internetsivuilla blogieni yhteydessä,
Esimerkiksi ”Musta valu” (blogi 8.4.2015), ”Dadavalu” (blogi 9.6.2015), ”Katedraalin valu” (blogi 15.7.2015) sekä ”Transsendenssi” (blogi 22.4.2016).
Viimeksi tein dadaistisia kuvatöitä.
Suhtaudun dadaistisesti nykyisin myös arkkitehtuuriin ja kaupunkisuunnitteluun.
Minulle on tänä päivänä samantekevää esimerkiksi modernin ja postmodernin tyylin ero sekä se esimerkiksi voisiko modernin tyylin perinteestä ammentaa vielä jotain uutta tyyliä.
Arkkitehtuuri on samaa ”edistysuskoharhaa” kuin kaikki muukin länsimaisessa kulttuurissamme.
Näen nyt koko kulttuurimme dadaistisena.
*
Piirsin tussikynällä kymmeniä Kantolan kylän ja lähialueen maisemia asutuista paikoista. Väritin ne vesivärillä ja lahjoitin niitä paikallisille asukkaille. Toisinaan sain 20 euroa työstä.
Laitoin 2010–2017 muutaman kerran töitäni nähtäville (Kauhavan kirjastoon ja Taidetaloon). Havaintoni siitä oli se, etten herätä teoksillani täällä minkäänlaista mielenkiintoa ja etten saa Kauhavalla ymmärrystä moderneille kuvateoksilleni enkä uudenlaisille sanallisille omakustanteilleni.
Kuva ja sana ymmärretään maatalousvaltaisella Kauhavalla hyvin konservatiiviselta pohjalta. Huomasin toimivani täysin eri aaltopituudella.
”Kuvataiteilijat” ovat täällä näköiskuvia tekeviä ”kukkamaalareita” tai Juhani Palmun kuvateosten jäljittelijöitä. ”Seudun sanataiteilijat” taas löytyvät esimerkiksi kansanlaulajista (Härmän laulukirjat jne).
*
Renkolantiellä dadaistisia kuvateoksia ”itselleni olemisessa” tehdessäni aavistin sen, että koko länsimainen kapitalismi ja kulttuuri on parhaillaan tuhoutumassa nopeasti.
Maapallo ja koko elollinen luonto on tukehtumassa koneellisesti tuotettuihin tavaroihin ja jätekasoihin. Siitä johtuen myös maapallon meret ovat täynnä roinaa.
Samaan aikaan demokraattisia yhteiskuntajärjestelmiä uhkaavat nykyisin suuremmat vaarat kuin ennen (yle ulkomaat 20.2.2019: ”Tutkija: juutalaisvastaisten hyökkäysten lisääntymisestä: Ääriryhmät ovat aktivoituneet oikealla ja vasemmalla”).
*
Asuminen syrjäisemmillä seuduilla tulee kieltää maapallonlaajuisesti ja väestö tulee keskittää huomispäivänä taajamiin ja korkeisiin tornitaloihin.
Aluerakenteen keskittämiseen ja hajarakenteen kieltämiseen on pyritty Suomessakin jo vuosikymmeniä, mutta ahneus on voittanut. Ilmastonmuutos pakottaa lopultakin lopettamaan haja-asumisen.
Kauhava syntyi Lapuanjoen sivuhaaraan maatilakeskusnauhoina molemmin puolin sivujokea. Paikan maatalousvaltainen asutus levisi jokisuun edustalta (jossa oli aluksi kappelikirkko) itään sekä laajoille maatilakeskusalueille pohjoiseen ja etelään.
Noilta syrjäkylien alueilta tapahtuu edestakaista yksityisautoilla liikkumista kohti Kauhavan entistä kirkonkylää, jossa on nykyisin kaikki kaupat ja muut ns. ”palvelut”, Tämän aluerakenne on samalla ilmastonmuutoksenkin kannalta ongelmallinen.
*
Maatalousvaltaisesta kulttuurista on päästävä 2000-luvun Suomessa eroon monesta muustakin syystä kuin vain ilmastonmuutoksesta takia. Eräs syy on ympäristövihamielinen yksityisautoilu, johon maatalousvaltaiset seudut tukeutuvat.
Maatalousvaltaisilla seuduilla kulttuurisen ja taloudellisen elämän jäljet ovat näkyneet myös paikallisissa ihmisissä, väestön DNA-perimässä.
Maataloudesta teolliseen yhteiskuntaan ja kaupunkikulttuuriin siirryttäessä on tapahtunut ”tervettä DNA-perimämuutosta” mikä on tervehdyttänyt koko yhteiskuntaa. Myös kansainvälistyminen edistää tuota muutosta (monikulttuuriset avioliitot).
Myös maatalousvaltaisen seudun eläinten (kuten ns. kotieläinten) DNA-perimän muutokset tulisi selvittää.
*
Renkolantiellä opin ymmärtämään esimerkiksi sen miksei maatalousaltaisten maatilojen kohdalla tunneta rakennussuojelua eikä oteta vanhoja rakennuksia uuteen käyttöön (peruskorjattuna).
Muutimme huhtikuussa 2018 Renkolantieltä (16) takaisin Kauhavan keskustaan kunnan vuokra-asuntoon (Roihankuja 15 c 19) koska kaukana Kantolan syrjäkylässä asuminen osoittautui liian raskaalta ja asuintalossamme oli lisäksi asumista rasittavia teknisiä rakennusvirheitä.
***
Kauhavalla on tapana sanoa, että ”vain omat”, ”ei se täällä niin tarkkaa ole” ja että ”jos kieltää…. ei uskalla naamaansa näyttää”.
Nämä ”omaan napaan tuijottavat puheet” juontavat lakeuden maatalousvaltaiseen kulttuuriin ja myytistöön.
Kauhavan Kosolanmäen ulkoilmamuseo on ”elokuvakaupungin kuvitteellinen kulissi”. Ulkoilmamuseon perustaminen kiellettiin Turussa jo sata vuotta sitten.
”Kauhavan herran” (seudun ensimmäisen nimismiehen) asuintalon purkaminen merkitsi valtakunnallisesti merkittävän rakennussuojelukohteen hävittämisvimmaa.
Kauhavan taajamassa kaadetaan metsuriperiaatteella puita ilman lain edellyttämiä puunkaatolupia.
Ympäristöpolitiikka ei ole Kauhavalla valtakunnallisen lainsäädännön tasolla.
Kangas-Annalan maantietä on pidetty kauhavalaisten arvojen mukaisena ratkaisuna. Alun perin alueelle piti tulla kansainvälinen lintujensuojelualue (IBA).
Kauhavalaiset ovat suhtautuneet vastenmielisesti myös entisen lakkautetun lentosotakoulun alueella asuviin pakolaisiin ja turvapaikanhakijoihin.
Vastaavia esimerkkejä ”maatalousvaltaiseen kulttuuriin sulkeutumisen ongelmista” riittää Kauhavalla.
*
Paikallisessa maatalousvaltaisessa kulttuurissa vallitsee erikoiset arvot. Utilistinen luontosuhde näkyy kaikessa.
Kone, traktori ja henkilöauto on kauhavalais-maatilavaltaisen arjen ja kulttuurin A ja O. Kun kone toimii isäntänä renkien ja piikojen on pakko väistää aina.
*
Kauhavan entisen kirkonkylän parkkipaikat ovat ruuhkaperjantaisin ummessa henkilöautoista kun kunnan asukkaat saapuvat syrjäkylistä ostoksille kauppoihin. Mutta kukaan ei täällä huomaa sitä, että yksityisautoilu ei voi toimia aluerakenteen terveenä runkona.
Maatalousvaltaisen kunnan aluerakenne on monella muullakin tavalla ongelma kuin vain yksityisautoilun suhteen. Kun pienet maatilat ovat lopettaneet, isot tilat ovat ostaneet pikkutilojen pellot ja siksi isännät pörräilevät” ylileveillä maatalouskoneilla joka puolella kuntaa vaarantamassa henkilöautoliikennettä. Valtiolla ei ole varaa kunnostaa teitä ja siltoja eikä ylläpitää (hiekoitus jne.) ylipitkää tieverkkoa. Nyt kun ilmstonmuutos vaikuttaa myös tähän, tilanne vain pahenee. Paljon aikaisemmin kuin ennen alkava kevät (kts. yle uutiset ”Talvi voi olla kohta etelässä ohi…” 24.2.2019) tekee kaljuna kiiltävät syrjäkylätiet vesisateen jälkeen vaarallisen liukkaiksi ja heikentää liikenneturvallisuutta.
Kansallisia liikennemääräyksiäkin noudatetaan Kauhavalla usein ”suurin piirtein”.
*
Eteläpohjalainen unelmapaikka kesämökille on sorakuopan pohja syrjäseudulla.
Kauhavan ”Sein und Zeit” (Heidegger) on ”Puukko ja aika” (kts. runokilpailusta, lakeudenaviisi.fi 21.2.2019).
Kansainvälinen ja monikulttuurinen on Kauhavalla pahasta. Lentosotakoulussa kauhavalaiset näkivät pelkkää hyvää. Vaikka sallitut meluarvot ylittyivät keskustataajamassa.
Tämän tyyppiset seikat viittaavat eriytyneeseen arvomaailmaan ja kulttuuriin. Esimerkiksi lapuanliike syntyi maatalousvaltaisen kulttuuriperinteen ja valtiollisen normin välisestä ristiriidasta.
*
Ääriliike syntyy aina eriytyneellä kulttuurialueella. Jos ääriliikkeen jäsenkunta tuntee tulleensa uhatuksi ”ulkopuolisten voimien” (jopa susien) takia se saattaa olla valmis muuttamaan suoralla toiminnalla valtion edustuksellista valtapolitiikkaa.
Paikallisen maatalousvaltaisen kulttuurin edustajat alkavat tuolloin kuvittelemaan, että heillä on korkeampaa ”tietoa” ja suurempaa viisautta siitä, miten yhteiskunnallisia asioita pitää ”pyörittää ja organisoida”, jotta ”suomalainen yhteiskunta” kehittyy.
*
Ihmisen olemassaolon aikana tulee päivittäin vastaan äärettömän monia aiheita, joista kaikista voi vain toivoa voivansa kirjoittaa.
Ihmiset ovat yksilöllisiä. Maapallolta löydä kahta samanlaista ihmistä.
Myös kaksi kissaamme ovat niin täysin itseään, että nekin ovat tehneet minut vakuuttuneeksi maailmassa olemisen äärettömästä moninaisuudesta.
Täälläolo valuu eteenpäin ”sattuman vyörynä”. Siinä voi vain etsiä jotakin. Jokaisesta löydöstä ja ratkaisusta voi olla montaa mieltä.
Eikä mikään voi olla ennalta määrättyä tai hallittua. Kaikille yhteinen ”lopullinen tieto ja todellisuus” on pelkkä utopistinen kuvitelma.
Eikä yksikään fiktiivinen tarina voi olla ”vedenpitävä”. Täälläolossa rakastaa eniten runoutta koska runoilija ei piittaa tietämisestä eikä ”tosiasioista ja todellisuudesta”.
Jos kuitenkin uskoo ”kaikille yhteiseen ja lopulliseen” löytää itsensä muitten viettelemänä keskeltä verisintä sotaa.
Ihminen janoaa olemassaoloaistimuksessaan kuvittelemista ja moninaisuutta mutta ei vähääkään ”tietämistä”.
*
Kun laittaa tulikuuman raudan kylmään veteen ”syntyy sähisevä ääni” ja kun nostaa raudan vedestä havaitsee jälkikäteen raudan olevan kovempaa kuin ennen tuota prosessia. Kokeileminen opettaa ihmistä ymmärtämään.
Filosofiassa on pohdittu pitkään kysymystä ”olemassaolon todellisuudesta”. Filosofit vaikuttavat vetävän tuon kysymyksen kohdalla ”narun väärästä päästä”.
Kristitty filosofi George Berkeleyn ajattelu ”olla olemassa on tulla havaituksi” on mielenkiintoinen kun se ”käännetään materialistiselle perustalle”.
*
Luovatko aivot myös olemassaoloaistimuksen?
Onko minä aivojen sähkökemiallista toimintaa? (Susanne Björkholm, Helsingin Sanomat 3.8.2015).
*
On turha odottaa hetkeä, jolloin maapallon laajuinen ilmastonmuutos alkaa pysähtyä valtapeliherrojen ”konejarrutukseen”. Hehän ovat korvanneet inhimillisen olemassaoloaistimuksen uskomuksella ”tieto on valtaa” kaikessa.
”…ilmastotähti Greta Thunberg – – ei usko minkään muuttuneen” (yle ulkomaat 25.2.2019). Aivan oikein sillä valtapeliherroillahan on koko ajan muuta ”tärkeämpää tekemistä”. Seuraava esimerkki valaisee väitettäni.
”Intian ilmavoimat pommitti Pakistania” (yle ulkomaat, 26.2.2019). Kyse on ydinasevaltioiden (Intian, Pakistanin ja Kiinan) omistamasta Kashmirin alueesta Intian pohjoiskärjessä. Kashmir rajoittuu myös Afganistaniin. Kashmirissa vaikuttaa monta kulttuuria ja uskontoa. Kashmirissa on sodittu toisen maailmansodan jälkeen monta kertaa.
Maapallolla on lukuisia Kashmirin ja Ukrainan kaltaisia paikkoja, joissa vanhat erimielisyydet purkautuvat silloin tällöin. Jos se johtaa ”ketjureaktioon” voi syttyä maailmansota. Ainoastaan uusi teräksenluja maailmanvalta voisi vaientaa kyseiset kiistakohdat.
*
Katso Jenny Matikaisen kirjoitus (yle ulkomaat 22.2.2019) ” …Kiina-kortilla pääsee eroon kiusallisesta ILMASTOTUSKASTA…”.
Miksi junalla matkustamista pilkataan liikkumisen hitaudesta? Tietenkin kaukolentomatkailun suuren rahallisen tuoton takia.
Ja katso uutinen ”Epätavallinen käänne säätilassa – – Lämpötila nousee Lapissa 40 astetta” (24 tunnin aikana (yle uutiset 22.2.2019).
Ja katso uutinen ”Talvilomalla Euroopassa? Sääkartalla on nyt hauskat kahdet kasvot – Kreikassa yleisesti kylmempää kuin Lapissa” (yle uutiset 22.2.2019), esimerkiksi Prahassa ja Budapestissa on ollut jonkin aikaa pakkasta.
Ja tee itse havaintoja. Syrjäkylien maantiet ovat nyt lämpimän ja vesisateen jälkeen ”kaljuina” arvaamattoman liukkaita, nenäni vuotaa ja minua aivastuttaa vähän väliä koska siitepölyä on kulkeutunut jo helmikuussa 2019 etelästä pohjoiseen. Linnut ovat lähteneet etelästä muuttomatkalle aivan liian aikaisin. Hyönteisten kuoleman seurausvaikutuksia ihmiskunnalle ei ole vaikea arvata.
On erehdys uskotella, että ilmaston lämpenemisestä puhuminen on hölynpölyä ja että ”mitään ei tarvi muuttaa”.
