Ranskalaisohjaaja Barbet Schroederin dokumentti Munkki lietsoo vihaa (Le vénérable W., 2017) päättää ohjaajan ”pahuuden trilogian”. Trilogia alkoi jo vuonna 1974 dokumentilla Général Idi Amin dada: Autoportrait, jossa Schroeder kuvasi ja haastatteli pahamaineista Ugandan diktaattoria pitkään ja dokumentoi tämän viranhoitoa. Seuraava kohde oli juristi Jacques Vergès, joka toimi tunnettujen sotarikollisten ja terroristien puolustuasianajajana (Paholaisen asianajaja, 2007).
Uusin elokuva käsittelee konfliktia Myanmarin buddhalaisenemmistön ja muslimivähemmistön välillä, ja sen päähenkilönä on buddhalainen munkki Ashin Wirathu. Dokumentissa kuvataan, kuinka Wirathu lietsoo häikäilemättömästi vihaa maansa muslimivähemmistöä vastaan moninaisissa tilaisuuksissa, myös opettaessaan lapsia ja nuoria. Vihapuhe johtaa myös vihatekoihin, kuten muslimikylien polttamiseen. Kuten Idi Amininkin kohdalla, Schroeder antaa Wirathun puhua elokuvassa varsin vapaasti välttämättä kuitenkaan kiusallisia kysymyksiä, ja katsoja saa itse tehdä johtopäätöksensä. Schroeder on hyödyntänyt elokuvassa myös vainojen uhrien itse kuvaamaa materiaalia.
Vaikka dokumentti kuvaa yhtä konfliktia, se avaa samalla konfliktien ja vihan lietsonnan logiikkaa yleisemminkin pelottavan ajankohtaisella tavalla.
Schroeder puhui elokuvastaan Sodankylän elokuvajuhlilla esityksen edellä täydelle salille (katso video jutun alla).
Schroeder kertoi, että elokuvahankkeen taustalla oli hänen oma kiinnostuksensa buddhalaisuutta kohtaan ja pyrkimyksensä Buddhan oppien avulla hallita itsessään havaitsemiaan vihan tunteita.
”Näin että buddhalaisuus oli osallisena rohingya-muslimiväestön kansanmurhaan. En voinut uskoa, että buddhalaiset munkit olivat sen takana. Selvitin asiaa lisää ja luin, että nämä munkit ovat erityisen vaarallisia. Silloin päätin, että teen pahuuden trilogian viimeisen osan tästä aiheesta.”
Yleisöä nauratti, kun Schroeder kertoi, miten hän suostutteli Wirathun esiintymään elokuvassa. Schroeder oli puhunut tälle Marine Le Penistä, joka niitti parhaillaan suosiota Ranskan presidentinvaaleissa muslimivastaisuudellaan, ja kertonut tällä olevan samansuuntaisia näkemyksiä kuin Wirathulla.
”Me ranskalaiset haluamme tietää tarkasti, kuinka tämä kaikki toimii”, Schroeder oli sanonut.
”Voit kysyä minulta mitä haluat ja minä vastaan kaikkeen”, lupasi Wirathu.
Schroeder luotti, että pystyisi toimimaan demokratisoituneessa Burmassa, mutta joutui työryhmineen kuitenkin lopulta vaikeuksiin Burman viranomaisten kanssa ja sai porttikiellon maahan. Kuvaukset jäivät siksi hieman kesken.
Rohingya-muslimien tilanne Myanmarissa ei ole helpottanut sitten elokuvan kuvauksien.
”Kansanmurha on ollut prosessissa kauan ja se on nyt täydessä käynnissä. Useimmat rohingya-ihmiset on pakotettu muuttamaan maasta”, Schroeder totesi.
Vaikka Schroederin elokuvahanke alkoi buddhalaisuuden ja väkivallan suhteen tutkimisesta, elokuvassa ei lopulta puhuta ensisijaisesti siitä, Schroeder totesi. Buddhalaisuuden osuus elokuvan päähenkilön vihapuheissa on varsin vähäinen. Hän on ehdottoman nationalistinen ja populistinen, mikä rinnastuu vastaaviin ilmiöihin länsimaissa, Schroeder vertasi.
Keskeinen osa tapahtumissa on Schroederin mukaan nykyisillä kommunikaatiovälineillä. Internet tuli Myanmarissa hyvin suosituksi demokratisoitumisen myötä, ja 90 prosenttia maan asukkaista käyttää sitä. Wirathu tekee propagandaansa muun muassa Youtube-videoilla.
Elokuvaansa Schroeder luonnehti lopuksi äärimmäisen masentavaksi.
Video: Barbet Schroeder (vas.) puhuu elokuvastaan Sodankylän elokuvajuhlilla 16.6.2018. Kuvassa oikealla Olaf Möller. Englanninkielinen, ei tekstitystä.