Tämän kirjoitukseni alkuperäinen otsikko oli ”TODELLISUUSKÄSITYSTEN MONINAISUUDESTA”.
Ajattelu- ja kirjoittamisprosessin aikana tapahtuvat ilmiöt ja tapahtumat aiheuttavat kuitenkin sen, että ajattelu ja kirjoittaminen suuntautuu uusiin aiheisiin ja suuntiin niin, että se antaa aihetta myös otsikon vaihtamiseen, välillä useaankin kertaan. Ihminen ei ole ”kone”.
1. Intohimoni ovat ponnistaneet aina eniten luonnosta ja ihmisenä olemisesta.
Suurin intohimoni ei liittynyt koskaan insinöörien rakastamaan matematiikkaan, fysiikkaan ja statiikkaan.
Olen aistinut merkittävimpänä seikkana aistia olemassaolo tässä ja nyt. Ja olen ajatellut, millaista olemassaolo ehkä oli eilen (”historia”) ja millaista olemassaolo voisi mahdollisesti olla huomenna (”tulevaisuus”).
*
Jokaiselle tähän maailmaan syntyvälle yksilölle kuuluu eksistentialistisesti vapaus ”itselleen olemiseen”.
Jotta voi aistia vapaana ”itselleen olemista” täytyy suuntautua ”konkreettiseen olemiskokemukseen” (”tietoinen oleminen”). Tämä on maailmassaolossa tärkeintä.
Nykyisen yhteiskunnan perusta on kuitenkin valistuksen aatteessa ja aikakaudessa.
Koska valistus on eksistentialismin vastaista, se on yksilövapauden kannalta vakava ongelma.
*
Vanhempieni protestanttis-agraarikulttuurisesta perinteestä johtunut kotimme ”kurinalainen sosiaalisuus” ahdisti minua jatkuvasti lapsuudestani asti.
Teini-iässä pohdiskelin vaihtoehtoisia ammatteja itselleni. Kuvittelin tuolloin, että se olisi pelkästään oma valintani. Mutta minä erehdyin. Myöhemmin havaitsin sen, että yhteiskunta, jossa elin vaikutti myös siihen, mihin ammattiin suuntauduin (kts. kirjoitukseni kohta 20).
Uskovainen kotini (protestanttis-agraarikulttuurinen tausta) vaikutti ammatinvalintaani, vanhin veljeni ”sälli” opiskeli arkkitehdiksi.
Minua kiinnosti teininuorena kuitenkin moni muukin suuntautuminen opiskelussa, esimerkiksi taide, sosiologia, ekologia ja lintujen elämän liittyvä ”tutkimus”.
*
Paras puoli arkkitehdin ammatissa on se, että se kehittää kokonaisvaltaista ajattelua ja toimintaa.
Eksistentialismin ja luovan taidetyöskentelyn näkökulmasta tämä on aivan erityisen merkittävä ominaisuus.
Arkkitehtoniseen suunnitteluun (ja kyseisen ammatin opiskeluun) sisältyy myös ”kokonaisuuden paloitteleminen” mutta henkisten ja aineellisten ”palasten” luova kokoaminen kokonaisuudeksi (rakennukseksi ja aluerakenteeksi) on arkkitehtuurissa merkittävintä.
Arkkitehtonisessa suunnittelussa ei ole kyse ”vapaasta taiteesta”.
Arkkitehdin työssä ”kappaletta” (rakennusta ja aluetta) suunnitellaan liittämällä yhteen lukuisia erilaisia, usein myös täysin vastakkaisia seikkoja. Arkkitehtuuriin sisältyy (toisin kuin ”vapaassa taiteessa”) myös esimerkiksi moraalisen vastuun kantaminen talojen ja alueiden käyttäjistä.
*
Arkkitehdin työssä oppii ymmärtämään sen, ettei ”tietämiseen pohjautuvalla tietotuotantoaineistolla” voi synnyttää joka tavalla hallittua ja ettei mistään voi tulla täydellistä ja ettei mikään voi olla ikuisesta.
Mytologisena ihmiseläimenä olemiseen on sisäänrakennettu epätäydellisyys ja virheet.
*
Vasta kun irtaannuin työelämästä sekä valtapolitiikkaan liittyneistä yhteiskunnallista valtapeleistä ja lähdin eläkkeelle opin ymmärtämään sen, että teininuoruuteni aikainen riippumattoman vapauskokemuksen kaipuu sekä omaksumani elävä luontosuhde (johon sisältyi intohimoinen lintujen elämän tarkkaileminen) liittyi eksistentialistiseen ajatteluun ja ihmisenä olemisen perustarpeeseen ”itselleen olemiseen”.
Tuon perustarpeen mukainen maailmassaolo kuuluu kaikille, ihmisten ihmisoikeuksiin ja eläimille oikeuteen elää elämä evoluution mukaisesti.
*
2. ”Taiteen harjoittamisen” pohjalta opin jo teininuorena ymmärtämään sen, kuinka tärkeää on luoda taidetta siten kuin minusta itsestäni kulloinkin tuntuu.
Taiteessakin on kyse itselleen olemisen kokemisesta sekä yksilövapauteen perustuvasta elämäntavasta.
Taiteen tekeminen ei liity vähääkään tieto- ja hallitsemisuskoon.
Kun maailmassa olemisen keskipiste on ”ihmisessä ja ihmisenä olemisessa” siihen ei sisälly vähääkään ”tietäminen”,
”ihmisenä oleminen” alkaa puhua siinä toiselle ”ihmisenä olemista aistivalle” pelkillä ”esineillä, muodoilla, väreillä ja äänillä” mutta ei ”tietopohjaisella järkipuheella”.
*
Mutta kun avaa nyt vaikka television tai tietokoneen ei voi olla huomaamatta sitä, kuinka niiden kautta ihmisiä manipuloidaan kuvitelmaan, että ihminen ”tietää kaikesta” ja että ihmisen maailmassa olemisessa ”kaikki on hallinnassa.”
3. Yhden filosofisen määritelmän mukaan ”tieto” on ”hyvin perusteltu tosi uskomus”.
Mutta mitä tai mikä on ”tosi” tai ”todellista”?
Jos ei ole olemassa ”todellista”, ei voi olla myöskään ”totta” (”tosi-ilmiötä tai -asiaa”).
Minun mielestäni tämä ”tietoa” koskeva määritelmä on todella huonosti perusteltu usko.
Tietäminen liittyy joka kerta ihmisen kuvittelemiseen ja uskomiseen.
*
Olen korostanut aina tätä: ihminen ”ei voi tietää” eikä ihminen ole ”tieto-olento”.
Pidän ihmistä kuvittelun ja myyttiensä varassa elävänä kulttuurisena eläimenä.
Ihmisellä on vahva taipumus nähdä koko ajan näkyjä. Näyn näkeminen on aina kuvittelemista ja uskomista.
Ihminen ”aistii ilmiöitä”, mutta ei ”tiedosta”.
*
En voi kuitenkaan kieltää ketään ihmistä tekemästä ”tietouskoon” pohjautuvaa ”tutkimusta”, vaikka pidänkin sitä kuvitteellisena toimintana ja ”tiedostavana ihmisenä itseään olemiseen” liittyvänä uskomuksena.
Vapaana yksilönä ”itselleen oleminen” on ”konkreettista olemista”.
Perusteltuja uskomuksia syntyy tutkimuksen yhteydessä äärettömän paljon.
”Tietotuotannolle” ei löydy ikinä päätä eli ”lopullista tietoa ja totuutta” ei tule löytymään mistään ilmiöstä tai asiasta.
Myös ”tietäminen” on ”kuminauha”.
*
Mutta rohkenen väittää, että ”kuvitteellisessa tieto-olemassaolossa” elävän ihmisen elämästä tulee dramaattinen.
”Tietouskoon uskova” heittää ”lapsenkin pesuveden mukana”.
Kaikista kummallisimpia selityksiä ”tietävästä ihmisestä” on tuottanut tutkimussektori nimeltä psykologia.
Siinä uskotaan jopa ”historiatietoon”.
Kaikesta jo tapahtuneesta voi kuitenkin tehdä ainoastaan lukemattomia kuvitteellisia sepitelmiä.
*
Vain ani harva uskoo enää, että ilmastonmuutos ja uusliberalistisen kapitalismin kriisi ”oikenee” lopuksi ”tiedolla ja tieteellä”.
Kysymys ”tietämisestä ja tieteestä” on noussut viimeksi aiheellisesti otsikoihin. Tästä on hyvä esimerkki Markku Sandellin kirjoitus
”Miksi HUUHAATA uskotaan enemmän kuin TIEDETTÄ” (suurennokset: JP), Ennen sivistymättömyyttä häpeiltiin, nyt sillä ylpeillään” (tiede, yle,fi 14.8.2017).
”Tiede ja sivistys” ei ole kuitenkaan sama asia.
Tiede voi olla myös merkki ”todistus” sivistymättömyydestä.
*
Ympäristöongelmat (vähiten ilmastonmuutosprosessi) ei voi ”korjaantua” tietopohjaisella ”tieto on valtaa”-ajattelulla ja toiminnalla.
Vallitsevat ongelmat voivat ratketa ainoastaan aivan muulta pohjalta.
Tärkein seikka nykykriisissä on ”uuden luontosuhteen” omaksuminen (luonnon seuraaminen, mikä on luonnon hyötykäytön ja hallitsemisen vastakohta).
*
Pitää uskoa luontoon ja ihmiseen, ei ihmisten mielialoja kiihottavaan ”mediaan” eikä ”valtapelien, rahan ja koneen taikaan.”
4. Muutama päivä sitten asuinpaikkamme läheistä maantietä pitkin juoksi ketun näköinen eläin.
Kuvittelimme ensin, että se on sopuli.
Mutta kun kohtasimme tuon eläimen ja näimme sen aivan läheltä, se ei lähtenyt meitä ihmisiä karkuun, se vain heittäytyi maantieltä ojan penkereeseen makuulleen sekä katseli meitä suoraan silmiin liikuttavan ja jotain (luultavasti ruokaa) pyytävän näköisenä.
Tajusimme, että kyseessä oli kettutarhasta turkistarhan ”eläimen vankeudesta” karannut kaunis ”hopeakettu”.
”Tarhaketun” arvo eläimenä ei ole pelkkä turkin hinta.
Luonnon ja evoluution ilmentymä ”eläin” on aina korvaamattoman arvokas.
Eläimen arvon punnitseminen rahassa on rikos luonnon seuraamista ja maapallon eläinkuntaa kohtaan.
5. Koko ihmiskunnan ja elollisen luonnon elinympäristö on parhaillaan tuhoutumassa nopeasti.
Koska aikakautemme ihminen ei ymmärrä eikä tahdo seurata luontoa, ihminen tekee planeettamme mantereet, meret ja ilmatilan elinkelvottomaksi.
Koska maapallon maan, meren ja ilmakehän saastuttaminen ja tuhoaminen, köyhien orjuuttaminen sekä uusien sotien sytyttäminen sekä ihmisen asuinympäristöjen säpäleiksi lyöminen voi jatkua ”vapaan kapitalismin” sisällä sitä vastaan tarvitaan uudella tavalla organisoitu maapallon laajuinen ”teräksenluja” ylikansallinen vallankäyttö ja toiminta.
*
Länsimaisen kulttuurin virheellisestä nykysuunnasta todistaa täydellisimmin teollisen kapitalismin aikana käydyt ”maailmansodat”. Muinoin sodat käytiin ennalta sovituissa paikoissa maan tasolla, nyt sotia käydään myös ilmakehässä ja avaruudessa.
Sodat eivät ”todista” ainoastaan ihmislajin (eläin) raakuudesta.
Maailmansodat todistavat ihmisen arvomaailman sekä nykyisen teollis-kapitalistisen yhteiskuntarakenteen virheellisyydestä.
*
Äskettäinen (12.8.2017) äkkinäinen raju hirmumyrsky Suomen rannikolla oli vasta alkusoitto.
*
Sillä ei ole mitään väliä onko ilmastonmuutoksen nopeus tai suuruus pieni tai suuri. Tai onko ihmisen tekemä ”hiilinielulaskelma” laskettu oikein tai väärin.
Samantekevää. Länsimainen teollis-kapitalistinen yhteiskunta on joka tapauksessa luisumassa vallitsevan virheellisen ajattelu- ja toimintatavan sekä siihen liittyvän riistokapitalistisen tendenssin pohjalta ”helvetin portille”.
*
Teollisessa kapitalismissa niin kutsuttu ”hyvän tekeminen” on kääntynyt ”myrkkykäärmeenä” ihmistä vastaan.
Ympärillämme riehuu tänä päivänä lukuisia hirviöitä.
Eräs niistä on ”hirviö” mikä tapaa vahdilla elollista luontoa ja ”eläinkuntaa”.
Eikä alati paisuvan pahan torjumiseksi ole nykyisin olemassa mitään konkreettista vastavoimaa.
*
Ihmisen pitää oppia seuraavaksi tarkastelemaan itseään myös kulttuurieläimenä, jolla on taipumus ”kuvitella itsestään” myös sellaista mihin ihmislaji ei pysty.
Ihmisen täytyy oppia ymmärtämään ihmisenä olemiseen ja elämiseen sisältyvät ongelmatekijät ja uhkakuvat.
Niistä vakavin koskee ”tietämistä”.
”Tietäminen” ei ole ratkaisu elämän perimmäisissä kysymyksissä.
”Tietämiseen uskomista” on kuitenkin onnistuttu soveltamaan tehokkaana ”valtapeliaseena”. Tuo ase on kuitenkin hajoamassa valtaeliitin omiin käsiin.
6. Olen tehnyt viimeksi havaintoja siitä, kuinka nykyisen yhteiskunnan valtaeliitti uskoo koneiden avulla voivansa rakentaa ”tietoyhteiskunnan” ja pyrkii siksi ottamaan ”valtahaaviinsa” koko uuden ”tietoteknisen median ja internetin (kauniisti sanottuna ns. ”sosiaalisen median”)”.
Valtaeliitille ei riitä enää se, että kansalaiset seisovat jo ”orjamoraalisena massana ja mössönä” valtaeliitin edessä. Kansa seisoo valtaeliitin edessä luotisuorissa riveissä kuin väkivallan käyttöön (sodankäyntiin) koulutetut sotilaat.
*
Tämä on ”todistus” siitä, että valtaeliitti on uusimman yleisen murenemiskehityksen ja ”yksilöitymisen ja yleisen pirstaloitumisen” takia hyvin huolestunut ylläpitämänsä ”hallitun totaliteetin” uskottavuudesta.
*
Valtaeliitti puhuu koko ajan kansalle ”uusista vapauksista”, mutta ylläpitää ”valistuksen totalitarismia”.
*
Olen oppinut myös ymmärtämään sen, että jos tahtoo ostaa kiinnostavan kirjan, sitä ei pidä etsiä julkisen vallan hallinnoimasta kirjastosta vaan ”syrjittyjen ja epäilyttäviksi leimattujen piirien pesäpaikoista”.
Tässä yhteydessä on syytä huomata myös se, että teollisen yksityisomistukseen perustuneen kapitalismin synnyttyä, syrjittyjä ja köyhiä kansanryhmiä puolustaneet henkilöt kasvoivat vauraissa porvariskodeissa ja olivat sivistyneitä älykköjä, esimerkiksi Marx oli arvostetun juristin poika ja Engels oli rikkaan tekstiilitehtailijan poika. Marxin ja Engelsin sympatia köyhiä työläisiä kohtaan syntyi keskellä eniten teollistuneita seutuja ja miljoonakaupunkeja (esimerkiksi Pariisi).
Turun Rettig rakensi köyhimmille asuintaloja ja lahjoitti kaupungille kokonaisen kirjastotalon.
7. Olen kulkemassa aina vain syvemmälle eksistentialismin ja dadan maailmaan.
”Taide on valtaa” yhteiskunnassa sitä enemmän, mitä pitemmälle valtaeliitin suosima ”tietousko” murenee. Ja mitä enemmän ”eksistentialistisen itselleen olemisen” suosio” ja ”modernin varmuuden” murskaava ”postmoderni perspektiivi” lisääntyy ja laajenee.
*
1960-luvun lopun jälkeen heti 1970-luvun alussa tapahtunut kiinnostukseni Marxin alkuperäistä filosofiaa kohtaan liittyy tähän samaan muutokseen ja murrokseen.
Mielenkiintoisimmat Marxin kirjoitukset syntyivät kun hän oli nuori. Mielenkiintoisin niistä liittyy siihen, kuinka teollinen kapitalismi laajenee ja kääntyy synnyttäjäänsä ihmistä vastaan.
Siinä tuhoutuu koko elollinen luonto, ihmislajin asuinalueet ja koko ihmiskunta.
*
Sen jälkeen kun olin omaksunut Suomessa lestadiolaisessa kodissa (1948–1969) kasvaneena ja myöhemmin ulkomailla (Länsi-Saksan yliopistoelämässä 1971 lähtien) marxilaisen ajattelutavan ja arvomaailman (aluksi osaksi myös Sartren ajattelua ja elämää seuraamalla), ymmärsin, että tämäkin merkitsee minulle alun perin kaipaamaani ”vapautta ja itselleni olemista”.
Arkkitehdiksi valmistuttuani ja yhteiskunnalliseen työelämään osallistuttuani aloin kulkea täysin päinvastaiseen suuntaan.
Siinä vapauttani ja minuuttani nujerrettiin päivittäin, mutta en sitä aluksi huomannut itse.
Myöhemmin katkaisin välini kokonaan nykyiseen suomalaiseen yhteiskuntaan.
8. Saatoin seurata Turussa asuessani aivan lähetä valtapelejä, joissa tehtiin mafiamaisia vaikenemisvaloja (”omerta”, Maisaaren ”munientervausretki, johon osallistuin kamerani kanssa), harjoitettiin ”rakenteellista korruptiota” (apulaiskaupunginjohtaja Juhani Määtän havainto ja termi) sekä annettiin suullisia ja kirjallisia varoituksia kaupungin laitteiden kuten kopiokoneiden ”väärinkäytöstä”, kun minua uhkailtiin kostolla ja kun minut siirrettiin toisiin tehtäviin, kun minua syytettiin sopimattomista mielipidekirjoituksista, kun minut tuomittiin liiallisesta maahanmuuttajien ymmärtämisestä (”suvaitsevaisuudesta”), kun minua syytettiin pilkun väärästä paikasta epävirallisessa pöytäkirjassa ja kun minua kuulusteltiin ennen potkuja komeromaisessa huoneessa (huoneen täytti kuulustelijoiden suuri kokouspöytä, huoneen nurkkaan oli kiinnitetty symbolisesti muovinen korva).
Tätä väkivaltaisen ihmiseläimen eläimellisiin valtapeleihin liittyvää ”eläimellistä maan tapaa” kutsutaan tänä päivänäkin ”Turun taudiksi”.
Monet ovat kuitenkin erehtyneet luulemaan, että ”Turun tauti” tarkoittaa arvorakennusten purkamista,
”Turun taudissa” on kuitenkin kyse syvälle juurtuneesta kulttuurisesta ilmiöstä.
*
Aloin (tuon kaiken havaittuani ja tajuttuani) taistelemaan yhteiskunnallista mädännäisyyttä ja yksilövapauden nujertavaa orjamoraalista massoittumista ja puolueiden läpimätiä sairaita valtapelejä vastaan.
9. Turun valtapolitiikkaan osallistuessani jouduin huomaamaan sen, että perinteinen poliittinen kulttuuri, jossa ainoastaan ”asiat riitelee” on päättymässä. Asiariitelyn rinnalle alkoi nousta hyökkäys valtapolitiikkaan osallistuvaa ihmistä kohtaan.
Omakustanteessani ”Ensin on häväisy” (1998) kuvaan sitä, kuinka turkulainen ääriryhmä kehui aloittavansa valtapelien yhteydessä myös hyökkäyksen valtapoliittisten henkilöiden ”kunnian ja maineen tahraamiseksi”.
Eteläpohjalainen maakuntalehti Ilkka julkaisi 11.8.2017 uutisen ”Tutkija: Tuoko Aallon suhdekohussa on kyse arvostelukyvystä”.
Vihreiden uuden puheenjohtajan Touko Aallon uuden naisystävän kerrotaan sanoneen sosiaalisessa mediassa, että olen ”kuuma kaljasieppo”. Tämän Ilkka kertoi puolialastonta naista kuvaavan valokuvan kuvatekstissä.
Ilkan uutisen mukaan Aalto pyrkii pääministeriksi ja että hänestä lehtien otsikoihin noussut ”naissuhdekohu” herättää kysymyksen Aallon poliittisesta harkintakyvystä.
Matti Vanhasen ja Ville Niinistön naissuhteet ovat myös herättäneet sopulimaisen median maalailemaan heistä kaikenlaisia tarinoita.
Onko koko kohun takana vihreät tai jotkut muut valtapiirit on eksistentialistisen ajattelun pohjalta samantekevää: yksityiselämä kuuluu ainoastaan yksilöille itselleen.
Politiikassa katseet pitää suunnata ainoataan asiaväittelyyn. Sen yhteydessä on erehdys kuvitella, että hyviä päätöksiä osaavat tehdä ainoastaan ”moraalisesti terveet” valtapelurit.
Nykyaika ei ole konservatiivisen yhtenäiskulttuurin vallankäyttöaikaa.
Pääministerin kohdalla ”todellinen ongelma” on se, että ”hänen talonsa pihalla makaa pahalle käryävä lautakasa, ei se, että hänen makuuhuoneessaan pyörähtelee lakanoiden välissä alaston ruusunen”.
10. 1960-luvun lopulla (ensin Pariisi, 1968) oli tapahtunut Ranskassa perinteisten kapitalistisen valtiojärjestelmän sisällä toimivien ”totalisoivien valistushenkisten vasemmistolaisten puolueorganisaatioiden” vastaista nuorten uudenlaista liikehdintää.
Sen yhteydessä alkoi kukoistamaan lukemattomia kokonaan uusia vasemmistohenkisiä ajattelutapoja ja liikkeitä (valtatekijöitä kuten naisliike, eläinsuojeluliike, vihreys, seksuaalinen vapausliike, jne.).
Tämän merkitsi ”kokonaista postmodernia räjähdystä”. Siihenastista yksitotista ”natsismia ja stalinismia” alettiin inhota nuorten keskuudessa sydämen pohjasta saakka.
Noille nuorisoliikkeille oli yhteistä vapautua siihen asti ihmisten päälle lyijyn raskaana painaneesta ”vasemmistolaisesta totalisoivasta valtapeliuskosta” uuden ”paremman yhteiskunnan” luomiseksi (vrt. Hitlerin ja Stalinin ylläpitämät valistussukuiset yhteiskuntavaltapelit).
*
Ranskan suuri vallankumous sekä valistusaate on paljastunut kaiken pahan aluksi. Valistuksen kaksi iskulausetta olivat järki (tieto) ja vapaus (kansanvalta). Tuon pohjalta uskottiin voitavan synnyttää uusi vapaa yhteiskunta. Romantiikka ja nationalismi sekä saksalainen idealismi teki valistuksen ohjelmasta kuitenkin kokonaisen ”helvetin”.
Valistuksen ideologiaan on sisäänrakennettu (näkymättömiin) kokonaan uusi yhteiskunnallinen vallankäyttösysteemi, mikä merkitsee ”vapauksien kansalle markkinoimiseen” perustuvaa totalitääristä yhteiskuntaa.
*
Nationalistinen valtiovalta pakottaa kansan pitkään aukiolle luotisuoriin riveihin ja yrittää pakottaa omaksumaan ”taiteesta” lähtien ”kaikille yhteinen todellisuus”.
Tätä tapahtuu koska valistuksessa valtio-organisaatio ja -instituutio tahtoo maksimoida aggressiivisuutensa. Siinä ylläpidetään päivittäin ”uhkakuvia” ja valmistaudutaan sotaan.
Tuo valtapeli ei voi johtaa muuhun kuin uusiin maailmansotiin.
*
Nationalistisen valtion organisoitumista ja siihen liittyvää vallankäyttöä tarkastelemalla käy selvästi ilmi se, että myös Suomessa on ”puolue-eduskunta” mutta ei ”kansaneduskuntaa”.
Nationalistinen puoluelaitos on kaapannut valituspohjaisessa yhteiskunnassa edustamisvallan itselleen.
*
Pahinta on massausko ja -liikehdintä konservatiivisilla maatalouselinkeinoa harjoittavilla maaseuduilla kuten Etelä-Pohjanmaalla.
Puolueorganisoituminen murskaa inhimillistä demokratiaa.
Tämän ”suuren erehdyksen” korjaaminen ei ole mahdollista ennen kuin on perustettu uuden maailmanjärjestyksen globaalipuolueita, joiden pohjalla on eksistentialismin ja marxilaisen ajattelun yhdistäminen.
11. Dadassa on samalla tavalla kuin eksistentialismissa tärkeintä avata kunkin yksilön sisällä näkymättömissä vaikuttavat ”sisäiset lukot”, kuten ”orjamoraaliin” kasvatettuihin alamaisiin juurrutetut yhteisen ”kurin ja järjestyksen säännöt ja normit”.
Kaikista tärkeintä on päästä irti ”modernin yhteiskunnan päätaudeista” kuten ”tietouskosta” sekä massaksi sosiaalistumisen pakkopaidasta.
Kun yhteiskunta pitää kaiken perustana (totalitarismiin johtavaa) ”tieto on valtaa”-ajattelua se koskee myös taidetta.
*
Onneksi moderni ”vapaa taide” ja arkkitehtuuri on kuitenkin räjähtämässä parhaillaan murusiksi. Mutta niiden ”historia” on helvetillinen.
Ihmisen eläimellisenä olemiselle on typillisintä ”rajaton moninaisuus ja ristiriitaisuus”.
Yhteiskunnan teräskourassa piileskellyt niin kutsuttu moderni taide haisee eniten ”tietotuotantotehtailulle ja rahalle”.
Ja kun ”vapaa taide” on kansainvälistynyt, se on alkanut löyhkäämään aina vain enemmän kansainväliselle kapitalistiselle rahalle.
12. ”MUSEOT ovat maalausten poliittisen talouden PANKKEJA – – museo toimii maalauksen universaalisuuden takaajana (Baudrillard, tekstisuurennos JP)”,
Victor Burgin on kuvannut hyvin tähän ilmiöön liittyviä seikkoja kirjassa Taideteorian loppu (julkaistu suomeksi 1989), katso tuota kirjaa ensimmäiseksi sivujen 145 ja 184 kohdalla).
*
”Todellisuus” on kuminauha, mikä on jatkuvassa hitaassa pienessä liikkeessä (ihmisyksilön arki), toisinaan taas laajassa ja nopeassa venymisliikkeessä (”vanhan todellisuuden” vaihtuminen ”uudeksi todellisuudeksi”).
Burgin on herätellyt ihmisiä yhteiskunnassamme vallitsevaan ”todellisuuteen”.
13. Kesällä 2003 pakkasin Turun Raunistulassa tavaroitani pakettiautoon ja muutin yksin yksiöön Turun Lausteen lähiöön (2. avioero). Ensimmäisen kerran koin vastaavan siihenastisen ”todellisuuden romahtamisen” vuoden 1971 lopulla.
”Uuden todellisuuden” ensimmäiset askeleet ovat aina raskaat. Mutta elämä jatkuu keveämpänä kun pääsee vähänkin eteenpäin.
Vuodesta 2003 lähtien aloin katsella Turkua uudella tavalla ja uusista näkökulmista.
*
Ymmärsin sen, että se Turku mikä oli ollut siihen asti ”todellisuuttani” olikin aivan muuta.
Turkulaiset ovat nationalisteja ja heillä on hyvin konservatiivisia käsityksiä Turun menneisyydestä ja nykyisyydestä.
Se mikä on ollut heistä ”läntistä” onkin usein ”itäistä”
ja se mikä on ollut heistä ”kulta-aikaa” onkin ”yhtä kurjuutta”.
Tämä selvisi minulle lukemalla ”Turun virallista historiaa” sekä seuraamalla Turun kaupunkiarkeologisia kaivauksia.
*
Lausteelta Turun Halisten lähiöön muutettuani tutustuin Aurajoen rinteeseen rakennettuun kahteen kurgaaniin (itäiseen ”kumpuhautaan”). Niitä on runsaasti Laatokan eteläsivulla Olhavanjoen suun suunnalla.
Tuomiokirkon vierestä löytyi puinen katu (samanlaisia katuja oli myös muinaisessa Novgorodissa). Kirkon pohjoissivulta löytyi savupirtin kokoisia (3×3 m suuruisia) hirsitaloja. Erik-kuningas olikin kuollut arsenikkimyrkytykseen (1950-luvun ruotsalainen laboratoriotutkimus). Turun seudun väestössä on itäistä veriryhmää enemmän kuin missään muualla Suomessa.
Esimerkiksi nämä havainnot ”todistavat” siitä, että Turku ei ole ollut pelkästään läntistä kristillisyyttä ja kulttuuriyhteyttä ylistävä piispanistuin vaan monelta eri ilmansuunnalta tulleiden ihmisten ja kulttuurinen sekoitus. ”Ulkopuoliset” vaikutteet tulivat muinoin etelästä (Viro) ja idästä (Venäjä).
Turku oli muinoin hyvin ”epäsuomalainen” ja on vieläkin hyvin ”monikulttuurinen”.
*
Nationalismi korosti kuitenkin Turussakin yksipuolisesti läntistä kulttuuriyhteyttä niin, että turkulaiset alkoivat uskomaan ”omaan kulta-aikaansa”.
Sellaista ei ole kuitenkaan ollut Turussa koskaan.
Turun kulttuuripääkaupunkivuosi 2011 merkitsi tuon ”kuvitteellisen kulta-ajan” markkinointia koko Euroopalle.
Turkukaan ei ole mikään ”Pariisi”.
*
Koska uskalsin kyseenalaistaa kirjoituksillani vallalla olleita käsityksiä ”Turun historiasta” ja tein lisäksi myös kantelun oikeuskanslerille juhlavuoden 2011 epädemokraattisesta valmistelusta, kaupungin valtaeliitti hyökkäsi aggressiivisesti kimppuuni ja heitti minut lopuksi ulos Turusta.
Kauhavalle paettuani havaitsin heti, että täälläkin vallitsee vastaavia ”tautiongelmia” kuin Turussa.
*
Aina kun kyseenalaistaa ”vanhan todellisuuden” puhumalla ”todellisuuden lopusta” ja alkaa puhumaan ”uudesta todellisuudesta” läimäyttää valtaa.
Valtaeliitti herää tuon jälkeen unestaan kuin nälkäinen leijona.
Nationalismissa toisinajattelu on Suomessa kielletty. Sinä ”historiaakin” pitää kirjoittaa oikealla ”valtioinstituution viralliskuvitteellisella tavalla”. Tuossa kuvitteellisuudessa Turku on nationalistisen Suomen pää.
Mutta minä en ole halunnut olla koskaan ”sotilas rivissä”.
Tästä johtuen valta oli katkaissut jo 1980-luvun lopulla kirjoituksestani loppuosan, johon olin laittanut ehdotukseni ”Turun yleiskaavan uusimisesta” (kts. ”Uudistava suunnittelu”, Suomen kaupunkiliitto ja kuntatutkimuksen ja -suunnittelun yhdistys, 1989, puuttuva sivu-n:o on 50).
Edustuksellinen valta vahtii eniten omaa tapaa ja puolueorganisaatioiden valtaa.
”Turuntautisessa” Turussa tätä ilmiötä tulee kutsua Turun totalitarismiksi.
”Turun totalitarismi” on sitä, että kaikki on Turun taudin mukaisesti jatkuvasti ”hallittuna hallitsematonta” ja yhtä ”liukasta ja joustavaa” (menettelyä) kuten aina ennenkin.
14. Vasta nyt kun tunnen irtaantuneeni vapauteni tiellä olleista ”ennakkovaikutteista”, kuten ”kansakuntaorjuus-massaksi alistumisesta”, tunnen olevani vapaa yksilö ”itselleni olemisessa”.
”Itselleen oleminen” merkitsee kohdallani luonnon seuraamiseen pohjautuvaa luontosuhdetta ja virallisen ”oikean taidekäsityksen” (niin kutsutun ”estetiikkatutkimuksen”) vastaista dadaa.
Dada merkitsee minulle ”itselleni olemista” ilman ”järkeilyä”.
*
Teokseni Musta valu (kts. blogini) pohjautuu ”maailmassa olemisen eläymykselliseen aistimiseen”, ei ”tietämiseen”, ei opetettuun ”hyvään taitoon”.
Nykyinen ”helvetillinen valta” alkoi haista ilmassa heti Ukrainan sodan sytyttyä.
Nyt länsivallan kapitalistien liipasimella on taas kerran maapallon kommunistiset yhteiskuntajärjestelmät.
*
Vanha esine on ”konkreettista muistia”. Siinä ei ole kyse ”kuvitelmasta” vaikka vanhankin esineen kohdalla joutuu ”arvailemaan kaikenlaista”.
Halisilla asuessani kävin usein Koroisten piispanistuimella (muinaisella linnoitetulla asuinpaikalla) sekä aurausten jälkeisellä Halisten muinaispellolla (Suomen vanhin pelto, Turun kaupunki aikoo rahastaa tuollakin pellolla rahalle haisevaa kerrosalaa).
Löysin Halisten pellolta lukemattomia rikkoutuneita sirpaleita ja esineitä joita olivat kulkeutuneet pellolle Turussa (Åbo) muinoin lannoitteena käytettyjen sontakasojen mukana.
*
Tein Kauhavalla muutamista Turussa löytämistäni vanhoista esineistä ”kandinskyhenkisen ekspressiivisen” kuvateoksen.
Arkeologiystäväni vilkaisi tuota teostani ja kysäisi, että ”mistä olet löytänyt tämän väritetyn savipalasen, se näyttää minusta muinaispersialaiselta keramiikalta”.
*
Uudella asuinpaikallamme vallitsi lakeuden maatilakeskukselle tyypillinen ”kaatopaikkatunnelma”. ”Tongin” siksi täällä paikkoja siivousmielesssä. Löysin siivoustöiden yhteydessä maasta vanhoja esineitä.
Tein myös niistä ”omia dadaistisia taideteoksia”.
Muita minua kiinnostaneita esineitä löysin asuinpaikkamme ulkopuolelta. Esimerkiksi erään S-marketin parkkipaikalta.
*
Dadaistinen ilmaisutapani alkaa tavallisesti minua jostakin syytä kiinnostavan esineen löytämisestä.
Sitä seuraa jokin alitajuntainen prosessi, joka sisältyy maailmassa olemisen kokemiseen.
15. Haluan myös, että ”kotieläimemme”, pieni musta kissa ”saa olla ja elää” vapaana ”kissojen maailmassaoloa”.
Kissan ”oleminen ja elämä” on äärimmäisen salaperäistä.
Voin vain seurata mitä kaikkea ”kissana olemisessa” tapahtuu mutta en halua ”tietää” siitä mitään. Enhän voi ”tietää” missään muissakaan tilanteissa.
Sitä en voi kuitenkaan olla huomaamatta, että ihmisen rakentamien sisätilojen ja ulkotilojen miljöö on täydellisessä ristiriidassa eläimen luonnollisen elinmiljöön kanssa.
Ihmisen rakentaman asuintilan ja eläimen luonnonmukaisen olemisen välinen ristiriita on jatkuvasti läsnä ”kotieläinten” kohdalla.
16. Ihmisyksilön ja -yhteisön ”maailmassa oleminen, kulttuuri ja todellisuus” rakentuu monista erilaisista ”elementeistä” (A, X, Ö jne.) ja kutakin ”elementtiä” vastaavista seikoista kuten ”arvoista” (a, x, ö jne.).
Näin muodostuvat kokonaisuudet ovat äärimmäisen moninaisia sekä tavallisesti samalla hyvin ristiriitaisia.
Ihmisenä oleminen on äärettömän moninaista.
*
Mainitsemani ”elementit” ja niitä vastaavat arvot ovat siis usein ristiriidassa keskenään.
Ristiriitaisuus ja repivyys sisältyy ihmisen maailmassaolon merkittävimpiin ilmiöihin.
Olisi ”epäviisasta” kuvitella ”lahjaksi lankeavaa” hetken harmoniaa ”todellisuudeksi”, ”maailmassa olemisen tarkoituksesta” puhumattakaan.
*
Esimerkiksi kristillisen uskon levittämiseen liittyneiden ristiretkien aikana omaksuttiin ”uskoon herättämisen ja militarismin yhdistäminen” (esimerkiksi militaristinen saksalainen ritarikunta), vaikka nuo kaksi arvoa ovat keskenään äärimmäisen ristiriitaiset.
Eksistentialismi on myös humanismia.
Saksalaista ritarikuntaa ei pidetty ”terroristisena järjestönä” mutta islamilaiset leimataan usein terroristeiksi vaikka islamilaisuus on väkivallaton uskon harjoittamisen muoto.
*
Nationalistinen valtioinstituutio on ottanut käyttöön ”demokratiamallin”, jossa yhtyy kuvitteellisia elementtejä (esimerkiksi käsite ”kansakunta”) sekä todellis-konkreettisia elementtejä (esimerkiksi ”valtioinstituutio”).
Tässä näkyviä ristiriitaisuuksia (kuten isänmaallisen asenteen ja militaristisen arvomaailman yhdistelmä) ei kuitenkaan (valitettavasti) häiritse kaikkia kansalaisia.
Liian monet haluavat leijua vieläkin ”osana kansakuntamassaa pilvissä”.
*
”Elementtien ja arvojen (ja asenteiden)” yhdistelmiä on yhtä paljon kuin on ihmisiä maapallolla. Taiteessa tilanne on samanlainen.
Taiteessa on luovien yksilöiden sekä pienten luovien yhteisöjen muodostamia ”taideajattelusuuntauksia” äärettömän monia ja erilaisia.
Niiden lukumäärä lisääntyy nykyisin räjähdysmäisellä nopeudella.
*
Taiteellisessa työskentelyssä (luovan työtä tekeminen) yhdistellään vanhoja ja uusia elementtejä sekä pyritään liittymään johonkin ja pääsemän joistakin eroon.
Nuo elementit eivät liity ainoastaan arvoihin ja asenteisiin vaan lukuisiin muihin ilmiöihin (esimerkiksi seikkoihin, joista täytyy päästä ehdottomasti irti kuten esimerkiksi ”väriteoria” ja ”veistomaisuus” ja ”klassistinen tasapaino”).
*
Pääasia on repiä irti luovaa ”itselleen olemista” sitovat köydet ja vapautua täysin ”itselleen olemiseen”. Siinä säpsähtää joka kerta, kun huomaa omassa luomisprosessissa ”vanhaa kamaa”.
Tämä on eksistentialistisen asenteen mukaista.
17. ”Olemassaolon ja todellisuuden” voi kokea ja nähdä myös aivan toisin.
Kun näkee kubistisella tyylillä tehdyn maalauksen, mikä esittää perinteistä eteläpohjalaista häätä (Oiva Polari) sekä kun näkee nuijasota esittävän maalauksen (Juhani Palmu, rukoilemaan polvistuneet nuijasotilaat), mihin on kytketty kansankristillisyyttä se herättää minussa hyvin ristiriitaisia tunteita ja ajatuksia.
*
Turusta lakeudelle muuttaneen Juhani Palmun maalaukset kuvaavat vanhaa eteläpohjalaista rakennettua miljöötä sekä ”kimaltelevaa kristillistä uskonklooriaa”.
Palmu toimi ennen taidemaalariksi alkamista uskonnonopettaja.
Palmu on ”otettu hyvin vastaan” Etelä-Pohjanmaan Alahärmän Knuuttilanraitin agraariyhteisöön koska Palmu tukee taiteellaan seudun agraarista kulttuuria ja kansanuskovaisuutta (Palmu ylistää taiteellaan noita arvomaailmoja).
Palmun rahakkaan taiteilijanuran ja lakeuden regionalistisen yhteiskunnan välillä on äärimmäisen tiivis vuorovaikutus.
*
Eteläpohjalaisella Alajärvellä on nyt kesällä 2017 arkkitehti Alvar Aaltoa ja taidemaalari Eero Nelimarkkaa esittelevä näyttely.
Aalto ja Nelimarkka eivät päässeet luovassa työskentelyssä ikinä täysin irti ”vanhasta taidekäsityskamasta”.
Tuolla Alajärven näyttelyllä ylistetään seudun ”omia poikia”. Mutta heidän ”taiteessaan” ei ole mitään yhteistä.
Tässäkin tapauksessa taiteen ja yhteiskunnan välillä on läheinen valtapelisuhde.
*
Taiteen ja yhteiskunnan välisestä suhteesta vallitsee usein väärinkäsitys, minkä mukaan kyseinen suhde on vallinnut ainoastaan ennen vanhaan, esimerkiksi ”Pariisin salonkiaikaan”.
Kyseinen suhde on kuitenkin myös nykyisin tiivis ja se on tiivistynyt entisestään.
Nyt suositaan toisia ”taiteilijoita” yhä aggressiivisemmin ja toisia työnnetään syrjään aiempaa väkivaltaisemmin.
Tämän ilmiön taustalla on uusin puoluepoliittinen valtapeli, ”taiteen tietotuotantotehtailu” ja ”kansainvälisen taidebisneksen kiristyminen” uusliberalistisessa kapitalismissa.
18. Kivikauden aikaisesta hirvenpäästä ei voi sanoa yhtään mitään jos ei pysty oivaltamaan sitä millainen yhteiskunta kivikaudella vallitsi.
”Modernilla estetiikalla” ei ole mitään sanomista tuossa yhteydessä.
*
Maailma on ollut teollis-kapitalistisesta vallankumouksesta lähtien toista sataa vuotta jatkuneen murenemisilmiön kourissa.
Mitä pitemmälle tuo kehitys etenee, sitä pienemmiksi murusiksi kaikki hajoaa.
Tuo mureneminen koskee nyt ihan kaikkea, ei ainoastaan ”perinteistä yhteiskunnallista ihmistä”.
Mureneminen koskee myös nykyajan taidetta.
Samaan aikaan ”kuvitteelliseen maailmassaolemiseen”, ”kuvitteelliseen minään” ja ”yksilövapauden murskaavaan massoittumisorjamoraaliin” perustuva nationalistinen valtio on kuihtumassa kääpiöksi.
”Valtioton lopputila” lähestyy vauhdilla.
*
Teollinen yhteiskunta merkitsi koneiden käytön massiiivista lisääntymistä sekä massiivisten pääomien nopeaa kasautumista.
Kone ei ainoastaan mahdollistanut nopeaa ja massiivista tavaratuotantoa vaan aiheutti myös syvällisen muutoksen talouselämässä sekä mursi vanhat ajattelutavat elämäntyylit.
*
Teollistumisen käynnistyessä kameran keksiminen aiheutti konekuvien tulvan, mikä hävitti sihenastisen yhteiskunnallis-aristokraattisen käsityksen maalaustaiteesta ja kuvanveistosta.
Tämä johti siihen, että siihenastinen maalauksen ja veistoksen ”myytti-, kultti- ja kulttuurimerkitys” murtui.
Kamera aiheutti uuden käsityksen väristä. Syrjään työnnettyjen ”impressionistien uusi värioppi” oli askel kohti ”abstraktin kuvan maailmaa” (Kandinsky jne.). Tätä tietä koko siihenastinen maailma alkoi murtua ja hajota hiukkasina ilmaan.
*
Totalitarismin aiheuttamien maailmansotien vyöryssä ihmiskunnan niskaan myös käsitys taiteesta alkoi räjähtää murusiksi.
Samaan aikaan kun totalitarismin perinne oli vahva, käynnistyi kaiken pirstaloituminen moninaisuudeksi ja ristiriitaisuudeksi.
Postmoderni on parhaillaan jauhamassa modernia totalitarismia jauhoksi.
*
Tietokoneen keksiminen synnytti katkeamattoman vuorovaikutuksen miljoonien ihmisten välille ja räjäytti kappaleiksi myös siihenastisen käsityksen taiteesta.
Nyt jokainen on ”oma taiteilijansa”, kohta me olemme kaikki vapaita yksilöitä ja samalla myös ”itselleen olemisen taiteilijoita”.
Maatalousvaltaisissa kulttuureissa ylläpidetään jääräpäisesti ”vanhaa järjestystä” ja omaksutaan viimeisenä eksistentialistinen yksilöajattelu, uusin vapauskäsitys sekä uusi dadaistinen taidekäsitys.
*
19. Koneuskoisen saksalaisen filosofin Jürgen Habermasin mielestä moderni kommunikaatioteknologia on verraton keino saavuttaa harmonisesti integroitunut yhteiskunta – – ranskalaisen postmodernistin Jean-François Lyotardin mielestä Habermasin visiosta löytyvät
kaikki Ranskan valistuksen ja Saksan idealismin vaaralliset fantasiat hallitusta totaliteetista (kts. myös tämän näkökulman lähde: Victor Burgin Taideteorian loppu, 1989, sivut 148-149, kursivoinnit: JP).
*
Mitä pitemmälle ihmisten välinen kansainvälinen tietokonevuorovaikutus etenee, sitä enemmän nationalistinen massavalta menettää suosiotaan kansalaisten keskuudessa.
Tietoyhteiskuntaa ei tule ikinä.
Puheessa tietoyhteiskunnasta on kyse pelkästä utopiasta ja paratiisiunelmasta.
Yhteiskunnissa nyt vallitsevat ongelmat eivät ratkea tietämisellä ja tietokoneilla.
*
Samaan aikaan kun tietotekniikka pirstaloi modernin yhteiskunnan rakenteita se vahvistaa samaan aikaan valistukseen pohjautuvaa totaliteetti-yhteiskuntaa.
Tietokoneistaminen lisää vallan keskittymistä ylikansalliselle kapitalistiselle rahavallalle ja kansoja edustavalle eliitille. Tämä synnyttää ei-toivottavaa totalitääristä totaliteetti-maailmanvaltaa.
Kolmanneksi tietotekniikkaa on alettu käyttämään aseena. Sillä voi manipuloida kokonaisen kansan, voi muokata vaalin lopputuloksen sekä pysäyttää kokonaisen valtion tuhoamalla sen infrastruktuurin.
*
Mitä enemmän tavaratulvaan liittyvä ”vapautetun kapitalismin hirviö” (kapitalistinen rahavalta) ja uusin yhteiskunnallinen totalitarismi riehuu maapallolla, sitä enemmän ihmiset oppivat ymmärtämään, että marxilaisuus syntyi 1800-luvulla vapauttamaan ihmiset orjuudesta, ei tekemään ihmistä ”yhteiskunnan orjamassaa” ja ”Stalinin lehmiä” (kts. Sofi Oksasen romaani, 2003).
Yhdistämällä marxilaisuus ja eksistentialismi ihminen voidaan vapauttaa orjuudesta ja tehdä lisäksi kaikista yksilöistä konkreettisesti vapaita ”itselleen olemiseen”.
Miksei näin ei saisi tehdä? Mitä asiaa tuo kielto edistäisi?
*
Valtaeliitti yrittää kuitenkin jääräpäisenä saada meidät uskomaan tietoyhteiskuntaan.
Uuden tietotekniikan kehutaan johtavan kaikkien vallitsevien ongelmien voittamiseen kunhan vain harjoittelemme riittävästi tiedonkäsittelyn taitoja.
*
Laitteiden ja koneiden tuottaminen ja siihen sisältyvä kapitalistinen rahabisnes pyörii tänä ”tietoteknisenä aikana” aina vain nopeampaa tahtia.
Tämä ”totalitarismi” ei ole kuitenkaan vaihtumassa vähääkään ”tietoyhteiskunnaksi” ja tuon utopian ja myytin mukaiseksi onnelaksi. Päinvastoin.
*
Olen koonnut asuinpaikallamme (entinen eteläpohjalainen maatilakeskus) metallista eri aikakausina valmistettuja tavaroita ja olen saanut niistä tontillemme valtavan rautaläjän.
Ulkorakennuksissa on muovilaatikoita, joissa on kasoittain elektronikkaan liittyviä esineitä, kuten vanhoja radiolaitteita sekä kännyköitä ja eri kännykkämallien käytön yhteydessä hetken käytössä olleita puhelinten latureita.
20. Myös ”vapaan taiteen” taidekouluihin ja ”vapaista taidekouluista” poikkeaviin arkkitehtikouluihin liittyvät seikat kuten oppilasvalinta (a), opetus (b), tutkimus (c) sekä noiden koulujen ylimpien opettajien (eli professorien) valta-asema valaisee länsimaisen kulttuurin pyrkimystä kohti totalitaristisesti hallittua yhteiskuntaa (d).
*
Yhteiskunnallinen valta hyödyntää kulttuuripiirissämme eniten ”tietovaltaa ja rahavaltaa”.
Yhteiskunnan muuttuessa yhteiskunta pyrkii vastaamaan uusiin haasteisiin uusimpien tietotuotteiden pohjalta.
Taidekoulujen ja arkkitehtioppilaitosten kohdalla tapahtuu seuraavaa:
a. ”Vapaan taiteen” ja arkkitehtikoulujen oppilaat valitaan kulloisenkin yhteiskunnallisen tarpeen ja tilanteen pohjalta. Yksilön oma näkökulma ja valinta voi olla tähän nähden monella tavalla ristiriitainen.
Tämän päivän yhteiskunnalliset tavoitteet liittyvät siihen, että pyritään luomaan tietokoneiden avulla kokonainen ”tietoyhteiskunta”.
Oppilaiden valinnassa suositaan uusiin tietokonesysteemeihin samaistuvia ”koneihmisiä”, joilla on sama ”kemia” kuin ammatillisesti eriytetyillä tietokoneohjelmilla (arkkitehdeillä CAD jne.).
Samalla syrjitään ihmisläheiseen fenomenologiaan, hermeneutiikkaan ja eksistentialismiin suuntautuvia hakijoita.
Aikaisemmin, esimerkiksi modulipohjaisen teollisen elementtirakentamisen käynnistyessä 1960-luvulla, arkkitehtikouluihin otettiin matemaattisesti lahjakkaista yksilöitä, joilla oli hyvät ”esteettiset taidot” ja hyvät taidot kuvitella avaruudessa liikuteltavien kappaleiden muotoja (eri suunnista katsottuna).
b. Opetuksella pyritään vastaamaan yhteiskunnallisen vallan määrittelemiin uusimpiin haasteisiin ja tavoitteisiin kuten ”tietoyhteiskunnan” luomiseen.
Niihin nähden vastakkaiset ja ”anarkistiset näkökulmat” pyritään torjumaan.
*
Esimerkiksi ”intentionaalista maailmaan suuntautumista” (eksistentialismi) tai esimerkiksi ”maan tapaa” (”valtapelitauteja”) ei anneta käsitellä opetuksessa vaikka niihin liittyvät ongelmat tulevat jokaisen ammatin harjoittamisessa vastaan.
c. Kaiken ”tutkimuksen” täytyy pohjautua valtaeliitin käyttämän ”tieteelliseen” tieto on valtaa -periaatteeseen.
Kaikki ihmiseen, taiteeseen ja arkkitehtuuriin sisältyvä ”epätieteellinen” torjutaan ”huuhaana”.
d. Yhteiskunnallinen valta sallii kuitenkin poikkeustapauksissa rikkoa ”yhteiskunnan asettamat paradigmat ja normit” (normit ja lait sekä esimerkiksi ”tutkimukselliset lähtökohtaoletukset” jne.).
”Taiteessa” kansakunnan kansainväliseen maineeseen kohottaminen on päällimmäisin syy säännöistä poikkeamisen sallimiseen.
Kissantappovideosta tunnettu taiteilija (kirveen iskun, kissan veren ja miehen sperman yhdistäminen) lapualaissyntyinen professori Temu Mäki on tästä hyvä esimerkki.
Kissantappoteos (lyhyt filmi) on ostettu ”taidetavaratalo” Kiasman kokoelmiin.
*
Mäen kissan kirveellä tappamiseen liittyvästä videosta saama tuomio sekä Mäen väitöskirjan nimi Näkyvä pimeys ovat hyviä esimerkkejä siitä, kuinka yhteiskunnallinen valtaeliitti katsoo toisinaan läpi sormien samoja asoita, joita se pitää ”yhteiskunnallisesti sopimattomina”.
Siinä Kiasman (”taidepankin”) kansainvälisyyspeli kulkee yli kaiken muun, koska (taidemuseon pyörittäjien toiveen mukaan) jonain päivänä Mäen kissantappovideosta maksetaan miljoonia dollareita.
Yhteiskunnallinen valta valitsi Mäen ”vapaan taiteen” ylimmän opettajan virkaan professoriksi.
21. Yhteiskunnallinen tieto- ja rahavalta antaa silloin tällöin taiteilijoille ylennyksiä (palkintoja) saadakseen älymystön sitoutumaan ”valistus-totalitäärisen” yhteiskunnan ”yhteiseen todellisuuteen”.
Viimeksi valta nosti muusikko Bob Dylanin iskelmäsanoitukset runouden tasolle.
Kirjailija ja eksistentialistifilosofi Jean-Paula Sartre kieltäytyi kuitenkin Nobel-palkinnosta. Se oli valtaeliitille paha takaisku.
Samaan aikaan, kun ”tieto on valtaa” -prosessi sekä uskomus ”kaikille yhteisestä todellisuudesta” on onnistuttu laajentamaan, sitä vastaan on syntynyt anarkistisia vastavoimia ja vastarintaliikkeitä.
Ihmiskunnan parempi tulevaisuus piilee eksistentialistisessa vastarinnassa, ei nykyisen ”valistusyhteiskunnan” myötäilyssä.
*
Se, mitä nyky-yhteiskunnassa pidetään ”hyvänä ja oikeana taiteena” pohjautuu periaatteeseen ”tieto on valtaa”. Siltä pohjalta määritellyn ”oikean taiteen” tehtävä on tukea yhteiskunnallista poliittista ja taloudellista valtaa.
Ihmistä pidetään tuossa taidemäärittelyssä ”tieto-olentona”, joka käyttää samalla myös yhteiskunnallista valtaa.
Vallan ylös nostama virallinen vapaa taide on keskeinen osa valistuksen jälkeistä yhteiskunnallista totaliteetti-valtapeliä.
Virallisen taidekäsityksen kantava pilari on auktoriteetin asemassa harjoitettava taidekritiikki ja tietouskoinen taidetutkimusteollisuus (yliopistollinen ”estetiikkatutkimus”).
*
Toisinaan yhteiskunnallinen eliittivalta luopuu siviilioloille tyypillisestä ”taiteen ylimmän tietoauktoriteetin” roolista ja kaappaa ”taiteen ylimmän makutuomarin paikan” totaalisesti itselleen voidakseen harjoittaa kansaa edustavana vallankäyttäjänä myös hirmutaiteen avulla valtapeliään.
Siinä ihan kaikki on valjastettu puoluevallan valtapelityökaluksi (esimerkiksi ”natsien ja stalinistien taide”)
Sillä on pyritty totaliteetti-yhteiskunnan vallan maksimoimiseen.
*
Vasta kun ”kansa” ja sitä edustava valtaeliitti ovat yhtyneet nationalismin hengessä yhdeksi kansakuntamassaksi, aletaan kuvitelemaan, että yhteiskunnassa vallitsee ”kaikille yhteinen todellisuus”.
Se mahdollistaa totaalisen hirmuvallan.
Kaikki mahdollinen pannaan tuossa tilanteessa palvelemaan totaliteetti-valtiokonetta. Kyseinen tilanne liittyy samassa sotatilaan valmistautumista.
*
Virallista taidetta koskevan ”luovan työskentelyn” ja ”tieteellisen tutkimuksen” tehtävä on toimia yhteiskunnallisen valtiokoneen viitoittamien intressien ja linjojen mukaisesti.
”Virallinen historiankirjoituskin” on palvelee totaliteetti-hirmuvaltaa.
*
Vapaana yksilönä ”itselleen olemisen täydellinen vastakohta on totalitarismiin (valtiovalta ulottuu totalitarismissa yhteiskunnan kaikille aloille) ja totaliteettiin (”täydelliseen yhtenäisyyteen perustuvaan kokonaisuuteen”) rakentuva uusi ”moderni” yhteiskunta.
Myös esimerkiksi natsien rotuvainot sisältyivät aikoinaan tuohon samaan kuolemankulttuuriin.
*
Kansalaisten jatkuvaan valvomiseen ja rankaisemiseen (Foucault) perustuvasta valistuksen järjestelmästä on tullut nykyaikaista siviili- ja sotatilajärjestyksen ylläpitoa.
Kaikki tähtää siinä militaristiseen aggressiivisuuteen valmistautumiseen ja sen maksimoimiseen.
Sodassa mytologinen kulttuurieläin eli väkivaltainen ihmiseläin muuttuu hirviöksi.
Ihmisyksilöt toimivat sotatilan aikana totalitaristisen yhteiskunnan (ennen sodankäyntiä kouluttamina, urheilu ja sodankäyntikoulutus) tappokoneina niin, että kaikki yksilöt edistävät yhdessä aggressiivisen käyttäytymisen maksimointia.
Tämä merkitsee valtiollista tappo- ja tuhoamiskoneistoa.
*
Vapaan yksilön eksistentialistisen itselleen olemisen taiteen vastakohta on ”tietoon, tieteeseen ja taidetutkimukseen” sekä kansainväliseen taidebisnekseen (taidemuseot ”kansainvälisinä taidetiedon ja taiderahapääoman kasautumina”) pohjautuva totalisoiva eliittitaide.
*
”Rationaaliseen tietoon” pohjautuva ”ihmis- ja maailmankuva” on pelkkää kuvittelua. Ihmisen konkreettinen oleminen on aivan muuta kuin mihin moderni tiede uskoo.
”Tietoisuus” on Sartren eksistentialismissa intentionaalista. Tiedeusko ja ”tieteellinen objektiivinen maailmassaoloselitys” ei kelpaa eksistentialistille.
Kun tietovaltaan perustuvalla psykologisella ja sosiologisella tutkimuksella pyritään ”kaikille yhteiseen tietoon ja todellisuuteen” se voimistaa totalitaristisen yhteiskunnan luomista ja ylläpitämistä.
Nykyinen tietoyhteiskuntahurmos on kiihdyttänyt tätä kehitystä entisestään. Lapsia kasvatetaan siksi nykyisin kouluissa tiedonkäsittelytaitoihin.
*
Mutta jos ihminen luopuu tietouskostaan ja suuntautuu yksilölliseen vapauteen ja itselleen olemiseen, se ei merkitse sitä, että ihmisellä ei ole enää toivoa, päinvastoin.
Eksistentalistinen maailmankatsomus tarjoaa jokaiselle ihmisyksilölle konkreettisen toivon elämän jatkumisesta maapallolla ja samalla mahdollisuuden parempaan elämään.
Eksistentialismi on myös ”humanismia”.
Lukemattomille ihmisille myös uskonto on monin verroin tärkeämpi seikka kuin ”tietousko ja tiede”.
22. Valtiorajansa ”ulkopuolisilta ihmisiltä” sulkeva natonalismi on taikauskoa.
”Tieto on valta”-periaate vie ihmiskuntaa kohti umpikujaa.
Kaikkien ihmisten välinen avoin globaali vuorovaikutus on ihmiskunnan ainoa toivo paremmasta huomisesta.
*
Perussuomalaisuudessa (PS, puolue) ei voi olla ”suomalaisten toivo” koska DNA-selvitysten mukaan sitä (suomalaisuutta) ei ole ollut muinoin edes olemassa.
Suomalaiset kuuluvat tänä päivänäkin yhteen ja samaan universaaliseen maapallon laajuiseen ihmisjoukkoon.
*
Entinen SMP:läinen Timo Soini perusti kuitenkin Suomeen uuden puolueen ja laittoi sen nimeksi ”Perussuomalaiset” (PS).
Sen jälkeen kun puoluekokous valitsi PS:lle uuden puheenjohtajan, Timo Soini on kuvannut entisten puoluetovereittensa (perussuomalaisten) arvomaailmaa ilmaisuilla ”ihmisviha ja eutanasia (armokuolema)” (kts. tiedotuspäällikkö Putkosen haastattelu Ilkassa 5.8.2017).
Timo Soinin munima ”paksunahkainen puoluemuna” makaa nyt maassa repaleina.
Jokainen voi miettiä nyt itsekseen mitä Timo Soini tuolla lausahduksella tarkoitti sekä mihin hän on sillä viitasi.
Timo Soinin olisi syytä häipyä pikaisesti ”muille maille halmeille”.
23. Vaikka uusissa kouluissa ei olisi yhtään luokkahuonetta tämä ei ”todistaisi” siitä, että nyky-yhteiskunta ei olisi ”totalitäärinen”.
Taiteilijat, arkkitehdit ja insinöörit eivät pysty tekemään ”taiteen, arkkitehtuurin, tietämisen ja avoimuuden korostamisella” ihmisten maailmassaoloa mielekkäämmäksi ja paremmaksi.
*
Uusliberalismi on ”tappanut” viimeksi lähes totaalisesti koko perinteisen ”julkisen vallan”.
Nyt lähes kaikki pyörii yksityisrahan ja yksityisten palvelujen lisäämisen voimalla.
Ennen vanhaan oli jopa koko Suomen aluetta koskenutta valtakunnansuunnittelua sekä kuntien säännöllistä yleiskaavoitusta.
Nyt on pelkkää asemakaavoitusta koska rakennusluvan voi saada vain vahvistetun asemakaavan pohjalta.
Tätä nykyistä ”joustavaa menettelyä” kutsutaan ”tapauskohtaiseksi suunnitteluksi ja hallinnoksi”.
Siinä on pääasia päästä pikavauhtia kiinni rahalle haisevaan ”herkkupalaan”.
*
Kaiken paikallaan ja samana (entisenä) pitämiseen pyrkivä ”kollovalta” (viittaan tällä eteläpohjalaisella sanalla maatilaisäntien määräilykulttuuriin ”minä määrään täällä”) temppuilee lakeudella viimeisillä voimillaan.
”Kollovallan” jääkärihenkiseen kulttuuriin liittyy se, että Kanta-Kauhavan keskustassa olevissa yrittäjäopiston tiloissa toimii myös uuden suurkunnan julkinen hallinto.
Tarkkasilmäinen huomaa tuon ison rakennuksen pikkukyltistä, kuntavaakunasta ja postilaatikosta, että kyseisellä paikalla asustelee myös kunnan ylin julkinen valtaeliitti.
Sille on pääasia ylläpitää seudun agraarista isäntäkulttuuria ja uusliberalismia.
24. Samaan aikaan kun Pohjois-Korea ja USA uhkailevat toisiaan ydinaseilla ja maapallo ”kuohuu villisti” ilmastomuutoksen edetessä vauhdilla käynnissä olevan muutoksen kansallisista ja kansainvälisistä vaikutuksista ollaan Suomessa valtaosin hiljaa.
Suomi taistelee alati paisuvan oman kansainvälisen velkansa kanssa”.
Ylikansallinen rahavalta on pakottanut Suomen rakenneuudistuksiin, joista Suomi ei selviä.
Maatalousvaltaisella Kanta-Kauhavalla eletään kuitenkin eniten sisäänpäin kääntynyttä elämää.
*
”Kauhavan herra ja Härmän häjyt” on nykyisin ”Härmänmaan suurkunta”. Tuo alue on noin 40 kertaa 40 kilometrin suuruinen ”neliö”.
Tuohon uuteen Kauhavan suurkuntaan kuuluu neljä entistä pienkuntaa, Alahärmä Ylihärmä Kortesjärvi ja Kauhava.
Wanha Kauhava sijaitsee suuralueen eteläsivulla syrjässä, vanhat kauhavalaiset kuvittelevat kuitenkin olevansa Suur-Kauhavan ”isäntiä”.
*
Entistä Kauhavaa kutsutaan nykyisin usein ”Kanta-Kauhavaksi”. Tämä nimitys johtuu alueen maatalousvaltaisesta kulttuuriperinteestä.
Siinä muita kuntaliitokseen liittyneitä entisiä itsenäisiä kuntia pidetään pelkkinä ”paksulompakkoisina pikkuserkkuina”.
*
Kiky, sote ja maakuntauudistus takkuilevat. Voiko Suomen suurkuntauudistuskaan onnistua? Kanta-Kauhavan suhtautuminen Suur-Kauhavan huolestuttava.
Maatalousvaltaisen Suur-Kauhavan kulttuuri ”todistaa” siitä, että Suomen suurkuntauudistuskin takkuilee.
Huomion arvoisinta tässä on seudun agraarikulttuurinen tausta ja nykytila.
*
Kansainvälisten selvitysten mukaan valtioiden rakenneuudistuksissa sote-palvelujen järjestäminen on äärimmäisen korruptiivinen alue. Tämä johtuu yksityisten terveysasemien ja julkista valtaa käyvien välisestä vuorovauikutuksesta.
Suurkuntauudistuksesta ja sotesta aiheutuu (monilla tasoilla) monia erikoisia ilmiöitä.
*
Parhaillaan ”Härmänmaan pääkartanolle eli Kanta-Kauhavalle” pyritään keskittämään terveyspalveluja ensinnäkin 1970-luvun terveysasemalle.
Kyseisessä tiilijulkisivuisesta rakennuksessa on todettu muhivan home- ja mikrobivaurio.
Wanhan terveyskeskuksen rakennuksista puuttuu usein ilmaraot (julkisivujen alareunasta).
Terveyspalvelujen keskittäminen ulottuisi Lappajärvelle ja Evijärvelle saakka. Tähän sisältyvä ongelma johtuu siitä että paikan agraarikulttuurissa ei ymmärretä suurkuntauudistusta koskevaa aluerakenneuudistusta, eikä siihen sisältyvää väestön tasapuolista kohtelua.
Matkaa Kanta-Kauhavan terveysasemalle tulisi naapurikunnista usein yli sata kilometriä, eikä Kela korvaa noin pitkiä matkakustannuksia.
*
Kauhavan lentosotakoulun (LSK) aikana ”Kanta-Kauhavan” kunnan hallinto ja armeija sulautuivat yhteen.
1927-1929 syntyneen kauhavalaisen totaalimilitaristisen asennoitumisen taustalla oli Suomen sisällissota ja sen jatkosota eli lapuanliike.
Näiden tapahtumien taustalla on ollut seudun agraarinen kulttuuri (valkoinen talonpoikakulttuuri).
Tämä on puolestaan liittynyt Härmänmaan barbaaritaustais-agraariseen häjyily- ja puukkojunkkarikulttuuriin.
*
Viimeaikainen perussuomalaisten (PS) kannatuksen nousu Kauhavalla Suomessa muusta maasta poikkeavasti selittyy paikalliskulttuurin ja eteläpohjalaisen agraarikulttuurin pojalta.
LSK:n siirtyminen pois Kauhavalta synnytti ”kantakauhavalaisissa” henkisen tyhjiön ja sitä on täytetty viimeksi ”muistovitriineillä ja äärinationalismin hehkuttamisella”.
Ja virrenveisuulla Kangas-Annalan tien ja sillan poskessa.
*
Kun ”Kanta-Kauhavaa” on purettu viimeksi monta vuotta, samaan aikaan alueelle on rakennettu silmiin pistävällä tavalla lukuisia uusia ”julkisluonteisia” rakennuksia.
Lapuan ”Ideapark”, merisalohengelle haissut Lapuan wanhan keskustankin suuhunsa nielaiseva kauppakeskushanke, haastoi vuosia sitten myös Kauhavan.
Kanta-Kauhava uskoi voivansa vastata tuhonkin haasteeseen mutta sillä vastaiskuyrityksellä ei ollut konkreettista pohjaa.
*
Viimeksi Kanta-Kauhavan keskustan painopistettä on alettu siirtämään jo kolmanteen uuteen paikkaan. Samaan aikaan muu vanha keskusta on jätetty taas mätänemään.
Uusimpaan keskustaideaan on sisältynyt pyrkimys kytkeä Etelärannan uusi pientaloalue osaksi uutta keskustaa.
Kanta-Kauhavan vanhat myytit ovat murtuneet rutisten maahan ”Kosolanmäen elokuvakaupunkikulisseja” myöten.
Wanhan Kauhavan suojelukohteista ei ole hiiskahdettu mitään.
Asukkaat joutuvat seuraamaan muutosprosessia sivusta.
Kauhavan vanha rautatieasemakin puretaan hirsiä myöten ja myydään kesämökiksi.
*
”Kanta-Kauhavan” vanha terveysaseman lähelle rakennetaan parhaillaan, puretun kunnantalon kohdalle, Mehiläisen terveystaloa.
Mehiläiseen tulee myös asiakaspaikkoja.
Keskustassa on jo vanhan terveysaseman lisäksi yksityinen Terveystalo.
Alueella on nyt yhteensä kolme terveyspalvelupistettä.
Suurkuntauudistusta ajatellen tässäkin kohtaa on kyse kantakauhavalaisesta valtapelijuonesta ja ylimitoituksesta.
Mutta merkittävin kysymys on se, millaisiin erilaisiin kulttuurisiin ilmiöihin viimeksi tapahtunut muutos on liittynyt.
*
Kanta-Kauhavalle on keskitetty viimeksi muiden liitoskuntien ja naapurikuntien kustannuksella valtavasti poliittista valtaa ja rahavaltaa.
”Kanta-Kauhavan kartanolla” on alettu suurentelemaan ottamatta huomioon muiden liitoskuntien intressejä uudessa suurkuntakokonaisuudessa. Evijärvi ja Lappajärvi ovat seuranneet käynnissä ollutta riitaa ”monttu auki”.
”Kantakauhavalainen hyökkäävä päälletunkeminen” muistuttaa Härmänmaan agraariseudun maatilakeskusperinnettä (jossa kartanonisäntä on kaikkien muiden pomo) sekä lapuanliikkeen henkistä perintöä.
*
Muualla Suomessa kunnat yrittävät houkuttelevat kuntaan uusia asukkaita ja samalla ”uutta tietotaitoa ja osaamista”.
Mutta kantakauhavalaiset houkuttelevat kantakauhavalaisia muuttamaan Kanta-Kauhavalle.
Kauhavalaisilla on siksi tapana sanoa, että ”ME EMME TARVI MUITA”.
Maatalouskulttuurisella Kanta-Kauhavalla toisinajattelijoita kehoitetaan muuttamaan pois paikkakunnalta.
*
Siis ”me emme tarvi muita” siinä on kyse nationalistis-regionalistisesta myytistä.
Kauhavalaiset ovat tuottaneet aina, rannikonruotsalaisten työporukoiden rakentamista hirsiaitoista ja fooningeista lähtien, kaiken Kauhavan ulkopuolelta.
Kantakauhavalaiset eivät osaa mitään paremmin kuin muut.
*
Parhaillaankin Kanta-Kauhavalle on noussut lukuisia ”ulkopuolisten firmojen ja työporukoiden tekemiä” rakennuksia. Uusien rakennusten postmoderni arkkitehtuuri on nykyaikaa ja uudet talot ovat ”ulkopuolisten” konsulttifirmojen ja arkkitehtitoimistojen suunnittelemia sekä ”jyväskyläläisten rakentajaporukoiden” rakentamia.
Kanta-Kauhavan keskustan K- ja S-markettien tavarat on valmistettu usein ulkomailla. Kiinassa asti. Farkkujen mallit ovat alun perin amerikkalaisia.
Kauhavalaisten maatalouskoneet ja autot on rakennettu eri puolilla Eurooppaa ja maapalloa.
Siis kauhavalaisetkin tarvitsevat muita, he elävät jatkuvasti kansallista ja kansainvälisetä vuorovaikutusta. He vai kuvittelevat ”todellisuutta”, minkä mukaan ”tämä kaikki täällä on meidän omaa jälkeä”.
Mitään täysin suomalaista ei voi olla edes olemassa.
*
Jonkin matkaa ”Kanta-Kauhavan” nykyisestä Terveystalosta, tulevasta Mehiläisestä terveysasemasta on myös vanhusten palvelukeskus Helmiranta (joen varrella), kehitysvammaisten tukiyhdistyksen palvelukoti Pikkutulppaani sekä jonkin matkaa siitä KVPS Fransunpuiston kiinteistö (uusi kehitysvammaisten palvelukeskus).
Nämä kaikki ovat naisvaltaisia työpaikkoja ja kertovat maatalousvaltaisesta Kauhavasta.
Miehet tekevät maatalousvaltaisella Kauhavalla nykyaikaisilla teollisesti tuotetuilla koneilla maa- ja metsätaloustöitä sekä rakennustöitä.
LSK:n aikaisista sotilaskoneista yksikään ei ole ollut kauhavalaisten suunnittelema, rakentama ja maksama.
Keskustassa on myös vanhusten palveluasumista sekä muutama uusi tornimainen asuinkerrostalo. Ne ovat kaupunkikulttuurissa suunnittelijakoulutuksen saaneiden arkkitehtien ja insinöörien suunnittelemia sekä ”ulkopuolisilta” tilattuja ja ”ulkopuolisten” rakennusfirmojen rakentamia.
*
LSK:n aikana vallitsi Kanta-Kauhavalla ”isänmaallis-militarististista rakkautta” kuntajohdon, väestön ja armeijan välillä.
Tuolloin ei annettu rakentaa Kauhavan entiseen kirkonkylään kahta kerrosta korkeampia taloja jotta lentokoneet saisivat vapauden märistä ja kiitää kaikessa rauhassa ihmisten päiden päällä.
*
Terveyskeskuksen lähelle rakennetaan tulevaisuudessa myös uusi ”kaikkea kaunista ja hyvää lupaava” koulukeskus. 1970-luvulla rakennettu punatiilinen koulukeskus purettiin muutama vuosi sitten ongelmatalona (rakennuksissa ei olut paikoitellen ilmarakoja ollenkaan).
Keskustassa on muitakin vastaavia palvelupisteitä. Suur-Kauhavan ja terveysasemien täytyy kuitenkin palvella kaikkia kuntaliitokseen liittyneitä kuntia tasapuolisesti.
25. Sadan miljardin valtionvelka maapallon rahalaitoksista kummittelee ja on kuristamassa kuoliaaksi koko nationalismiaatteen.
Suomen tämänhetkisellä rakenne- ja suurkuntauudistuksella pyritään säästöihin. Kun kuntaliitos sovitaan, se tarkoittaa kuntien yhdessä muodostamaa uutta tasapuolista ja tasa-arvoista kokonaisuutta.
Agraarikulttuuriset kantakauhavalaiset eivät ole ymmärtäneet tätä.
Kanta-Kauhava ei ole todellakaan ”maailmannapa”.
*
Kirjoitin tästä syytä 9.8.2017 Järviseudun Sanomiin seuraavan mielipidekirjoituksen:
”OIKOTIE ONNEEN?
Luin Järviseudun Sanomista uutisen ”Kaksineuvoinen suunnittelee keskittävänsä lääkäripalvelut Kauhavalle” (2.8.2017).
SOTE tulee voimaan (ehkä) 2018 ja ensimmäinen MAAKUNTAVAALI pidetään (ehkä) vasta 2018.
Kaksineuvoisen johtoryhmä on kiirehtinyt lääkäripalvelujen keskittämistä Kauhavalle.
Mikähän valtapelijuoni tähänkin liittyy?
Suurkuntauudistuksen isoin ongelma on se, saako suurkunnan kokonaisvaltaisella maankäytön suunnittelulla vaikuttaa nykyiseen ”perskarva kerrallaan” villisti etenevään yhteiskuntarakennemuutokseen.”
*
Tuota ennen kirjoitin Ilkkaan seuraavan mielipidekirjoituksen:
”KAUHAVAN YLEISKAAVA?
Kun kävin viimeksi Suur-Loviisassa, minulle kerrottiin, että uutta kuntaa on alettu jo yleiskaavoittamaan. Loviisassa yleiskaavoitus koskee myös esimerkiksi julkisten ja kaupallisten palvelujen sijaintia uudessa aluekokonaisuudessa.
Suur-Kauhavalla ei ole tapahtunut tässä suhteessa mitään. Kuntaliitossopimuksen mukaan kaikkia neljää entistä kuntaa kehitetään jatkossakin ”tasapuolisesti” yhtä paljon.
Tämä on kuitenkin järjetön ajatus ja täysin luonnonlain vastaista.
Myös Suur-Kauhavalle on syntymässä yksi pääkeskusta (vrt. Helsinki maan pääkaupunkina). Kauhavan uuden pääkeskustan oikea paikka on suurkunta-alueen keskellä Pääjärven tuntumassa. Tuolloin on lyhyet matkat keskustaan eri ilmansuunnilta. Kyseiselle kohtaa johtaa myös valtakunnallinen rata.
Kuntaliitossopimus ei ole juridisesti maankäytön suunnittelua (aluerakennetarkastelua) sitova asiakirja. Maankäyttö- ja rakennuslakia (MRL) tuo sopimus ei voi sivuuttaa.
Suur-Kauhavan valtuustolla on kaikki valta uudistaa Kauhavaa paremmaksi.
Nyt suur-Kauhavalla vallitsevan ongelman syy on seudun agraarikulttuurinen perinne pysyä samalla paikalla ”kartanolla” muuttumattomana ja uudistumishaluttomana. Siinä kaikki pitäisi tehdä ikuisesti ”kuten aina ennenkin”
Jos Kauhava ei pysty uudistumaan ”kokonaisvaltaisesti,” muu maailma kiitää sen ohi.”
*
Kauhavalaisten täytyy luopua lopullisesti vanhoista myyteistään. Enkä minä pyri suunnittelemaan ”kaupunginarkkitehtina” Suur-Kauhavan yleiskaavaa.
Tämä kirjoitukseni julkaistiin Ilkassa 10.8.2017 (mielipidesivun kohdassa LYHYESTI). Otsikko oli muutettu muotoon ”Kauhavan uuteen ilmeeseen tasapuolisuutta” ja allekirjoitukseni “Turun yleissuunnitteluarkkitehti (eläkkeellä)” oli vaihdettu sanaksi ”arkkitehti”.
Saman päivän lehdessä on internetin mukaan Timo Soinin kirjoitus ”Avoin kirje Vistbackalle”, en päässyt sitä lukemaan mutta luulen, että se liittyy niihin Soinin palauttamatta jättämiin ”hopearahoihin” (säätiöasiaan).
*
Lisäksi kirjoitin 10.8.2017 seuraavan mielipidekirjoituksen.
Viittaan tällä kirjoituksellani siihen, että maatalousvaltaisen Etelä-Pohjanmaan kulttuuriin ja vallankäyttöön vaikuttaa keskeisesti ”lakeuden maakunnan” omaksuma myytistö ja siihen sisältyvä isäntävaltaperinne ”minä määrään tällä (maatilakeskuksessa, ns. ”kartanolla”)”:
”MYYTTIEN MAAKUNTA
Ihminen on kuvittelun varassa elävä mytologinen kulttuurieläin.
Kalevalan Pohjola, pirkkalaiset, kainuulaiset, nuijasota, maatalousvaltainen lakeus fooninkeineen, härmän häjyt, kansanherännäisyys, jääkäriliike, amerikansiirtolaisuus, valkoinen valta ja lapuanliike (Suomen valtion synnytystuska) ovat kaikki nationalismin synnyttämiä myyttejä ”eteläpohjalais-suomalaisesta menneisyydestä”.
Koskenkorvalaisen Martti Lahden mielipidekirjoitusta (Ilkka 10.8.2017) on tarkasteltava tältä kokonaisvaltaiselta pohjalta.
Myös lakeudella on laskettava jalat maahan.
Se kuvitteellis-myyttinen aines, mikä kätkeytyy ihmisen korvien väliin, ei ole sama asia kuin ihmisenä olemisen ”todellisuus”.”
