0. Mitä enemmän olen lukenut eteläpohjalaista ”maakuntalehteä” Ilkkaa, sitä enemmän se on alkanut muistuttaa Kauhava-Härmänmaan tuppukylän Komiat-lehteä.
Mutta onneksi Suomenkin taivas on myös sinisenä kansainvälinen.
Eduskunta
*
Ikuisesti samalla paikalla pysyttelemiseen pohjautuvalla Etelä-Pohjanmaalla puhutaan ”matkan päässä olemisesta”.
Viisaampaa on olla koko ajan liikkeellä matkalla.
Tie kiskoilla Kauhavalta Tampereelle teki minulle hetkessä selväksi sen, että maaseutu- ja perussuomalaishenkisen tuppukylämaakunnan eli Etelä-Pohjanmaan sekä Tampereen cityseudun ja kaupungin välillä vallitsee syvä kulttuuriero myytteineen.
Eeden – paratiisi, puutarha) ei ole sijainnut koskaan kansankirkon lakeudella. Eikä ”Suomen turku” ole syntynyt vedenpaisumuksen jälkeen ”Maagogin johdolla”. Näissä vanhoissa puheissa on kyse kristinuskon harjoittamisen vaikutuksessa syntyneistä 1600-luvun kuvitteellisista paikkamyyteistä.
Kulttuuriero maaseutuvaltaisen lakeuden ja kaupunki Tampereen on pohjattoman syvä vaikka kyseisten seutujen välimatka on hyvin pieni.
*
Landetuppukylien Etelä-Pohjanmaalla mestarina toiminnassa ei ole tärkeintä mitä saa aikaan (tai mitä on saanut aikaan) vaan se, että on lähtöisin Etelä-Pohjanmaalta (”Kaksi mestaria kohtaavat”, Ilkka 17.6.2017, kyseinen uutinen käsittelee arkkitehti Alvar Aaltoa ja taidemaalari Eero Nelimarkkaa/lisäys JP).
Itse olen punninnut noiden ”mestareiden” töitä ajattelematta mistä päin he ovat kotoisin. Paikalla (syntymäpaikallakaan) ei ole kansainvälistyneessä maailmassa merkitystä.
*
Junassa kuulin kertomuksen lappajärviläisestä kulttuurista.
Kunnan keskustassa oli aikaisemmin miehen korkuinen kyltti: ”JEESUS TULEE”. Kyltin teksti vaihdettiin pian sen jälkeen, kun kuntaan oli vastaanotettu turvapaikanhakijoita.
Uudessa kyltissä lukee nyt:
”JEESUS TULE PIAN”.
Toisen junassa kuulemani kertomuksen mukaan jostakin eteläpohjalaisesta kunnasta oli löytynyt muinaissukset. Kunta järjesti puusuksilöydön takia kansainvälisen seminaarin ja kutsui sinne edustajia ulkomailta asti, ”ulkomaisia edustajia” Evijärveltä saakka.
*
Tampereella Tammerkosken ylittävän sillan kohdalla katselin ”perussuomalaisen kuvanveistäjän” Wäinö Aaltosen (Aaltonen oli liittynyt aikoinaan nationalistiseen äärijärjestöön) rasistisia veistoksia suuripäisistä ja leveähartiaisista suomalaisista.
Suomessa on tehty ennenkin ilkeitä huijauksia.
Kesäinen katuvilinä oli sitä vastoin Tampereella täynnä suvaitsevaisuutta, vaihtelevuutta ja erilaisuutta.
Ostin divarista ”ihmisenfilosofiaan” liittyvän kirjan Puuttuva rengas (toim. Timo Laine, 1991) koska siinä oli perinteisen akateemisen filosofisen ajattelun pohjalta laadittu kirjoitus ”Ajattelun ajattelu” (Kari Turunen).
*
”Vanhan todellisuuskäsityksen” mukaan ihminen on tietävä olento joka voi ratkaista kokonaisvaltaisesti kaikki mahdolliset ”tietoon ja tietämiseen” liittyvät kysymykset.
Tähän liittyi usko ”kaikille yhteisen todellisuuden” olemassaoon sekä filosofian ”kaikille yhteisiin (tietämis- ja tieto)filosofisiin pääsuuntauksiin” luokitteleminen.
”Uusi todellisuus” on sitä, että meistä ihmisistä jokainen on omanlaisensa filosofi (vrt. ”itselleen olemisen taide ja taiteilijat”, me olemme kaikki omanlaisia taiteilijoita).
Mitään kaikille yhteistä ”filosofiatodellisuutta” ei voi löytyä, koska sellaista ei voi olla olemassa.
Filosofisia suuntauksia ja filosofeja on yhtä monia kuin on ihmisiä maapallolla.
*
Suomen kansa on landebarbaarimainen, alkoholisoitunut, väkivaltainen ja suvaitsematon muita kansanryhmiä kohtaan. Tämä tiedetään hyvin myös esimerkiksi Ruotsissa ja Venäjällä.
Sipilän hallitus ei kaatunutkaan.
Syntynyt ongelma ”oikaistiin suoraksi ovelalla mutkalla”.
Nykyistä Suomen hallituskriisiä kutsutaan pelkäksi tussahdukseksi.
Nyt pitää katsoa tarkkaan valtiolaitoksen alkuperäistä yhteiskuntasopimusta ja lakikirjoja.
Timo Soinin tulisi katsoa nyt elämäänsä myös ”takapeilistä”. Aikaisemmin hänen ajattelunsa on ollut ulkomaalaisia kohtaan jyrkempääkin kuin on Halla-ahon kohdalla.
Toiseksi Soinin puhe ”totuuden” paljastumisesta (blogissa) ja ”vielä kymmenestä päivästä” ovat ristiriidassa keskenään.
Perussuomalaisten omat ”uhkailupaljastukset” eivät todista vallitsevan ongelman ytimestä mitään.
Kaikenlaisilla ”huolellisesti kätketyillä suunnitelmilla” ja ”selittelyillä” on taipumus tulle jossain vaiheessa näkyviin.
Tärkeimmäksi tämänhetkisessä ”tussahduksen vastaisessa taistelussa” on tullut maan hallitukselle ja vanhoille suurille puolueille se, että onnistutaan estämään ennenaikaisten eduskuntavaalien järjestäminen. Tätä arvorakennetta ja ajattelutapaa vastaan on syntynyt myös mielenosoituksia ja presidenttikin kallistui välillä hallituksen hajottamisen kannalle.
Vaalit ovat nyt kuulemma valtava uhka maan nykyiselle valtaeliitille (vanhoille isoille puolueille).
Tästä ”sotkusta” puhutaan vielä pitkään. Ja kirjoitetaan monta tulikuumaa kirjaa.
*
”Jos itsensä pettää, mitä jää jäljelle? Kavaltamansa puolueen tukisäätiö. Mutta Timo sinun ja Juudaksen ero on se, että sinä et palauta edes hopearahoja” (perussuomalainen Sebastian Tynkkynen, blogi 13.6.2017, lähde: Ilkka 18.6.2017).
Tämä tarkoittaa mielestäni sitä, että alkuperäisenä, puhtaana ja kilttinä esiintyneet perussuomalaiset (aate ja henkilöt) ovat osanneet myös kaikki tähänastisen politiikan ilkeät likaiset temput.
Timo Soini räjäytti itsetarkoituksellis-narsistisella valtapelillään äskettäin ilmoihin koko ”luomansa keinotodellisuuden”.
Jo on ollut ajat. Ei ihme, että Palmu oli palaa tulessa ja Härkänen hukkua vedessä.
Uudeksi vihreiden puheenjohtajaksi valittiin puoluekokouksessa 17.6.2017 vastoin monien puoluejäsenten ennakkotoiveita nuori jyväskyläläinen Touko Aalto.
*
Luonto
Katselen ilta-auringon paisteessa keskikesän luontoa. Elämä vilisee edessäni avaruudesta syöksyvän auringonvalon sytyttämänä.
Missään ei kuulu yhtään ”turhaa ääntä”, eikä missään tapahdu pienintäkään ”turhaa liikettä”. Kaikki hengittää ikivanhan evoluution mukaan.
Pääskyset kiitävät taivaalla korkealla koska itikat nousevat illalla ylös korkeuksiin, kurjet kiljaisevat jossakin kaukana pellolla sekä talitiainen ja kirjosieppo käyvät pihallemme jatkuvaa kisailua keskenään koska niiden pöntöt on sijoitettu liian lähelle toisiaan.
Kaikki mitä näen luonnossa, liittyy kaikkeen. Tämä evoluutiossa kehittynyt ihme on sama kuin ”todellisuus”. ”Uusi todellisuus” alkaa luonnon seuraamisesta.
Luonnossa ei ole mitään keinotekoista. Sitä vastoin ”ihmisen systeemit” ovat keinotekoisia ja kuvitteellisia. Ihminen on julma, raaka ja hyvin seksuaalisesti käyttäytyvä eläin.
*
Ihmislajin yhteiskunta
Kulttuurimytologisen ihmiseläimen yhteiskunta on keinotekoisena systeeminä aina täysin luonnoton. Se on jatkuvassa ristiriidassa ”vallitsevan todellisuuden” kanssa.
*
Eläin on ihmisen yhteiskunnallisen toiminnan yhteydessä pelkkä hyödyn irtioton väline. Tämäkin on osa ”todellisuuden väärin ymmärtämistä”.
Kuluvan turkismyynnin tilikautena (2017) on myyty 1,7 miljoonaa ketunnahkaa ja 5,8 miljoonaa minkinnahkaa. Nahkojen hintataso on ollut viimeksi niin alhainen, ettei tuotto kata tuotantokustannuksia. Siis heti kun taloudessa menee hyvin eläimiltä päät poikki ”henki pois” mutta ihmiset päästetään vastaavassa tilanteessa vapaana rilluttelemaan entistä enemmän (kts. Ilkka 17.6.2017, uutisen otsikko ”Turkisten hinta kituu”).
Turkistarhaus pitää kieltää lailla Suomessakin.
*
Ihmisen luomat yhteiskunnat syntyvät ja hajoavat luonnottomina rakenteina. Tapahtuvissa muutoksissa hämärtyy samalla käsitys siitä ”mikä on todellista”.
Heti kun ihminen ryhtyy rakentamaan tai lopettaa rakentamasta itselleen keinotekoista yhteiskuntaa, tapahtuu ”todellisuuden loppu”.
”Todellisuuden loppu” tapahtuu ihmistä vastaan nousevan ”hirviön” muodossa.
Esimerkiksi tämänhetkinen ”atk-konehullu” ajatus siitä, että parin vuosikymmenen päästä autoilijalla täytyy olla tulevaisuuden tietoteknistetyssä liikennemiljöössä erikoislupa saadakseen ajaa itse omaa autoaan, johtaa koko tietoteknistetyn liikkumisjärjestelmän hetkessä romahtamiseen niin ettei sitä voi enää käyttää enää koskaan.
*
Ihminen on kuvitellut viimeksi (jo muutaman vuosisadan), että ihmisjärjellä sekä ”tieto on valtaa”-periaatteella voi hallita myös suuria monimutkaisia kokonaisuuksia.
Tämän uskomuksen romahtamisesta ”todellisuuden loppuna” on hyvä esimerkki ”postmodernin kaaosarkkitehtuurin” lisäksi ”yleiskaavoituksen loppu”.
1960-luvulla yleiskaava-asiskirjat olivat paksu nippu erilaisia asiakirjoja (osa-alueita) liittyen aluerakenteen kokonaisuuden hallitsemiseen jopa ”ylipitkällä aikavälillä”.
Öljykriisin jälkeen (1970-luvun alkupuolisko) yleiskaava-asiakirjat olivat ohuita vihkosia ja 1980-luvulla (postmodernismi ja uusliberalismi) alettiin puhumaan siitä, että yleiskaavoitusta ei tarvita enää ollenkaan. Kun kaavoitusta alettiin pitää kehitystä jarruttavana toimintana, ”joustava menettely” kiihtyi ja korruptio kasvoi, tämä johti ”julkisen vallan loppuun”.
Näin tuli vastaan taas kerran ”todellisuuden loppu”.
Nykyisen suurkuntauudistuksen kohdalla eletään tuota ”yleiskaavallisen suunnittelun lopun aikaa” eli suurkuntauudistus ei voi muuta kuin epäonnistua myös aluerakenteen kohdalla.
*
Suunnittelu liittyy arvoihin ja uskomuksiin sekä ihmisjärjen käytön pohjalta luotuun ”tietoon”.
Kun pohdin 1980-luvun lopulta lähtien (aineistona Turun vallankäyttäjille) yleiskaavallista suunnittelua koskevia filosofisia kysymyksiä ja tulkintoja niitä pidettiin turhana. Ja merkkinä osaamattomuudesta.
Tuon sijasta minun olisi pitänyt tehdä valmis suunnitelma-asiakirja ja sellaisessa muodossa kuin valtaeliitti haluaa. Ja kaiken kukkuraksi tehokkaasti, nopeasti ja myös aivan yksin.
Eli minun olisi pitänyt suunnittelijana ja vallan työntekijänä muuttaa eliitin ”valtatahto todellisuudeksi”. Olen kokenut tämän saman ilmiön myös rakennussuunnittelun kohdalla. Valtaa käyttävät toimivat aina tällä periaatteella, he kokevat loukkaavana esittää kysymyksiä.
Valta tahtoo pelkkiä vastauksia oman tahdon toteuttamiseksi osana ”vallitsevaa todellisuutta”.
*
Myös kun valtaeliitti kokoontuu jonkun taajaman uuden monumentin äärelle, valtaeliitti pyrkii todistamaan kansalle, että tässä tapahtuu ”todellisuuden ilmentyminen”.
Mutta kun kirjailija ja filosofia Jean-Paul Sartre kieltäytyi Nobelin palkinnosta eliitin markkinoima ”todellisuus” katkesi hetkessä ja siitä alkoi taas kerran ”todellisuuden loppu”.
*
Suomen valtaeliitti on kieltänyt julkaisemasta Suomessa eksistentialismia käsitteleviä (filosofi ja kommunisti) Jean-Paul Sartren teoksia. Tämän kiellon voi todeta tapahtuneen hyvin monella tavalla (yliopistovirat jne.).
Kriittinen yhteiskuntatarkastelu sekä valtion ideologiasta ja vallankäytöstä vapaana yksilönä ”itselleen oleminen” on kiihkonationalistisen maan vanhoilliselle valtaeliitille liikaa. Siitäkin huolimatta, että eksistentialismi on nykyisin vallalla olevan ”perinteisen filosofiakäsityksen” mukaan nykyfilosofian kolmas pääsuuntaus.
Eksistentialistisen ajattelun mukaan ei ole olemassa mitään kirjoittamatonta lakia (perinne, suku jne.) tai kirjoitettua lakia (valtiovalta jne.) minkä mukaan yksilön täytyisi luopua yksilöllisestä vapaudestaan ja alistua jonkun ”ulkopuolisen voiman” viemäksi.
Tästä syytä olen kirjoittanut eksistentialismista ja Sartresta.
*
Nationalismi-innokkaat perussuomalaiset (aatteen kannattajat ja puolueorganisaatio) koottiin äkkiä kasaan monenlaisesta aineksesta. Tuosta ”kansanaineksesta” rakentui ”harakanpesämäinen häkkyrä”.
Nationalistimielisten perussuomalaisten sirpaloituminen ja hajalle räjähtäminen oli kuitenkin jo alun perin odotettavissa.
Perussuomalaisetkin todistavat tämänhetkisellä sekoilullaan ”todellisuuden lopusta”. Riita todistaa siitä, että vahvaksi ja yhtenäiseksi kuviteltu nationalismi onkin heikkoutta, hajanaisuutta ja rikkinäisyyttä.
”Uusi todellisuus” on sitä, että nationalistinen ajattelua, aate ja liike loppuu.
Saman tien tapahtuu ”suomalaisuuden loppu” ja sen tilalle nousee kansainvälisyys.
*
Rekisteröity puolue (rp) valitsi virallisessa puoluekokouksessaan kesällä 2017 perussuomalaisten puolueelle uuden puheenjohtajan (Halla-aho).
Heti tuon jälkeen ryhmä perussuomalaisia kansanedustajia irtaantui puolueesta ja perusti uuden vaihtoehtoisen poliittisen liikkeen verraten tuota temppuaan ranskalaiseen ”Macronvaltapeliin”.
Uusi ”vaihtoehtoinen perussuomalainen puolue” on perusteilla. Sen nimeksi tulee Sininen tulevaisuus.
Sillä ei tule kuitenkaan olemaan tulevaisuutta vaan sen tehtäväksi tulee todistaa taas kerran ”todellisuuden lopusta”. Sininen taivaskin on luonnostaan kansainvälinen.
*
Perussuomalainen valta on hajonnut kappaleiksi muinakin uusina repeäminä.
Valta kaivelee ja repii. Riitelyn taustalla on näkynyt myös seksuaalisuus, ei ainoastaan esimerkiksi ihmislajin aggressiivisuus.
*
Koska perussuomalaisuus pohjautuu nationalismin mukaiseen ”vallantahtoon” eli uskomukseen kansallisen valtapoliittisen voiman käytöstä ”ihmeitä tekevänä kansakuntavoimana” tuolla valtapelillä ei ole mitään tekemistä macronilaisittain ilmaistuna
”arkiolemassaolon” kanssa.
Pelottavin ja vaarallisin yhteiskunnallinen hirviö on poliittisen puolueen kasvattama ja kaikkitietävänä esiintyvä luonnoton konemainen ammatillinen poliitikko ja valtasaarnamies.
Suomen seuraava pääministeri ja presidentti voi olla ”arjen riveistä” nousevista punaisista ja vihreistä.
*
Suurten puolueiden tähän asti keskenään harjoittama ja kansalaiset pihalla pitävä vaihtoehdoton ”teräsputkipolitikointi” on päättymässä.
Kaikki on nykyisissä valtapeleissä ”läpimätää puuta”.
Politiikan ”uuden todellisuuden” rakentaminen pitää aloittaa kokonaan alusta ja samalla politiikan ulkopuolelta valtaan nousevien kansalaisten kanssa.
*
Katselin entistä työtovereistani Turussa ottamiani valokuvia. Työpaikkamme ”ylpeydenaihe” oli työnantajamme eli Turun kaupunkiorgaani. Mutta tuon tunteen teki lyijynraskaaksi puhe ”Turun taudista”.
Kuntatyöpaikkakin on ihmisten muodostama vallankäyttöorganisaatio.
Siinä valtapelejä tehostetaan vaatimalla työntekijöiltä alistumista ja vaitioloa.
*
Kuntatyöpaikkojen alimmalla tasolla tapahtuu inhimillistä ihmisläheistä vuorovaikutusta työntekijöiden kesken. Mutta mitä ylemmäs kohotaan organisaatiossa sitä enemmän valtapeli ja voima alkaa näytellä kaikkea.
Tämä yhteisöllinen rakenne voi olla toisille työntekijöille niin painava, ettei sitä voi kestää ilman syviä henkilökohtaisia vaurioita.
Toiset työntekijät lähtevät työpaikasta, toiset sammuvat johonkin nurkkaan ja kuolevat pois.
Valtapyramidin huipulla ei näy pienintäkään merkkiä inhimillisyydestä.
Huipulla heiluu eniten vallanhimoisimmat ihmiset.
Valtaorganisaation huipulla tuoksahtaa kaiken aikaa kulttuurinen valtapelitauti.
*
Poliittinen valtapeli on alkanut kiihtyä viimeksi Suomessa.
Median mukaan tämän valtion tämänhetkisessä pääongelmassa ei ole kuitenkaan kyse ”hallituskriisistä” vaan ”sotkusta”.
Siinä on kuitenkin kyse myös ”suomalaisen demokratiamallin rappiotilasta”.
*
Suomen perustuslain mukaan ylin valta kuuluu tässä maassa Suomen kansalle mutta ei puolueille.
Mutta maamme valtaeliitti on toiminut toisin kuin on sovittu.
Valtaeliittimme on kaapannut puolueorganisaatioilla Suomen kansalta kaiken vallan.
Teorian ja käytännön välille on avautunut Suomessa ammottava aukko. Sitä ei voi ”paikata” ”nykyisellä tautivallalla” umpeen.
*
Suomen valtiollisen elämän haluttaisiin jatkuvan nyt ilman maan hallituksen ja kaikkien hallituspuolueiden välistä sopimusta.
”Perussuomalaisia” istuu nyt samaan aikaan monivärisinä hallituksessa ja oppositiossa.
Tätä on ”suomalainen sekasikiödemokratia”.
*
Varsinaista yhteiskuntasopimusta (perustuslaki) pidetään nyt revittynä Suomen hallituksen pöydällä ”maan hätätilan takia”.
Kansan äänen kuuluminen vaarantaa Suomen hallituksen mukaan valtiomme pelastamisen.
Onko Timo Soini todellakin tämän maan ja valtion Juudas?
*
Suomen valtiota johtaa nyt samanaikaisesti jääräpäinen miljonääri, joukko maanpetturiministereitä ja konservatiivisin ”nationalismikiihkoinen kansanosa”.
”Suomalaisuuden” ylistäminen (kansa, ”rotu” ja ajattelutapa) ja yksilövapauden sitominen tämänhetkiseen ”puoluevaltiovaltapeliin” tekee tästä maasta läpeensä tautisen ja epädemokraattisen.
Suomi on ”läpimätää puuta”.
Siinä metsätkin nähdään pelkkänä ”vihreänä kultana” eli rahana.
*
Mafiamaisiin tapahtumiin sisältyy aina ”kytky-jytkyjä”, kiitollisuudenvelkaa ja korruptiota.
Tämänhetkinen Suomen kriisi sisältää noita elementtejä.
Tässä valtapelissä on maan hallituksen lisäksi yhtenä osapuolena myös maan nykyinen presidentti.
Hänestä on tulossa kohta entinen presidentti.
Uusimpien uutisen mukaan ps-puolueesta eronneet kansanedustajat ovat saaneet myös TAPPOUHKAUKSIA. Kansanedustajien vaihtoehtoliikkeestä on eronnut ainakin yksi jäsen.
Suomen eduskunnassa on nyt kolme ps-mielistä eduskuntaryhmää. Onko heillä jo omat ryhmähuoneetkin eduskuntatalossa?
*
Vähintään kahden suomalaisen toimittajan mukaan tämän tapahtuman taustalla on touko-kesäkuussa tehty salainen suunnitelma, josta on tiennyt jo ennen ps-puoluekokousta hallituksen jäsenet (PS, keskusta ja kokoomus).
Perussuomalaisten medioiden (Perussuomalainen, Suomen Uutiset) päätoimittaja Matias Turkkila on sanonut, että ”mä pidän päivänselvänä, että tämä (vallankaappaussuunnitelma/lisäys JP) on Timo Soinin johtama”.
Yhden tarinan mukaan Timo Soini piti ”jäsenille avointa ps-puoluekokousta ”härskinä ja hävyttömänä” junttakokouksena ja halusi siksi kostaa kaiken kostosuunnitelmalla.
Perussuomalaisen puolueen kappaleiksi hajoaminen ei liity pelkästään arvoristiriitoihin, vaan ennen kaikkea hajoavaan valtapeliin.
Suurin yhteinen arvo ps-puolueessa on kaikille sen jäsenille nationalismi. Heille on läheisintä Le Pen -henkinen suunsoitto. Heidän isoin vihollisensa on erilaisuus ja kansainvälisyys.
Perusuomalaiset vaativat kaiken muutoksen pysäyttämistä ja kaiken palauttamista entiselleen.
Tämäkin valtaan rynniminen on muuttunut hirviöksi valatempun keksijöiden tuhoksi.
*
Maatalousvaltainen yhteiskunta kuten Kauhava on luontosuhteen kannalta vakava ongelma.
Vihreiden tulisi olla siksi vaiti siitä, että uusin ”yleispoliittinen vihreys” on myös maaseutukulttuuripohjaista, ei vain kansainväliseen citykulttuuriin liittyvää.
*
Jonkin matkaa asuinpaikastamme on ryhdytty ”uudistaviin metsänjalostustoimiin” suomalaisen ”vihreän kullan” kasvun ja rahastamisen nopeuttamiseksi ja maksimoimiseksi.
Siinä metsämaata myllerretään tuottavammaksi samalla tavalla koneella kaivamalla kuin perunapeltoa. Siinä linnut myyrät ja muut maan eläimet sinkoilevat sinne tänne kauhuissaan.
*
Kanta-Kauhavalla puretaan nykyisin ihan kaikkea. Kohta Kauhavasta on jäljellä pelkkä tasainen kenttä.
Muutama vuosi sitten keskustassa oli kokonaisia alueita mätäneviä taloja. Ensin häipyi maisemasta ilmasotakoulu ja sen jälkeen purettiin esimerkiksi kunnantalo ja koulukeskus.
Jäljelle on jäämässä hyvä ”uuden todellisuuden” alku mutta uudesta tulee täällä joka kerta vanha.
*
Puukko oli kanta-kauhavalaisten käsityöpohjainen ylpeys.
”Puukkotehtailija” Iisakki Järvenpään asuintalon (suljetun ja mätänevän museotalon) vieressä sijainnut vanha varastorakennus purettiin äskettäin vaikka siihen sisältyi (rakennussuojelulaissakin mainittuja) museaalisia arvoja.
Oikeastaan tällä ei ole enää mitään väliä sillä koko demokraattinen järjestelmämme on räjähtämässä säpäleiksi.
*
Jos joku on yksilönä mieleltään vasemmistolainen, hän liittyy marxilaisuutta ajavaan puolueeseen ja sitoutuu toimimaan liberalistisen kapitalismin vastaisesti.
Marxilaisena ihminen haluaa voimistaa kansainvälistä vasemmistolaista julkista valtaa sen sijaan, että hän suosisi uusliberalistisen kapitalismin rikastuttamia tahoja tulemaan entistäkin rikkaammaksi.
Mitään kehittyneempää vallankäytön suuntausta ei voi olla olemassa kuin olla marxilainen vasemmistolaisuus, jossa säilytetään yksilöllinen vapaus ”itselleen olemiseen”.
Ja muistaen luonnon seuraaminen ja arvostaminen.
*
Mutta nyt suomalaisessa demokratiasysteemissä päättää puolue,
et sinä (ihmisyksilö ja äänestäjä).
eikä vaalissa edustajaksesi valitsema edustajakaan päätä täällä.
Puoluekuri hallitsee Suomea ylimpänä vallan muotona.
*
Suomessa kansalaisia edustavaksi henkilöksi saa äänestää ainoastaan rekisteröidyn puolueen (rp) omassa valtasisäpiirissä ehdokkaaksi asettamia henkilöitä.
Esimerkiksi pelkkää henkilöä ei saa Suomessa äänestää.
Mutta ihmiseen pitäisi kuitenkin voida luottaa. Mutta kun ei.
Suomessa uskotaan (ainakin vielä toistaiseksi) ideologiseen nationalismi-puolueeseen, oli tuon puolueen aate kuinka vanha tahansa.
*
Viimeksi Ylekin on alkanut pommittamaan pääministeri Juha Sipilää.
Miksi keskustalainen pääministeri Juha Sipilä tyrkytti ulkoministerin tehtävästä eroamassa olleelle Timo Soinille Santeri Alkion aatetta (kirjalahja)?
Pitäisikö Soinin liittyä paikoilleen pysähtynyttä maaseutu-Suomea ylistävään ”Maalaisliittoon”?
Ei Suomea pelasta säännöksi tulleessa ylikansallisessa valtapelissä nationalismin mukainen maaseutuyhteiskunta-ajattelu.
Maaseudun tulevaisuus on ”kuoleman sinetti” tämän aikakauden arkussa.
*
Maailmassa oloni alkoi aamulla Kauhavalla sillä kun pikimusta kissamme herätti minut maakuuhuoneen oven takana raapimalla oven karmia.
Liikutun joka kerta kun kuljen pienen vanhan punaisen hirsimökin ohi. Punainen ”mummonmökki” herättää minussa syviä positiivisia mielikuvia ja muistumia.
*
Näin, että IBA-alueelle linnut olivat siirtyneet uuden maantien takia suojelualueen sivustoille kettu- ja minkkirahojen yhteyteen sekä Kangas-Annalan viereisille pelloille.
Miljoonissa vastaavissa tapauksissa on käynyt täysin samalla tavalla. Luonto (ihmistä lukuun ottamatta) on ollut niissä joka kerta häviäjä.
*
Ostin R-kioskilta Ilkan.
”Halla-aho jytkäytti itsensä voimalla puolueen johtoon”. Lehden kannen alareunan pääotsikko pani minut mietteliääksi.
”Haukoista tuli sinivalkoinen joutsen” (Ilmailuliiton päälentonäytös on 2017 Seinäjoella).
Joku entinen ”yrittäjä ja lotta” kirjoitti Ilkan mielipidesivulla ”Kiitos elämälle ja isänmaalle – – tv:stä katsoessamme näemme – – pakolaisista, jotka ovat jättämässä oman isänmaansa – – Minun arvoni ovat – – isänmaa, koti ja usko. siinä järjestyksessä – – kiitän isänmaatani ja rukoilun…”.
Alun perin nationalismin aatteella ei ollut mitään tekemistä kristilliseen Jumala-uskomisen kanssa.
Ajattelin, että ”saatanan isänmaallisuus, militarismi ja nationalistinen valtapolitiikka”.
*
”Vallankumous söi Soinin…” (Ilkka 11.6.2017).
Nousu-jytky käännähti alaspäin ja rysähti maahan ja Soini purskahti itkuun, samalla tavalla kuin aikaisemmin Stubb (kok-pj).
Valtapolitiikka horjuttaa ihmisen henkistä tasapainoa.
Tämän ymmärtää parhaiten lukemalla Suomen keskustan entisen puoluesihteerin Jarmo Korhosen kirjaa ”Maan tapa” (2015).
Tule jo Macron myös Suomeen.
Ja kaada kaikki tämän maan suuret ”vahat läpimädät puut”.
*
Ei tullut onneksemme Sampo Terhosta Soinin valtapelin jatkajaa.
Seura-lehdessä kerrottiin 8.6.2017 (ennen puoluekokousta), että kulttuuriministeri Terho oli käynyt kuvataidenäyttelyssä. Hän oli löytänyt galleriasta ”kansallisen heräämisen kohdalla” lempitaulunsa (Gallen-Kallelan) ”Poika ja varis””.
Terho sanoi, että kansallismielisyys ei sulje pois ”ulkopuolelta” otettuja vaikutteita ja lausahti, että ”Siinä (”Poika ja varis”) on sellainen paradoksi (näennäisesti järjenvastainen väite/lisäys JP), että
Kansallismielisyyskin voi olla erittäin kansainvälistä” (suurennokset JP).
Tähän voisi lisätä tämän saman ajattelutavan pohjalta yhtä typerän johtopäätöksen
”kansainvälisyys on paikallista ja regionalistista”.
*
Tässä jälkimmäisessä tapauksessa viittaan Olavi Polarin kirjoitukseen ja siinä julkaistuun Polarin maalaukseen ”Häät 1949” (Etelä-Pohjanmaan maakuntaliiton julkaisu Kytösavut XIII, 1979, sivu 90).
Polarin teos on tehty muodollis-teknisesti kansainvälisen kubismin mukaisesti, maalaus esittää hetkeä eteläpohjalaisissa häissä (siinä kubistinen mies soittaa avioparille kubistista viulua ja kubistisella morsiamella on kädessä ”perinteinen kukkakimppu” kubistisesti).
*
Ylikansallisia ”ismejä” ja paikalliskulttuurisia myyttejä ei pidä kuitenkaan erehtyä ”liimailemaan yhteen”.
Kansainvälisyys ja monikulttuurisuus murskaa maakuntatasollakin kaiken kansallisen ja regionalistisen.
Kansainvälisyys on ainoastaan kansainvälisyyttä.
*
1980-luvulla alkanut sekä porvarillis-konservatiivisia arvoja ja kapitalistista uusliberalismia markkinoinut thatcherilais-reaganilainen ”henki- ja talousajattelu” on päättynyt.
Valtapelit ovat kääntymässä nyt kaikkialla vasemmalle.
Tämä ei kuitenkaan auta yksistään sillä ”mytologisen ihmisen” eläimelliset taipumukset johtavat siihen, että ihmisen eläimellistä ”käyttäytymistä hillitsevien lakien ja normien seuraamisen” sijasta päällimmäiseksi nousee vanhoissa kansallisvaltioissa moraalisen kanssakäymisen mukainen riitely ja näpertely.
Myös ”maan tavan tautinen kulttuuri” juontaa tähän. Ja esimerkiksi ylihärmäläisen puukkojunkkari Rannanjärven uhoilu ja kuolema.
*
Vaikka ihminen saisi aikaan millaisen ilmastonmuutossopimuksen tahansa, eläimellisen vuorovaikutuksen mukainen ”likainen valtapeli” jatkuu ja siksi myös maapallon ilmaston tila huononee koko ajan.
*
Vilkaisemalla Atlas-kartastojen liitesivuja, joissa kuvataan maapallon rakennetta ja rikkauksia oppii ymmärtämään kuinka ”henki heijastaa ainetta” (Karl Marx). Siinä materialistiset suhteet ”määräävät” kaikki muut inhimilliset suhteet.
Esimerkiksi Qatar (Katar) on tärkeä öljyesiintymäalue ja samalla rikasta seutua. Isoja hiiliesiintymiä on esimerkiksi Euroopassa ja Yhdysvalloissa, tämä seikka vaikuttaa mm. ilmastonmuutoksen torjuntaa koskeviin neuvotteluihin. Onneksi ”vihreää kultaamme” (metsiä) ei tungettu seteleinä yrittäjien lompakkoihin.
Täällä Sipilän hallitus nakuttelee ”todellisuuden loppua” ja Suomeenkin on tulossa uusi vallan kärki.
*
Eteläpohjanmaalla julkisen hallinnon (keskustan) ja valtamedian (maakuntalehti Ilkan) suhteessa seudun ”kansaan” näkyy diktatuurimaisia piirteitä.
Siinä puoluevalta varjelee omaa organisaatiovaltaa ja käyttää valtapelityökalunaan myös taidetta.
*
Kauhavan kaupungin virallisessa lehti-ilmoituksissa (kuulutuksissa) lukee ”rakennusluvat” ilman tietoa siitä missä kohteet sijaitsevat, kuntalaisia juoksutetaan (kunnan palvelijoina) ja oikeusturvaa horjutetaan (ihmisillä on oikeus lukea jo kuulutuksesta rakentaako joku kylkeen). Aikaisemmin Kauhava-netistä puuttui maininta valtuustojäsenten puolueestakin.
*
Ilkassa (netissä) erään Etelä-Pohjanmaalla asuvan taidemaalarin kolumnien kohdalla lukee ”tilaajille”, mutta kyseistä kirjoitusta en löytänyt Ilkan irtonumerosta.
Löysin myöhemmin Kauhavan kirjastosta Ilkan (Ilkka, 3.6.2017), jossa oli valokuva Yli-Mäyryn tekemästä Jukka Vihriälän muotokuvasta.
Kyseinen maalaus liittyy aikaisemmin (2014) kuvaamaani ”taulu ja tauti”-riitaan.
Maalauksessa on vierekkäin kolme Vihriälän päätä. Ilkan uutinen oli otsikoitu ”Teoksessa läsnä kaikki tuskat”. TUSKAT sanan lisäksi uutisessa mainitaan myös esimerkiksi sanat ”kolhu” ja ”raukka”.
Aikaisemmin vastaavissa uutisissa puhuttiin ”uhrista” (Jukka Vihriälä nähdään niissä keskustan uhrina).
Kuvittelin itse pitkään, että Yli-Mäyryn teos olisi täysin abstrakti, ilman henkilön näköisyyttä.
*
Onneksi vihreiden kannatus on noussut Suomessa huippulukemiin.
Seuraavaksi vihreät ohittavat vanhat suuret puolueet kannatuksessa (Macron-ilmiö).
Ja myös Seura-lehti on tullut avuksemme (kts. Suoraa puhetta pääministeri Sipilästä ”Juha Sipilän miljoonien salaisuus: hyväveliverkosto ja julkiset rahat”, Seura 8.6.2017, yle.fi 8.6.2017, katso myös Taloussanomien vastaava uutinen).
Ilkka poseeraa (pääuutinen 8.6.2017) kepuvallan (entisen Maalaisliiton) taustaan liittyvien perussuomalaisten siirtymisestä äärioikeistoksi.
Halla-Aho valittiin puolueen uudeksi puheenjohtajaksi ja PS on kutistumassa kääpiöksi.
Halla-Aho on arvostellut Timo Soinia itsetarkoituksellisuudesta. Onko vallanhimoinen Timo Soini narsisti?
*
Kun Juha Sipilä lahjoitti Timo Soinille hallitustrion viimeisessä kokouksessa keskustapuolueen rippi-isän Santeri Alkion päiväkirjat (Ilkka 9.6.2017).
Timo Soini kiitti lahjasta sanomalla ”toivon myös, että seuraava perussuomalaisten puheenjohtaja on sanansa mittainen mies”. Tässä kostonhimoinen Timo Soini laulaa (maaseutu) Antti Rannanjärven ja keskustalaisten perussävelellä taktikoiden.
*
Keskustapuolue romahtaa kohta isona puolueena niin, että rutikuiva multa pöllyää joka puolella.
Äänestäjät ovat menettäneet lopullisesti uskonsa vanhojen valtapuolueiden valtatemppuiluun.
”Uusi todellisuus” on tulossa valtaan vauhdilla.
*
Kun sanomme, että ”tieto on valtaa” voimme kysyä sitä mitä tuo ilmaisu tarkoittaa ”kokonaisuutena” sekä tarkastella erikseen ”tietoa” ja kolmanneksi ”valtaa”.
Ilmaisun ”tieto on valtaa” loi alun perin Francis Bacon (1561-1620).
Käsite ”tieto on valtaa” syntyi oman aikakautensa ”henkisessä miljöössä”.
Bacon viittasi tuolla ”iskulauseella” ”luonnonlakien hallitsemiseen ihmisjärjen avulla” järkeilemällä saatua tietoa piti käyttää teknologisten tavoitteiden saavuttamiseksi.
*
Myöhemmin samalla ilmaisulla ”tieto on valtaa” on viitattu moniin erilaisiin ajattelutapoihin ja tavoitteisiin (esimerkiksi ”Nietzschen tietoteoria” sekä tieteellisen tiedon käyttäminen poliittisen vallan ja rahavallan tehostamiseksi).
Nietzschen akateeminen filosofia on vaikuttanut myös kirjallisuuteen mutta ainakin eksistentialisti-kirjailijat (kuten Sartre ja Camus) pitivät siihen etäisyyttä.
*
”Järkipohjaisesta tietotahdosta” (ja tutkimus-instituutioiden ”tietotuotannosta”) tuli Baconin ja Descartesin jälkeen keskinen ”modernin vallankäytön työkalu”.
Niin kauan kuin ihminen on uskonut olevansa ”tieto-olento” (uskomus: olla ainoa ”tietämiskykyinen eläin”) ”tietoa” on tuotettu ja käytetty luonnonvarojen hyväksikäytön välinenä ja ihmisten (luonto-olentojen) alistamiseksi yhteisöllisiin ja yhteiskunnallisiin valtapeleihin.
”Todellisuutta” (mikä on ”todellista”?) on pidetty samaan aikaan ”kaikille yhteisenä” ja ”lopullisena tietona”.
*
Mutta kun ihminen luopuu kuvitteellisesta uskomuksesta olla ”tietävä olento” (uskomuksesta ”tieto-olentona olemiseen” keskellä muuta ”luomakuntaa”) ja luopuu luonnon alistamisesta ja ihmiset vapaina yksilöinä ”itselleen olemiseen” tapahtuu ”todellisuuden loppu” ja sitä seuraa ”uusi todellisuus”, johon sisältyy uudenlainen kulttuuri ja myytistö.
”Uudessa todellisuudessa” ”kuninkaan” ja ”kuvitteellisen valistus-yhteisöllisen yhteisolemisen” korvaa vapaan yksilön ”itselleen olemisen” ja luonnon seuraamisen kulttuuri.
Tuossa ”uuden todellisuuden kulttuurissa” ”tietämisen ja tietotuotannon” korvaa ”itselleen olemisen TAIDE”.
”Taiteesta” tulee kuvan katsojan ja sanan lukijan ja musiikin kuuntelijan muodossa ”uuden maailmassa olemisen ja toimimisen” pääelementti.
Ainoastaan ”taiteen avulla” ihmisten on mahdollista kasvaa ”syvälle inhimilliselle tasolle”, jossa arvostetaan aidosti ja konkreettisesti elollista luontoa ja vapaata yksilöä.
*
Se ”uusi todellisuus Turusta”, jota Turku 2011 -säätiö markkinoi koko maapallolle merkitsee ”todellisuuden loppua”.
Salaamalla niiden henkilöiden nimet (30 h) jotka valitsivat noin 400 hanketta juhlavuodeksi 2011 ja olemalla kommentoimatta hylättyjä hakemuksia ei tapahtunut ”uuden todellisuuden” mukaisesti (Ohjelmapäällikkö Suvi Innilä, kts. Turun Sanomat 17.10.2008).
Uudessa ”ihmis- ja maailmankuvassa” on tärkeintä avoimuus ja kaikkien vapaiden yksilöiden kunnioittaminen. ”Salaava valtaelitismi” on sille vieras ajatus.
*
Säätiön valtiolta (opetusministeriöltä) saamien rahavarojen väärinkäyttöä koskeva asiakin (miljoonien eurojen palautus) on ollut jo kaksi vuotta KHO:n tutkinnassa mutta asian etenemisestä ei ole uutisoitu viimeksi mitään.
Turun ”uuden pintakimalluksen” alla näkyy tänä päivänäkin vanha lika.
Turku on ja pysyy samana entisenä sisäänpäin kääntyneenä turuntautisena ”mää mää – et sää”-kaupunkina. Ei Kettulaa ja Kumpulaistakaan mainita kirjassa ”Turku kirjailijan kaupunki” (2008).
*
Moderni ja postmoderni. Näitä molempia ilmiöitä ja liikkeitä yhdistää järki- ja tietopohjainen edistysusko.
Niitä seuraava ”kolmas liike” perustuu sitä vastoin siihen, että tähänastinen edistysusko on pelkkä myytti.
”Käytännön miesten (valtapoliitikot jne.) asioiden edistysuskossa pyörittely” periaatteella ”tieto on valtaa” on vakuuttanut tarkkailijat siitä, että edistys on todella pelkkä myytti.
Länsimaisen kulttuurimme pahin ongelma ei liity katkeamattomaan ”uuden jankuttamiseen vanhaa parempana” vaan teolliseen kapitalismin talouteen ja siihen liittyvään vallankäyttöön, jossa alistetaan ”yhteiskunnalliselle massatahdolle” koko elollinen luonto ja vapaa ihmisyksilö.
*
”Kolmas liike” alkaa, kun käsitys ihmisestä ”tietävänä olentona” ja käsitys ”kaikille yhteisestä todellisuudesta” murtuu ja sen tilalle nousee ”uusi ihmis- ja maailmankuva”, kokonainen ”uusi todellisuus”.
Siinä kulttuuri ja myytistö on päinvastainen kuin oli ”esimodernin, modernin ja postmodernin aikakaudella”.
*
”Uusi todellisuus” ei ole (tiede- ja tietotuotantopohjainen) esteettinen murros vaan yhteiskunnallinen muutos, jossa tähänastisen yhteisöllisen painotuksen korvaa luonnon seuraaminen ja yksilövapauden korostaminen varsinkin arjessa.
Siinä on tärkeintä havaitsemisen ja löytämisen prosessi, ei tietäminen (tai ns. osaaminen), ei hallitseminen (valta), eikä (vähiten rahalla maksamisen arvoiseksi punnittu) arvokas lopputulos.
Tämä tarkoittaa sitä, että löydän omassa yksilöllisessä vapaassa ja riippumattomassa maailmassa olemisessani jotain elämänmiljöössäni jo valmiina olevaa mielenkiintoista.
*
Tuon prosessi tapahtuu sattumanvyörynä ”dadaistisen filosofian” pohjalta. Tietoteoriat ja järkeilypohjaisesti organisoidut valtapelit” eivät siihen sisälly.
Vapaista yksilöistä, havainnoitsijoista ja ”itselleen olemisen taiteilijoista” tulee siinä uuden ”kolmannen liikkeen arvostetuin taiteilijakunta”.
Siinä on yhtä monia ”maailmoja ja todellisuuksia” kuin on eläviä ihmisiä maapallolla.
Koska niin sanotut ”ammattitaiteilijat edustavat ”tieteellistä edistystä” ja ”kaikille yhteistä todellisuutta” heistä jää tuossa uudessa prosessissa jäljelle pelkkää vanhaa konservatiivista yhteiskunnallista valtatavaraa.
*
Tämä ajattelutapani merkitsee ankaraa nykysysteemin arvostelemista.
Mutta valtaeliitin ja yhteiskunnallisen systeemin arvostelemista on tapahtunut aina ja se kuuluu ”terveeseen maailmassaoloon ja demokratiaan”.
Se on tautia, jos kaikesta ei saa puhua ääneen. ”Tuomittu mielipide” voi olla myös ”ainoa oikea mielipide”.
Mutta jos nykysysteemiä arvostelevien ”populismi” (tuon iskusanan on keksinyt nykyinen valtaeliitti) pohjautuu tänäkin päivänä monikulttuurisuuden ja kansainvälisyyden vastustamiseen, se on ihmiskunnan onnellisemman tulevaisuuden kannalta vaarallista.
Pahin virhe tässä nousee itseään täynnä olevista pienistä (hataran identiteettin omaavista) nationalistisista valtioista kuten Suomesta ja niiden kansalaisista, jotka eivät ole käyneet edes ”ulkomailla”.
Suomalaisilla on iso taipumus alistua ”vahvojen johtajien” seuraajiksi. Mannerheimin valitseminen Suomen diktaattoriksi oli hyvin lähellä.
*
Pari päivää sen jälkeen kun Ranskan presidentiksi kohonnen Macronin ”oikea käsi” (alueministeri Richard Ferrand) joutui kiinteistökauppojen johdosta ”suurennuslasin alle” Yhdysvaltojen presidentti Trump ilmoitti 1.6.2017, että
USA vetäytyy Pariisissa solmitusta kansainvälisestä ilmastosopimuksesta, koska sopimus ei ota Trumpin mielestä kylliksi huomioon ”suurten amerikkalaisten” kansallisia intressejä kuten talouskasvua ja työllisyyttä.
Kiina pani heti tuon jälkeen hanttiin EU:lle ilmastonmuutokseen liittyvissä neuvotteluissa. Unioni sai siinäkin luun kurkkuun. Suomen valtiojohtoinen yle-uutiset ei kuitenkaan uutisoinut tästä mitään TV-uutisissa heti neuvottelujen jälkeen.
*
Niin kauan kuin yksittäisillä kansallisvaltioilla on mahdollisuus kumota maapallon valtioiden välisiä kansainvälisiä (ylikansallisia) luonnon arvostamiseen ja seuraamiseen tähtääviä sopimuksia ja niin kauan kuin nykyinen ”uusliberalistinen kapitalismi” sekä ”tietämis- ja konehulluus” jatkuu, mikäänlainen ilmastosopimus ei voi pelastaa ihmiskuntaa, koska ne pohjautuvat vanhaan ”kaikille yhteiseen todellisuuteen”.
Ilmastonsopimuksen kaatumista ei pidä murehtia koska ihmiskunnan suurin ongelma ja ”vihollinen” on itse ihminen sekä tähän liittyvä yhteisö- ja kapitalismikeskeinen ”ajattelu – ja elämäntapa”.
*
Pelastaakseen maapallon elollisen luonnon ja tullakseen itse vapaaksi yksilöksi ihmisen pitää ensimmäiseksi ”nujertaa itse itsensä” kaikessa siinä mitä ihmislaji on tähän asti ollut.
Jos ihminen on ollut esimerkiksi porvarillinen kapitalisti (keskellä teollista kapitalismia) hänen täytyy muuttua köyhälistöä puolustavaksi ”marxilais-eksistentialistiseksi kommunistiksi”.
*
Viimeksi käytetty julkinen puhe mediassa paljastaa parhaiten tähänastisen ja tämänhetkisen ajattelun ja systeemin mädännäisyyden.
Uusliberalistinen kapitalismi aikoo siirtyä ”puhtaampaan maailmantalouteen” ilmaston pelastamiseksi, mutta koska ”kapitalismi on peto”, puhe ”puhtaan energian murroksesta” on pelkkää sanahelinää.
Niin pitkään kuin yhteiskunnallinen systeemi toimii kuin se nyt toimii, jatkossakin hinkataan asioita itsekkäästi eteen- ja taaksepäin sekä venkoillaan asioita, sillä ihminen ei voi muuttua toiseksi.
*
Nykymeno johtaa luonnonmiljöön ja ihmiskunnan totaaliseen tuhoutumiseen. Tämän sairaan prosessin etenemisen voi havaita helpoimmin pienissä kohteissa. Viimeksi olen nähnyt tämän entisellä ”Ilmasotakoulu-Kauhavalla” sijaitsevalla kansainvälisellä lintujensuojelualueella (IBA).
Tuossa kädenväännössä voittajaksi on tullut valtio- ja kuntavallan peräänantamattomassa otteessa ahne ihminen ja häviäjäksi luonnon (ilmatilaa käyttävien muuttolintujen) hyvinvointiin tähtäävät tavoitteet.
”Ilmastonmuutoskarnevaalitkaan” ei auta, ensin pitää hävittää vanha kulttuuri ja myytistö.
*
Luonnonvarojen riistämiseen pohjautuvilla maatalousvaltaisilla alueilla ollaan vieraannuttu pahiten luontoyhteydestä.
Tästä huolimatta Suomen keskustapuolue (entinen Maalaisliitto) vastustaa aktiivisesti kaupunkikulttuuria, jolla voidaan pelastaa maapallon jäljellä olevat luontoalueet.
Kepun kaupunkivastaisuus on kostautumassa kohta dramaattisesti.
Myös eteläpohjalainen itseriittoisuus kuten ”pohjalaisten kyläkoulujen rakentaminen” on päättymässä.
Miksi kuntapäättäjien sidonnaisuuksista pitää tehdä selvitys vasta nyt, kun kuntavaalit on jo pidetty? Toisaalta tällä ei ole väliäkään, koska noista selvityksistä ei näy pienintäkään merkkiä ”paikan taudista”.
*
Kauhavalla maatalouskulttuurin vaikutuksista todistaa myös seudun kesämökkikulttuuri.
Siinä eristäydytään keskelle rutikuivaa korpimetsää. Kesämökin vieressä saattaa olla pieni sorakuppa, johon on vuotanut ”järveksi tilkka pohjavettä”.
Ulospäin luontoon suuntautuminen on kääntynyt tuossa kesänvietto sisäänpäin: siinä on tärkeintä viinapullo, kaljakori ja grilli.
*
Nationalismi ja regionalismi (maakuntahallinto) on romanttista kuvitteellisuutta. Tuota ”leijumista” vauhditetaan päivittäin urheilulla ja viihteellä.
”Olla suomalainen” ei ole ”todellisuutta” vaan ”kuvittelua”.
Mutta ajatella suomalaisena, että ”minä olen ihan samanlainen kuin kuka muu tahansa ihminen maapallolla”, on ”konkreettista olemista”.
Tähän ajatukseen pitää kaikkien kasvaa.
1. Kellonkoneistona itseään pitäneen René Descartesin (1596-1650) jälkeen alkoi ”matematiikan vuosisata” (1650-1750) ja tuhoisa ”faktaolemisen aikakausi”.
Tuolloin ihminen erehtyi ”tietämään” ja uskomaan ”kaikille yhteisen todellisuuden olemassaolon” ja ihminen kuvitteli voivansa sanoa tämä ”totuuden” myös eksaktisti.
Matematiikan vuosisadalla vahvistui usko kaavoihin ja pikkutarkkaan (ja näsäviisaaseen) puheeseen: Ja niin koko maailmassaolo ja elämä muuttui yhdeksi mekaaniseksi kellonkoneistoksi.
Siinä ”ajan uusi henki” ulottui kaikkiin arjen ilmiöihin, esimerkiksi ajanlaskuun, säätietoihin, liikenteeseen, asumiseen ja terveyteen.
*
Tämä läpimurron aikana 1600-luvulla keksittiin teknisiä kojeita ja vempaimia kuten mikroskooppi ja kaukoputki. Ja myös esimerkiksi lämpömittari ja kellon heiluri.
Mytologinen eläin rakastui uusiin itse keksimiinsä laitteisiin ja niin alkoi uusi moderni ”teknologinen elämäntapa”.
Aivan liian monilla ihmisillä on taipumus rakastua ”konehulluina koneisiin”.
Aloin pohtimaan tätä ilmiötä rakennus- ja aluesuunnittelijana 1980-luvun lopulla ja kuvasin sitä termillä ”kaupunkikone”.
Uusi faktatiede oli alkanut synnyttää ”faktaihmisiä” (Husserl).
Ja tuo sama jatkuu nykyisenä ”konehullujen atk– ja tietoyhteiskuntahurmoksena”.
Löysin vanhojen tavaroideni joukosta paperilapun jossa luki kemijärveläisen Kari Väänäsen ajatus vuodelta 2007 (TV-1 sunnuntaina 4.11.2007)
”Pitääkö tässä vielä uudistua tietokonenörtiksi”.
”Konehullut” tahtovat, että koko ”maailmassa oleminen” toimii kuin kone. Niin ei voi kuitenkaan tapahtua ikinä.
*
”Traumaattinen ja raaka ihmisapina” rakastaa yli kaiken kuvittelemista, koneita ja viidettä.
Kun ”konehulluna” kääntää yhdestä nappulasta (vasemmalle) ylös ja toisesta nappulasta (oikealle) alas niin se jokin asettuu kolmannessa tekijässä (säätömittarissa) oikeaan keskiarvoon.
Näin toimii myös moderni lääketiede.
Seuraavaksi täytyy mennä lääkärin (tieto ja valta) antaman lääkemääräyksen mukaan apteekkiin.
Apteekit kilpailuttavat oman määräyksen mukaisesti kapitalistisen lääketeollisuuden hyväksi myytäviä lääkkeitä.
Ja ihmiset ovat niin hölmöjä, että uskovat kaiken sujuvan elämässä kun solmitut sopimukset sekä ”modernit poppamiehet” ja ”kimaltelevat kojeet” ohjailevat elämäämme kaikessa.
Eikä tämä usko näytä ottavan hellittääkseen.
*
”Tietäminen ja tieto” ja koneiden käyttö on kuitenkin ”mytologisen ihmiseläimen uusimmassa kuvitteellisuudessa hajoamista”.
Ihmisen pitää muistaa aina se, että myös ihminen on eläin maapallon luonnossa. Siksi ihmisen täytyy seurata luonnon tietä eikä kännätä ja juopua koneiden ja kojeiden käytössä.
Yleisen kehityksen ”vyörymisestä sattuman tietä”, yksilövapaudesta sekä ihmislajin hermeneuttisesta taipumuksesta tehdä itse valintoja omalla yksilöllisellä tavalla ei ymmärretty tuossa vaiheessa mitään.
*
1600-luvun tiede- ja konehurmosta alkoi seurata yhteiskunnallisia vallankumouksia, 1700-luvun jälkipuoliskon Ranskan suuri vallankumous ja valistus.
Valistuksen ja kansallisromantiikan yhteydessä irtaannuttiin ”kansan äänellä ja kädellä” irti auktoriteeteistä.
Valistuksen iskulauseina oli järki ja vapaus mutta tuon ”suuren innostuksen lopputuloksesta” tuli aivan muuta – siitä tuli myös aivan erityisen järkyttävä.
Valistuksen ideologiaan yhdistetty romantiikka, saksalainen idealismi ja hegeliläinen henkiusko synnytti maapallolle kansallisvaltioiden verkon, josta ollaan vasta nyt pääsemässä irti.
Kohta ”paisuva maailmanpeto” on napsinut suuhunsa ihan kaikki uusliberalistis-kansalliset valtiot.
Kun kuningas ja muu ylin valtaeliitti (aatelisto) oli vallankumouksella tapettu, kansaa alkoi edustamaan uusi kansan synnyttämä valtaeliitti, josta tuli kuningasvaltaakin pahempi auktoriteetti.
Jälkistrukturalistit ovat syyttäneet myös maailmansodista valistusta. Uudet koneet mahdollistivat aina vain valtavamman tuhojäljen.
*
Miksi ”uudesta kansaa edustavasta valtaeliittikuninkaasta” tulee joka karta vaarallinen puoluevaltapeluri? Eräs tekijä siinä on puolueiden välinen jatkuva verinen valtataistelu. Tuossa katkeamattomassa siviilisodassa pärjää parhaiten, kun puoluekassa on täynnä rahaa.
Ja lopputulos on näin ollen aina ”läpimätä puu”.
*
Maapalloa alkoi peittämään 1800-luvun alun jälkeen kansaa edustaneen valtaeliitin vartioima kansallisvaltioiden VERKKO. Nyt tuo verkko on onneksi repaleina.
Mikään nyt vallitseva ongelma ei voi ratketa tällä planeetalla ennen kuin tuo verkko ja sitä edustava valtaeliitti on hävitetty.
*
Kansallisuusaate on uskovaisuuttakin järkyttävämpää henkiajattelua. Tästä on lukemattomasti hyviä esimerkkejä.
Kun eilisen ajattelijat ja taiteilijat riensivät (1800-luvun lopulla) suomalaiskansallisessa nationalismi-hurmoksessa (Suomenniemen itäalueiden taakse) kaukaiseen ”Itä-Karjalaan” he uskoivat löytävänsä sieltä ”suomalaisuuden alkuperän”. Mutta löysivät sieltä yllättäen ”oman sielunmaisemansa alkuperän” eli itse ”ryssän”, itäistä arkkitehtuuria myöten.
Nationalistit löysivät ”pahuutta symbolisoivan idän venäläisen”, jota suomalaiset uuskiihkonationalistit pitävät tänä päivänäkin ”suomalaisten pahimpana vihollisena” .
Suomalaisten pahimpana ongelman on se, että Suomenniemen väestö sai ”venäläisten armosta” elää sata vuotta omassa rauhassa.
*
Mutta periksi ei annettu. Ja niin perustettiin vuonna 1917 nationalismi-ideologian pohjalta Suomen valtio. Ja vielä tänä päivänäkin eletään tuossa vanhassa vihamielisessä ”valtiollisessa kuvitteellisuustilassa”.
*
Otin kirjahyllystäni kirjan ”Kainuun leipä” (Götha ja Reima Rannikko, 1988) sekä kirjan ”Matkailijan Provence” (Ingrid Wikholm, suomennos 2005) ja ajattelin kirjoitta kirjoituksen ruokakulttuurista. Tuo ”suun ja herkuttelun kulttuuri” olisi todistanut monikulttuurisuudesta ja eri kansojen vuorovaikutuksesta kautta aikojen.
Mutta koska tämän seikan tunnistaminen ”uutena todellisuutena” on jo tapahtunut (se on jo osa ”uutta todellisuutta”), päätin kirjoittaa muusta.
*
Nyt on tärkeintä kirjoittaa ”yksilöllisen vapauden ja taiteen voittokulusta”. Tieteen ja tekniikan voittokulku johti tämänhetkiseen helvetillisyyteen.
Juuri nyt kun vanha ihmis- ja maailmankuva sekä mytologisen ihmiseläimen kulttuuri ja myytistö on tuhoutunut, on tapahtunut ”tietämisen ja todellisuuden loppu”.
Tähänastinen kulttuuri ja myytistä on uudistumassa ”uudeksi todellisuudeksi, mikä merkitsee kokonaan uudenlaisen globaalin kulttuurin ja myytistön muodostumista sekä uuden ihmis- ja maailmankuvan syntyä.
Uusi maailmankuva ja todellisuus rakentuu ”ihmisen konkreettisen olemisen” pohjalle. Senkin aikana tapahtuu myös ”kuvitteellista olemista” mutta sille ei annata samalla tavalla mahdollisuutta vaikuttaa vallankäyttöön kuin nykyisin tapahtuu.
*
”Uuden todellisuuden” tärkein peruskivi on siinä, että ihmisyksilöä ei pakoteta enää osaksi yhteisöä ja systeemiä, vaan ihmiselle annetaan ”yksilöllinen vapaus itselleen olemiseen” (kts. kirjoitukseni eksistentialismista).
Toiseksi ”uusi todellisuus” rakentuu uusliberalistisen kapitalismin korvaavasta marxilaisuudesta.
Samalla luovutaan näistä uskomuksista:
”Ihmisen järkikyky tietää” sekä siihen sisältyvästä ajatuksesta ”kaikille yhteinen todellisuus”.
*
”Uusi konkreettinen todellisuus” rakentuu uusista rakennusaineista ja ne ovat samalla vastakohtia tähän asti vallinneelle ”kuvitteelliselle todellisuudelle”.
*
Vanha valta käy parhaillaan epäonnistumaan ”tuomittua” taistelua tähänastisen uusliberalistisen teollisen kapitalismin pelastamiseksi, Mutta se häviää tämän sodan ja sen jälkeen tuota valtapeliä ei nähdä enää koskaan ja ei missään.
*
Maapallon väestönkasvua (”väestönräjähdystä”) selitetään syntyvyyden, kuolleisuuden ja muuttoliikkeen pohjalta. Tuossa selityksessä ei oteta kuitenkaan kantaa ilmiön syihin.
Maapallon väestöräjähdyksen taustalla on ihmislajin loputtoman ahne ”kyltymätön toimintatapa”.
Mytologisen eläimen (ihmisen) toiminta keskellä muuta luontoa johti teollisen kapitalismin massatuotannon ja maapallon laajuisen massakaupan (tavaroiden myymisen ja leviämisen) aikana luonnonvarojen nopeaan ”syömiseen” ja ympäristön saastumiseen. Ylikansallinen uusliberalistinen kapitalismi vei kyseisen kehityksen äärimmilleen ja johti toisen maailmansodan jälkeen siihen, että ”luonto alkoi iskeä takaisin”.
”Hirviöksi muuttuneen elinmiljöön takaisinisku” koettiin luonnonvarojen hupenemisena, lukuisten eläinlajien kuolemisena ja ympäristön saastumisena. Tämä muutti ihmislajin elinolosuhteita aina vain vaikeampaan suuntaan (vaikeat vanhat ja vaikeat uudet sairaudet, sodat jne.).
Nyt lähti käyntiin myös ihmislajin kuolemisprosessi. Kiihtynyt teollis-kapitalistinen talous muuttui hirviöksi ja iski terveen elinympäristön hajoamisena ja tuhoutumisensa päin ihmiskuntaa.
Tällä kehityksellä on ihmislajiin liittyvä yhteiskunnallis-valtiollinen tausta. Ihmislajin luoman rotuopin ja ”luonnonvarojen rajattomuuden” pohjalta erilaisia väestönryhmiä alettiin kutsua ”kansakunniksi” ja niille vaadittiin omaa vartioitua ja multa kansoilta kiellettyä reviiriä ja aluetta (valistus, kansallisromantiikka, Hegelin filosofia jne.).
Teollisen kapitalismin jälkimodernina aikana kansallisvaltiot ryhtyivät kuitenkin paisuttamaan taloudellista toimintaa ja tulivat sitä kautta yhtä nopeampaan ja tehokkaampaan yhteistoimintaa (globaali totaalikapitalismi).
Tämä uusi systeemi alkoi kuitenkin hajoa ”uusnationalismin” ja samanaikaisen ”ympäristökriisin” (ilmastomuutos jne.) takia sekä johti molempien eli luonnonmiljöön ja ihmisen miljöön kurjistumisen kautta ”totaalikurjistumiseen”.
Tämä nykyvaiheen virheet eivät ole (toisten mielestä) korjattavissa – tähän liittyy sanonta ”maailmanloppu on jo ollut”. Toisten näkökulmien mukaan tehtävissä voi olla kuitenkin vielä jotakin.
Koska tähänastisen ihmislajin taloudellisen ja yhteiskunnallisen toiminnan jatkaminen johtaa ”elollisen luonnon totaalikuolemaan” käynnissä olleen kriisiytymisen jälkeensä jättämää maapallon vanhojen valtioiden ”repaleista verkkoa” ei ole mitään mieltä paikkailla.
Kansojen erottelu ja luokitteleminen sekä kullekin kansalle varatun suljetun ja vartioidun alueen muodostaminen on tehtävä kielletyksi ”maapallon uudessa järjestyksessä”, uusi maailma on yksi monikulttuurinen ihmiskunta ilman vanhaa ”reviiriverkkoa”.
Vanha nationalistinen valtio pitää hävittää.
Ja kommunistien tulee hylätä joukkovoima-ajattelu ja muuttua maapallon tärkeimmäksi vapaan yksilön puolustajaksi.
2. ”Maailmassa olemisen” sekä ”olemisen todellisuutena kokemisen” voi aistia ainoastaan yksilöllisellä tasolla.
Joka kerta kun tapahtuu vapaan ykslön kuolema, tapahtuu kokonainen maailmanloppu.
Nationalistinen kansallisvaltio perustuu kuitenkin konkreettisen yksilövapauden kieltävään yhteisölliseen ajatteluun ja siihen, että ”olemasaolo on kansakunnan yhteistä todellisuutta”.
Tämä on kuitenkin puhdasta kuvittelua ja paha harhakuva.
*
Maailmanloppuja on ollut maapallolla yhtä monia kuin on ollut ihmisiä maapallolla.
Uuden maailmanjärjestyksen perusta täytyy olla tästä syytä siinä, että ”uusi maapallon laajuinen yhteiskuntajärjestys” rakennetaan yksilöllisen maailmassaolon ja yksilöllisen todellisuuskokemuksen pohjalta.
*
Kaikille maapallon ihmisille tulee tarjota yksilöllinen vapaus kokea ”itselleen olemista uudessa kaikille yhteisessä ”maapallon yhteiskuntajärjestyksessä”.
Vapaa ”yksilöllinen olemisaistimus” ja ”uuden todellisuuden kokeminen” koskee kaikkea mahdollista.
Uudessa maailmanjärjestyksesä luovutaan ”tietämisestä” ja ”tieto on valtaa” -ajattelusta.
Tämä vanha ajattelutapa ja arvomaailma korvataan taiteella.
”Uudessa olemisessa ja todellisuudessa” vallitsee ”itselleen olemisen taide” jossa jokainen yksilö on teoksen luoja ja teoksen sanomasta nauttija sekä ”taiteensa tutkija ja tulkitsija”.
Yksilövapaus ja taide on nyt ylintä valtaa.
3. LOVIISAN-MATKA
Perussuomalaisen puolueen perustaja Timo Soini on luopumassa nationalismikiihottamiseen perustuvasta valtapelistään.
Ensimmäiseksi hän kehuu nyt itsetarkoituksellisesti ensimmäiseksi itse itseään ”Ps:n puheenjohtaja on ollut kiistatta viime vuosina Suomen kiinnostavin poliitikko”. Seuraavaksi hän yrittää todistella, että niin kauan kuin hän oli vallassa, maamme taloudella meni paljon paremmin kuin aikaisemmin (Ilkka, 6.6.2017).
Tällä hän vihjaa siihen, että tulevan PS-johdon aikana Suomella alkaa mennä myös taloudessa taas huonosti.
*
Timo älä viitsi naurattaa enempää.
Suomen taloudella menee näinä uusimpina aikoina koko ajan huonommin (valtion velkaantuminen ja levällään olevat uudistukset kuten sote sekä suurkuntauudistus).
Nyt on sinun aika lähteä, Timo parka.
Ja häipyä näistä maisemista, sillä sinun aikasi oli ja meni jo ohi.
Samalla tavalla kuin sinä jo etukäteen itsensä palkinnut Pekka Vennamo (SMP) on odottanut sinua (PS) jo pitkään kaukomaiden baaritiskeillä.
*
Ihmisen käytössä on nykyisin mantereen ja meren lisäksi myös ilmatila.
Ilmatilan valtaaminen (käyttö) on jatkunut varsinaisesti vasta vähän yli sata vuotta. Tärkeintä tässäkin on massojen rahastaminen, saada tuhannet ihmiset ostamaan pääsylippu paikallisen vallan organisoimaan ylisuureen ilmatilan käyttöesitykseen.
*
Nyt kun Suomi on juhlinut satavuotissyntymäpäivää, TV:stä on voinut seurata helikopterilentoa ympäri maata. ”Puhumatta paras” -periaatteella tehdyllä ilmakuvauksella halutaan virittää katsojissa henkeä salpaava kansallisromanttinen tunnetila ”tämä kaikki on meidän omaa ja itse tekemää”.
Mutta ei se niin ole. Kaikki on kansainvälistä.
*
Ei Suomen valtio, kunta ja yksityinen sektoria ole tehnyt omin varoin kaikkea näkyvää, vaan kaikki on tehty kansainvälisellä rahalla. Ei kaikki maisemissa näkyvä ole positiivista vaan myös negatiivista, eikä suomalaista ”tietotaitoa ja osaamista” vaan kaikki on ylikansallista menoa ja lainaa.
Suomikin on osa ihmiskunnan yhteistä omaisuutta.
Kun kokonaisia valtioita autioituu aavikoksi ja jää veden alla (ilmastonmuutos) suomalaisetkin alkavat auttamaan heitä ja tuolloin maapohjamme on myös heidän käytettävissä.
*
Tein 3.-5.6.2017 matkan (juna ja bussi) Kauhavalta etelään Helsinkiin ja Helsingistä itään Porvoon kautta Lapinjärvelle ja Loviisaan.
Näin samalla kokonaisen erilaisten paikkojen kulttuuri- ja myytistöketjun.
Tikkurilaan tuloa en tunnistanut junassa ollenkaan, kyseinen paikka on ollut pitkään pääkaupunkiseudun jatkuvan totaalimuutoksen keskus.
Helsinki on nykysuomalaisille sama kuin Kamppi.
Tulo pohjoisesta Helsinkiin ja lähtö Helsingin Kampista kohti itää Lapinjärvelle oli kuin olisi siirtynyt toiseen maailmaan. Tunnelma bussissa kohti itää oli todella rento.
Lapinjärvellä kuuntelin tuntikaupalla rajua nuorten ”konemusiikkia”, ajat ovat entisellä kotiseudullani nykyisin täysin toisenlaiset kuin ennen. Bändimme soittivat 1960-luvulla enimmäkseen romanttissävyistä ”löllärimusiikkia”.
*
Tein matkani aikana koko joukon uusia havaintoja paikoista ja paikoissa asuvien ihmisten kulttuureista ja myytistöistä.
Kun kirjoitin 1979-1980 kirjan ”Porvoon kuva” (1980, kustantajana porvoolainen Oy Uusimaa), olin Saksasta palanneena eräänlainen ”Suomi-fani”. Käsitykseni suomalaisesta yhteiskunnasta on muuttunut tuon jälkeen radikaalisti.
Nykyisin vastustan päämäärähakuisesti nationalismia ja korostan kansainvälisyyttä.
Perinteeksi muuttuneet yhteiskunnallis-taloudelliset rakenteet toimivat eri seuduilla ja eri paikkakunnilla päällimmäisinä ”paikan kulttuuri- ja myyttimuotoja ruokkivina tekijöinä”.
Muutama esimerkki.
*
Lapinjärvi ja Loviisa ovat kasvaneet idän kulttuurivaikutuksessa (karjalaisuus, venäläisyys jne.). Itäinen kulttuuri ei ole kaikessa huono asia. Puhumattakaan, että venäläiset olisivat koko ajan kaappaamassa eteläpohjalaisten ”kartanot”, pellot ja metsät itselleen ”kolhooseina” (1918 jne.).
*
Kuulin vuosia sitten Lapinjärvellä vanhan kertomuksen venäläisestä laukkuryssästä ja itäsuomalaisesta talon isännästä ja emännästä. Isäntä oli pyytänyt laukkuryssän kylmästä eteisestä yöksi lämpimään sänkyyn isännän ja emännän väliin.
Isäntä oli herännyt yöllä joihinkin ääniin ja kuiskasi yöllä eukkonsa korvaan, että ”miust tuntuu, että se naip sinnuu”, emäntä vastasi: ”niin minustakin tuntuu”.
Kun emäntä ei osannut sanoa venäjäksi, että ”ei”, isäntä lupasi hakea naapurista henkilön, joka osaa venäjää.
Vaimo vastasi ukolleen, että ”elä viitsi, kyllä se kohta lopettaa”.
Turkulaisten ja lapualaisten reaktiot olisivat tuossa tilanteessa täysin toisenlaiset. Turkulaiset soittaisivat heti paikalle poliisin.
*
Lapinjärven hotellissa kuulin, kuinka nuoret naiset voihkivat siellä täällä hotellihuoneissa. Ymmärsin, että ihminen on seksuaalinen ja herkästi lisääntyvä luontokappale. Ihmislajilla on ”ympärivuotinen kiima-aika” ja myös nainen voi saada erektion (vrt. muut eläinlajit).
Aikaisemmin olin kuullut Lapinjärvellä paikallisen metsästysseuran hallituksen vanhalta jäseneltä se, että hän oli ärsyyntynyt siitä, että seuran ”hallituksen puheenjohtaja”-titteli aiotaan muuttaa muotoon ”seuran päällikkö”.
Riistan metsästäminen vaikuttaa olevan ihmiselle luontaista, sitä vastoin luonnon seuraaminen on ihmisestä toisarvoista.
*
Loviisa on siisti, kaunis ja sivistynyt rannikon vanha ruotsalainen puutalokaupunki. Loviisassa ei näe missään ”traktorikauhavalaisittain” pystyasentoon mätäneviä taloja ja ”kartanoiden törkyläjiä” (kartanot = sisämaarutikuivan lakeuden maatilakeskukset, aatelistokartanoita ei ole lakeudella lainkaan).
Loviisassa oli valittu valtuuston puheenjohtajaksi 34-vuotias nuorimies (RKP). Ukkovaltaisilla Etelä-Pohjanmaan kunnissa ei voi tapahtua vastaavaa. Talon emäntä näyttää siinä ”lehmästä seuraavalta”.
Loviisa on syntynyt ja kasvanut kansainvälisessä meriyhteydessä. Koska tie maailmaan on ollut Loviisassa vuosisatoja levällään, minäkin ihastuin Loviisaan heti teininuorena.
Sahanimen vanhalla laiturilla näin vanhoja merenkulkuun ja satamaan liittyviä esineitä. Niille on ominaista ”osien tiukasti yhteen kytkeminen” ja ”laiturissa paikallaan pysyminen”.
Satama on paikka, jossa on pakko olla hetken paikoillaan (ihmiset ja tavarat), kun liikkuu jatkuvasti maapallolla.
Löysin käynnilläni myös ”Loviisan ennen Loviisaa”, Loviisanlahden varrella sijainneen tuhannen vuoden takaisen linnoitus- ja asutuspaikan.
*
Porvoossa luin sanomalehti Uusimaan kesälehdestä, että ”Kuninkaantien reitti. Se vetää vertoja maailmankuululle pyhiinvaellusreitti Santiago de Compostelalle” (päätoimittaja Anneli Lahnajärvi).
Porvoossa ”perusuomalainen kansallisromantikko Runeberg” (pronssinen näköispatsas) seisoo keskellä puistoa Porvoonjokea katsoen ja selkä päin kaupungin toria. Myös kansainvälistynyt nykyaika on kääntänyt selkänsä Runebergille.
Vanha Porvoo, rikkaitten helsinkiläisten asuinalue, hyväosaisten romanttinen puutalomiljöö ja ”paikan kaunokuvitteellisuus”, vaihtuu alueen eteläreunassa hetkessä (kuin veitsellä vetäistyksi) graffiteja täynnä olevaksi ”betoni- ja lasimössöksi” ja sitä seuraa ruutukaava-alueella kaupallisuudelle ja rahalle haiseva ”porvoolainen brutalismi”.
4. JÄLKIKIRJOITUS
Netistä luin, että väkivaltaiset iskut eurooppalaisiin siviilikohteisiin jatkuvat edelleenkin. Ajattelin, että ensimmäiseksi pitää saada loppumaan sodat,
Trumpilla ja Macronilla ja Merkelillä olisi siinä työsarkaa yllin kyllin. Mutta he haluavat jatkaa sotaa.
Suomen kesän 2017 satavuotisjuhlinta, puoluekokoukset ja muu paikallinen valtariitely on tässä ahdasmielisessä maailmassa olemisessa pikkujuttuja. Mutta sekin muuttaa tähänastisen maailmassa olemisen toiseksi.
*
Taiteessa ihminen syöksyy tunteen vallassa sielunmaisemien syövereihin. Se on täysin eri asia kuin on tarkastella ihmistä järjen ja vallan käytön (”Tieto on valtaa) voimalla.
Taiteen tekemistä ei saa tulkita myöskään ”akkamaisuutena”. Mutta jos niin tapahtuu alkaa tapahtua aivan kummallista.
*
Lapualla vuonna 1967 syntynyt taiteilijaprofessori Teemu Mäki on kertonut, että hänen isänsä itki viikon sitä, kun hänen poikansa oli mennyt opiskelmaan taidetta. Tämän kertoi Mäelle jälkikäteen hänen oma äitinsä (kts. Teemu Mäen kirjoitus ”Pohjalaisista ja taiteesta”, Ilkka 23.2.2015).
Eteläpohjalaiset ovat pässimäisen jääräpäisiä, mutta ei terveesti ”lujatahtoisia” (”lakeuden traktorivaltainen power-myytti”).
Seinäjoen sairaalan tauluriitakin, maakunnan valtaeliitin ja taidemaalari Yli-Mäyryn välinen erimielisyys, jatkuu ja jatkuu.
Lakeuden ja Seinäjoen tauti eivät ota hellittääkseen.
*
Maapallo on ollut aina kaikille ihmisille yhteinen, avoin sekä monikulttuurinen paikka.
Luurankoja koskenut DNA-selvitys ”todisti” äskettäin sen, että ”ihmiset ovat ikuisia muuttajia…” (yle.fi 5.6.2017), etnisesti yhtenäistä väestöä ei ole ollut koskaan ja että etsiä jonkun suvun ”alkukotia” on pelkkä myytti ja utopia.
Maatilakulttuurissa pysytään kuitenkin paikallaan ja uskotaan itseriittoisalla nationalistis-regionalistisella intohimolla ”mää mää – et sää”.
Konkreettisen DNA:n rakenne (perimä) ei perustu nationalismirajoihin. Emme ole siis ”suvussamme” yksinkertaisesti esimerkiksi germaanitaustaisia.
Loviisan-matkalla näin junassa ison pitkä- ja paksukaulaisen suomea puhuneen miehen, jolla oli pieni pää ja isot harmaat viikset. Minusta hän näytti hevosen ja saimaannorpan risteytykseltä, siis turha on etsiä suomalaisten ”alkukotia” jostain Uralin joenmutkasta.
*
Tunnustakaa nyt helvetissä härmänmaalaiset (Lapua, Härmät ja Kauhava) se, että eteläpohjalaisessa kulttuurissa on paljon ”läpimätää puuta”. Ja että turha on etsiä eteläpohjalaisten ”alkukotia Kyröstä tai Kytösavuista” tai kuvitteellisista maakuntakansan lauluista, joissa asiat ja tapahtumat käännetään täysin ympäri.
*
Ei pidä ylistää yksipuolisesti maatalouselinkeinon harjoittamista, ”koska se on niin komiaa” ja häjyilemistä (power), sillä tie kohti sivistystä ja korkeampaa kulttuuritasoa on kulkenut aina maatalouskulttuurista citykulttuuriin päin,
ei koskaan päinvastoin.
Maaseudun tulevaisuus, Keskustapuolue ja MTK eivät pysty kaupunkikulttuurin vastaisuuteen, eikä pysty ylläpitämään ”maaseutukulttuurin ikivanhoja myyttejä”.
*
Marxilaisuus ei ole sama asia kuin ”kommunismi”, stalinismista puhumattakaan.
Jopa porvarit ja kapitalistit ovat nykyisin hyvin kiinnostuneita marxilaisuudesta, varsinkin Karl Marxin talousteoriasta.
Ja yksilöllisestä vapaudesta ”itselleen olemiseen” ovat kiinnostuneita kaikki heti, kun tuo ajattelutapa leviää kaikkialle maapallolla.
Julkinen valta on palaamassa takasin.
Ja yksilö on pääsemässä irti kahleistaan.
Marxilaisuuden ja yksilöllisen vapauden yhdistelmä ei voi synnyttää muuta kuin hyvää.
*
Nyt taide on valtaa. Nyt pitää unohtaa joidenkin marxilaismielisten vanhakantainen puhe ”joukkovoimasta” ja keskittyä sen sijasta puolustamaan yksilön vapautta ”itselleen olemiseen”.
Mutta aivan ensimmäiseksi ”kommunistien” tulee luopua nationalismin mukaisesta arvomaailmasta ja ajattelusta.
Sekä pakanallisesta suomalaisuuden palvomisesta.
*
Luin kirjasta ”Nykyviron lukemisto” (Toivo Kuldsepp ja Ponu Seilenthal, 1979), että toisen maailmansodan jälkeen kommunistisessa Virossa proosan painopiste siirtyi (sota)taistelujen kuvauksesta persoonaan eli YKSILÖÖN, ihmisen ja yhteiskunnan välisen suhteen pohtimiseen.
”Useissa romaaneissa omistetaan runsaasti tilaa filosofis-psykologiselle pohdiskelulle” (kts. sivu 12 ja 14).
Vaikutteita tähän oli saatu myös ulkomaisilta kirjailijoilta, pohjimmiltaan tässä voi olla kyse myös kirjailija ja filosofi Jean-Paul Sartren eksistentialismista.
*
Myös huomisen luovan ajattelutyön ja taiteen tehtävä on valaista erityisesti yksilön ja yhteiskunnan väliseen suhteeseen liittyviä kysymyksiä, sillä ilman vapaata yksilöä ei voi rakentaa uutta marxilaista maailmanvaltaa.
Atlaksen maapallokartaston liitesivuja (maapallon rakenne) katselemalla oppii ymmärtämään sen, että käynnissä olevissa ilmiöissä ”henki heijastaa materiaa”. Siellä missä on paljon öljyä ja hiiltä on pesäkkeitä, josta pulppuaa eniten sotia.
*
Kyse on siitä kuinka ihmisyksilö voi ehkä selviytyä nykyajan yhteiskunnallisissa muutosvyöryissä (teollisen kapitalismin aaltoiluissa) ilman henkisiä ja fyysisiä vaurioita.
Tässäkin yhteydessä on paneuduttava ongelmallisten ilmiöiden alkuperäisiin syihin, ei vain seurauksiin.
On torjuttava harhakuvitelma, että ongelmat ratkeavat nykysysteemillä.
*
”Maalaisliittolainen kansanedustaja ja utilisti” Antti Kurvinen on puuttunut taas kerran lakeuden äänestäjäkunta-herännäisenä (maaseutu-protestanttisuuden tukipilarina) ihmisen ja luonnon väliseen suhteeseen.
Kurvisen mukaan ihminen keksii seuraavaksi mikrobi- ja homevaurioita ihmisissä aiheuttamattoman rakennuksen ulkoseinän ”mikä vastaa paremmin todellisuutta”.
Kurvinen uskoo kansan ja valtaeliitin edustajana ”kaikille yhteiseen todellisuuteen”.
Kurvinen haluaa hallita äänestäjiä myös ”todellisuuskeppihevosella”. Mutta hänellä ei ole hajuakaan ”todellisuudesta”.
*
Taajamien asvaltoinnit hävittävät taajamien luonnonmukaisen pohjavesitasapainon.
Minulla on tapana etsiä jälkiä kaikenlaisista päästöistä. ”Törky-Kauhava” on siinä paras paikka.
Löysin Kauhavalla parkkipaikan asvalttikentältä rakennuksesta irronneen ison keltaisen vaahtomuovi(ruisku)palasen.
Ajattelin kiinnittää tuon kappaleeseen samalta asvalttikentältä löytämäni pienen muovisen ”tuuletussäleikön”.
Ajattelin naulata (tuon sadassa vuodessa kutistuvan ja jauhoksi muuttuvan) vaahtomuovipalasen parilla naulalla puulevylle ja maalata koko ”hökötykseni” lakeuden perinteisellä punamullalla.
Löysin kuitenkin kesken kaiken muovisen tarjottimen ja muutin ”suunnitelmaani”. Laitoin tarjottimen työni pohjaksi koska se tuntui hyvältä.
Läpäisin vaahtomuovikappaleen ja tarjottimen parilla naulalla (alimmaksi laitoin laudanpätkän).
*
Tässäkin dadailussani oli tärkeintä prosessi, ei lopputulos.
Tämä dadaprosessi kuvaa sitä, mitä on parhaillaan tapahtumassa homekoulujen kohdalla.
Siinä toistetaan elollisen luonnon kannalta kohtalokasta ihmisen vanhaa perusvirhettä – luonnottomuutta ja luonnon vastaisuutta.
*
Lopuksi ”ristin dadaistisen teokseni”
”Nykyajan peruskoulu”.
*
Ja juuri nyt odotan ”Homelähiö”-puheiden yleistymistä ja uusimman ”maan tapa” -kierroksen (Suomen uusimman taudin) käynnistymistä.
Turussa tämä on jo alkanut.
5. MIELIPIDE
Kirjoitin eteläpohjalaiseen maakuntalehti Ilkkaan 13.6.2017 seuraavan mielipidekirjoituksen:
”DNA JA LIIKKUVUUS”
Halla-aholaisten tiukka kansallinen sisäänpäinkääntyneisyys on johtamassa siihen, että Suomen kunnissa kierretään kohta päivittäin yhtä ja samaa kehää.
Toinen ajankohtainen Suomea koskeva ongelma koskee pyrkimystä ylläpitää ”ikuisesti” vanhaa suomalais-kansallista maaseutukulttuuria tämän päivän ylikansallisesta arjesta ja citykulttuurista välittämättä.
Ihmisen vanhoja luita selvittänyt ”DNA-arkeologia” on osoittanut kansojen katkeamattoman liikkumisen ja laajan ”DNA-sekoittumisen”.
Jos poliittinen ja maatalouskulttuurinen liikkumattomuus jatkuu Suomessa vielä pitkään suomalaisten DNA-perimä heikkenee ja suomalaiset pärjäävät huonosti kansainvälisessä kilpailussa.
Monikulttuurisuus tekisi hyvää Suomen DNA:lle (väestörakenteelle) ja taloudelliselle menestymiselle.
Liikkuvuuden vastakohta on paikallaan pysyminen.
Siihen sisältyy ajatus ”itseellisestä elämästä paikassa”. Paikkaan sulkeutuminen on kuitenkin vierasta nykytodellisuudelle ja ihmiskunnan historialle.
Viime päivien huomion arvoisin tapahtuma ei ole Suomen tämänhetkinen hallituskriisi vaan sunnuntaina 11.6.2017 pidetyn Ranskan parlamentinvaalin ensimmäinen kierros sillä siinä tapahtui ennen näkemätön poliittinen vallankumous.
Vastaava ”postmoderni uusvallankumous” tarkoittaisi Suomessa sitä, että äskettäin perustettu uusi poliittinen puolue saisi yli puolet Suomen kansanedustajapaikoista.
Ranskan uusimmasta vallankumoksesta todistaa parhaiten Ranskan mediassa nähty vaalikyltti: ”All you need is love”.
Vanha poliittinen puhe, kulttuuri ja valtapeli on hautautumassa.”
*
Suomenkin DNA vahvistuisi jos avioliitoista ulkomaalaisten kanssa maksettaisiin joka kerta iso summa rahaa.
*
Ranskan parlamenttivaalin toinen kierros pidettiin 18.6.2017, vaali vahvisti sen, mitä tapahtui ensimmäisellä kierroksella.
La Republique en marche (Tasavalta liikkeelle) pärjäsi taas hyvin. Vallankumous etenee ja ”uutta todellisuutta” on jo läsnä.
Uudessa todellisuudessa myös eduskuntamme on jakaantunut kahtia ja sen luottamus on vaihtumassa kansan epäluottamukseksi.
