1. ”LENTÄVÄ IHMINEN” JA VAPAUS
Maan päällä avautuva ilmatila sekä lentämiseen liittyvä ilmailuala on mitä suurimmassa määrin kansainvälinen.
Ilmatilassa liikkuvat ihmisen rakentamat lentokoneet ylittävät jatkuvasti ihmisen luomia valtiorajoja.
Maapallon ilmakehässä ei ole yhtä ainutta rajaa.
Ilmatila on rajaton ja kansainvälinen ja ilmailualalla toimivista yksilöistä kasvaa luonnollisella tavalla kansainvälisiä ihmisiä.
Ilmailualaan kasvanutta Kauhavaakin voi pitää siksi myös kansainvälisenä paikkana.
Lisää rajoja rakentavan ”kauhavanliikkeen” tulisi siksi tarkistaa omaa ahdasmielistä käsitystään ulkopuolisilta suljetusta ja tarkoin vartioidusta nationalistisesta yhteiskunnasta.
*
Ilmasotakoulun ja Kauhavan suojeluskunnan yhteinen paraati ja muu vastaava isänmaallis-militaristinen toiminta (punaisia valtaa vastaan suunnattu valkoinen valtaperinne) on ollut paikkakunnalla todellisuutta (katso Kauhavan historia 2. osa, valokuva sivulla 171, 1998).
Militaristisen valtiovallan ja vapaaehtoisen kansalaistoiminnan yhteistyö valkoisen vallan pönkittämiseksi valtiossa johtaa lopulta vakaviin ongelmiin.
Kauhavalla tarvitaan myös punaista vappuparaatia. Nykyinen yksinvaltakulttuuri tulee hävittää, koska se on epädemokraattinen. Kunnan asioista tulee päättää valtuustosalissa, ei keskustapuolueen ryhmähuoneessa.
Nurkkakuntaiseen ”omaan sulkeutumiseen” ja ylikansalliseen ”ulkopuoliseen avautumiseen” liittyvää jännitettä ei voi kuitenkaan hävittää koskaan täysin.
Tärkeintä on puolustaa uutta ylikansallista kehitystä.
Kauhava ei ole kuitenkaan yksistään ”kauhavanliikkeen kaupunki”. Monikulttuurisuuttakin ymmärretään Kauhavalla. Mutta sen kannattajat lisääntyvät määrällisesti vasta kun paikallinen kulttuuri on alkanut uudistua pysyvästi paikkakunnan uuteen myytistöön.
Kauhavan puukkovaakuna on vaihdettu Suur-Kauhavan militaristiseen ristiin ja helavyöhön. Tulevaisuudessa se on uudistettava sillä se ei symbolisoi huomispäivän Kauhavaa.
*
Uuden ajan alun yleis- ja moninero Leonardo da Vinci (1452–1519) oli mm. kuvataiteilija, tiedemies, insinööri ja keksijä. Häntä kiinnosti ihminen, luonto, taide ja tiede. Hän oli innostunut myös esimerkiksi matematiikasta, keksinnöistä ja arkkitehtuurista.
Da Vinci teki tutkimuksia myös lintujen lennosta. Hänen intohimona oli ajatus siitä, että ihminen myös voisi lentää taivaalla kuin lintu.
Da Vinci katsoi vuosisatoja sitten lintua oman aikakautensa hengessä. Se, että lintu osaa lentää perustuu joihinkin ilmiöihin ja seikkoihin. Hän päätteli, että tekniikalla on siinä iso merkitys.
Da Vinci kulki pohdinnoissaan kohti luonnontiedettä, kohti sitä, että ihminen oppii tietämään luonnosta ja hallitsemaan (käyttämään hyväksi) luontoa yhä enemmän.
Da Vinci kirjoitti ”Näet, kuinka siivenisku ilmaa vasten kannattelee painavaa kotkaa – – ihminen, jolla on tarpeeksi suuret ja oikein kiinnitetyt siivet, voi vastustaa ilmavirtausta, voittaa sen ja nousta ilmaan.” (Leonardo da Vinci, Työpäiväkirjat, sivu 351, koonnut ja suomentanut Laura Lahdensuu, sivu 351, suomenkielinen painos 2009).
Da Vincin tekemä piirros ”suunnitelma lentävästä koneesta” on vuodelta 1488 jKr. Sitä voi pitää maapallon ensimmäisenä lentokonesuunnitelmana. Ensimmäiset lennot lentokoneella tehtiin kuitenkin vasta vuosisatoja tuon jälkeen kun osaaminen ja tekninen taito (vahdin nopeuttamiseen liittyvä moottori) oli kehittynyt riittävästi.
Saharan hiekka-aavikolla tuulen vaikutuksesta syntyneitä kuvioita katsellessa syntyy ajatus siitä, että ensimmäiset havainnot lentämisen perusasioista olisi voitu tehdä täällä sillä hiekanjyvien liikahdukset ilmavirrassa (jäljet hiekassa) paljastavat kaiken oleellisen lentämisestä. Ehkä muinainen lentämisen keksijä (Egypti?) on vielä löytämättä.
Kauhavan taivaalla ensimmäiset lentokoneet (kaksi lentokonetta) nähtiin 14.7.1927 (Kauhavan historia 2. osa, sivu 221).
Kauhavan vastaanottokeskuksen (VOK) perustamisen voidaan katsoa jatkavan paikkakunnan vanhaa perinnettä siinä, että Kauhava on myös kansainvälinen paikka.
*
Minäkin harrastin teininuorena lintujen elämän seuraamista ja tutkimista.
Katselin lintuja ennen muuta tunne-elämysten pohjalta. En siksi, että olisin halunnut tietää.
Linnut olivat minusta kauniita ja liikuttavia olentoja ja tunsin halua ymmärtää myös niiden elämää. Se on enimmäkseen kaikkea muuta kuin ”romanttista”.
Kiinnostuin lintuharrastukseni pohjalta myös lentämisestä.
Minussa syntyi unelma voida lentää ihmisenä ilmatilassa kuin lintu. Tuo ajatus sai alkunsa vapauskäsityksestä.
Ajatukseni huipentui siihen, että balsalennokkien ja liidokkien rakentelun jälkeen tein 1960-luvun puolivälissä puurimoista ja kovasta paperista kevyitä lyhyeen liitämismatkaan perustuvia ”lentokoneita”, joilla voisin lentää itse. Liidokkieni pääsiiven pituus oli noin 5-7 metriä.
Kotimme yläpuolella oli propellimatkustajakoneiden lentoreitti. Taivaalta kuului siksi tasavälein pehmeä moottorin surina.
Näin yhtenä yönä unta siitä kuinka pieni lentokone lensi avonaisesta ikkunasta makuuhuoneeseen ja katosi sen jälkeen samasta ikkunasta ulos.
Lentämällä vapaana kuin lintu tuntisin olevani vapaa sosiaalisen elämän kirjoittamattomasta laista ja pakkopaidasta.
Kodin sosiaalisen elämän kuri ja hierarkia (konservatiiviset arvot ja valtapelit) oli perua Pohjois-Pohjanmaan vanhoillisesta kulttuuriympäristöstä, eniten isäni lestadiolaiselta kotitilalta Kuivaniemen Veskasta.
Jos ihmisellä on unelma kokea lentämisen synnyttämä vapauden tunne, täytyy olla myös käsitys siitä miten lentämisen voi toteuttaa konkreettisesti. Siitä on lyhyt matka luonnontieteeseen ja tekniikkaan.
Tärkein lentämisen mahdollistava seikka siinä on se, että kantava siipi ei ole tasainen levy vaan yläosasta kaareva pinta (kupera yläosa). Siiven etuosan on oltava paksu (linnulla on kyseisellä kohtaa luita ja lihaksia), siiven takaosan on oltava ohut (linnulla sulan kärki).
Kaarevan osan yläpuolelle syntyy nopeassa eteenpäinliikkeessä tyhjiö, mikä pyrkii täyttymään alhaalta ja siten syntyvä voima nostaa vauhdissa eteenpäin lentävää laitetta ylöspäin. Siiven alapuolella tapahtuva nostovoima on siihen nähden paljon pienempi.
Kyse on siis siiven poikkileikkauksen oikeanlaisesta muodosta ja vauhdista eteenpäin.
Ilmaan päästäkseni otin juoksemalla vauhtia isolta pihanurmikolta ja pihan reunalle rakennetun vanhan pengerrysmuurin kohdalla ponnistin liidokkini ja itseni ilmaan.
Liitoni oli reilusti alle kymmenen metriä mutta se todisti, että lentäminen voi onnistua omatekoisellakin lentokoneella.
*
Kotimme oli vanhassa talossa, jossa oli lähes metrin paksuiset savesta tehdyt ulkoseinät. Kyseinen varhaisesta ekologisesta rakentamisesta todistanut rakenne oli arkkitehdin suunnitelma 1800-luvun lopulta.
Paikan varhaisempi pitkä päärakennus oli ollut hirrestä. Talon pitkä sivu oli mainitsemani muurin suuntainen ja siitä avautui näkymä kohti Lapinjärven kirkonkylää. Tämä selvisi vanhasta 1700-luvun puolivälin karttapiirroksesta.
Naapurit pitivät minua vähän tärähtäneenä j hulluna poikana koska rakentelin pihanurmikolla omia ”lentokoneita”, joilla uskoin voivani lentää.
He eivät kuitenkaan huomanneet sitä, että minulla oli taipumus ajatella syvällisiä.
Myöhemmin opin ymmärtämään sen, että voida lentää konkreettisesti kuin lintu ja siihen sisältyvä ”lentovapaus” on aivan eri asia kuin eksistentialistinen vapaana yksilönä olemisen vapaus.
Eksistentialistisella perusvapaudella ei ole mitään tekemistä se kanssa, että ihminen alkaa kuvitella voivansa liittää itseensä esimerkiksi lentovapauksellisen hurmoksen jälkeen ”käden ja jalan jatkeita” luonnon hallitsemiseksi.
Päinvastoin.
*
Löysin koneelleni mallipiirustuksen vanhasta kirjasta. Kirjan piirroksessa seisoi maan päällä mies, joka piteli rimoista ja jäykistävistä naruista kootun lentokoneen rungosta kiinni.
Äitini veljenpoika Markku Maatelan maailmanennätys mäkihypyssä (120 metrin liitolento 1960-luvulla) oli lentämisinnostukseni ehkä isoin lähde.
Mäkihyppääjä synnyttää vauhdikkaassa liidossa myös siiven poikkileikkauksen muodon ja nostovaikutuksen. Se toteutuu vauhdinoton ja ponnistuksen jälkeen kun hyppääjä työntyy vartalollaan ”kaaressa” eteenpäin suksiensa yläpuolelle.
Kun mäkihyppääjien vanha ”pystylentoasento” vaihdettiin tähän ”siipiasentoon” liitojen pituudet kasvoivat suuresti.
*
Mutta sen jälkeen kun on onnistunut nousemaan maasta ilmaan ja havainnut lentävänsä ihmisenä ilmassa joutuu suureen vaaraan.
Tuossa vaiheessa vapaushurmos alkaa paljastua vapausharhaksi.
Kun evoluution mukaisesti maassa liikkuvan ihmisen ilmatilassa lentäminen sujuu aina vain paremmin, syntyy houkutus soveltaa lentämistä uusille alueille, joista koituisi ihmiselle hyötyjä.
Ja ”tieto on valtaa” alkaa ottaa ihmisestä ylivallan.
*
Esimerkiksi kun sotaa käytiin ennen vain maassa seuraavassa vaiheessa, sitä alettiin käymään myös ilmatilassa. Samalla laajeni luonnon valtaaminen, mikä koitui ongelmaksi.
Syntyneet uudet ongelmat olivat entistä monitahoisimpia.
Lentokoneet veivät ilmatilaan myös yhä enemmän kaikenlaista maasta. Esimerkiksi moottoreiden polttoaineen mukana pakokaasuja. Ja kun ilmatilassa alkoi tapahtua myös onnettomuuksia.
*
Ensimmäisen vaimoni isä ja hänen veljenä olivat olleet toisessa maailmansodassa hävittäjälentäjiä.
Yksi serkkuni toimi Finnairin lentäjänä. Hän päästi minut teininä käymään Rovaniemellä vanhan propellimatkustajakoneen ohjaamossa. Myöhemmin hän lensi isoilla suihkukoneilla eri puolille maapalloa.
1970-luvun aluna Länsi-Saksassa Braunschweigin yliopiston opiskelijat harrastivat myös purjelentokoneella lentämistä. He olivat tuonet puistoon ihailtavaksi ison purjelentokoneen. Koneen vieressä oli suuri kyltti, jossa luki ”Lentäminen on suurempi nautinto kuin naiminen”.
Erään opiskelijakaverini isä oli väitellyt Suomessa tohtoriksi lentokone- ja rakettisuunnittelusta ja joutui siksi muuttamaan Suomesta Saksaan koska Suomessa ei ollut omaa alaa vastaavia töitä.
Saksalaiset BM-terroristit kaappasivat noina vuosina vähän väliä matkustajalentokoneita.
Lentäminen on nykyisin monella ammatti ja toimeentulon lähde. Vanhin tyttäreni on avioliitossa lentäjän kanssa. Heidän kotoaan löytää siksi ympäri maapalloa tuotuja mielenkiintoisia esineitä.
Muistan katsoneen nuorena kartalta myös Kauhavan sijaintia.
Lentäjän ammatti oli kiehtonut myös minua. Mutta muut intressit valtasivat myöhemmin mieleni (kuvataide, etologia, psykologia jne.) ja aloitin Saksassa arkkitehdin opinnot.
*
Vapausajattelu koskee myös talouselämää ja valtapolitiikkaa.
Kun uusliberalistinen kapitalismi levisi 1980-luvulla ilman vahvaa vasta-ajattelua maailmanlaajuiseksi (myös Neuvostoliitto romahti), kehitys synnytti kuvitelman, että vapaan talouselämän pääperiaatetta yrittäjyyttä tulee soveltaa elämässä ihan kaikkeen mahdolliseen.
Siitä aiheutui nopeasti laajeneva ja syvenevä eriarvoisuus köyhien ja rikkaiden välille.
Jos vapautta korostavan vallankäytön ja talouden rinnalla ei ole kriittistä vasta-ajattelua, vapaus riistäytyy vankeudeksi. Dialektiikkaa tarvitaan aina.
Marxilaisessa hengessä toimiva ja eksistentialistista yksilövapautta puolustava vasemmistolainen valtapolitiikka on oikeanlaista vasta-ajattelua. Sillä voi puolustaa tehokkaasti köyhiä ja niukkenevan hyvinvoinnin jakamisessa sorrettuja ihmisiä.
Vasemmistolainen revisionismi (kuten SDP) ei ole konkreettista vasta-ajattelua ja -toimintaa. Se johtaa vähitellen täysin päinvastaiseen yhteiskuntakehitykseen kuin yhteiskunnan konkreettiseen uudistamiseen tähtäävä vasemmistolaisuus.
*
Yksilövapaus koskee myös sitä, miten kokee elollisen luonnon.
Lintu pitää katsoa ja nähdä lintuna eli luontona, jota on seurattava eikä hallittava.
Luonto pitää nähdä evoluution mukaisesti äärettömän monipuolisena ilmiönä. Ihminen ei voi ymmärtää koskaan kaikkea luonnosta.
Luontoa ei saa typistää ”luonnontieteelliseksi koneeksi”, josta voi ”poimia” irti ideoita ja hyötyjä kuin ”paraskin varas”.
Tämän tyyppiset ajatukset johdattelivat minut eksistentialistisen olemisajattelun äärelle.
Vasta sen jälkeen kun on alkanut oivaltamaan syvällisemmin maailmassa olemista, oppii näkemään myös elollisen luonnon arvon.
2. SATTUMAN VYÖRYÄ
Termin ”uutiset” sijasta tulisi käyttää termiä ”sattumat”, sillä sattuma vaikuttaa eniten maailman muuttumiseen.
Varma ja hallittu maailmassa oleminen ja yleinen yhteiskuntakehitys on harha ja utopia.
Puhe ”epävarmuuden torjumisesta” ja ”epäonnistuneesta vallankaappauksesta” ei vaikuta ”positiivisesti” pörssien heilahteluihin kun sattuma vyöryy eteenpäin.
a. Myös paikallisella tasolla tapahtuu ja ”villisti” muutoksia. Kauhavan lentosotakoulun lopettamisesta aiheutui syvä rakennemuutos ja kulttuurimurros. Se on edennyt sattuman vyöryssä vaiheeseen, jossa alueelle perustetun vastaanottokeskuksen VAPAAmielinen johtaja työnnettiin sivuun.
Samaan aikaan on jatkunut ”sotilassurutyön tekeminen” sotilasmuistomerkkien palvomisena. Kaikki todistaa siitä, että eläimellinen ihminen elää myyttiensä varassa.
Ja useimmat junatkaan eivät pysähdy Kauhavan viereisellä susivaapalla (entisen lapuanliikkeen) Lapualla enää muuten kuin kaatamalla.
b. Kansallisella tasolla odotellaan sitä, seuraako ”yhteiskuntasopimuksesta” (kiky-sopimus) konkreettisia muutoksia kohti parempaa.
Jos ei seuraa, mitä tapahtuu sen jälkeen?
Maan hallituksessa on parhaillaan käynnissä valtapeli EU-kansanäänestyksestä (PS) ja Nato-yhteistyöstä (KOK). .
Suomessa vasemmistoliiton kannatus meni ohi perussuomalaisten.
Timo Soinin keksimä ”pelastusrengas” (EU-ero, termi on Ilkka Kanervan oivallus) ei johda siihen, että PS pelastuu. Tie kohti nationalismin loppua jatkuu nykyisen kriisivaiheen jälkeenkin. Ylikansallinen kehitys syvenee eikä heikkene yhtään.
c. Kansainvälisellä tasolla Ukrainan sodasta (EU) käynnistynyt sattuminen vyöry etenee nyt täydellä vauhdilla. Länsimaisen kapitalismi ja kulttuurin kriisi pahenee. Ja tähänastisen unionin arvovalta on murenemassa.
Lähi-idän sota jatkuu ”loputtomana” (vrt. Afganistan) ja (tähtien sotaa ylistävät) amerikkalaiset robottilennokit jättävät veristä jälkeä siviiliväestöönkin. Samaan aikaan Brexitin järkyttävimmät jälkimainingit ovat joka suunnalla nousussa.
Ranskassa terrori-iskut jatkuvat, viimeksi kuorma-auto ajoi ihmisten päälle. Kansainvälinen terrorismi on laajentumassa.
Heti sen jälkeen tapahtui Turkissa sotilaiden yritys kaapata valtiovalta. Turkin yksinvaltias otti valtapelissään kouraansa sosiaalisen mediankin. Se on uutta vaarallista kostautuvaa valtapeliä.
Valta ja vapaus ovat nyt vastakkain entistä tiukemmin.
Kuvitelma siitä, että jokainen suomalainen voi matkustaa lomailemaan paikkaan x TURVALLISIN mielin ei vastaa SATTUMAN vyöryssä etenevää ihmisen konkreettista olemassaoloa.
Kuvitelma, että länsimaisen kulttuurin henkinen ja tekninen ylivoimaisuus (rauhan ja sodan olosuhteissa) muihin kulttuureihin verrattuna ja hegeliläis-nationalistinen ideologia ”oman kansan” suojelemiseksi (valtiovaltaan alistunut kansa ja yksilö) takaisi länsimaiden kansalaisten turvallisuuden on harha.
Nationalististen valtioiden ”viralliset uutiset” perustuvat kansan ruokkimiseen ajatuksella joka suhteessa turvallisesta ja hallitusta yleisestä kehityksestä, mutta se on utopia.
Vallan tulisi kuitenkin tunnustaa se, ettei se pysty kaikkeen. Ihmiskunnan historia puhuu en puolesta, että kukaan ei ole ollut koskaan pysyvästi turvassa missään päin maailmaa.
3. EROA ONNELLISESTI
Televisioon on ilmestynyt mainos eroasunnosta.
Tuossa mainoksessa kehutaan myynnissä olevia eroasuntoja iskulauseella ”eroa onnellisesti”. Kyseinen asunto koostuu kahdella sivustalla olevasta pienasunnosta (toinen niistä on äidille, toinen isälle) ja niiden välissä olevasta tilasta, jossa asuu isän ja äidin lapset.
Kyseinen mainos ei herättänyt minussa ainoastaan asumista koskevia ajatuksia vaan myös ihmisenä olemista ja maailmankatsomusta koskevia näkökulmia.
Eroasunnossa isä ja äiti jäävät roikkumaan eron ja yhdessä olemisen rajalle.
Se ei ole lasten kannalta hyvä asia. Lapsihan ei halua kokea jatkuvaa isän ja äidin välistä jännitettä. Lapsi tahtoo kokea turvallisen olemisen ja se on mahdollista pelkästään äidin tai isän kanssa.
Porvarillinen koti (arvot ja elämäntapa) sekä porvarillinen asunto (fyysinen muoto) ovat laulaneet aina yhtä ja samaa virttä. Siinä koko perhe elää kohtalonomaisesti ”ikuisesti yhdessä ja samassa arvomaailmassa ja huoneessa”.
Kommunistinen liike ja funktionalismi mursivat 1900-luvun alussa porvarillisen kodin rakenteita (halpojen asuntojen teollinen massatuotanto). Mutta sata vuotta tuon jälkeen on palattu takaisin porvarilliseen tyyliin, suosimalla esimerkiksi omakotiasumista ja suurentelevaa uusklassistista arkkitehtuuria.
1960- ja 1970-luvulla oli muodissa ajatus siitä, että tulevaisuudessa yksin elävien lukumäärä kasvaa suuresti ja siksi haluttiin rakentaa pieniä asuntoja yhä enemmän. Samaan aikaan saattoi lukea ”tulevaisuudentutkijoiden” tekemiä skenaarioita, joissa yksin elävien ihmisten tekemiä lapsia hoidettiin suurissa päiväkotien kaltaisissa laitoksissa.
Porvarillisella kodilla on vallitsevassa kapitalismissa edelleenkin vankka asema. Sitä uhkaa kuitenkin voimistuva yksilöllinen vapauskäsitys.
Uusin kehitys on eksistentialismin, vapaan yksilön ”itselleen olemisen” suuntainen.
