1. Tämän ajatusmatkan ensimmäinen asema on nimeltään elämä.
Elämän syntyminen maapallolla on alkanut vesipisarasta. Luonnontieteellisen astrobiologian mukaan elämän alku voi olla vetyatomi. Eri uskontojen mukaan elämä on saanut alkunsa hengen vaikutuksesta.
Yhteistä näille erilaisille ajatuksille on se, että ne pohjautuvat kaikki uskomuksiin.
Elämän syntyminen pysyy ikuisena arvoituksena.
Elämän aikana irralliset kappaleet liikkuvat maapallolla villisti ja törmäilevät silloin tällöin toisiinsa.
2. Matkani toinen asema on ihmisjärki.
Tällä asemalla kasvaa pelkkää luontoa eli todellisuutta.
Ihminen kuvittelee tänä teollisena (massatuotanto) koneiden (lisävoima) aikakautena olevansa järkiolento ja pystyvänsä hallitsemaan todellisuutta eli luontoa.
Tämä uskomus sai alkunsa antiikin kreikassa, eurooppalaisen ja länsimaisen kulttuurin kehdossa.
Tämä uskomus on osoittautunut ihmiskunnan suurimmaksi erehdykseksi.
René Descartes (1596-1650) tarkasteli ensimmäisenä ihmistä järkiperäisenä ”tieto-olentona”, joka on vapaa jumalallisen hengen (uskonto ja kirkon valta) ja maallisten auktoriteettien (valta) vaikutuksesta.
Descartesin jälkeen länsimaita alkoi hallita iskulause ”tieto on valtaa”. Ihminen kuvitteli saavuttavansa jumaluuden asteen.
Ihminen alkoi koota kasaan kaiken tutkimustiedon ja uskoi voivansa tulla sen jälkeen jumaluuden kaltaiseksi olennoksi.
Ihminen ei voi kuitenkaan jalostua, valistua ja sivistyä siitä miksi hän on evoluutiossa syntynyt.
”…ihmisen tieto on turhaa suunsoittoa” (Kierkegaard).
Mitä täydellisempi tuppukylä sitä enemmän mytologisia eläimiä, jotka kuvittelevat itsestään kaikenlaisia tietoviisauksia ja taitokykyjä, jota heillä ei ole.
3. Matkani kolmas asema on myytti.
Tällä asemalla kaikki on epätodellista, pelkkää kuvittelemista.
Pukeutunut karvaton ihminen on täällä myyttien varassa elävä mytologinen eläin.
Koska ihminen on luonnon evoluutiossa kehittynyt eläinlaji hän elää elämänsä kuvitelmien ja myyttien varassa.
Joka kerta kun ihminen luopuu joistakin auktoriteeteista ja siihen sisältyvistä myyteistä ihminen luo seuraavaksi niiden tilalle uusia myyttejä. Ja siitä kehittyy kokonainen uusi kulttuuri.
Viisastelevat valtapuheita jauhavat valtapelurit käyttävät tietoisesti hyväksi myös mytologisen eläimen ulkonäköä ja elekieltä. Rahvasta kutittava valtapeluri muistaa olla riittävän epäsiitin näköinen, pitää poskillaan parransänkeä ja osaa räpsytellä tiuhaan silmiään tuhruisten silmälasien takaa (ihmiset silmät ovat valheenpaljastajia). Herravihan aiheuttajilla on sitä vastoin kasvoilla siisti kiilto ja päällä silkki.
4. Matkani neljäs asema on usko.
Tällä asemalla kasvaa luontoa ja näkyy ihmisen rakentamia uskonnollisia rakennuksia.
Uskonto syntyi alun perin luonnon ihmettelemisestä.
Kristinusko oli yritys jalostaa ihmistä niin, että ihmisyhteisö toimisi mahdollisimman epäeläimellisesti ja hallittavasti.
Rakennus syntyi paikasta toiseen vaeltaneen ihmisten paikoilleen pysähtymisestä ja paikkaan jäämisestä. Myös uskonnollinen rakennus sai nyt alkunsa.
Kreikkalaisen platonin filosofia oli tiedettä jumalasta (Georg Henrik von Wright, Ajatus ja julistus, 1974, sivu 55).
Platonin teos Valtio (Politeia) on järjen käyttöön pohjautuva ihannevaltio.
Platon kuitenkin erehtyi kuvitellessaan, että ihminen voi muuttua järkeilyn ja kunnioittamisen (timokratian) avulla hyväksi.
Keskiajalla jumalan valtakunta ja uskonto sai ilmauksensa ihmislajille tyypillisessä ”muurahaispesässä” kaupunkimaisessa ympäristössä.
Koko kaupunki muotoutui uskonnollisen käsityksen aineelliseksi kuvaksi.
Kaikki oli uskomista.
Seuraava kaupunkimalli, Moren teos Utopia perustui järjen käyttöön.
Uskominen vaihdettiin järkeilemiseen.
Uusimmat ihannekaupunkiutopiat ovat modernistisen tietovallan kaupunkimalleja.
Nykyajan yksitotinen betonilähiö on monessa mielessä mitään sanomaton. Modernin postmodernisointi (jälkiuudeksi tekeminen) kirkuu korvia repivää sekaääntä.
Uusin arki on fantasiaviihdettä ja tyhjyyttä ”tyhjien tyhjyydessä”.
Islam on siksi valtaamassa länsimaisen ihmisen syvimmän.
5. Matkani viides asema on sattuma.
Tällä asemalla sinisiin ja punaisiin vaatteisiin pukeutuneet jalkapallojoukkueet kilpailevat voitosta.
Kumpikin joukkue on valmistautunut suunnitelmallisesti otteluun, jotta peli tapahtuisi mahdollisimman hallitusti mutta pelissä voiton ratkaiseva tekijä on sattuma.
Pallon liike on pelissä ratkaiseva tekijä vaikka pallon liikkeet tapahtuvat hallitsemattomasti.
Pari senttiä sivuun maalitolppaa osunut jalkapallo ei mene sisälle maaliin.
Sattuma on ratkaiseva tekijä myös valtioiden välisessä talouskilpailusa. Pörssien nousut ja laskut vyöryvät arvaamattomasti lukuisten eri tekijöiden ketjureaktioissa eri puolilla maapalloa.
Eikä ihminen osaa edes aavistaa seuraavaa hetkeä.
Ei pidä kuvitella, että joku voi olla hallittua. Jos väittää pystyvänsä hallittuun valehtelee.
6. Matkani kuudes asema on nationalismi.
Tällä asemalla on sinivalkoisista suomalaisista poikkeavia kaikenvärisiä ulkomaalaisia.
Aseman keskellä, kirkontornin korkuisen lipputangon kärjessä kimaltelee itäinen teräsnuppi (sipulin muotoisena ja juuri piikkinä kohti taivasta) ja liehuu siniristilippu kansakuntauskon merkkinä.
Vierasmaalaisia nuuskitaan ja tutkitaan, luokitellaan ja rekisteröidään aseman ulkopuolelle pystytetyssä valkoisessa teltassa. Sitä tehdään, jotta ”tänne suomeen kuulumattomia” voidaan liikutella suunnitelmallisesti paikasta toiseen.
Kaiken päämäärä on kasvattaa ”omia” paremmiksi ihmisiksi ja karkoittaa samaan aikaan ”ulkopuoliset” pois tarkoin vartioidulta ”omalta alueelta”.
Sen aikana hyvään pyrkiminen vaihtuu koko ajan kiroukseksi.
Taltasta ”ulkopuolisia” laitetaan juniin, siirretään, käännytetään ja palautetaan muille maille. Usein myös samoille sota-alueille, joista he ovat lähteneet kuolemaa karkuun.
Uskon ja järjen käyttö johti siihen, että valtiota alettiin pitää jumalallisena.
Valistuksen ja romantiikan sekä hegelin aikana ihminen rakensi itselleen myytin, kansakuntauskon. Sen piti aiheuttaa ihmiselle hyvää mutta se johti jatkuvasti pahaan.
Hegelin yhtälö, järki plus jumaluus plus rotukansa plus valtio on alaston helvetti.
Nationalismi otti vapaan yksilön vangikseen ja sulki yksilön teräshäkkiin sulauttaakseen hänet yhtenäiseen kansakunnan massaan uskovaiseksi.
Häkissä ihmisen subjekti ensin surkastui kasaan ja kuoli lopuksi.
Ihmiselle luvattiin vapaus valtioon sitoutuneena mutta tuo sitoutuminen johti vankeuteen nationalismin uskossa.
Parhaillaan käynnissä oleva ylikansallinen kehitys on johtamassa uuteen myyttiin.
Siinä ihmiselle tarjotaan vapaus yksilönä ”itselleen olemiseen”. Kolikon toisella sivulla on äärimmäisen kova kuri eli maailmanvaltaan sitoutuminen. Sillä estetään esimerkiksi sodankäynti ja ihmisoikeuksien loukkaaminen.
7. Matkani seitsemäs asema on orjamoraali.
Tämän aseman pihalla seisoo iso joukko ihmisiä, joidenka kädet on laitettu käsirautoihin. Heidän silmänsä on peitetty pyyhkeellä, korvat tukittu purukumilla ja suu puukapulalla.
Uskovaisten mukaan toiset ihmisistä pääsevät taivaaseen, toiset joutuvat taas kadotukseen ”helvetin tuleen”.
Kaikki meistä eivät kuitenkaan usko tämän tyyppiseen ihmisten luokittelemiseen ja kahtia jakamiseen.
Mutta kaikki alkavat olla yhtä mieltä siitä, että olemme täällä planeetalla väärillä urilla koska käynnissä olevan ympäristökriisin pohjalta löytyy itse ihminen.
”Vääränlainen syyllisyys ja häpeä ovat ihmistä tuhoavia tunnetiloja. Sen sijaan aidon syyllisyyden kohtaaminen voi olla vahva ja vapauttava kokemus. Omat virheensä myöntämällä avautuu ovi anteeksiantoon, nöyryyteen ja uudenlaiseen yhteyteen toisten ihmisten kanssa” (lainaus lähteestä Elämä kyllä – toipumisopas, askeleita syyllisyydestä toipumiseen, Dale ja Juanita Ryan, suomentanut Tuomio Salovuori, Sininauhaliito 2002).
Voiko syyllisyys jakautua kahtia vääränlaiseen ja (oikeanlaiseen) ja aitoon syyllisyyteen? Monien mielestä ei voi.
Aidolla syyllisyydellä kristityt viittaavat syntien anteeksisaamiseen.
Vapauttaako aito syyllisyydentunne yksilön niin, että hän voi sanoa olevansa konkreettisesti vapaa yksilö? Monien mielestä ei vapauta.
Sartren eksistentialismin mukaan puhe ”aidosta syyllisyyden kohtaamisesta” on virhe koska sillä ei ole mitään tekemistä yksilön konkreettisen vapauden kanssa.
Sartren mukaan ihminen on heitetty maailmaan ja aito eksistentialistinen vapaus on vapautta ja vastuuntuntoa ”itselleen olemisessa”.
Nietzschen orjamoraalin mukaan kristillinen itsensä tukahduttaminen on kaikissa tapauksissa vääryys.
Orjamoraaliseksi yllyttäminen on valtapeli.
8. Matkani kahdeksas asema on valta.
Tällä asemalla roikkui aikaisemmin hirressä iso joukko ihmisiä rikoksiin syyllistyneinä. Nyt heitä kyyhöttää isoissa kalterihäkeissä ”ihmiskonteissa” odottamassa kuljetusta vankilaan tai pakkotyöleiriin.
Omiin valtariitoihinsa romahtamassa ollut rooman valtaeliitti valitsi suunnitelman pohjalta kristillisen uskon pelastajakseen ja pelasti rooman vallan tuholta.
Lukemattomista kansoista ja kulttuureista koostunut rooma haluttiin yhdistää siihen asti moniuskontoisena olleena valtakuntana valitsemalla rooman uudeksi valtavälineeksi yksi ainoa usko eli kristillinen oppi. Siinä rooman lukemattomat kansat sitoutuvat yhteen ainoaan ajattelutapaan ja tukahduttavat orjamoraalilla omatoimisesti eläimellisyyttään.
Ranskan suuren vallankumouksen jälkeen väkivaltainen rankaiseminen (hirttäminen) vaihdettiin valvomiseen ja pehmeään kurittamiseen kurittamiseen (esimerkiksi vankilasellissä istuminen) siinä uskossa, että ihminen voi jalostua ja valistua.
Mutta valistusliike osoittautui erehdykseksi.
Edistys on aina ja kaikessa myytti.
Kun kristillinen usko yhdistettiin porvarillisiin arvoihin ja maalliseen vallankäyttöön synnytettiin valtiokirkko sekä nationalistisen valtion iskulause ”koti, isänmaa, uskonto”.
Uusi myytti tuli valmiiksi ja johti maailmansotiin.
Siinä kansakuntauskoonsa sulkeutuneet nationalistiset valtiot riitaantuivat keskenään ja ottivat väkivaltaisesti yhteen.
9. Matkani yhdeksäs asema on ympäristökriisi.
Tämän aseman keskellä on iso tietotekninen atk-koneen kuvaruutu, josta aseman ihmiset voivat seurata suorana lähetyksenä elämän päättymistä ja ihmiskunnan kuolemaa.
Mikko Tuulirannan kirjasessa Ympäristötuho. Raamatun ennusmerkki (Havaintoja Raamatun ennustamasta ekokatastrofista, M. Tuuliranta ja Ristin voitto ry, 1990)
Raamatussa (Jesaja, 24. luku) sanotaan, että ”maa tyhjentämällä tyhjennetään ja ryöstämällä ryöstetään – – maanpiiri nääntyy ja lakastuu; kansat ylhäiset maassa nääntyvät. Maa on saastunut asukkaidensa alla…asukkaat kuumuudesta korventuvat, ja vähän jää ihmisiä jäljelle”.
Jesajan mukaan näin tapahtuu, koska ”– – asukkaat ovat rikkoneet lait. Muuttaneet käskyt, hylänneet iankaikkisen liiton – –”.
Tieteellisen käsityksen mukaan ympäristökriisi on ihmisen aiheuttama. Eikä kriisillä ole minkäänlaista yhteyttä henkiajatteluun.
Ympäristökriisin taustalla on ajattelutapa, jossa ihminen kuvittelee voivansa käyttää hyväksi rajattomasti maapallon luonnonvaroja ilman vakavia seurausvaikutuksia. Tämä tarkoittaa ”utilistista luontosuhdetta”.
Ympäristökriisin taustalla on myös kristillinen protestanttinen etiikka, jossa yhtyy kapitalistinen yrittäjyys ja kristillinen usko eli ajatus siitä, että Raamattu (Jumalan sana) oikeuttaa luonnon rajattoman hyväksikäytön.
10. Matkani kymmenes asema on vapaus.
Tällä asemalla ihmiset kommunikoivat luonnollisella tavalla keskenään ihmettelemättä toinen toistensa erilaisuutta.
Täällä kaikki yksilöt tuntevat olevansa itsessään kokonaisia maailmoja.
Ilman vapautta ihmisyksilö ei voi kokea maailmassa konkreettista ”itselleen olemista”.
Kaikenlaiset vapautta rajoittavat ja vapaudet riistävät ajattelutavat ovat myrkkyä vapaalle yksilölle.
11. Matkani yhdestoista asema on minä ja oleminen.
Tällä asemalla on lääkäreitä, lentokapteeneja, arkkitehteja ja lukemattomia muita korkeasti koulutettuja ammattiryhmiä omassa tietotaidollisessa olemuksessaan mutta omaa perimmäistä minää ja ”itselleen olemista” he eivät ole koskaan edes ajatelleet.
Kreikkalaisten filosofinen puhe ”luonnollisesta ihmisestä” oli puhetta siitä, mitä ihmisen tulee olla.
Tuolla muinaiskreikkalaisten ajattelulla ei ole kuitenkaan mitään tekemistä ihmisen olemassaoloa koskevan pohdinnan kanssa.
Ajattelua tarvitaan aina.
Tanskalainen Søren Kierkegaardin (1813–1855) mukaan luterilainen valtiokirkko on pakanallisuuttakin pahempaa jumalattomuutta. Sama koskee muinaista roomaa.
Niissä molemmissa yhdistettiin orjamoraalinen kristinusko maalliseen vallankäyttöön.
Olemassaoloajattelu syntyi vasta teollistumisen ja koneellistumisen alkaessa ja yksilön kurjistuessa ja vieraantuessa myös itsestään.
Kierkegaardin eksistentialismin mukaan elämän tärkein asia ei ole yhteisö ja yhteiskunnallisuus vaan yksilö ja subjektiivisuus.
Kaikki maailmassaolossa on yksilöllistä ja subjektiivista.
”Todellisuus” eli luonto on yksilön subjektiivista luontoa konkreettisessa olemisessa.
Tekemäni ”Musta valu” (kts. blogini) kuvaa minimalistisesti myös mytologisen eläimen olemassaoloa. Se tapahtuu sattuman vyörynä – ei järjen, ei tietämisen, ei hallitsemisen pohjalta.
”– – ei taitoa tarvita” (Kierkegaard) sillä vapaat yksilöt ovat luonnostaan synnynnäisesti taitavia. Taitoa voi myöskään opettaa. Tämä koskee myös ”taiteen tekemisen taitoa”.
Jokaisella vapaalla yksilöllä on taito kertoa omasta ajatuksesta.
”Itselleen olemisen taide” koskee meitä kaikkia.
Eksistentialistinen oleminen on yksilöllisen subjektin konkreettista ”itselleen olemista”. Mutta kuvitteellinen ”yhteisöllinen oleminen” tekee yksilöistä olemattomuutta.
Jos elämässä on joku tarkoitus se ei voi olla muuta kuin yksilön subjektiivinen ”itselleen oleminen”.
Koska ”itselleen oleminen” riippuu vapaudesta, vapaus on yksilön kannalta maailman tärkein asia.
Sartren edustaman eksistentialismin pohjalta voi ajatella, että sitten kun vapaa yksilö kuolee, kaikki hiljenee äärettömyyttäkin syvemmälle.
