”Vallankumous muhii taas Ranskassa – – tyytymättömyys kasvaa, vanha valta kaadetaan – – Place de la Republique” (Helsingin Sanomat 16.4.2016). Ranskalaisnuorten liikehdintä muistuttaa 1960-luvun lopun nuorisokapinaa.
Rauhan vuosikymmenet ja yhtäkkiä Ukrainan ja Syyrian sota. Talouspakotteet. Propagandasota. ”Sig heil” ja rasismi. Jos tämä paha laajenee, toivo paremmasta huomisesta hiipuu kokonaan.
Väkivaltaisia yhteenottoja kuvaava sanomalehtiuutinen, johon liittyy kartta, antaa hyvän kuvan nytkin vallitsevista kriiseistä.
Neuvostoliiton romahtamista seurasi Mustanmeren ja Kaspianmeren tuntumassa monia vakavia kriisejä, viimeksi Vuoristo-Karabahin taistelut. ”Jäätyneet konfliktit Venäjän vaikutuspiirissä” (Ilkka 6.4.2016). ”Naton silmissä Suomi on keskeinen alue, jos Itämerellä tai Baltiassa syntyy konflikti” (Turun Sanomat 10.4.2016).
Maapallolla muilla sivustoilla on samaan aikaan kymmeniä äärimmäisen vakavia konfliktialueita. Koko maapallo saattaa syttyä kohta ketjureaktiona tuleen.
Dada on taiteessa taas ajankohtainen. Dadateoksiini sisältyvän olemiskokemukseni näkeminen kertoo minulle siitä, että kaikki on riistäytynyt taas villiin tilaan.
Ihmisen toiminta on synnyttänyt maapallon pintaan kokonaisen ”tulehtuneen valtapelikudoksen”. Nationalistiset valtiot ja puolueet käyvät kaikenlaista kilpaa keskenään ja mustamaalaavat toinen toisiaan sen kun kerkiävät. Sellainen apinahan ihmislaji on.
Samaan aikaan nationalistinen historiankirjoitus sepittää satuja ja yllyttää uuteen vihaan ja sotaan ja aiheuttaa omalta osaltaan myös ”subjektin kuolemaa”. Edistys vaatii uhrinsa, sanotaan.
Maapallon pinta on täyttynyt verkkomaisesti pikkuvaltioiden suljetuista ja tarkoin vartioiduista pikkureviireistä sekä suurista valtioiden liitoista.
Tuo verkko pitää repiä riekaleiksi sillä katkeamaton sisä- jaulkopoliittinen riitely horjuttaa maailmanrauhaa. Aggressiivisuus paisuu ja paisuu.
”Mytologinen eläin” täytyy pakottaa riiteleviä yhteisöjä kovin ottein kurittamalla rauhaan ja palvelemaan elollisen luonnon hyvinvointia.
Sitä varten on luotava yksi maailmanvaltio ja globaalien puolueiden järjestelmä huolehtimaan kaikille yhteisestä maailmanvallasta.
Yhdistyneiden kansakuntien kaltainen organisaatio on enemmän haitaksi kuin hyödyksi ihmiskunnalle.
Yksittäisen kansan ”itsekehu ja suljettuun reviiriin karsinoituminen” pitää kieltää ihmiskunnan yhteisen intressin vastaisena.
Maailmanvaltiolle tulee antaa yksinoikeus valvoa kaikkia maapallon suuria yhteisöjä sekä tukahduttaa pakkokeinoin paikallisesti puhjenneita jännitteitä. Sille tulee antaa yksinoikeus pakottaa yhteisöjä noudattamaan ilmastonmuutoksen torjumiseen, maapallon elollisen luonnon pelastamiseen ja ihmisoikeuksien kunnioittamiseen tähtääviä toimenpiteitä.
Elollisen luonnon, ihmisoikeuksien sekä yksilövapauksien määrätietoinen suojeleminen murentaa vanhan nationalistisen mielen ja vallankäytön myös itsestään.
Suomen Kauhava pääsee lopultakin maailmankartalle Kangas-Annalan ”hyvällä tiehankkeella”. Suomen Keskustan eliitti hurauttelee kohta tietä pitkin 60 km/t läpi globaalin IBA:n. Lintuparat.
*
Me emme tarvitse enää yhtään uutta ”yhdysvaltaa” emmekä yhtään uutta ”yhdistynyttä kansakuntaa, tarvitsemme ainoastaan yhden ainokaisen maailmankansan, yhden ainoan maailmanvallan ja yhden maailmanvaltion.
Universaalisina ja globaaleina vallankäyttäjinä saa toimia huomenna ainoastaan perustettavat uudet globaalipuolueet. Nationalistinen nurkkapatrioottisuus on tuhottava.
Sotien syttyminen ja luonnon riittäminen on estettävä jo ennalta.
Kansalaisyhteiskunnan merkitystä ei pidä ylikorostaa demokratiassa, sillä myös vapaaehtoinen kansalaistoiminta voi aiheuttaa vakavia ongelmia.
Globaalien puolueiden perustamisessa on kuitenkin oltava yhteydessä luonnonsuojelua, ihmisoikeuksia ja rauhaa harjoittavien ja viralliseen organisoituun valtaan pyrkimättömien aatteellisten järjestöjen kanssa.
Meidän on vapautettava kaikkialla vapaa yksilö, sillä hän on sama kuin ”tajunta ja maailmassaolo”. Loppu tulee joka kerta kun yksilö kuolee.
Siis vapaa yksilö ja toisaalta jatkuvan valvonnan ja kurinpidon lempeä ja ankara maailmanvaltio.
Ja globaaleja valtapuolueita.
*
Seuraavat kaksi esimerkkiä valaisevat nykyistä kaaosta.
1. Kommunistien Venäjällä valistuksen hengessä 1917 perustama Neuvostoliitto hajosi toisen maailmansodan 1939-45 päättymisen jälkeen 1980-luvun lopulla.
Syitä Neuvostoliiton hajoamiseen oli monia ja ne juonsivat sisäisiin ja ulkoisiin voimiin.
Samalla vuosikymmenellä lännessä oli alkanut uusliberalistinen talous. Se levisi nopeasti maapallonlaajuiseksi kapitalismiksi.
Myös kommunistinen Kiina otti käyttöön kapitalistisen talouden mutta poliittinen valta pidettiin kommunistisella puolueella, muita puolueita ei sallittu. Kiinasta tuli nopeasti ”maailman tehdas” sekä taloudellinen sekä sotilaallinen mahti maapallolla.
Kiinalainen uudistumis- ja avautumispolitiikka alkoi jo 1970-luvun lopulla. Kiinan ja Neuvostoliiton välillä maailmansodan jälkeen vallinneesta ideologisesta vuoropuhelusta ei ollut paljonkaan hyötyä.
Mutta vasta NL:n hajotessa vuonna 1989 Kiinan aloitti talousuudistusten vauhdittamisen sallimalla yksityisyrittäjyys.
Nyt hiljenivät amerikkalaisetkin.
Neuvostoliiton romahtaminen aiheutti Venäjällä isoja muutoksia, mutta valtaeliitin onnistui organisoitua Venäjän federaatioksi.
Venäjän kapitalistisessa taloudesta ja sotilaallisesta kehityksestä tuli nopeasti merkittävä kilpailija kapitalistisille maailmalle. Vanha kauppakansakulttuuri kukoisti taas.
Euroopan unioni alkoi harjoittaa itälaajentumispolitiikkaa (Turkki jne.)ja ”Lebensraum” (itä) alkoi kimallella uudestaan saksalaisten silmissä. Hitlerin armeijan murskaaminen idässä puna-armeijan urkumusiikin soidessa oli päässyt unohtumaan.
Ukraina oli ollut tärkeä Neuvostoliitolle (historia, vilja-aitta, raaka-ainerikkaudet jne.).
Ukrainan kautta venäjältä Eurooppaan johtaneista kaasulinjoista aiheutui pitkään isoja valtariitoja. Ukrainan venäjämielinen presidentti joutui eroamaan 2014 Ukrainassa tapahtuneen vallankumouksen johdosta. Kultakutrin onnistui.
Venäjä otti mullistuksen uhatessa valtaansa Krimin. Ukrainassa nousi valtaan uusi valtiojohto. Itä-Ukrainassa syttyi sota ukrainalais- ja venäläismielisten kesken.
Venäjä ei voinut jäädä katselemaan tapahtumia vierestä.
Ukrainan uusi presidentti paljastui 2016 veroparatiisipeluriksi ja samana vuona erosi myös Ukrainan pääministeri. Hollanti äänesti kansanäänestyksessä Ukrainan ja unionin välillä tehtyä sopimusta vastaan. Se esti Ukraina-sopimuksen toteuttamisen ja heikensi unionin valta-asemaa.
Tätä ennen EU:n alueella tapahtui iso pakolaisaalto.
Ukraina näytti kaatuvan uudestaan Venäjän syliin.
Venäjää ja venäläisiä alettiin haukkumaan lännessä joka välissä ja joka tuutista.
Unionin herrat eivät ymmärtäneet historiasta (vanhoista haavoista) eikä siitä mitä on ”kulttuuri”. Ei varsinkaan entisten kommunistivaltioiden kiihkonationalistinen nykykulttuuri (Unkari jne.). Sodan syttyminen tuntui aivan uskomattomalta jutulta.
Unioni liittyi ensin talouteen (euro ja talousliitto) sekä tavaroiden ja ihmisten liikkumisen vapauttamiseen, mutta eteen pulpahti isoja ongelmia. Pakolaisuus aiheutti uusissa kansallisvaltioissa pyrkimystä rajoittaa vapaata liikkumista. Unionivaltioiden rajoja alettiin aitaamaan monilla suunnilla. Kiihkonationalistinen aalto iski Suomeen asti.
EU käynnisti Venäjän vastaisia talouspakotteita ja siitä aiheutui lisäongelmia tavaroiden siirtämiselle ja ihmisten liikkumiselle. Suomen talous kärsi pahasti pakotteista ja tavaroiden vienti Venäjälle romahti. Itä-Eurooppaan alkoi nousta uusi ”rautaesirippu”.
Suomessa yhteiskuntasopiminen ja sisärakenteellinen uudistuminen alkoi takkuilla. Valtionvelka kohosi 2016 yli 60 %:n rajan. EU:n johto puutui Suomen tilanteeseen ja Suomi sai ikioman Kreikkansa. Väyrynen teki takapakit mutta sekään ei auttanut.
2. Lähi-idässä on vallinnut ”ikuinen ratkaisematon” valtariita israelilaisten ja palestiinalaisten välillä. Naapurimaassa Syyriassa syttyi sisällissota.
Syyrian sotaan osallistuu nykyisin lukemattomia osapuolia. Niillä on hyvin erilaisia päämääriä. Syyriassa myös testataan käytännössä uusinta sodankäyntivälineistöä. Modernista tietoteknisestä sodankäynnistä (robotit jne.) aiheutuu valtavia henkisiä ja fyysisiä kärsimyksiä siviiliväestölle.
Uusinta sotaa käydään kaupungeissa, keskellä siviilikortteleita. Siviilejä pakenee siksi sotaa Syyrian rajan yli islamilaiseen Turkkiin.
Seuraavassa vaiheessa sotapakolaiset pakenevat Turkista merialueen yli länteen Kreikkaan. Pakomatkan järjestää maksua vastaan ihmiskauppiaat vesialuksillaan.
Kreikasta pakolaiset pakenevat junilla ja rekoilla eurooppalaisten valtioiden läpi pohjoiseen. Matkan aikana ja perillä tapahtuu jälleen ihmisoikeuksien loukkaamista.
Kansalliset unionin jäsenvaltiot ottivat aluksi siviilejä vastaan ihmisoikeussopimusten pohjalta ja majoittavat heidät äkkiä perustettuihin turvapaikkakeskuksiin.
Alkoi turvapaikan saaneiden kotouttaminen ”maan tavoille” ja työelämään integroiminen.
Kyseinen toiminta aiheutti muutoksia vastaanottovaltioiden kansallisessa sisäpolitiikassa. Kaikki alkoi näyttää rahallisesti aivan liian kalliilta.
Valtiot alkoivat kieltäytyä pakolaisten vastaanottamisesta ja ryhtyvät sulkemaan rajojaan. Toiset maat rakensivat valtionsa rajoille esteeksi aitoja.
Unionin kansallisvaltiot alkoivat vaatia unionilta toimia käännyttää Kreikkaan asti päässeitä pakolaisia takaisin Turkkiin perustettaviin pakolaisleireihin.
Pakolaisten käännyttämisestä ja siihen liittyvästä rahoituksesta on sovittu unionin sekä Turkin johdon kanssa. Turkki alkoi rakentaa teräsaidoilla ihmisvarastoja, ”ikiomia buchenwaldejaan”.
Kokonaisia kansoja alkoi valmistautua samaan aikaan eri puolilla maapalloa ilmastopakolaisuuteen. Se tulee vyörymään vauhdilla kaikkien raja-aitojen yli. Katostaan huomenna miten siinä käy.
Turkin sisäpolitiikassa alkoi tapahtua uusia valtariitoja. Niiden puhjetessa maan presidentti käski pidättää häntä arvostelleita toimittajia.
Monien unionin jäsenvaltioiden mielestä ”yhden diktaattorin Turkki” ei ole inhimillinen ja turvallinen paikka ”varastoida” sotapakolaisia.
Sotapakolaisten vastaanottosopimus unionin ja Turkin kesken aiheutti sisäpoliittista kädenvääntöä unionin jäsenvaltioissa.
Unioni toimii Saksan ja Ranskan johdolla. Saksa on osoittautunut EU:n valtapeleissä Ranskaa paljon vahvemmaksi osapuoleksi. Mutta Angela Merkelin asema alkoi horjua Saksassa.
Saksan television viihdeohjelmaa toteuttava taiteilija otti kantaa tapahtumiin tekemällä Turkin presidentistä märän pilan. Taiteilijan laatimaan tarinaan sisältyi kirvelevä ajatus siitä, että Turkin johtaja (presidentti) harrastaa seksiä eläinten kanssa.
Turkin presidentti loukkaantui herjasta ja väitti että saksalainen toimittaja loukkasi satiirillaan myös Turkin kansaa. Turkin presidentti vaati Saksan johtoa rankaisemaan taiteilijaa.
Turkin presidentti teki rikosilmoituksen taiteilijasta ja Saksan hallitus päätti laittaa taideteoksen rikostutkintaan.
Merkel joutui Saksassa ankaran kritiikin kohteeksi.
Enemmistö väestöstä haluaa vaihtaa nyt vallan Saksassa.
Saksan poliittinen johto antoi taiteen tekemisen luovan vapauteen liittyvän pilan ensin oikeusviranomaisille tutkittavaksi.
Onko Saksan valtion kansalainen syyllistynyt rikokseen pilkkaamalla toisen valtion päämiestä ja kansaa?
Oikeuslaitosta pidetään myös Saksassa politiikasta irrallisena valtaelimenä. Asia tutkitaan Saksassa ”tieteen ja taiteen vapautta” koskevan lainsäädännön pohjalta.
Turkin presidentin näkemykseen on ottanut äskettäin kantaa Saksan poliittinen johto ja Saksan oikeuslaitos. Ovatko ne kuitenkaan kaksi eri valtaelintä? Eikö niiden kesken vallitse valtasuhde vaikka toisin väitetään? Kaikki johtavat poliitikot eivät ole olleet Saksassa rikostutkinnan käynnistämisen suhteen samaa mieltä.
Myös monissa unionin ulkopuolisissa valtioissa (USA jne.) on otettu kantaa kyseiseen kiistaan. Mediakritiikin mukaan olisi virhe päästää vieraan maan ”diktaattorimainen valtionjohtaja” rankaisemaan toisessa valtiossa vaikuttavaa ihmistä.
Ehkä taiteilija osallistuu pilallaan myös itse poliittiseen valtapeliin. Turkin konservatiivinen presidentti on rajoittanut maassaan sananvapautta ja rakennuttanut itselleen uuden valtavan kookkaan palatsin ”osmannisuurvallan symboliksi”.
Näiden ulko- ja sisäpoliittisten tapahtumien kulku vaikuttaa nyt suuresti Saksan sisäpolitiikkaan. Liittokansleri Merkel on joutunut tikun päähän, koska hän oli ensin luvannut ottaa Saksaan runsaasti pakolaisia. Mutta siitä aiheutuneen vastarinnan hiljentämiseksi liittokansleri neuvotteli Turkissa maan presidentin kanssa unionin ”käännyttämis- ja varastointisopimuksen”.
Jos saksalaista pilailija-taiteilijaa ei rangaista Turkin johtaja uhkaa todennäköisesti irtisanoa solmitun sopimuksen.
Kansallis-regionalistisen (sisäpoliittisen) tason vastaavasta tapauksesta voi lukea Kulttuurivihkojen nettisivuilta, ”mielipide – lukijan sana”-palstalle kirjoittamastani kirjoituksesta ”Taiteen kuolema on jo tapahtunut” (16.12.2014), kuvaan siinä Seinäjoen sairaalan poliittista taulukiistaa, jatkoin samasta aiheesta myös blogeissani (kts. ”Klaanitaiteen Etelä-Pohjanmaa” 18.1.2015).
”Lakeuden maalaisliittoeliitti” vaati uhria (Jukka Vihriälää) poistuman Seinäjoen sairaalasta polttouunileima otsassa. Näköiskuvana tietysti.
3. Kuvaamani esimerkit paljastavat sen, että ”reviirien välinen taistelu” on koskenut ainakin taiteen vapautta, nationalismia, ihmisten epäinhimillistä kohtelua ja sodankäyntiä.
Unioni aloitti talousliitosta (euro ja vapaa liikkuminen) kilpailussa muiden suurten liittoumien kanssa (dollari, USA jne.) mutta EU alkoi kehittyä kohti poliittisia ja sotilaallisia valtapelejä (sisä- ja ulkopolitiikka). Saksalaistenkin haaveeksi tuli USA:n kaltainen Euroopan Yhdysvallat.
Yhdysvaltojen ja Naton rooli kietoutui Länsi-Euroopassa käytyihin valtapeleihin. Tietotekninen kehitys aiheutti siinä takaiskuja yksilönvapaudelle ja isoille valtaliittoumille. Vastavetona valta seuraa nyt datavarastoilla jokaisen yksilön pienintäkin liikahdusta terrorismitorjuntaisen ”hyväntekeväisyyden” nimissä. Usko kaiken hallitsemiseen villitsee ihmistä vielä hetken.
Globaalipuolueiden tehtävä on hävittää vanhojen nationalististen puolueiden valtapelit.
Uusien puolueiden tehtävä on puhua universaalisesti ja globaalisti. Täydellinen yksilövapaus on toteutettava kaikkialla.
PERUSTETTAVA EKSISTENTIALISTIS-MARXILAINEN GLOBAALIPUOLUE (EMG).
Tässä muutama ajatus eksistentialistis-marxilaisen globaalipuolueen perustajille.
Me synnymme tähän maailmaan vapaina yksilöinä ja tulemme kaikki vapaina yksilöinä ”itselleen olemisessamme” kommunisteiksi.
Tulemme kommunisteiksi, kun meille annetaan vapaus ja meihin luotetaan sellaisina kuin olemme, evoluution mukaisina mytologisina eläiminä.
Saamme olla vapaita yksilöitä ja elää ilman ”tietovaltaista” valistamisen ja sivistämisen taikauskoa.
Nationalismin myrkkylitku on sytyttämässä taas kerran kaiken tuleen tällä planeetalla. Kolmas maailmansota näyttää jo alkaneen.
Me emme unohda omaa itseämme emmekä kuihdu orjamoraalisesti tullaksemme hyviksi ihmisiksi. Me herätämme alkuperäisen minämme kukkaan tullaksemme yksilöinä vapaiksi.
Vapaan yksilön pakottaminen sitoutumaan pienyhteisöissä toisiin ihmisiin johtaisi nationalismitaikaan uskomiseen.
Vapaan yksilön on hyväksyttävä ainoastaan maailmankansaa suojeleva universaali ja globaali taustavaltapeli.
Viimeksi tapahtunut kapitalismin leviäminen maapallon laajuisesti ilman väkevää vastavoimaa (dialektiikka) on tappamassa koko maapallon elollisen luonnon. Kapitalismin peto nielee parhaillaan kurkkuunsa Amazoniakin.
”Ilmastokokouksen maat solmivat Pariisissa kaikkia sitovan sopimuksen – – Suomi lämpenee enemmän kuin muu maailma (2100, +8 C). Pimeät ja märät talvet lisääntyvät Suomessa” (Helsingin Sanomat 13.12.2015).
Ilmastonmuutossopimuksista ei ole konkreettista hyötyä koska kauniit lupaukset perutaan kansallisvaltioissa kuitenkin. Maanviljely tulee Suomessa loppumaan kokonaan ja samalla alkaa elämä ilman maataloustukia.
”Subjektin kuoleman” rinnalla on alettava puhumaan kapitalistisen talouden aiheuttamasta ”elämän päättymisestä” maapallolla. Alkaa biljoonien vuosien odottelu uuden elämän syntymiseksi maapallolla.
Nyt on viimeinen hetki tehdä jotain konkreettista elollisen maapallon hyväksi.
Tietouskokin on nykyisin viihdebisnestä.
”Tietotaikaan” ei pidä kuitenkaan erehtyä.
Pirunpeltopirstaleinen maapallo on muutettava monoliitiksi maailmanvaltiokallioksi.
Maapallolla asuu huomenna yksi ainoa maailmankansa, ei eri rotuja ja tietotaidosta, osaamisesta ja lahjakkuudesta keskenään kilpailevia lukemattomia kansoja.
Maailmankasa on luonnostaan yksi ilman keinotekoista pirstaloimista suljettuihin ryhmiin, luokkiin, alueisiin ja rajoihin.
Maailmanvaltio perustuu siihen, että ”linjan” toisessa ääripäässä on vapaa yksilö. Toisessa ääripäässä on globaalien puolueiden maailmanvaltio-valtapeli. Ilman vanhaa ”kansakunta-ajattelua” sekä ilman valtioiden suljettuja alueita ja rajoja.
Maailmanvaltioajattelun vastakohta on hegeliläinen (valtio)nationalismi. Ihmiskuva ja maailmankuva ovat uudessa globaalipuolueajattelussa täysin eri kuin aikansa eläneessä hegeliläisessä kansakunta- ja kansallisvaltioajattelussa.
”Kaaoksellinen villi luonto” on kauneinta luontoa ja yksilöstä tulee valtio-orgaanissa systeemin muokkaama henkisesti kuollut orja. Hegel oli tässä suhteessa täysin väärässä.
Aleksis Kiven Seitsemässä veljeksessä (huomaa viittaus ”pyhään seitsemän”) barbaarimainen nuorimiesjoukko pakenee yhteiskunnan asettamia velvollisuuksia villiin korpeen mutta palaa vuosien päästä takaisin yhteiskuntaan viisastuneina valistuneina ja jalostuneina ”lautamiehinä” (vrt. Matti Vanhasen edustama ”lautakasakulttuuri”).
Nuo aluksi villit mutta järkivalistuksen aallossa ”todellistuneet äijät” eivät kuitenkaan ymmärrä mitään siitä sitä, että seuraavaksi he ”murenevat subjekteina” nationalistisen yhteiskuntakoneen verisissä hammasrattaissa.
Tätä mielettömyyttä vastaan luodaan uusmarxilainen maailmanvalta globaalipuolueineen, uusi järjestelmä, jossa jokainen yksilö on konkreettisesti itsensä ja yksilönä vapaa ”itselleen olemiseen”.
Ja vapaan yksilön suojelijana on taustalla valtava valvova ja kurittava voima, kokonainen maailmanvaltapeli.
Nationalistiset valtiokoneet häviävät maapallolta omalla painollaan luonnottomuuksina, samoin kuin myös kuvitteellinen nationalistinen ja regionalistinen mediavalta.
MARX JA MATERIALISTINEN YHTEISKUNTA
Koska olin jo teininuorena kiinnostunut vasemmistolaisesta yhteisöllisyydestä sekä marxilaisesta filosofiasta ja kommunismista, hankin luettavakseni Karl Marxin alkuperäisiä kirjoituksia. Kirjoituksia ilman että niihin sisältyy esimerkiksi Engelsin ja Leninin tulkintoja Marxin alkuperäisestä ajattelusta.
Myöhemmin kiinnostuin myös Jean-Paul Sartren eksistentialismista ja yksilön vapaudesta ”itselleen olemisessa”.
Pääharrastukseni oli samaan aikaan modernien kuvataideteosten tekeminen. Luovuin taiteen tekemisen yhteydessä järki- ja tietopohjaisesta ajattelusta.
Kiinnostus sattuman merkityksestä kiehtoi minua yhtä paljon kuvan tekemisessä kuin sanan käytössä.
Eksistentialisti Jean-Paul Sartren Dialektisen järjen kritiikki (Critique de la raison dialectique, 1960) auttaa meitä ymmärtämään eksistentialismin ja marxilaisuuden yhdistämistä uudeksi vapauden yhteiskunnalliseksi liikkeeksi (mainittu teos on suomen kielellä Leena Subran tulkintana, 1981)
Eksistentialistis-marxilaisen maailmanvaltion synnyttämisen taustalla on oltava Sartren eksistentialistinen teos ”Oleminen ja olematon” (1943) sekä Marxin materialistiseen ajatteluun liittyvä ”Pääoma” (saksaksi ”das Kapital”, ensimmäinen osa 1867).
Nyt on huomattava se, että Marx ei esittänyt koskaan tarkkaa kuvaa tulevaisuuden yhteiskunnasta eikä siitä miten kyseisen yhteiskunnan toteuttaminen tapahtuu.
Kun haluamme muuttaa maailmaa, sen on tapahduttava monessa kohtaa eri pohjalta ja tavalla kuin 1800-luvulla ajateltiin.
Maailmanvaltion perustamisen lähtökohtana tulee olla eksistentialistinen (Sartre) ja materialistinen (Marx) filosofia.
Yksi minua eniten koskettaneista Marxin filosofisista ajatuksista koski nuoruudessani ”tajunnan ja todellisuuden” välistä suhdetta. Eli kun aistii (esimerkiksi näkee tai kuulee) jotain, ei voi tietää sitä, vastaako aistimus ”todellisuutta” eli sitä miten asiat ovat ”oikeasti” ”maailmassa”.
Tätä kysymystä valaisi hyvin Marxin kynttilävertaus. Siinä kameran linssi käänsi palavan kynttilän (todellisuus) ylösalaisin (havainto ja tajuaminen).
Tätä Marxin ajattelua kannattaa verrata Sartren olemisfilosofiaan.
Toinen minua paljon kiinnostanut Marxin ajatus oli se, että ”yhteiskunnallinen oleminen määrää tajunnan”, ei päinvastoin. Ajatuksen mukaan ensin tapahtuu olemista ja elämää mikä muokkaa tajuntaa. Tämä on sanottu melko saman tyyppisesti kuin Sartre on sanonut eksistentialismissaan: ensin on olemista (merkitysten muodostamisvaihe) ja vasta sen jälkeen tulee olemus.
KOHTI YKSILÖVAPAUTTA KOROSTAVAA UUTTA KOMMUNISMIA
Neuvostoliiton aikaisessa Turun ystävyyskaupunki Leningradissa käydessäni koin OLEMISAISTIMISESSANI ahdistusta ja pelkoa, mikä nousi pintaan tuolloin omaksutun ”stalinistisen” kommunistisen ideologian ja yhteiskuntakokeilullisen käytännön välisestä ristiriidasta. Pelottava kommunismi on nyt mennyttä aikaa.
Tuo jännite liittyi esimerkiksi junamatkan aikana pelkoon siitä, että valtionrajaa ylitettäessä joku venäjänkielinen lupa-asiakirja saattoi unohtua Suomeen (puuttui matkatavaroistani) tai että joku lomake on täytetty väärin.
Miten selvitä kieltä osaamattomana virkailija konduktöörin tai virkailija tullimiehen vaatiessa puuttuvaa asiakirjaa tai halutessaan lomakkeeseen väärin täytetyn kohdan oikein korjattavaksi?
Pahimmassa tapauksessa virkailija voisi kehottaa keskeyttämään junamatka ja poistumaan junasta seuraavalla venäläisellä rautatieasemalla. Siellä odottaisi kokonainen joukko virkamiehiä tai poliiseja kuulustelemassa minua lukitussa takahuoneessa. Kuulusteijat laittavat usein pistoolinsakin pöydälle.
Jos tulen väärin ymmärretyksi he saattavat myös pidättää minut ja palauttaa konsulaatin avulla takaisin Suomeen?
Miten osaisin edes jatkaa junamatkaavenäjää osaamattomana, eikä perillä olisi ketään neuvomassa miten pääsen edes hotellihuoneeseen?
Tämän tyyppisestä pelkotilasta tuli niin voimakkaita, että junan ravintolavaunun lounaalla keitetyt perunatkin alkoivat haista iljettävälle. Isoja luunpalasia sisältänyttä liha-ateriaa ei halunnut syödä ja ainoa nautinto oli pöytään tuotu olut.
Kommunistinen yhteiskuntajärjestys tuntui pakkomielteiseltä itsetarkoitukselta, kun lukemattomat virkailijat valvoivat ihmisten kaikkia liikkeitä ja ajatelmia.
Tunnelma rakentui jatkuvasta ahdistuksesta, kärsimyksestä ja pakottamisesta, kaiken valvomisen ja seuraamisen taustalla piili ”joku korkeampi voima”.
Tämän vastakohta on yksilön tasolla tapahtuva henkinen vapautuminen sekä nautinnollinen ja turvallinen ”itselleen oleminen”. Siinä on kyse keinotekoisen systeemin ja rakenteen vastakohdasta eli ”luonnollisesta olotilasta”.
*
Kirjoitin 1990-luvun alussa Aluesunnittelu-lehteen julkaistun artikkelin ”Kaupunkikone” ja Arkkitehti-lehteen kirjoitin samoihin aikoihin julkaisemattoman kirjoituksen ”Kaupunkikone arkkitehti”, kerroin kirjoituksessani, että ”Hegel piti villiä hoitamatonta ja jäsentämätöntä luonto rumana ja alkeellisena, kauneinta luonto oli hänestä hoidettuna”.
Toiseksi Hegelin mielestä yksilö voi olla vapaa ainoastaan valtiossa.
Kuten jo sanoin, tämä on hegeliläistä roskapuhetta.
Luonnon ja ihmisen hallitsemisen vastakohta on luonnon seuraaminen ja yksilövapaus. Siinä luonto ja yksilö saavat olla ja elää kauniisti. Siinä yksilöä ei pakoteta eikä yksilöitä luokitella yhteiskunnallisiin luokkiin.
Näitä periaatteita meidänkin on seurattava.
Karl Marxin kirjoittamassa teoksessa Pääoma (saksaksi Das Kapital, kansantaloustieteen arvostelua, Petroskoi 1957), sen ensimmäisessä osassa puhutaan ”Pääoman tuotantoprosessista”, sivulla 15 Vladimir Leninin 1914 kirjoittaman alkukatsauksen kappaleessa ”Luokkataistelu” sanotaan, että
”Marxilaisuus antoi johtolangan, joka tekee mahdolliseksi löytää lainmukaisuuden tässä näennäisessä labyrintissa ja kaaoksessa, nimittäin: luokkataisteluteorian”.
Tämä on Lennin tekemää tulkintaa alkuperäisestä marxilaisuudesta.
Pääoman ensimmäisessä kirjassa on aiheena ”Pääoman tuotantoprosessi” ja sen ensimmäinen osasto (1) käsittelee marxilaisen filosofian mukaisesti teemaa ”Tavara ja raha”.
Muissa osastoissa käsitellään aiheita ”Rahan muuttuminen pääomaksi” (2), ”Ehdottoman lisäarvon tuotanto” (3), ”Suhteellisen lisäarvon tuotanto” (4), ”Absoluuttisen ja suhteellisen lisäarvon tuotanto” (5), ”Työpaikat” (6) sekä ”Pääoman kasautumisprosessi” (7). Nämä kaikki teemat ovat kuin suoraan tästä päivästä.
Käsitteiden ”tavara” ja ”raha” ymmärtämien on keskeistä kapitalistisen vallankäytön luonteen ymmärtämiseksi.
Tavaraan ja rahaan liittyviä seikkoja Marx pohti jatkuvasti. ”Itsestään vieraantuminenkin” sisältyi siihen.
Tämän päivän kapitalistit lukevat kaikkialla nimenomaan Marxia halutessaan ymmärtää miten moderni kapitalismi toimii. Ja tullakseen itse miljardööriksi!
Marx ennakoi myös nykyisen verkostoyhteiskunnan. Marxismin aave kummittelee ikuisesti.
Suomessa kummittelee sipiläporvariston ”uusliberalistis-nationalistinen yrittäjätalous”, ei edes perinteinen ”kansantalous”, uusimmasta ”kansainvälisestä talouskapitalismista” puhumattakaan.
Suomen valtiontalouden johdosta tavaroiden vienti Venäjälle on loppumassa, maan työttömyys kasvamassa ja valtinvelka kaatumassa keinotekaistun valtiokoneemme päälle.
Marxin alkuperäisiä tekstejä täytyy lukea siten, että samalla kun selvittää Marxin kirjoitusten alkuperäisiä filosofisia ajatuskulkuja täytyy huomioida se, että ne on kirjoitettu 1800-luvun puolivälin maailmassaolossa (kehys).
Esimerkiksi sanojen kuten ”luokka” ”taistelu” ”johtolanka” ”lainmukaisuus” ”labyrintti” ja ”teoria” käyttäminen (Marxin puhe) juontaa 1800-luvun teknis-teollisen aikakauden alkuun.
Nykyisin vastaavista alueista ajatellaan toisin. Nyt puhutaan ”luokattomuudesta” ”johtolangattomuudesta” ”luonnollisuudesta” ja ”olemisesta” (oleminen ja sattuma).
Tätä uutta puhetta tulee meidänkin harjoittaa. Ei palata jankuttamaan vanhaa.
Puhe ”joukkovoimasta” sekä ”proletariaatin diktatuurista” (lopullisen kommunismin vaiheessa) on 1800-luvun ”mekaanista koneajattelua”. 2000-luvun vapaina ja luovina yksilöinä emme arvosta tämän tyyppisiä huudahduksia.
Emme myöskään voi hyväksyä kommunisteina ”yksilön pakottamista” ”joukon yhdenmukaistamista ja massoittamista” emmekä ”minän, subjektin tappamista”.
Monet tietämiseen liittyvät filosofiset kysymykset pysyvät ikuisina arvoituksina. Ihmislaji ei le ”tieto-olento”.
Monet ilmiöt ja asiat ovat nykyisinkin samanlaisia vastakohtaisuuksia kuin aina ennenkin, esimerkiksi se että omistaa/ei omista, on jaettavana varallisuutta/niukkuutta ja että on valtaa/ei ole valtaa.
*
Nykyisen kapitalismin ja uusliberalistisen valtapolitiikan suurin epäkohta liittyy siihen, että siinä keskitytään yksityiskohtiin, esimerkiksi ”kilpailun vapauttamisen” tarkastelemiseen.
Mikä vapaana yksilönä ”itselleen oleminen” sekä yhteiskunnallisten suhteiden demokraattinen kokonaisuus on, jätetään siinä koko ajan avoimeksi.
Pääministeri Sipilän toteuttamissa yhteiskuntasopimusneuvotteluissa tulee siksi ottaa huomioon Karl Marxin 1898 pitämässään esitelmässä lausumat sanat
”Parhaillaan vallitsee mannermaalla todellinen lakkojen epidemia ja yleisesti vaaditaan palkankorotusta (sivu 5)…kapitalistisen tuotannon yleisenä taipumuksena ei ole keskimääräisen palkkatason korottaminen, vaan sen alentaminen (sivu 77)” (Karl Marx: Palkka, hinta ja voitto, 1953).
Pääministeri Sipilä ajaa yksipuolisesti omistajayrittäjien asiaa. Työläisiltä revitään samalla epäoikeudenmukaisesti ”nahkaa selästä”.
Marxin esitelmän aiheisiin sisältyi myös ”työn arvo eli hinta” (mainitussa teoksessa sivulta 51 eteenpäin).
Suomen mammuttimaisesta valtionvelasta (2016 alussa noin 63 % bruttokansantuotteesta) syytetään nyt eliitin keskuudessa kansaa ja työntekijöitä.
Terveysbisneksen vapauttaminen porvarillisen valinnanvapauden nimissä on johtamassa ”valinnanvapauden nimissä” siihen, että yksityisten terveysasemien liiketoimintaan pääsee osallistumaan myös veroparatiisiyhtiöt.
Meidät voi pelastaa tämänhetkiseltä kaaokselta ja elämän päättymiseltä ainoastaan eksistentialistis-marxilainen maailmanvaltio ja globaalien puolueiden valtapeli.
JATKOKIRJOITUS
”EKSISTENTIALISTISESTA HISTORIAKÄSITYKSESTÄ”:
Onko ”maailmassa” oleminen pelkkää harhaa?
Joidenkin ”viihdekauppiaiden” mielestä kaikki elämä ja oleminen onkin vain joidenkin avaruuden älykkäiden olentojen tietokoneilla luoma simulaatio (Yle-uutiset 18.4.2016).
Sanalla ”simulaatio” tarkoitetaan jäljittelemistä ja keinotekoista.
Voimme unohtaa tällaiset tieto- ja konehullujen sadut sillä ihmisenä oleminen on hyvin konkreettista. Ja sillä on suhde elollisen luonnon evoluutioon ja luonnonvaroihin (niukkuuden jakaminen maapallonlaajuisesti).
*
Filosofiaa koskeva kuvaus täytyy yrittää tehdä sellaiseksi, että se on mahdollisimman helppo ymmärtää kenen tahansa. Jos käyttää esimerkeiksi paljon vieraskielisiä sanoja toisen on vaikea omaksua kuvauksen sisältöä.
Filosofointi ei saa olla itsetarkoitus.
On hyvä sanoa ajattelukuvauksessa heti mitä vieraskielinen sana tarkoittaa.
Filosofiassa metafysiikalla tarkoitetaan ”todellisuuden” eli olevaisen selvittämistä. Olevaisella viitataan ”kokemuksella” tavoittamattomissa olevaan.
Ontologialla tarkoitetaan filosofiassa aluetta, minkä yhteydessä selvitellään olemassaoloa ja olevaisen laatua. Ontologia on metafysiikan keskeinen osa.
Jean-Paul Sartren eksistentialistisessa filosofiassa olemisen pohtimisella on keskeinen asema. Olemattomuus oneri asia kuin oleminen.
Eksistentialismi on muuttanut suuresti tähänastista maailmankatsomusta. Eksistentialismissa yksilö on vapaa ”itselleen olemiseen” ja yksilön on samalla pakko tehdä itse kaikki ratkaisunsa.
Eksistentialisti ei halua elää toisten kautta ja muiden valintoihin tukeutuneena. Hän ai halua tulla koskaan osaksi ihmismassaa.
On äärimmäisen tärkeää, että maapallon kaikki yksilöt saavat olla elämänsä ajan vapaita ja tehdä omia valintoja ja ratkaisuja.
Mutta saamaan aikaan yksilöt tarvitsevat taustalla turvaa ja suojaa, mikä estää joukko- ja massailmiömielettömyydet (maailmanvaltio ja -valta).
Vapaasta ja vastuuntuntoisesta yksilökeskeisestä ”itselleen olemisesta” aiheutuu usein myös henkistä ahdistusta, tuskaisuutta, surullisuutta, inhoa ja särkyä. Noita tuntoja voi ilmaista myös taiteessa.
Eksistentialismin yhteydessä käytetään myös termiä intentionaalisuus, suuntautuminen. Kyseisen käsitteen (intentio) loi alun perin Franz Brentano (1838 – 1907). Hän oli kiinnostunut psyykkisten ja fyysisten ilmiöiden eroista.
Fenomenologian Edmund Husserl oli Brentanon oppilas. ”Fenomenologia alkaa intentionaalisuudesta” (Husserl).
Heidegger oli Husserlin seuraaja. Saksassakin asunutranskalainen Jean-Paul Sartre sai eksistentialismiinsa merkittäviä vaikutteita Heideggerilta.
Intentionaalisuus liittyy ”tietoisuuteen”. Eksistentialismi kuvaa tietoisuuden yleistä olemistapaa.
Intentionaalisuus, suuntautuneisuus on ”sidoksissa maailmaan”.
Suuntautuneisuus sitoo inhimillisen ”tietoisuuden” ja ”ulkopuolisen maailman” toisiinsa.
Sartre väheksyi rationaalista tieto-oppia (sanoen ei Descartesin järkeilyfilosofialle). Olemiskokemus ei ole järkiperäinen prosessi.
Ihminen on sidottu situaatioon, tilanteeseen asemaan. Jos tapaa muutaman vuosikymmen päästä vanhan hyvän ystävän hän saattaa tuntua uudessa tilanteessa suorastaan vastenmieliseltä.
Suuntautuneisuus on ponnistamista ”tietoisuuden ulkopuoliseen maailmaan”.
”Tietoisuus” ja ”mitä tietoisuus koskee” ovat kaksi eri asiaa.
Oleminen on olemiskokemista ”tietoisuuden ulkopuolella”. ”Eksistentialistiseen tietoisuuteen” sisältyy TRANSSENDENSSI.
Siinä ”tietoisuus on tietoisuutta jostakin”. ”Tietoisuus” syntyy OLION tukemana. OLIOlla viitataan mihin tahansa, josta voidaan väittää jotakin yksikäsitteistä.
*
Abstraktis-ekspressiivistä maalausta maalaava taiteilija (luova prosessi) toimii maalatessaan vaistonvaraisesti ja eksistentialistisesti. Taiteen tekeminen vahvistaa hänessä yksilöllistä vapauden tunnetta ”itselleen olemisessa”.
Oleminen ja sattuma – nyt minua koskettaa eniten DADA koska minusta tuntuu siltä, että maailma valuu tänä päivänä taas kerran eteenpäin kaaostilassa.
Kun minä suuntaudun ”itselleni olemisessani” voin siirtyä aika-akselissa ainoastaan eteenpäin (huomiseen). Seuraavat sekunnit ovat siinä aina tulevaa, ei koskaan mennyttä aikaa (eilistä).
Historiaa ei ole olemassa (1).
Voi tuntua surulliselta ajatella, että ”kaikki se mukava”, mitä ”itselleen olemisessa” olen kokenut, on sellaista, mitä en voi elää uudestaan. Mutta surullisuus (tunne) pulppuaa kuitenkin ”itselleen olemisestani”.
Kaiken taustalla on kuvitelma ja haave jostain paremmasta.
Myös ”sisuksiini” joskus kauan sitten iskeytyneet haavat ja vammat asuvat ”itselleen olemisessani” ja nousevat siltä joskus yllättäen esiin ”tajuntaani” (ahdistus). Mutta en voi saada ikinä takaisin niitä henkilöitä joita satuttaviin tapahtumiin liittyi. Voin saada takaisin vain sisältäni pintaan nousevan tunteen henkiöistä ja tapahtumista ja niihin liittyneistä vuorovaikutuksista.
Voin kuitenkin ”olla tietoinen” siitä, että vuosi sitten tapahtui sisällissota, jossa kuoli kymmenen tuhatta punaista ja sata valkoista sotilasta sekä rakkaani.
Se ei ole kuvitelma vaan konkreettinen asia (”tosi”).
Se on ”historiaa” (2).
Se on ”tosiasia”, koska vuosi sitten konkreettisesti tapahtunut sodankäynti ei liity ”itselleni olemiseeni” tässä ja nyt.
Kun menetin vuosi sitten sodassa myös rakkaani en saa häntäkään takaisin nythetiseen ”itselleen olemiseeni”, vaikka muistelisinkin ”yhteistä olemistamme” (toinen toistemme kautta tapahtuneena).
Voin myös kuvitella olevamme vieläkin yhdessä tässä ja nyt. Mutta se voi olla vaarallista, koska se saattaa murentaa henkisesti.
Täytyy muistaa vaara, että kun näkee jossain (esimerkiksi poliittisessa valkoisessa vallankäytössä) nyt hyvää ja arvokasta, aiheuttaa samalla surua ja pahaa muille (punaisten perillisille).
”Oikeakaan historiankirjoitus” ei voi sisältää ”lopullista totuutta”.
Jos väittää jotain mennyttä ”todeksi”, käyttää valtaa, mutta ei ole sama kuin viisaus.
”Itselleen olemista” ei voi olla ”ohi kulkeneessa menneessä”. Minun on siksi viisainta suuntautua tulevaan ja löytää sattuman vyöryissä joku uusi rakas.
Kun minä olen (eksistentialistinen ”itselleen oleminen”) minä elän konkreettisesti. Massan osana olisin ”kuollut subjekti”.
*
Nationalistinen kansakuntakin on kuviteltu aate ja huomisessa haihtuva keinotekoinen ihmismassaraunio.
”Perussuomalaiset” eivät halua ymmärtää sitä, että ”Suomi oli jo (on ollut). Ja meni. Eikä palaa.
Ei jo ollutta voi palauttaa takaisin tähän hetkeen ja ”istuttaa entisenä tulevaksi todeksi”.
Nationalistiseen ajatteluun perustuva historiankirjoitus on kuvitteellista ja uskomuksiin pohjautuvaa ”itsekusetusta”.
Perussuomalaiset ovat tulossa hulluiksi.
Tuo aate on onneksi kuolemassa. Eilisen kuvitteellinen aate on kummajainen vieras vapaan yksilön ”itselleen olemisessa”.
*
Vaikka ainakin yhdeksänkymmentä perussuomalaista kunnanvaltuutettua on äskettäin eronnut tai erotettu valtuustoryhmästään (Suomen media 18.4.2016), puolueen puheenjohtaja Timo Soini laukaisee (kuten aina):
”En tunnusta!”.
Pullistellessaan hän on olevinaan viisas (tohtori, jolla on ”tietoo”), mutta tyhmä hän on kuin diktaattori.
Adolf Hitlerin natsipuolueessakin ajateltiin, että ”emme tunnusta”. Ja ojennettiin oikea käsi sekunnissa miekaksi eteen ja huudahdettiin kuorossa
”Sieg heil!”.
Karl Marx on kirjoittanut (Pääoma, ensimmäinen kirja, loppusanat toiseen painokseen), että ”Minun dialektinen metodini on – – erilainen kuin Hegelin – – suoranainen vastakohta. Hegelin mielestä on ajatusprosessi, jonka hän aatteen nimissä muuttaa itsenäiseksi subjektiksikin, (on / Jukka Paason lisäys) todellisuuden demiurgi (=persoonaton jumalolento / Jukka Paason lisäys) – – Minulla taas ei aatteellinen ole muuta kuin ihmispäähän siirrettyä ja siellä muutettua aineellisuutta. Hegelin dialektiikan mystisoivaa puolta arvostelin jo 30 vuotta sitten, aikana, jolloin se vielä oli muodissa”. Näin siis itse Marx.
2000-luvun alun perussuomalaisten mielestä hegeliläis-nationalistinen idealismi pysyy muodissa ikuisesti. Ei pysy.
Dialektinen jumaluushenkiusko, marxilainen materiausko ja järkiusko (”tieto on valtaa” – usko) ovat eksistentialismin näkökulmasta irrallisina ja erillisinä ongelmia.
Mutta jos työläisiä puolustavaan materialistiseen marxilaisuuteen (Marx) onnistutaan yhdistämään eksistentialistisesti vapaan yksilön ”itselleen olemisen” kunnioittaminen, arvostaminen ja yksilöllisen vastuun kantaminen (Sartre), saavutetaan sellaista hyvää, josta tähän asti on vain haaveiltu. Massavaltioittaminen on yhtä helvettiä.
Vappuna 2016 voimme kokoontua taas (kuten ennenkin) työväen punalipuin perinteiselle vappumarssille ”turuille ja toreille” ja voimme sanoa tulevalle ”yrittäjätalousporvarilliselle ss-suojeluskuntahallitukselle” (heti kun sen kolmas ässä eli Timo Soini on lähtenyt hallituksesta):
”Ei yhteiskuntasopimukselle ja sotelle”.
