Tieteellisessä tutkimuksessa ja poliittisessa valtapelissä ”tieto on valtaa” mutta tiede ja valta perustuvat pohjimmiltaan uskomuksiin ja myytteihin.
Ihmisenä oleminen saattaa tuntua olemiselta keskellä jotain valmista hallittua maailmaa sekä järjen käyttöön perustuvaa systeemiä (tieto ja tietäminen). Tuo tunne on kuitenkin harhakuvitelma.
Hallitun maailman harhakuvitelma syntyy kun meidät tuotetaan koulussa ja muissa yhteiskunnan instituutioissa järjenkäytön pohjalta osaksi ”suurta hallittua yhteiskuntautopiaa”.
Rationalistisesti tuotettu kansa ja yhteiskunnan rationalistinen organisaatiovalta pannaan ”kansalaistuottamisella” kommunikoimaan mahdollisimman tehokkaasti keskenään. Koko systeemi tähtää vallan ja tehokkuuden maksimointiin.
Tässä yhteydessä on syytä mainita myös länsisaksalaisen Joahim Hirschin teos Turvavaltio (1980, suomennos 1985). Se on kuvaus nykyaikaisesta kansalaisten holhous- ja valvontajärjestelmästä, joka tunkeutuu yksityiselämään asti.
Risto Eräsaari sanoo kirjan johdannossa, että ”joku voisi sanoa, että politiikasta on tullut symbolista, myyttistä ja rituaalista” (suomennoksen sivulla 3).
Politiikkaa tehdään ennen kaikkea myyttien varassa. Samaan aikaan konkreettinen maailma on jatkuvassa kaaoksellisessa perustilassa. Tunne katkeamatta vallitsevasta järjestystilasta ja ”totaaliturvallisuudesta” on harha.
Ihminen voi vain etsiä järjestystä kaaokseen mutta keksittyjen ja sovellettujen keinotekoisten systeemien toimivuudesta ei voi olla koskaan täyttä varmuutta.
Esimerkiksi nykyinen ilmastonmuutos todistaa siitä, että nykyisessä keinotekoisesti luodussa maapallonlaajuisessa kapitalistisessa yhteiskuntakoneessa on elollisen luonnon ja ihmisen (luontokappaleen) kannalta vakavia epäkohtia.
Nuo elinehtojen perustaa koskevat epäkohdat eivät voi ”korjaantua” valitsevan yhteiskuntasysteemin pohjalta toteutettavilla ”irrallisilla tarkennuksilla”.
Keinotekoisesti luodut, maapallon evoluution ja elollisen luonnon huomiotta jättävät systeemit eivät voi pelastaa ihmislajia ilmastonmuutoksen uhkakuvilta.
Tämä tarkastelu herättää myös kysymyksen siitä kuinka salakavalasti ja helposti ”pehmeä fasismi” vaihtuu nyky-yhteiskunnassa ”kovaksi fasismiksi”.
Uudet ”hitlerismivaltiot” ja ”totaalisodat” uhkaavat modernia yhteiskuntaa koko ajan.
Jos joku sanoo, että ”hyvää tehdään mutta priimaa pakkaa tulemaan” hän paljastaa laittavansa konkreettisen suorituksensa päälle ”suolaa”, kuvitteellista propagandaa ”siipien havinaa”. Siinä on kyse enemmän myytin synnyttämisestä ja/tai ylläpitämisestä kuin konkreettisesta maailmasta.
*
Myyttien tarkastelu liittyy ihmisenä olemisen peruspiirteiden tarkastelemiseen keskellä muutostilassa olevaa kaaoksellista maailmassa olemista. Se liittyy myös luonnon seuraamisen ensiaskelien harjoitteluun.
Luonnon kunnioittamisen opiskelun tulisi koskea ensimmäiseksi moderniin teolliseen länsimaiseen kulttuuriin kasvaneita ihmisiä.
Yhteiskunnassamme valitsevia rakenteellisia epäkohtia ei voi ”ohittaa ja korjata” myöskään koneilla, olivatpa ne kuinka ”viisaita” tahansa.
Ajatus siitä, että tietokoneesta tulee lopuksi viisaampi kuin ihminen on utopia. Esimerkiksi palvelurobotti toimii ”ennalta ohjelmoidun vuorovaikutuksen” pohjalta.
Ensin on kehitetty ja tallennettu dataa ihmisen käyttäytymisestä, toiseksi on kehitetty tietokoneohjelma, mikä syöttää ”keinotekoisen vuorovaikutuksen” robotin (koneen) ja ihmisen välille.
Tämä prosessi on täysin eri asia kuin ”luontoelollisten maailmassaoloihmisten” välinen konkreettinen vuorovaikutus. Ihmisen omaksuma ”konemaailmankuva” on ”paha harhakuvitelma”.
”Nettiyhteisöllisyys” on keinotekoista. Konkreettisten elollisten ihmisten välinen ikivanha vuorovaikutuksellinen prosessi (luonnollisen kasvotusten) on ainut luonnollinen yhteisöllinen vuorovaikutusprosessi.
Myös esimerkiksi puhe ”suomalaisesta tietotaidosta” on myytti. Se voidaan rinnastaa rasistiseksi ”rotuopiksi”.
Maailmoja on yhtä moni kuin on ihmisiä. Maailmoja yhdistävä tekijä on se, että jokaisen elollisen ihmisen yksilöllinen maailma toimii myyttien varassa.
Vaikka jokainen, vapaa yksilö (omana maailma) on erilainen meissä vaikuttaa samaan aikaan myös samanlaisia ominaisuuksia kuten luonnollinen taipumus elää myyttien varassa.
Jos joku yhteisö kuvittelee tulevansa toimeen yksin ilman toisenlaisia myyttimaailmoja, myös tuon uskomuksen taustalta paljastuu myytti.
Koska jokainen oleminen ja elämä pohjautuu myytteihin, jokainen tähän maailmaan syntynyt ihminen on yhtä arvokas.
Yksikään ihminen ei voi olla ”puhdas järki- ja tieto-olento”. Descartes erehtyi korostaessaan yksipuolisesti ihmisjärjen käyttöä. Järkiusko tai ”huono usko” (Sartre) ylläpitää käsitteitä kuten ”tieto”, ”tosi” ja ”hallittu”.
Kone on nykykulttuurimme ”järjenkäytön symboli”. Ihmisenä olemisen perimmäisin perusta lepää kuitenkin evoluution mukaisesti alitajunnan, elekielen ja myyttien varassa.
Puoluepoliitikko on eleillä ja ”sanasemiotiikalla” valtapelimyyttejä pelaava eläimellinen valtapeliolento. Poliitikko hyödyntää valtapeleissään ajatusta ”tieto on valtaa” mutta hän ei ole ihmisenä sama kuin ”tieto on valtaa”.
Poliitikko toimii yhtä paljon uskomusten varassa kuin äänestäjät.
”Elämän kaari” on uskomus ja myytti.
Tieteellistä historiankirjoitusta (tai ”virallista historiankirjoitusta”) sekä fiktiivistä sanateosta yhdistää se, että molemmat rakentuvat kulttuurisista myyteistä.
Friedrich Nietzsche on kuuluisin ajattelija, joka on korostanut sitä, että myös historiankirjoitus on joka kerta satujen sepittelemistä. Nationalistinen historiankirjoitus on kuvitteellisinta satujen sepittelyä. Nietzsche havaitsi terävimmin nationalististen historiankirjoittajien harhakuvitelmat.
Maakuntahistoriat perustuvat myös nationalismihenkiseen satupeliin. Puhe maakuntahengestä on suvaitsemattomuutta ja rasismia. Heimoveljesten Suomi on myytti.
Poliittiset ja taloudelliset valtapelit perustuvat propagandaan ja uskottelemiseen.
Suomenkin valtakunnanuutisissa (Yle) kerrotaan vähän väliä sotatapahtumista ”oikean nationalistisen asennevirittämisen” takia.
”Nationalistinen huuhaahavina” voi kuitenkin toimia vain hetken.
Pitäisikö tv-katsojan hurrata heti ”ylen sotauutisen” jälkeen?
Valtapoliittisiin uutisiin ei liitetä urheilu-uutisia viihteellisyyden vaan ”sankarinationalismivirittämien” takia.
Tähän karhujen maahan kuulumattomia leijonia hehkutetaan uutisissa nationalistis-kuviteellisten valtapelien takia.
Karjahtelevilla leijonilla uskotellaan kansalaisille, että suomalaiset pärjäävät tämän aitauksen sisällä yksin. Vain ani harvat suomalaiset ovat nähneet elävän leijonan.
Ylen uutinen on joka kerta nationalistinen myytti. Konkreettinen maailma jätetään uutisissa joka kerta arvailujen varaan.
Konkreettinen maailma on jokaisen uutisen jälkeen samea. Piip, ääntelee valheenpaljastuskone minulle koko ajan kun katselen tv-uutisia.
Kuvitteellinen ”kaunokirjallinen” kertomus jostain menneisyyden tapahtumasta paljastaa suuremman ”totuuden menneestä” kuin tieteellis-teoreettinen historiankirjoitus.
Viisaampaa heittäytyä lukijana mielikuvitusleikkiin kuin uskoa historiankirjoittajien ”tietosepitelmiä”. Parempi aito satu.
Kirjoituksessani ”Luuranko kaapista” kaivelin Turun historiaan liittyviä pölyttyneitä myyttejä (Rakennussanomat 12/2005). Vastaavia myyttejä löytyy joka paikkakunnalta.
Tämä kirjoitus käsittelee eteläpohjalaista myytistöä osittaakseni myyttien merkityksen ihmisenä olemisessa.
Menneisyyteen liittyvien kulttuuristen myyttien tarkastelu paljastaa maailmassaolon yleiseen tendenssiin liittyviä seikkoja kuten sen, että rikkaiden ja köyhien välinen jännite ja ristiriita jatkuu ikuisesti.
Karl Marxin olisi pitänyt syventyä myös kulttuurin ja myyttien maailmaan. Siten täydennetty marxilainen filosofia yhdistettynä Sartren eksistentialismilla voisi kaataa ahneuteen perustuvat kapitalistiset valtapelit.
Niukkuuden jakaminen (rikkaus – köyhyys) ei liity ainoastaan järkeily- ja valtapeleihin, se liittyy ennen kaikkea myyttien maailmaan. Kapitalistis-liberalistinen kuvitelma siitä, että vapauttamalla inhimillinen toiminta ja kilpailu syntyy yhteiskunnalliset olosuhteet, jossa kaikki pääsevät hyötymään vauraudesta, on myytti.
Tuon uskomuksen varassa eläminen on johtanut aina siihen, että rikkaiden ja köyhien välinen eriarvoisuus on kasvanut kasvamistaan ja johtanut lopuksi vakaviin yhteiskunnallisiin yhteenottoihin.
Nykyiset johtavat valtionpäämiehet eivät ole sattumalta superrikkaita. Myös USA on saamassa ensimmäisen miljardöörijohtajansa. Politiikka on muuttunut rahaksi.
Kansannousut liittyvät myyttien uudistumiseen. Suomessa puoli vuosituhatta sitten tapahtunut talonpoikien kansannousu ”nuijasota” (myös tuo sana sisältää myytin) ei poistanut siihenastista yhteiskunnallista eriarvoisuutta vaan aiheutti uusien myyttien vaikutuksesta uusia eriarvoisuuksia ja kahtiajakoja yhteiskuntaan.
Suurinta valtaa tuon nuijasodan jälkeisessä yhteiskunnassa käytti sama yhteiskuntaluokka, joka oli kokenut olevansa itse sorrettu väestönosa.
Sorrettu talonpoika käännähti sortajaksi.
Talonpoikien kansannousun tapahtui läntisen Ruotsin kuninkaallisen valtakeskuksen valtapiirissä. Etelä-Pohjanmaa oli tuolloin hallinnollisesti lähempänä Ruotsia kuin Etelä-Suomea. Jälki tästä näkyy lakeuden ruotsalaistaustaisesta hirsitaloarkkitehtuurista lähtien.
Suomenniemi oli tuolloin sama kuin Ruotsi. Käsite Ruotsi-Suomi on nationalismin myytti. Etelä-Pohjanmaa jätettiin Juhana-herttuan Suomenniemen hallintoalueen ulkopuolelle.
”En voi antaa muuta neuvoa kuin hankkikaa rauha omalla kädellänne…aidanseipäillä ja nuijilla”.
Myytti eteläpohjalaisten hurjuudesta ja periksiantamattomuudesta syntyi tällä Ruotsin hallitsijavallan Kaarle herttuan yllytyksellä. Siis yllytyksellä sodankäyntiin pelkän tahdon voimalla ilman konkreettisia aseita. Tätä ikivanhaa sankaritarinaa viljellään lakeuden päämyyttinä tänä päivänäkin.
Duutsonismikin pohjautuu tähän eteläpohjalaiseen myyttiin. Sekoilua ei pitäisi suositella nuorille esikuvana.
Talonpoikaissodat olivat yleiseurooppalainen ilmiö. Suomenniemen nuijasodassa pohjoisalueen eteläpohjalaiset talonpojat nousivat kapinaan Puola-Liettua suurvaltaunionia kannattanutta Suomenniemen eteläistä aatelistoa vastaan.
Ensin aatelisto nujersi talonpoikien kapinaliikkeen, seuraavaksi Ruotsin kruunu kosti aatelistolle yrityksen liittää Ruotsi unioniin. Lopputulokseksi tuli se, että Suomenniemen aatelisto korvattiin uusilla Ruotsin kruunua puolustavilla ruotsalaisilla vallankäyttäjillä.
Ruotsalaiset pystyttivät monumentin Sigismundin armeijan voittaneelle Kaarle herttualle. Muistomerkissä kehutaan Kaarlea Ruotsin itsenäisyyden pelastajana.
Tämä tapahtumaketju merkitsi radikaalia käännekohtaa eteläpohjalaisessa myytistöhistoriassa. Sen heijastusvaikutus tuntuu vieläkin.
Kun itäinen Venäjän keisarikunta oli repäissyt 1808 myös Etelä-Pohjanmaan irti läntisestä Ruotsin valtakeskuksesta, voimistumassa ollut Venäjä tarjoisi myös eteläpohjalaisille talonpojille itsemääräämisoikeutta Venäjän itäiseen valtapiiriin kuuluneena maana.
1800-luvun talonpoikienkin keskuudessa syntyi haave perustaa ikioma ”ulkopuolisilta kansoilta ja vallankäyttäjiltä eristetty saari”.
Itsehallintoon tähdännyttä valmistelutyötä alettiin pitämään talonpoikien sankaritekona vaikka prosessiin sisältyi merkittävä ulkoinen ”dialektinen taustatuki”.
Suomen valtiollinen itsenäistyminen 1917 ja talonpojan valta-aseman kohottaminen ei olisi ollut mahdollista ilman venäläisten tekemää ”irtirepäisyä” Ruotsista 1808 sekä ilman idässä tapahtunutta teollistuneiden paikkakuntien ja kaupunkien köyhälistön ja maaorjuudessa eläneiden talonpikien kansannousua (Venäjän vallankumoukselliset bolsevikit).
Köyhälistö tuhosi Venäjällä Ranskan suuren vallankumouksen hengessä idän keisarillis-aatelisen valtaeliitin ja perusti modernin köyhälistötyöläisten valtion eli kommunistisen Neuvostoliiton.
Nämä valtapelit johtivat tällä ”saarella” oman väestön välisten ristiriitojen ratkomiseen. Niitä ratkottiin sisällissodassa 1918 ja maailmansotien välisen lapuanliikkeen toimesta.
Tähän liittynyt myytistö oli sitä, että murskatappion kärsineet talonpojat käänsivät myyttitarinoillaan ensin tappion voitokseen, seuraavaksi valkoisten voittoa alettiin juhlia ilman punaisten muistoa ja kolmanneksi myös lapuanliikkeen oman käden oikeutta alettiin palvoa sankaritekona.
*
Eteläpohjalaisten myyttien historia alkoi varsinaisesti noin tuhat vuotta sitten kalastuksella ja eränkäynnillä elantonsa hankkineen kansan vaiheista (myyttijärjestelmä M-1).
Siinä uskottiin luonnossa ja paikoissa piileviin hyviin ja pahoihin henkiin. Hyviä henkiä kosiskeltiin uhrilahjoilla. Maailmassaolo tapahtui henkien keskellä.
Eränkäyntiliikkumisesta siirryttiin paikkaan sidottuun maatalouselinkeinoon. Maatalousvaiheessa kansa raivasi metsiä pelloiksi ja rakensi hirsipuusta rakennuksia. Se merkitsi uudenlaisen toimeentulon ja myyttijärjestelmän synnyttämistä (maatalouselinkeinon syntyvaihe M-2)
Kansanousun johtava väestönosa omisti pellot, metsät ja tilat. Isäntäväellä oli runsaasti renkiä ja piikoja koska kehityksen tuossa vaiheessa ei tunnettu koneita. Tuossa vaiheessa maatilat olivat pieniä sarkajaon mukaisia tilkkuja.
”Jaska luki kaikki päivät pyhiä tekstejä käsinkirjoitetusta hartauskirjoista. Hän oli tullut viime keväänä herätykseen ja halusi perustaa uskonnollisen liikkeen.
Jaska oli sanonut, että hänestä oli alkanut tuntua siltä, että henki on määrännyt hänet Jumalan pojan kaltaiseksi ihmiskunnan pelastajaksi.
Noihin aikoihin kylällä uskottiin, että kylän seppä on selvillä henkimaailmasta ja hallitsi raudanvalmistusmagian.
Vierähti muutama vuosi, viranomaiset olivat kuulleet, että Jaska oli ihastunut nuoreen torpparin tyttäreen ja oli muuttanut asumaan tytön kotiin. Jaskan väitettiin harjoittavan haureutta myös muiden alaikäisten nuorten naisten kanssa. Viranomaiset pidättivät Jaskan.
Oikeudenkäynnin jälkeen hänet teljettiin lääninvankilaan.”
Isojako merkitsi pienten peltotilkkujen yhdistämistä isoiksi maatilakeskuksiksi. Pellot ja maatilan rakennukset oli keskitetty yhdeksi kokonaisuudeksi.
Tämä ”talonpoikakartano” tai ”pienoisvaltio” kohotti omistajan asemaa yhteiskunnallista valtaa ja muutti siihenastista sarkajaon aikaista sosiaalista elämää.
Muutos näkyi myös aikakauden komeammassa arkkitehtuurissa. Vauraimmat talonpojat saivat osallistua myös sääty-yhteiskunnan aikaisen hallintoon (vauraan maatalousluokan syntyvaihe myyttijärjestelmä M-3).
Maallisen hallitsijavallan ja siihenastisen roomalaiskatolisen kristillisen kirkon välille syntynyt jännite oli purkautunut aikaisemmin eurooppalaisina uskonsotina. Sitä seurasi uusi vallanjako ja kristillinen uskonoppi (uusi luterilainen myyttijärjestelmä).
Järjenkäytön korostaminen johti taikauskon vähenemiseen mutta ei häviämiseen.
Nämä muutokset merkitsivät vanhojen myyttien korvautumisella uusilla myyteillä. Monet vanhat uskomukset jäivät kuitenkin eloon ja siitä aiheutui jännitteitä eri väestöryhmien kesken.
Vaikka suurin osa tilojen väestöstä oli köyhiä renkiä ja piikoja sekä heidän lapsiaan heillä ei ollut omaisuutta eikä muutakaan turvaa.
Maatilan omistaneen varkaan isäntäväen ja tilan palvelusväen välinen jännite alkoi purkautua teollistumisen aiheuttaman yhteiskunnallisen rakennemuutoksen johdosta. Tilan köyhälistö alkoi vaatia parempia oikeuksia itselleen mutta isäntäväen vastarinta aiheutti köyhälistön nöyryyttämistä ja väkivaltaisiakin yhteenottoja vauraan ja köyhän väen kesken.
Palvelusväen piti tehdä vanhan orjamoraalisen myytin hengessä ilmaisia töitä isännän omistamilla pelloilla ja metsillä. Isännälle sukua olleita kohdeltiin toisinaan paremmin kuin muita tilan köyhiä.
Monet oman työpanoksensa isännille lahjoittaneet rengit saivat luvan rakentaa perheelleen tilan maille oman pienen hirsimökin ja saivat pienen maatilkunkin mutta vain sillä ehdolla, että vanha taksvärkkivelvoite (ilmaistyö) on voimassa (maaseutuköyhälistön esivaihemyyttijärjestelmä M-4).
”Metsän reunassa on pelto ja pellon yhdellä sivulla pieni hirsimökki ja sauna.
Koko talon piha hymyilee kaikille syksyn väreissä.
Astun muutaman askeleen eteenpäin ja seisoin saunan edustalla.
Katselen kuinka Jukka ja Jaska purkavat hevoskuormaa. Lavalla on oksia ja risuja. Jukka ja Jaska sahaavat risuja pieniksi pätkiksi ja heittivät ne korkeaan puuläjään.
Jukka sanoo, että ”talvesta on tulossa pitkä ja kylmä. Pitää noutaa metsästä vielä monta kuormaa risuja mökin lämmittämiseen.”
Näen kuinka maatilan omistaja, isäntä Eero lähestyy hevoskärryillä. Eero avaa ulko-oven ja astui tupaan ja pyytää Jukan myös illaksi peltotöihin vaikka Jukan voimat ovat aivan lopussa.
Jukka miettii sitä, kuka tämän köyhän ihmisolennon orjuuttamisen on keksinyt. Onko se henki? Mikä ja millainen henki? Pitäisikö henkeä myös pelätä?
Kuinka minä jaksan tätä raatamista, ajatteli Jukka. Sitäkään isäntä Eero ei ota huomioon, etten ole enää nuori.
Eikä henget anna armoa köyhälle. Perheeni elättäminen vie kaikki voimani. Isännän serkkuna minulle kuuluisi oma pieni metsätilkkukin. Voisi kaataa isojakin puita polttopuuksi. Ettei tarvitsisi palella. Mutta pakko on kestää kylmää.”
Puhuttiin torpparijärjestelmästä. Siihen liittyviäeriarvoisuusongelmia pidettiin niin vakavina, että torpparijärjestelmä haluttiin lopettaa. Torpparilainsäädännön hyväksyminen tapahtui kuitenkin autonomian ajan valtiopäivillä vasta vuosia kestäneen kädenväännön jälkeen.
Uudessa yhteiskuntasopimuksessa maaseudun köyhälistö sai oikeuden omistaa ja hallita myös maata ja rakennuksia (itsellisten pienviljelijöiden myyttijärjestelmä M-5). Mutta tämä ei poistanut kaikki köyhyyteen liittyneitä epäkohtia.
Kristillisen uskon ja maatalousyrittämisen rinnalle syntynyt uusi yhteisöllinen ideologia ja liike ”nationalismi” oli tähdännyt oman valtiolaitoksen ”saaren” perustamiseen. Siinä itä nähtiin vanhan myytistön mukaisesti pahana ja länsi hyvänä. Pelot samaistettiin itään.
Vauraat maanviljelijät liittyivät agraarista maaseutuarvomaailmaa tukeneeseen nationalistiseen puolueeseen.
Puolue joutui vastaamaan maaseutuköyhälistön hätähuutoon mutta ikivanha rikkaiden ja köyhien välinen myytistö jäi henkiin. Tämä ristiriita purkautui myöhemmin sisällissotana. Valkoisesta ja punaisesta väristä tuli yhteenoton keskeiset symbolit.
Vaikka valtiollinen itsenäistyminen ei ollut varsinainen historiallinen käännekohta vauraat maanviljelijät hyödynsivät itsenäistymistäkin aiemmin luotujen porvarillisten myyttien vahvistamiseksi.
Itsenäistymiseen liittyi uusien nationalististen sankarisymbolien laaja käyttöönotto.
Maatalouden koneellistuminen ja muu tekninen kehitys vahvisti itsellisten viljelijöiden asemaa entisestään. Monista maatalousyrittäjistä tuli merkittävä yhteiskunnallinen vallankäyttäjiä.
Tämä merkitsi itsellisten vauraiden maatilayritysten myyttisen järjestelmän syntymistä (modernin maatalousyrittäjyyden alkuvaiheen myyttijärjestelmä M-6). Sen ongelmaksi tuli haluttomuus toteuttaa ripeästi isojako sekä maaseudun runsas varaton maatalousväestö.
Varakkaan viljelijäväestön poliittisesta valtapelistä irtaantui renkien ja piikojen köyhälistö. Suuri osa maaseudun köyhälistöstä muutti kaupunkeihin, kävi tehtaissa töissä ja liittyi tehdastyöläisiin. Tehdastyöläisten myytti- ja valtajärjestelmää alettiin kutsua työväenliikkeeksi.
”Jukka oli käynyt kaupungissa ja kuullut tehdasköyhälistön punaisesta marksilaisesta työväenliikkeestä. Liikkeen kannattajat eivät uskoneet henkien olemassaoloon, maailma toimii heidän mukaansa aineellisten olosuhteiden pohjalta.
Puhe henkien vaikutuksesta maailmassa on liikkeen kannattajien mielestä silkkaa taikauskoa. Omistava porvariluokka pönkittää sen avulla itselleen kirjoittamattomia oikeuksia.”
Työväki yltyi valakumoukselliseksi ja sai siinä tukea myös Venäjän köyhälistön suuresta kansannoususta.
Punaisten työläisten ja valkoisten porvareiden välille syttyi vuoden 1918 alussa sisällis- ja kansalaissota. Vakoinen valta nujersi nyt väkivallalla punaisen vallan.
Itsenäistymisen ja sisällissodan jälkeen talonpojat nousivat kapinaan myös punaiseen valtaan ymmärtävästi suhtautunutta valtiovaltaa vastaan ja yrittivät kitkeä kapinaliikkeellä vasemmistolaisuuden lopullisesti maasta.
Myöhemmin myös toinen vauraasta maatalousväestöstä irtaantunut köyhälistöhaara, pientilalliset perustivat myös oman valtapuolueen. Sen myytti- ja valtajärjestelmää alettiin kutsua SMP:ksi.
Siitä kehittyi myöhemmin vanhaa nationalistista myytistöä kannattava ja uutta ylikansallista myytistöä vastustava ”perussuomalaiset”. Se on saanut viimeksi merkittävää tukea ideologiselle rummutukselleen porvarilliselta oikeistolta.
Suurisäntien maaseutupuolue suosi alkuperäisen valtapoliittisen aatteensa mukaisesti yrittäjyyttä ja nationalistis-kristillistä kulttuuria ja niihin liittyneitä myyttejä. Nyt alettiin myös vaalimaan nuijasodan aikana syntynyttä myyttiä ”eteläpohjalaisesta peräänantamattomuudesta”.
Maaseutupuolue piti huolen siitä, että viljelijät saivat joustavasti Euroopan unionilta maataloustukia (modernien maatalousyrittäjien myyttijärjestelmä M-7). Työväenliikkeen vastainen taistelu koettiin sen piirissä jatkuvasti ajankohtaisena kysymyksenä.
Uudet yleiset rakennemuutokset kuten kansallisvaltioiden liittyminen Euroopan unioniin sekä yllätyksellisesti syntyneet pakolaisaallot alkoivat muuttamaan vanhaa myytistöä. Maahanmuuttajia alettiin köyttämään suomalais-nationalistiseen myytistöön.
Suomalais-nationalistiseen orjamoraaliin kasvatettua kansaa kosiskelevaa Suomen porvarillista SSS-hallitusta on kiinnostanut ajoittain eniten tänne turvaan otettujen turvapaikanhakijoiden palauttaminen lähtömaahansa. Ministeri ”takaisinkääntäjä-Orpo” on saanut henkistä tukea äärioikeistoltakin (kts. Turun Sanomat 25.3.2015).
Myyttien uudistuminen on näkynyt viimeksi turvapaikkakysymyksen aiheuttamassa Suomen kansan kahtiajaossa. Ylikansallisella asenteella on jo kansan keskuudessa iso kannatus mutta edustuksellinen valta jarruttaa vanhojen myyttien uudistamista.
Vanhojen myyttien vaikutus on näkynyt viimeksi myös ”pakkolakien” ja kyseisten lakien vastaisen ammattiyhdistysliikkeen kapinan muodossa.
Suomi poikkeaa tässäkin suhteessa kulttuurisesti Ruotsista.
Yleislakko yllätti Suomen edustuksellisen valtaeliitin. Mutta onneksi eurounionin valtiot auttoivat Suomea talouskriisissä.
Euroopan unionin aikana syttyi sotia (Ukraina jne.) ja ympäristökriisi paheni niin pahoin, että maataloustukien myöntäminen päätettiin lopettaa Pohjois-Euroopassa. Pohjolan tiloilla ei voitu viljellä ilmastonmuutosten takia maata (modernin maatalouden loppuvaiheen myyttijärjestelmä M-8).
Ilmastonmuutoksen takia tukia myönnettiin enää Keski- ja Etelä-Euroopan viljelijöille. Maanviljely ja metsätalous jouduttiin korvaamaan kokonaan uusia elinkeinoilla (entisten maatalousyrittäjien uuteen yrittäjyyteen siirtymisen myyttijärjestelmä M-9).
Suomalainen ”Nokia-neidon” myytti oli romahtanut eikä uuttaa ”sampoa” syntynyt (kts. internetistä, Jukka Paaso untitled dokument, taulu ”Nokia-neito”).
Nationalistisen Suomen valtionvelka kohosi huippukorkealle. Ylikalliin sosiaalivaltion loi sama porvarivalta, joka elätti vuosikymmenet valtapeliunelmaa kaiken bisneksen vapauttamisen kaikkivoipaisuudesta.
Ylikansallinen myytistö otti maailmanlaajuisesti yliotteen kansallisesta myytistöstä. Ylikansallinen kulttuuri ja myytistö alkoi hallita kaikkea henkistä ja taloudellista toimintaa.
Monikulttuuriset avioliitot yleistyivät kaikkialla. Kaikissa yhteiskunnissa tapahtui uusia vallanjakoja (ylikansallisten valtapelien uusi myyttijärjestelmä M-10).
Uudessa myytistössä otettiin entistä paremmin huomioon työpanostaan myyvän työläisen työsuorituksen arvo.
Ei tullut kuvatun pitkän myyttiketjun jälkeen uutta nationalismin kultakautta eikä porvarin uneksimaa tuhatvuotista vapaan bisneksenteon uusliberalismivaltakuntaa idealismin avokonttorissa.
Suomi ei ollutkaan yksi monoliitti seutukunta vaan historiallisesti ja kulttuurisesti hyvin erilaisiin osa-alueisiin jakautunut valtio. Jos sen eri suuralueiden myyttejä olisi haluttu palvoa jatkossakin maa olisi pitänyt pirstoa liittovaltioksi.
Nationalistis-perussuomalaisessa alkuperäisyysajattelussa vanhan hirsitalon hirretkin haluttaisiin palauttaa takasin metsään alkuperäisille paikoille. Hirret eivät ala kuitenkaan kasvamaan uudestaan alkuperäisillä paikoilla.
Vanhan talon kulttuurinen arvo on sen kaikissa eri aikoina tehdyissä ”kerrostumissa”. Rakennuksen ”alkuperäisyyden suojeleminen” on erehdys. Se merkitsisi moniarvoisuuden halventamista ja elämän köyhdyttämistä.
Perussuomalaisen ajattelutavan mukaan Turun kauppahalli on turkulaisten kauppahalli. Ahdasmielisten mukaan kauppahallissa ei saa olla maahanmuuttajien myyntipisteitä, joissa myydään turkulaiseen ”ruokakulttuuriin kuulumattomia papuja”.
Ruokakulttuuri on kuitenkin suuren kansainvälisen sulaton tuote. Ateria-ainekset vaihtelevat kaikkiala maailmalla jatkuvasti. Ruokakulttuuria ei voi syntyä ilman ”ulkopuolisia vaikutteita”.
Ruokakulttuuri on hyvä esimerkki siitä kuinka ihmiset ovat aina tarvinneet ”ulkopuolisia luovuuksia” rikastuttamaan elämää.
Terveeseen kulttuuriin on sisäänrakennettu myös ulkopuolisuus. Ajatus siitä, että ”me emme tarvi muita” on nationalismiin ja regionalismiin pohjautuvaa syrjintää.
Joen ylittävässä sillassa on tärkeintä se, että silta on kestävä ja toimiva, ei se kenen rakentama se on. Sillat eivät kestä käyttökelpoisina kuvittelemisella.
Kuvitteellisissa siltauskomuksissa viha yltyy lopuksi rasistiseksi älyttömyydeksi.
Foonigit ja aallot (modernisti Alvar Aalto) ovat järjestään kansainvälistä lainatavaraa samoin kuin ajatus markkaan palaamisesta.
Väyrysläiskepulaisella katkeruudella ei pitkälle pötkitä.
Perussuomalaisuus on uskomusjärjestelmänä sukua duutsonismille.
Myös puhe vapaan yrittäjyyden ”kaikkivoipaisesta autuudesta” on myytti. Yhteiskuntahan ei ole sama kuin talouskone.
Eikä luonto ole pelkkä raaka-ainevarasto. Luonto on ihan kaikki.
Onneksi myytit ovat uudistumassa. Suomi on jo muuttunut. Systeemi ole enää entisensä. Ihmiset ovat oppineet ymmärtämään se, että on samantekevää, komeileeko markassa leijonan, karhun tai jonkun muun eläimen kuva.
Myytit elävät ja uudistuvat. Ja dialektiikan laki ylläpitää ikuisesti rikkaiden ja köyhien välistä kuilua ja ristiriitaa. Siksi jokaisen omalla yksilöllisellä työpanoksella elävän pitää olla joka hetki hereillä.
