1. Suomen uusin ”Nokiasurujuhlan” jälkeinen surujuhla ”Sadan miljardin velka” lähestyy. Suomi saa Kreikkansa ja joutuu kansainväliseksi silmätikuksi.
Suomenkin ongelman taustalla on monia samanaikaisesti vaikuttavia yleisiä ja valtiokohtaisia (kuten nationalismi) sekä maailmanlaajuisia (kuten globaali rahatalous) seikkoja.
Niihin sisältyy iso määrä hankalia henkisiä ja aineellisia kysymyksiä, kuten ihmislajin eläimellisyys yksilönä ja yhteisönä, yhteiskunnallinen organisoituminen (ideologiat) sekä jatkuvaan kasvuun (bkt) ja voittoon tähtäävä teollis-kapitalistinen talous.
Kapitalistisen kilpailun kiristyminen, talousvauhdin jatkuva kasvattaminen sekä katkeamaton tarpeiden lisääntyminen (tarveteoria, esimerkiksi lääketiede ja terveydenhuolto) edellyttää tavaratuotannon lisäämistä ja nopeuttamista sekä tavarakuljetusten tehostamista kaikkialla maapallolla (meri, ilmatila ja mantereet).
Vanhat tavarat korvataan jatkossa aina vain nopeammin uusilla ja uusimman muodin mukaisilla tavaroilla (talous ja kulttuuri) ja hävitettävät tavaraläjät kasvavat kasvamistaan. Varastotilasta tulee olemaan jatkuva puute.
Omakotitonttien varastorakennukset kasvavat suuremmiksi kuin asuinrakennukset. Aluksi tonteilla ei ollut varastorakennuksia lainkaan.
Nykyiset automarketkeskuksetkin alkavat näyttää pikkupalikoilta, huomispäivän autoilevan kansan tavarakulutuksen temppelit eli tulevat hyper- ja supermarketit rakennetaan vieläkin suurempina. Kulutuskoneella ei ole kokorajaa.
Uusimmasta asumismuodista jälkeen jääneet vanhat lähiöt korvataan huomispäivänä kokonaan uusilla asuntoalueilla. Se kiihdyttää tautisia valtapelejä, kapitalistista rahataloutta ja nielee luonnon raaka-ainevaroja.
Aluerakenteen jatkuva uudistaminen (maantiet, asuntoalueet jne.) edellyttää entistä suurempia energia- ja raaka-ainevaroja vaikka ne ovat kutistuneet. Mutta valtion kassa on tyhjä.
Ihmisyksilö ja elollinen luonto ei kestä tällaista mielipuolisuutta.
Kun luonto läkähtyy, metsiä muuttuu hiekka-aavikoksi ja merenrannikoita asumiskelvottomiksi tulva-alueiksi.
Ja ihmismassojen aallot iskevät kaikkialla. Keskellä väestönräjähdystä sadat miljoonat ihmiset etsivät koko ajan ympäri maapallon uutta elinkelpoista asuinpaikkaa.
Valtioiden rajoja ylitetään ja suljetaan. Lukemattomat yksilöt joutuvat taas pakenemaan sairasta vallankäyttöä (esimerkiksi Saksan natseja ja ”nykydemokraatteja”).
Ihmismassojen tappamiseen tähtäävissä sodissa räjäytellään kappaleiksi samalla iskulla ihmisiä, materiaa ja tavaraa. Aseiden tuhovoima kasvaa.
Yleisen kehityksen mielipuolisuus lisääntyy kiihtyvästi. Usko kehityssuunnan muuttamiseen valtapoliittisin toimin kutistuu pieneksi kuin pyy ennen maailmanloppua.
Tore Zetterhikmin sanoo eksistentialisteista teoksessaan ”Kirjaniekat” (suomentanut Paavo Lehtonen, 1984, sivulla 270), että romaaneissa Inho ja Muuri Jean-Paul Sartre on ”…sekä hänen vastenmielisyyttään olemassaoloa kohtaan että vaatimaansa ABSURDIA TOIMINTAA.
Sanalla ”absurdi” viitataan järjettömään ja mahdottomaan. Sanalla ”absurdismi” viitataan puolestaan toisen maailmansodan jälkeiseen kirjalliseen suuntaukseen.
Kehityspessimismiin johtanut toisen maailmansodan aikainen yhteiskunta pani pariisilaisen Jean-Paul Sartren pohtimaan ihmisenä olemisen ja toimimisen mielettömyyttä ja keksi eksistentialistisen ajattelutavan, jossa korostetaan yksilöä.
Alkoi pakeneminen yksi olemisen vapauteen. Jäljelle jäi pelkkä ”yksin”.
Tänä päivänäkin yhteen ja samaan teräspurkkiin on tungettu yhteisöpoliittisilla pelastusohjelmilla (puolueohjelmilla, sopimuksilla, laeilla jne.) kaikenkarvaisia yhteen sopimattomia elementtejä niin, ettei lopputulokseksi voi tulla muuta kuin uusi järjetön ja mielipuolinen ”Palermon meininki”.
Postmoderni uusliberalismi vetää viimeisiä hengenvetoja mutta sekopäinen kapitalismi tahtoo riehua vielä ennen kaiken loppua.
Demokratiakoneella virallistettu väkivalta eli sodankäynti Lähi-idässä ja pienten terroristisolujen pommienheittely Pariisissa ovat yhtä ja samaa mielettömyyttä.
Kristittyjen julistama taistelu islamia vastaan on järjetöntä. Nytkään ei kysellä sitä miten uskoo vaan mihin uskoo (Kierkegaard).
Itsensä hyväksi julistava tekee nytkin eniten pahaa.
Eläimellisen ihmisen mielipuoliset ominaisuudet on havaittu jo muinoin. Esimerkiksi Raamatusta löytyy elämänkokemusten pohjalta tehtyjä havaintoja ihmislajista sekä hyviä varoituksia ihmiselle. Nekin auttavat käynnissä olevan mielettömyyden syiden oivaltamisessa.
Christer Bengsin kirjoituksen ”Tidens takt och melodi” (Nordiska institutet för samhällsplanering, Meddelande 1991:2, Stockholm 1991) johdannossa lainataan Raamattua ”Bruka tiden och tag dig till vara orättä saker”.
Lainausta on käytetty suunnitteluun ja rakentamiseen liittyvän ilmiömaailman kuvaamiseksi, mutta neuvo soveltuu kaikkeen.
Mikä on moderni kapitalistinen länsimainen demokratia ja nationalismi?
Se on myyttinen uskomus ja organisoitu järjestely, johon sisältyy kansaa edustava vallankäyttöelin ”eduskunta”.
Demokratiaamme on kehuttu täällä maailman parhaaksi, vaikka sama valtapeli on aiheuttanut myös sotia.
Mikä on keinotekoisella nationalismilla synnytetty Suomi kansallisvaltiona?
Suomea on kehuttu maailman vähimmin korruptoituneeksi valtioksi, kouluosaamisen mallimaaksi ja kaiken maailman muuksi hyväksi ja kauniiksi.
Länsimaisen demokratian sisällä syttyneet maailmansodat, nähty silmitön viha ja rasismi sekä piikkilanka-aitaamisella muodostetut kiduttamis- ja kuolemanleirit ovat vaihtuneet äskettäin pakolaisaaltojen fasistisen ”ohjailun, leirittämisen ja käännyttämisen”.
Tämä kaiken on aiheuttanut ennen Ranskan suurta vallankumousta sekä sen aikana tapahtunut kulttuurimurros. Siinä saatiin vanhan myytistön jatkoksi entistäkin mädempi uusi myytistö.
Yhdestoista syyskuuta 2001 (New Yorkin maailmanvaltakeskittymä) ja Irakin sota (USA-tettarina), nationalistisen jäsenvaltion ylikansallisella unionilla polvilleen painaminen (EU ja nationalistinen Kreikka), Ukrainan sota (EU:n itälaajentumistavoite) ja Lähi-idän ja Pohjois-Afrikan sodat (USA:n arabikevät) ja niitä seurannut pakolaisvirta läpi Euroopan (sodankäynti ja maahanmuuttofasismi), islamia loukkaavat pilakuvat ja Pariisin terrori-iskut sekä Ranskan vaatimus EU:n turvatakuiden käyttöönotosta.
Viimeksi mainittu seikka viittaa oman sotilaallisen väkivaltakoneiston muodostamiseen osana Euroopan unionin muita valtapelejä (rahatalous-, liittovaltio- ja sotilasvaltapyrkimys).
Pariisin ilmastokokous ei ratkaise mitään, kapitalistinen voitonhimo ja riisto johtaa pikajuoksua.
Käynnissä on länsimaisen ja islamistisen kulttuurin ja myytistön välinen yhteenotto. Idän suuret kulttuurit kaatavat lännen.
Islamin pommit ovat suuntautuneet länsivallan keskuksiin, maailmanlaajuista kapitalistista rahavaltaa (New Yorkin pilvenpiirtäjät) ja läpimätää läntistä viihdemaailmaa vastaan (terrorisodan kohteena oli nyt Pariisin ravintolat ja huvitilaisuudet).
Pelko ja ”Sieg, heil” (lännen äärioikeistolaistuminen). Tähän terrorismi tähtää nyt. Turvattomuudesta on tulossa uusin elämäntyyli lännessä. Sen jälkeen koko Eurooppa on tulessa.
Pariisin verilöyly keskellä Euroopan ydintä on saanut äskettäin paavinkin puhumaan ”maalimansodasta” (Die Welt 15.11.2015: ”Papst sieht Terror als Teil des Dritten Weltkrieges”, Dietrich Alexander).
Pariisin iskut tapahtuivat Pariisin keskustan pääsaaren Ile de la Cite´:n pohjoisreunalla. Eksistentialisti Jean-Paul Sartren lempiravintolat sijaitsevat saaren eteläpuolella. Jos Sartre eläisi, hän haluaisi tavata islamistijohtajia voidakseen ymmärtää paremmin, missä nyt ollaan menossa. Koston hautominen ja kristillisten linnakkeiden rakentaminen olisi ollut hänelle vieras ajatus.
Virallistetun vallan väkivaltakoneen ”kaupunkisota” ja vastaiskujen Pariisi. Niille on yhteistä väkivalta.
Virallisen tappokoneen edessä siviilit eivät ole sen enempää turvassa kuin vihollissotilaat. Laillistetun kaupunkisodan jäljet näkyvät siviilimiljöön raunioina ja ruumiskasoina.
Aikaisemmin sodat käytiin siviiliväestön ulkopuolella. Tietoisesti. Tämäkin on hyvä muistaa juuri nyt.
Uutisten päivittäisiin detaljeihin tuijottaminen ei selitä käynnissä olevaa pahuutta ja tapetun terroristin takana odottaa joukko uusia iskuvalmiina olevia väkivallantekijöitä.
Se on ihan samantekevää, onko uskovaisena esimerkiksi kristitty tai islamisti.
Syyllisenä väkivaltaisiin yhteenottoihin pidetään kuitenkin kapitalistisessa lännessä islamilaista uskontoa, kulttuuria ja arabikansaa. Siinä länsi iskee omaan nilkkaansa.
Lännen olisi syytä vilkaista peilistä myös itseään ja väkivaltahistoriaansa.
Niin kauan kuin kapitalismi on vallitseva talousjärjestelmä, ilmastonmuutoksen torjuntayritys ei voi tuottaa toivottua tulosta. Esimerkiksi Naomi Kleinin kirjassa ”Tämä muuttaa kaiken – kapitalismi vs ilmasto” on hyviä näkökulmia ilmastomuutoksen torjuntaan.
Jaakko Hämeen-Anttilan teos ”Islamin käsikirja” (2005) on hyvä lähdeteos, kun tahtoo ymmärtää objektiivisemmin islamilaista kulttuuria. Kirjasta löytää Koraanin luvuista myös neuvon ”Alä siis sorra orpoa äläkä aja kerjäläistä pois” (sivulla 17).
Esko Valtaojan kirja ”kaiken käsikirja” (2013) on hyvä teos, kun tahtoo syventyä pohtimaan länsimaisen kulttuurin uusinta vaihetta. Astrobiologiasta lähtien. Yhteinen kotimme on maapallo, ei esimerkiksi Suomi.
Helvetin alkuperä?
Helvetti on riistäytynyt taas kerran irti mutta syitä saatanalliseen nykymeininkiin ei ymmärretä nytkään.
Mustan valun pikimusta leviää entistä laajemmalle.
Nationalistisen taikauskon pohjalla on länsimaisen kulttuurin valistus, sivistämisaate mikä on sytyttänyt helvetin tulia. Monet ihmis- ja kansalaisoikeuksien julistuksen (1789) käsitykset paljastavat nykyajan ja valistuksen yhteyksiä, varsinkin käsitys vapaudesta.
”Nationalismivapauteen” pakottaminen nykyisenä ylikansallisena aikakautena on vanhaa fasismikuumetta. Esimerkiksi Immanuel Kant olisi tästä samaa mieltä.
Ennen Ranskan suurta vallankumousta tapahtui patavanhan auktoriteettiuskon murtuminen, minkä aiheuttivat ihmisjärjen ylistäminen (Descartes jne.), luonnontieteellinen kehitys (uudet tutkimusmenetelmät ja keksinnöt) sekä uusin tietous maapallosta (mantereet, alueet, luonto ja kansat).
Tämä aiheutti uuden maailmankuvan, jonka mukaan ihminen on maallinen ja materialistinen, suorastaan konemainen olento, millä ei ole mitään tekemistä uskovaisten ikivanhojen uskomusten kanssa.
Luonnontieteen ja filosofian muutos enteili uudentyyppisen ihmis- ja maailmankuvan syntymistä. Eksistentialismi ja DNA todistaa vanhojen uskomusten vastaisesta ihmiskuvasta.
Suurten kulttuurien yhteenotoissa mittaillaan parhaillaankin verellä ihmis- ja maailmankuvaeroja.
1800-luvun materialistisen maailmankuvan muotoutuminen heijasteli valistuksen jälkeistä marxilaista ja ylikansallista yhteiskunta-ajattelua vastavoimana rajansa sulkevalle nationalistis-idealistis-kapitalistiselle yhteiskunnalle.
Kiinassa alkuperäinen poliittinen kommunismimalli kukoistaa tänä päivänäkin. Kapitalismin hyväksikäyttö kommunismissa ei kommunistista ajattelua hävitä, päinvastoin.
Ranskan suuren vallankumouksen aikana auktoriteettivalta (kuningas aatelisto sekä papisto) tapettiin näyttävästi julkisille pakoille ja toreille pystytetyillä uusilla massatuhoamisvälineillä, esiteollisesti toimivilla GILJOTINeilla (kone).
Ensimmäiset teolliset kuolemanleirit alkoivat loksahtelemaan korvissa.
Koneessa pää (ihmisolennon henkiosa, sielu) irrotettiin vartalosta (ruumisosasta, aistit). Pahan poistaminen yhteiskunnasta toteutettiin kartesiolaisen dualismin mukaisesti.
Haluttiin murskata auktoriteettivallan edustajan aistillisen elämän saastuttaman ruumiin turmelema sielu (järki ja tietoisuus päästä).
Kuviteltiin, että kun pahaa on karsittu tarpeeksi, kaikkea hyvää nousee pintaan. Mutta ei noussutkaan.
Paljastavaa on se, että giljotiinin keksi LÄÄKÄRI (Joseph-Ignace Guillotinia).
Samaa näppärää ”yhteiskunnallista siivouskonetta” on käytetty myös 1900-luvun ”demokraattisessa valvonta ja kuriyhteiskunnassa”.
Hyppäys saksan natsien tuotantolaitosmaisiin polttouuneihin oli todella lyhyt (kuolemantuotanto, kohteena kokonainen kansa).
Giljotiinin käytössä oli kyse ”kansanterveyteen” tähdänneestä erityisprojektista, millä uskottiin synnytettävän yhteiskuntaan ”tervettä puuta” mutta saatiinkin ”läpimätää tavaraa”.
Giljotiinilla, ”kansanterveydellisellä lääkityskoneella” ei onnistuttu karsimaan yhteiskunnasta pahaa.
Tauti alkoi levitä entisestään.
Mestauksen jälkeen valtatauteja tartuttaneiden päiden kuviteltiin ilveilevän katkaistuinakin torikivien päällä. Kansalaiset katselivat päitä kauhun vallassa ja kansa havahtui huomaamaan maahan kopsahtaneista naamoissa omat kasvonsa.
Kansan joukkomassoittumiset ja maailmansodat todistavat tästä vakuuttavasti.
1700-luvun lopun massiivista verenvuodatusta seurasi yleinen onttoudentunne ”kulttuurinen yhteisötyhjiö”. Henkiin jäi auktoriteettiuskonsa menettänyt rahvas, ei muita. Kansa aloitti kaiken ihan alusta, omasta itsestään.
Suomen sisällissotaakin (1918) kannattaa verrata tähän. Valkoisilla on vieläkin huono omatunto punaisten lahtaamisesta. Parhaiten tästä todistaa valkoisen porvarivallan pohjaton valkoisen voiton palvonta ja juhlinta 2000-luvullakin.
Jälkijunassa laahaavalla patavanhoillisuuskeskuksella Pohjamaalla tätä ei voi olla huomaamatta.
Maallisen ja hengellisen vallan liitto, jossa paavi luovutti kuninkaalle kaikkivaltiaan taivaallisen vallan nimessä kaikki mahdolliset valtaoikeudet, toteutettiin ihmiseläimelle tyypillisen kulttuurin mukaisesti.
Siihenastinen vallankeskityskulttuuri, johon kansallakin oli oma osuutensa, synnytti yhteiskuntaan uuden entistä hirvittävämmän auktoriteettijärjestelmän ”kapitalistisen demokratian” ja nationalistisen valtion.
Vallankumouksen jälkeen kansaa alkoi rassaamaan ”ontto olo”. Tuon ”kollektiivisen tyhjyydentunteen” täytti uusi kulttuurinen kehityspolku.
Voltaire oli oikeassa. Kansa on härkämäinen. Puhe kaikille yhteisestä ”kansanhengestä”on satujen sepittämistä.
Kansalla ei ole yhteistajuntaa, yhteistietämisestä puhumattakaan.
Kansaa kiinnostaa eniten mieliä kiihottava propaganda ja voimankäyttö. Ja kansa osaa olla itse huomaamatta sikamaisen tyytyväinen, vaikka makaisi kusetettuna sontaläjässä.
Kansa teki uudessa yhteiskunnassa itse itsestään kaiken keskipisteen. Sitä virhettä kansan ei olisi pitänyt tehdä.
Käytännössä siinä oli kyse pieneten ideologisten ryhmien muodostamista poliittisista valtapuolueista eli ”puoluetaloista”.
Puoluesoituminen on helvetin alku.
Syttyi taikausko ”kyllä kansa rahvas tietää”.
Poliitikon koti on puoluetalossa ja puoluetalo on teräksinen valtaorganisaatio.
Protestanttinen porvarivalta teki uusliberalistisella kilpailulla Suomesta kolmessakymmenessä vuodessa läpeensä tautisten liikesalaisuusvaltion (Oy). Ainoastaan kaiken läpinäkyväksi tekeminen ja sääntelyn käynnistäminen (vallankumous) voi tervehdyttää tätä yhteiskuntaa niin,ettei Suomi ole totaalisesti kapitalistinen firmayhteiskunta.
Rahavalta ja porvarillinen puoluevalta synnyttävät yhteiskunnan sekä aluerakenteen kovimmat muodot, ei yliopistolliset yhteiskuntatutkijat ja valtahovien arkkitehdit (suunnittelu ja kaavoitus). Kehittyvät maakunnat haisevat täällä aina eniten rahalle.
Voi hellanlettan sentään arkkitehdit. Älkää luulko itsestänne liikoja. Mistä alkaakaan tauti ja puoluerahoitus?
Arkkitehtikoulujen opetusohjelmaan ja arkkitehtien ammatilliseettisiin ohjeisiin on sisällytettävä Michel Foucault’n valtateoria.
On tehtävä loppu suunnitteluidealismille ja susimaisen arkkitehtuurin käyttäminen lampaana (arkkitehtikilpailut). Puoluetalopohatta ei haise ainoastaan vallalle. Hän tuoksahtaa aina myös rahalle, usein myös viinalle.
Eihän rahatta voi pelata kauppakeskuspeliä puoluetalon hyväksi.
Kauppakeskukset rullaavat kun kansa kiitää autoillaan paikalle satojen kilometrien päästä tehden kuolemaa paikkojen perinteiselle sosiaaliselle elämälle.
Kaikkea hyvää lisää määkyvä härkälauma eli kansa saa tasan sen mitä se ansaitsee: subjektin kuoleman keskellä tavaratulvaa (tavarafetisismi ja vieraantuminen). Elämän tarkoitusta kyselemättä. Terveisiä kehittyvien maakuntien Suomelle vankilabunkkeriin.
Suomalaisten taipumus orjamoraalinisiksi heittäytymiseen täytyy näkyä suomalaisten kielessä.
Suomen kielelle tyypillisiä ovat passiivin lisäksi myös aktiiviset yksipersoonattomat ilmaukset. Suomalaisessa ajatteluarkkitehtuurissa on valtava sanavarasto ja barbaarimaisen yksinkertainen kielirakenne.
Kuka tutkisi tätä aihetta ja kirjoittaisi kirjan suomalaisesta orjamoraalisesta massoittumistaipumisesta.
Eliitin puolueorganisaatio edustaa jotain kapeaa arvomaailmaa (arvofragmenttia), esimerkiksi protestanttisuutta (Maalaisliittokeskusta) tai sosiaalivihreyttä (sylikoira Vihreät).
Poliitikosta tulee hetkessä aivovammainen kun häneltä vaaditaan ajatuksellista joustavuutta.
Mutta mikä otus ”poliitikko” oikeastaan on? Onko hän loppuun asti arvoitus?
Poliitikoksi ei valmistuta koulusta tai yliopistosta. Kakki muut paitsi poliitikoksi ryhtyvä pakotetaan kasvamaan koulussa tuotetuksi.
Poliitikko TAHTOO aluksi (kouluaikana) ihan itsekseen jotain ja alkaa aikuisena touhuta kaikenlaista ”hyvää ja kivaa”. Välillä hän on kiltin oloinen kuin lammas, välillä punoittaa kiihottuneena, välillä hän käyttäytyy suorastaan pedofiilimaisesti, herkkupalan edessä silmät päästä pullistellen.
Poliitikko ei ole taiteilija- eikä tiedemiestyppi. Mutta hän uskoo tietävänsä myös taiteesta ja tieteestä paljon paremmin kuin muut.
Poliitikko yrittää vääntää paskanjauhamisellaan hyvän pahaksi ja pahan hyväksi vaikka tietää myös itse ettei se voi häneltä onnistua.
Valtapeluri poliitikko on aina, oikea pelihullu, hiki otsalla. Läpimätä poliitikko on kovempi kuin kivi ja pysyy paksunahkaisena pystyssä ilman selkärankaakin.
Kannattaako kuitenkin uskoa enemmän poliitikkoa kuin ideologista propagandakonetta puoluetaloa. Koettahan poliitikon on pakko edustaa yksilönä henkensä edestä?
Viisainta on olla uskomatta kumpaakaan.
Poliitikko ei voi edustaa koskaan aidosti äänestäjiään. Äänestäjistä tehdään puoluetaloissa kusetettua massaa (vaalit). Poliitikolla on vapaus edistää ja edustaa aivan muita asioita kuin äänestäjät häneltä odottavat. Suomen hallituksessa istuvat perussuomalaispamput ovat tästä paras esimerkki. Politiikassa sekoilulla ei ole mitään rajoja.
Suomalaisen tiedeakatemian jäsen, fysiologi ja aivotutkija Matti Bergström kertoo kirjasessaan ”Politiikan aivot” (1999) arvokapasiteetista. Hänen mukaansa yksittäinen valitsija menettää äänestystilanteessa suurimman osan arvokapasiteetistaan ja arvoaan mutta poliitikon arvo nousee samalla hetkellä.
Tämä riittää Bergströmin mukaan kylvämään luokkaeron siemenen yhteiskuntaan. Meillä on luokkayhteiskunta nimeltä ”modernin demokratia”. Siinä rikkaat rikastuvat entisestään.
Jos ehdokas valitaan ”edustamaan kansaa” ylimmäksi kohoaa puoluetalo, jossa ehdokas on asetettu ehdolle vaaliin.
Puoluetalo asettaa tiukat ehdot poliitikon ajattelu- ja toimintatavalle vaaleissa valittuna yksilönä.
Liikkumavaraa ei jätetä valitulle millin tuhannesosaakaan.
Suomessa ei saa äänestää pelkkää puoluetta. Tällä on pakko äänestää puolueen houkutuspalaksi pöydälle nostamaa kukkaa (usein jopa missiä tai muusikkoa).
Tämä on vakavasti ajateltuna demokratian kannalta pelleilyä. Nationalistisen puolueen eliittijohto on uusaatelisto, joka osaa vetäistä luontevasti ”hitlerit ja sodat”.
Paavin lasikaapista siunaama kuningaskin on sivistyneempi ja valistuneempi olento kuin ”puolueen ennalta koemaiseksi ohjelmoima puoluepoliitikko”.
Kuninkaan asunto ”residenssi” on myös monin verroin liikuttavampi paikka kuin jääkylmä betonibunkkerinen tasakattoinen puoluetalolaatikko.
Miksi kuninkaan pää laitettiin kuitenkin veitsenterälle?
Kuka ”saatanan viisas” tuon helvetillisen idean alun perin keksi?
Aristoteles suosi demokratiaa enemmän kuin monarkiaa ja aristokratiaa. Kreikassa tehtiin joustavana kulttuurina lukemattomia demokratiakokeiluja (mallit). Ja elollista luontoa tuolloin kunnioitettiin toisin kuin nykuisin.
Taloudellisen hyödyn ja tehokkuuden tavoittelun luontosuhde, teollisen aikakauden utilismi, oli täysin tuntematon asia.
Aristoteleen mielestä poliitikon pitää viettää ”joutilasta elämää”, hän ei saa toimia esimerkiksi käsityöläisenä ja kauppiaana. Poliitikon pitää siis edistää ”yleistä hyvää”. Ei harjoittaa samanaikaisesti mitään muuta.
Ei esimerkiksi edistää mukavuutta, hyötyä tai oman valtapoliittisen puoluekoneen etua.
Nykyajan poliitikot ovat kuitenkin lähes järjestään yrittäjiä ja kiinnostuneita rikastumisesta (paksusta lompakosta rahasta). Ja kaiken keskipisteenä on puoluetalo, ei äänestäjä.
Valtuutetut arvostelevat Espoon virkajohtoa, ”yksi virkamies voi päättää vaikka sadan miljoonan hankinnoista, kaverien suosimista ja asioiden salailua – kuohuttavia päätöksi Espoosta (HS 18.11.2015). Parhaiten valtapeleihin sitoutuville delegoidaan valtaa roppakaupalla.
Paras todiste nykymädännäisyydestä on valtio-orgaanimme pääministeri, miljonääri Juha Sipilä.
Sipilä on kahminut pöydälleen ison pinon miljoonan euron seteleitä, maksanut omalla rahalla puolueensa Keskustan (öljyvärille tuoksahtavat) puoluebunkkerivelat, kohonnut jussipaitaisena patriarkaaliseksi isännäksi, varannut itselleen ja perheelleen kabinetin taivaasta (lestadiolaisena uskovaisena) sekä saanut puolueeltaan lahjaksi valtiojohtajan pallin kulkusiaan vasten. Mutta tämäkään ei tunnu riittävän.
Hän tahtoo lisää.
Jotakin.
Jos Arístoteles eläisi, hän tuomitsisi erittäin jyrkästi kansanedustajan puoluetaloon sitouttamisen sekä miljonäärien ja viihdeteollisuuden edustajien kuten muusikkojen käyttämisen sielujen kahmimisessa kansasta irronneen puoluevallan kasvattamiseksi (vaalit).
Vallitsevan yhteiskunnallisen ongelman ydin ei piile ainoastaan läpimädässä puoluetalossa. Se on myös mätään uponneessa virkailijakunnassa ja äänestäjämössössä eli kansassa.
Puoluetalojen ääntenkalastelusta ja puoluetalon rahoittamisesta on tullut ”läpimädän yhteiskuntapuun” kovinta tavaraa.
Ranskan suurta vallankumousta seuranneen aikakauden ongelmaksi tuli 1800-luvun alkeellinen ”tietous” kellonkoneistomaiseksi ajattelusta sieluttomasta ihmisestä. Samalta pohjalta ajatellaan nykyistä atk-roboteista ja netin sosiaalisesta mediasta.
Sosiaalinen mediavillitys on modernia kellonkoneistokulttuuria. Hammasrattaita ilman aitoa psyykettä.
Ja kansa uskoo mylvivänä härkänäkin olevansa viaton määkyvä lammas.
Uskovaisuuteen taipuvainen Rousseau tyrkytti puheillaan roskaa kun hän ylisti luonnonmukaista ryysyrantarahvasta puhtaaksi ja alkuvoimaiseksi.
Taide ja tiede ei turmele kansaa (vakka Rousseau niin väitti) mutta härkänä mylvivä ihmismassa tappaa ajattelevan vapaan yksilön, joka on taistellut luovana olentona myös taidetta ja tiedettä koskevien kysymysten parissa.
Uusi tietous perimästämme, DNA ja geenit, todistaa siitä, että ihminen on ammoisina aikoina ”vedestä ylös noussut elukka”.
Ihminen on samanlaisen eläimellisen prosessin läpi käynyt evoluutio-olento kuin kaikki muukin luonto merenpohjan toukasta viidakon tiikeriin. Ihmislaji ei ole ”Luomakunnan Kruunu” vaan pikemminkin ”Musta Helvetti”, joka on katkaisemassa järjenkäytön ja edistyksen uskossa koko elollisen elämän maapallolla.
Kun järkiolennoksi heittäytynyt eläimellinen, julma ja raaka ihminen nakuttaa kulttuuriolentona pyramidin kärkeen itse itsensä kaiken kullatuksi kruunuksi lopputulos ei voi tulla muuta kuin kone ja kusetus.
”1800-luvun viisaat” (Hegel jne.) hautoivat päässään sairaita ajatuksia. Nuo ”viisaat” myös opettivat, että maapallon kansat jakautuvat rotuihin, mitkä poikkeavat jyrkästi toisistaan. Kuviteltiin, että toiset kansat ovat toisia kansoja henkisesti ja fyysisesti korkeammalla tasolla (nationalismiusko), samoin monet maakunnat valtion sisällä (regionalismiusko).
Kuumien maiden puolialastomia mustaihoisia ihmisyhteisöjä pidettiin samaan aikaan lähes eläinlaumoina.
Mutta olisi pitänyt katsoa myös itseä peilistä, yläpäästä (semioottisista kasvoista) ja alapäästä (haarojen välistä).
Valkoisten ihmisten uskottiin soveltuvan älykkäämpinä ja sivistyneimpinä johtamaan koko maapalloin kaikkia kansakuntia (siirtomaaherruus jne.). ”Viikinkien ja arjalaisten johtoasemaa” alettiin pitää itsestäänselvyytenä.
Luotiin myytti ”valkoisesta vallasta” ja rasistinen rotuviha. Luotiin vahva pohja kaikenlaisille buchenwaldeille, keskitysleireistä maahanmuuttofasistiseen toimintaan.
Kansan korostaminen johti kansojen väliseen kilpailuun paremmuudesta. Kansat alkoivat korostamaan kilpaa omaa erityislaatuisuutta. Urheilusta tuli pääasia elämässä.
Päinvastaisessa kehityksessä olisi opeteltu empatiaa ja sympatiaa sekä havaittu kaikille ihmisille yhteiset piirteet.
Valkoinen valta alkoi sulkemaan jo muinoin omaksi kuviteltuja paikkoja ja alueita raudalla, piikkilangoilla. Armeija, poliisi ja rajavartiolaitos kohosivat uuden valvonta- ja kuriyhteiskunnan tärkeimmmiksi ammattikunniksi.
Pakolaisaaltojen nykyinen vyöry on paljastanut systeemimme sikamaisuuden.
Nationalismin ja regionalismin rasistinen taikausko kutittaa vieläkin aivan korvienväliä.
Romanttiset uskomukset kuten uskomus hegeliläisestä ”kansanhengestä” korostivat kansan erityislaatua. Siihen sisältyy kansan viha toisia kansoja kohtaan.
Aggressiivisuudesta tuli ”maan tapa” ja ihmislaumojen reviirien rajoilla tervehdittiin muukalaisia luonnottomasti ja verisesti aseilla.
Yksilövapaus uhrattiin yhteisölliseen organisaatiovaltaan alistumisella. Jos joku ei halunnut olla ”vapaa” hänet pakotettiin ihmismassalla ”vapaaksi”.
Yhdeksi monoliitiksi kansakunnaksi kutsuttu ”väestö” sulkeutui yhteen, organisoitui ja järjestäytyi valtiovallaksi.
”Kansanarmeija” tuli valmiiksi.
Uskottiin, että muusta maailmasta irrallisena ja linnoittautuneena kansakunta voi tehokkaimmin kasvaa ja edistyä henkisesti ja aineellisesti. Kansantalous ja muut kansallista intressiä ajavat systeemit saivat alkunsa.
Tarkoin vartioitujen rajojen sisälle muodostettu järjestelmä alkoi muistuttaa luonnottomalla tavalla piikkilanka-aidalla aidattua natsien vankileiriä. Siinä ihmiset uhrasivat vallalle vapaaehtoisesti perimmäisen vapautensa tehdä itse omia ratkaisuja.
Nationalistisen systeemin murtuminen tapahtui sosiaalivaltion kustannusten paisumisena ja henkisenä kriisiytymisenä. Saatiin ylikallis valtiokone (Antti Karisto ja Pentti Takala ”Sosiaalivaltion kriisi” 1985). Keskiluokka hiljeni ja kansallisvaltio jäi lopuksi kivimurskeena globaalijyrän alle.
Kansallisvaltiot liittoutuivat Euroopan uniniksi ensimmäiseksi rahaliittona varsinaisesti vasta 1990-luvulta lähtien (talouskilpailun näkökulma) voidakseen kilpailla täydellisesti uusien ylikansallisten rahavaltasysteemien kanssa. Ihmisten ja tavaroiden vapaata liikkumista korostaen.
Unionin ja kansallisen vallan samanaikainen ajaminen aiheutti jakomielitautisen tilanteen ja vaikeita kansallisia valtariitoja. Rasistis-natsististen liikkeiden suosio alkoi kasvaa.
Unionia on yritetty tehosta myös poliittisena ja sotilaallisena organisaationa. Mitä pitemmälle se etenee, sitä pienemmäksi kutistuu alkuperäinen suljettu ja vartioitu kansanvaltio.
2015 Euroopan kansallisvaltioiden läpi virrannut jatkuva pakolais- eli turvapakanhakijavirta paljasti huomion arvoisia piirteitä ihmislajista (yleisesti) sekä kunkin kansan erityislaadusta kulttuuri- ja valtajärjestelmänä.
Alkoi rajojen totaalisen sulkemisen, piikkilanka-aitojen pystyttämisen ja oleskelulupakuulustelujen aikakausi.Ongelmaihmisten kääntelyä kyljeltä toiselle. Uusin Buchenwald.
Konkreettinen hätä (sotaa pakeneminen) aiheutti julkisen ja yksityisen vallan harjoittamaa hyväksikäyttöä (katso esimerkiksi Ilta-Sanomat 12.11.2015 ”Miljonäärit mukana pakolaisbisneksessä”).
Nationalistinen kuvittelu tarttui ruoriin ja ajoi kansallisvaltiot nurkkaan. Jäljelle jäi kuitenkin kaunis päinvastainen reitti, ylikansallinen valtaväylä.
Globaali yhteistoiminta kasvoi ja kehitysapukassat täyttyivät pullolleen. Ilmastonmuutoksenkin torjunta sai alleen kovemman alustan.
Ranskan suuresta vallankumouksesta aiheutui isoja haittoja kansalle itselleen. ”Subjektin kuolema” kuuluu pahimpiin sairauksiin. ”Läpimätä puu” syntyi keskellä ”epäkriittistä ihmismassaa” mutta vapaan yksilön merkityksen herättäminen synnytti uutta tervettä puuta.
Ihmisten tuottaminen systeemin hammasrattaiksi on joutunut kovan kritiikin kohteeksi. Lasten kasvattaminen rajoja päähän pänttäämällä (kansallinen säännöstö, kristillinen usko jne.) on loppumassa.
Eksistentialismi synnyttää ”tervettä puuta”.
Usko vapaan uusliberalistisen bisneksenteon voimaan pelastavana temppuna horjuu. Uusliberalistinen kilpailuttaminen tehokkuuden maksimoimiseksi on valtapoliittista ahneutta.
Kilpailuttamista tarvittaisiin henkisen elämän uudistamisen takia. Miksei esimerkiksi kansallisvaltioita ja valionkirkkoa kilpailuteta kansainvälisen maailmankatsomusohjelman pohjalta?
Ylikansallinen kilpailu tulee syvenemään ja laajenemaan, päinvastainen kehitys on utopia.
Keskustapuolueen, entisen Maalaisliiton ideologinen peruskivi juontaa 1800-luvun lopun kansalliseen aikaan enne globaalia. Sen peruskiviin sisältyy maatalousyrittämisen ja kansankirkkokristillisen rukoilemisen yhdistelmä (protestanttinen etiikka). Tuolla missiolla ei ollut mitään tekemistä uuden ylikansallisen maallisen ajattelun kanssa.
”Kun tuli aika rukoilla maan hedelmistä ja kansa kumarsi päänsä rukoukseen, alkoi äkkiä nyyhkytyksiä kuulua ympäri kirkon” (Keskustan pääideologi Santeri Alkio teoksessaan ”Murtavia voimia” (kuvauksia katovuoden 1867 ajoilta, painos 1896, sivu 7).
”Aurinko kirkastaa korkealla kaartuvan taivaan. Taivaallisen Isämme ihmeelliset kätten teot ovat ihailtavinamme…hän tahtoo tällä huomenhetkellä ilmoittaa sanassaan armonsa ylenpalttisuuden…” (ote lestadiolaisen maanviljelijän ja saarnamiehen kuivaniemiläisen isoisäni Eino Paason saarnasta lestadiolaisten suurissa seuroissa Rovaniemellä kesällä 1936, lähde ”Hän on meidän rauhamme”, toimittaneet Viljanen, Lappalainen, sivut 149-151, 1945).
TV1:n uutisissa näytettiin (11.11.2015) kuinka kouluissa on alettu opettamaan oppilaille uskontoa ja maailmankatsomusta englanniksi kertoen samanaikaisesti eri ajattelutavoista ja -suuntauksista kuten filosofiasta, ateismista, kristinuskosta ja islamista. Maailma on täynnä erilaisia uskomukia ja ääretön määrä erilaisia maailmoja.
Tuossa koulujen uudessa ”kilpailutilanteessa” jokainen oppilas saa päättää itse, mitä maailmassaolosta ajattelee ja miksi haluaa uskoa johonkin.
Siinä oppilasta ei enää tuoteta joksikin ”koneen osaksi” vallankäytön pohjalta. Aikuisten harjoittama ”rajojen rakentelu lapselle” ei siihen kuulu.
Tuon uusin kouluopetus on tervettä ja tervetullutta toimintaa.
Siinä lapsen annetaan kasvaa ja kasvattaa itseään vapaana ihmisolentoina oppien kantamaan itse elämässään myös vastuun.
Jos kaikki syötetään lapselle valmiiksi purtuna lapsi ei opi ymmärtämään ottamaan itse vastuuta.
Mutta Suomessa on vieläkin yleisesti vallalla ”pimeän keskiajan” mustavalkoinen ajattelu, jossa kirkon paikka on kohota kohti kirkasta taivasta keskellä kylää mutta muiden maailmankatsomusten paikka on kaukana kylän reunalla hämärän ja syntisen sorakuopan pohjalla.
”Kansanvalta” (nykyisin läpimätä tautinen valtaeliitti) on luvannut Ranskan suuresta kansanvallankumouksesta lähtien meille kaikkea hyvää mutta tuottanut samalla iskulla aivan liikaa pahaa ja pahoinvointia.
Viimeksi valta on tunkeutunut elämismaailmalliseen kansalaisyhteiskuntaan, kotimme olohuoneeseen ja mielenrauhamme saakka syyttäen meitä kansalaisia näkyvissä olevista ihmiskunnan suurista onnettomuuksista. Mutta valta sen tuulessa hajoavan harakanpesän on tehnyt.
Muutos kohti parempaa voi alkaa ainoastaan uudesta ”terveestä puusta”. Inhimillinen oleminen ja eläminen on muutakin kuin vain työperäisyyttä jatkuvan taloudellisen kasvun varmistamiseksi (bkt).
Käynnissä olevat sodat Euroopan lähialueella pitää lopettaa heti.
Sotapakolaisten aalto ja Pariisin terrori-isku viittaavat suurten kulttuurien välisten suhteiden muutokseen. Siinä
”ylikireiksi suljetut kansallisvaltiorajat” murenevat ylikansallisen kehityksen hampaissa.
Rauha.
Ikuisten riitapukareiden USA:n syleilemien israelilaisten sekä palestiinalaisten kainalossa, Syyriassa ja Irakissa on niin raaka jääkylmä ristiveto lukemattomien erilaisten ryhmien välillä, ettei valitseva väkivaltakierre laannu lisäämällä sotalöylyä kiukaaseen.
Lopputulokseksi on tulossa sodankäynnillä entistä tiukempi umpisolu, mitä ei saa auki koskaan. Rauha.
Ainoa viisas ratkaisu on sodankäynnin lopettaminen heti ja kansainvälisten rauhanneuvottelujen suururakka. Rauha.
Sodankäynnin lopettaminen ja ylikansallisen kulttuurin mukaisten rauhanneuvottelujen suosiminen on tehokkain keino torjua uusia terrori-iskuja. Rauha.
Vaihtoehdot ovat todella vähissä. Rauha.
Kun sulkee rajat äärimmäisen kireälle, ne räjähtävät itsestään auki. Rauha.
Tervettä puuta ei synny ilman perusteellista kokonaisvaltaista muutosta. Rauha.
Nyt pitää harjoittaa kaiken ”lävistämistä” ja näkyväksi tekemistä. Rauha.
Nyt pitää kiinnittää huomiota enemmän ”huoraamiseen” kuin esimerkiksi historiaan, suunnata yleinen mielenkiinto ihmislajin eläimellisyyteen ja seksuaalisuuteen. Rauha.
Ja tuhota kaiken maailman tähänastiset taikauskoiset kahtiajaot, nostaa arvoonsa erilaisuuden suvaitseminen. Rauha.
Huomisessa pitää olla ylikansallinen ja universaalinen. Rauha.
2. Ranskan suuren vallankumouksen isoin hyöty on siinä, että kapinaliike todisti sen, että ihminen on äärimmäisen mielipuolinen ja raaka elukka.
Ranskan suuri vallankumous syttyi 1780-luvulla yhteiskunnassa tapahtuneen syvän kulttuurisen murroksen johdosta järjenkäytön, vapauden ja vallan hajauttamisen korostamisena (valistusfilosofien pohdinnat).
Kumous johti villiin (anarkia, väkivalta jne.) ja organisoituun (puolueet jne.) toimintaan.
Kumous on mahdollista jakaa varhaisvaiheeseen, kiehumisvaiheeseen sekä jälki- ja loppuvaiheeseen. Loppuvaiheessa yksinvaltius palasi takaisin hujauksessa.
Alkuvaiheessa todettiin valtion varojen loppuneen. Uusien varojen keräämiseksi kaavailtuja lakeja vastaan syttyi kansan tuella kapinaliike (vrt. Suomen nykyinen taloudellinen tilanne sekä Juha Sipilän hallituksen kaavailemat lait).
Eliitin harvainvaltaa vastaan nousi ”kolmas sääty”, johon kuului valtaosa Ranskan kansasta. Kapinaliike tapahtui eliitin ja kansan sekä erilaisten puoluemuodostelmien ja väkivaltakoneiston välillä.
Loppuvaiheessa väkivallan käyttämiseen erikoistunut Napoleon tukahdutti kansannousun ja kohosi puoluekavereittensa tuella yksinvaltiaaksi (vrt. Hitler ja natsit).
Vallankumouksen teoreettinen päättymisajankohta on historiatutkijoiden mukaan vuosi 1799 tai esimerkiksi vuosi 1815. Loppuvaiheeseen liittyi esimerkiksi siirtomaaherruudesta aiheutuneita valtapelejä. Vallankumouksen aallot ovat iskeneet nykypäivään asti.
Vallankumousta seurasi romanttis-idealistinen, taikauskoinen nationalismi ja kansallisvaltioiden perustaminen. Napoleon, Hitler ja EU:n itälaajentuminen (Ukrainan sota) johti ekspansioon (aluelaajentamisyritykseen) mutta onnettomasti kävi läntiselle valtapelille joka kerta Moskovan porteilla.
Suomen valtio-orgaani perustettiin 1917. Suomen uusin kehitys viittaa radikaaliin muutokseen. Se on vain pakko elää koska siitä ei voi tietää.
Sipilän hallitus on saanut arvosanakseen viitosen velkaantumisesta (100 miljardia). Seuraava arvosana velkaantumisesta on ala-arvoinen.
Ranskan turvatakuuvaatimuksen jälkeenkokoomus uskoo ”hetkensä koittaneen” puolueettoman Suomen liittämiseksi sotilasliitto Natoon.
Pekka Ervasti kirjoitti salolaisesta jurististamme hyvän kirjoituksen otsikolla ”Kovat piippuun” sekä seuraavaksi ”Presidentti vie, eikä kukaan vikise”. Mopo karkasi tässä Sipilälta ja Soinilta.
Persujen kannatus näyttää seuraavassa gallupissa alle 10 %.
Ei pidä ärsyttää Venäjää, järkyttävimmät kuolemankoneet itärajalta Suomeen suunnattuina, johtaisivat ”psykososiaaliseen kauhuarkeen”.
Kokoomus kerjää nyt turpiinsa?
Läntinen ja islamilainen kulttuuri ottivat taas kerran yhteen väkivaltaisesti (Pariisin terrori-iskut). Tapahtuman taustalla on ikivanha ristiveto lännen ja islamin välillä.
Lännen ja idän myyttisessä vastakohtaisuudessa Intia ja Kiina ovat toisin kuin Lähi-idän arabialais-islamilainen kulttuuri kaukaisia sadunhohtoisia kulttuuriseutuja. Voi kuitenkin käydä niin, että jonain päivänä Kiinan valtava väkivaltakone, miljoonan sotilaan puna-armeija iskee Lähi-itään lopettaakseen lännen ja islamistien välisen kolmannen maailmansodan.
Lännen ja islamin välisestä yhteenotosta on historiassa paljon hyviä esimerkkejä.
Unkarin pääkaupungin Budapestin nimi tule sanoista Buda ja Pest. Noilla sanoilla viitataan Tonavan molemmin puolin sijaitseviin kaupunkialueisiin. Budan puoli, jota kukkulakaupungiksi kutsutaan, on vanhin puoli. Maailmansodan jälkeen se oli pelkkä kiviläjä.
Turkkilaiset islamistit miehittivät kaupunkikukkulan 1541 jKr. ja Budasta tuli turkkilaisen Unkarin pääkaupunki. Turkkilaiskautta kesti yli sata vuotta (vuoteen 1686). Vahoista piirroksista näkyy kuinka kaupunkiin oli rakennettu runsaasti islamilaisia temppeleitä (minareetit eli tornit ”majakat”).
Tämän päivän Budapestin kaupunkikuvaa hallitsee länsimainen arkkitehtuuri. Uusin valtakulttuuri on lipsahtanut Unkarissa pahasti äärioikeistolaiseen liikehdintään.
Suomen kristilliset ja nationalistiset liikkeet ovat yrittäneet aina estää muiden uskontojen kuten islamin uskonnollisten rakennusten rakentamisen. Hanna-Liisa Hautalan mielipidekirjoitus Ilkassa on tästä hyvä esimerkki (Ilkka 22.11.2015).
Mitä väliä sillä on, jos islamilainen temppeli kurkottautuisi korkeammalle kuin Lakeuden risti. Eihän se saa vaikuttaa uskovaisen uskoon. Valtapelit ja uskon eivät ole samaa puuta.
Keskiajalla kristillinen usko hallitsi kaikkea, ihmisen jokaista ajatusta ja liikahdusta. Uskonpuhdistuksessa (Luther) maallisen ja hengellisen toiminnan välinen suhde muutettiin siten, että kaikkea maallista vahvistettiin ja kirkon asemaa heikennettiin. Nyt koko kirkko on lopettamassa.
Porvarillisesta yrittäjyydestä tuli uskonpuhdistuksen jälkeen jumaluuden kaltainen voima. Jumalaa alettiin rukoilemaan uudessa maallistuneessa yhteiskunnassa palkitsemaan uskovaisen kapitalistinen yrittäminen. Siis Hallelujaan sijasta Halloween.
Yrittäjyyttä ateismin pohjalta ei uskallettu edes ajatella.
Kansainvälinen kommunistinen ajattelu pirstaloi porvarillisen perheenkin mielipuolisena arvona. Taikauskoisesta nationalismista puhumattakaan.
Protestanttisen etiikan mukaan yrittäjyys ja usko muodostavat kokonaisuuden. Amerikkalaisuus on hurmoshenkistä protestanttisuutta ja uskovaisen yrittäjän kiitämistä peltilehmän päällä.
Talouskasvun lisääminen ja tehostaminen edellytti suurempaa bisnesvapautta (liberalismi). Vapaan yrittämisen uskottiin koituvan kaikkien hyödyksi. Niin ei kuitenkaan tapahtunut.
Niukkuus ei hellittänyt, ja valtaosa maailman väestöstä asuu edelleenkin kaupunkien reunoilla suurissa ”betoniputkissa”.
Köyhyys ja kurjuus on alkanut lisääntyä maailmalla.
Liberalismiuskovaisen yrittämisen paratiisimainen unelma romuttuu ja valankumous kiehtoo taas. Mutta pitää olla tarkkana ettei mentäisi taas ojasta allikkoon.
Kapitalismin vapauttamiseen sisältyvä kilpailu- ja liikesalaisuususko murskaa parhaillaan suomalaistakin uusliberalismia ja tekee tilaa yhteiskunnalliselle uussääntelylle. Tämä itse itseään kappaleiksi nakertava systeemi on pelastamassa aluesuunnittelunkin (yleiskaavoituksen) nykyisin vallitsevasta uusliberalistisesta alemmuustilasta (nopeasti hyöty irti kertaheittosuunnittelulla).
Uusliberalismi ei voi ratkaista kaikkea eikä kaikilla ihmisillä ole edes haluja eikä edellytyksiä toimia yksityisyrittäjinä.
Elämän tarkoitus ei ole pelkkä kilpaileminen ja yrittäminen.
Edistys ja ikuisesti jatkuva talouskasvu (bkt) on myytti. Muuri on jo edessämme.
Länsimaisen teollis-kapitalistisen yhteiskunnan kehitys on johtanut kulttuurisiin murroksiin ja moniin verisiin sotiin.
Toinen maailmansota päättyi amerikkalaisten ja neuvostoliittolaisten iskuihin. Nyt USA:n ja Venäjän sotilaskoneiden siivet hipaisevat jo toisiaan keskellä Syyrian sotaa.
Vasemmisto sai toisen maailmansodan jälkeen Suomessa ensimmäisen kerran vapaat kädet ja Kekkonen varmisti samaan aikaan rauhanomaiset suhteet Neuvostoliittoon.Oikeisto työnnettiin sivuun. Vasta kun katkeroitunut kokoomuspuolue oli istunut 21 vuotta oppositiossa, sen valtapeli ulottui hallitukseen saakka (Holkerin sinipunahallitus 1987).
Presidentti Sauli Niinistö alkoi marraskuussa 2015 ajamaan puolueettoman Suomen liittämistä lännen väkivaltakoneistoon (Ranskan turvatakuuvaatimus). Nyt unohtui 2006 presidenttivaalin kokoomusmieliset suurrahoittajatkin. Saulikin on likapeluri.
Kokoomus alkoi nakutella uusliberalistista valtalinnoitusta. Bunkkeri alkoi murentua vasta äskettäin. Ei tullut kokoomuksesta työväenpuoluetta.
Kun Neuvostoliitto romahti, Saksat yhdistettiin ja Saksasta tuli Ranskan rinnalle eurooppalainen mahtitekijä (Euroopan Unioni). Uus-Rooma elää nyt tuhon partaalla.
Unioni elää kriisiaikaa ja sen perimmäinen taustakuvio liittyy alussa kuvattuun lännen ja idän väliseen ikivanhaan kulttuuriseen jännitteeseen ja yhteenottoon.
Postmoderni uusliberalismi rantautui Suomeen maailmalta jälkijunassa. Mutta uusliberalismin tuhoamisessa Suomi saattaa kuulua kärkivalioon. Voisimme olla kerrankin aidosti ylpeitä.
”Läpimätä puu” enteilee uusliberalistisen vallan murenemista pikavauhtia. Ja Turun taudillakin on tuossa mädättämisessä ansionsa.
Todistaakseni Turun tautiin sisältyvän tautikulttuurisen jatkuvuuden olemassaolon kirjoitin 2000-luvun lopulla omakustanteisiini (Turun kuva) kronikkaa otsikolla ”Uutissi Turust”.
Niihin on koottu luettelomaisesti lähes kaikki 2000-luvun alussa Turussa tapahtuneet joustavan ja tautisen hallinnon skandaalinkäryiset tapahtumat. Turun taudin paise pamahtaa iholle keskimäärin kerran kuukaudessa.
Taudissa Turun johto tuhosi aiemmin ”itse itseään pistäen” ja johtovalta siirtyi sen jälkeen alemmalle portaalle. Alimpana häärii iso joukko pikkurosvoja.
Uusliberalistinen vapaa kilpailu sekä liikesalaisuusperiaate (mitä varsinkin kokoomus pitää demokraattisena ilmiönä vaikkei se ole sitä) on johtanut siihen, että virkavalta myöntää Suomessa jatkuvasti valtavia rahasummia kavereilleen vaalissa valitun valtuuston sitä huomaamatta.
Vallan ja rahan delegointi virkamiehille on johtanut verovarojen lahjoittamiseen omille suosikeille.
Espoossa on äskettäin ihmetelty sitä kuinka virkamiehet voivat antaa omilla päätöksillään valtavia summia rahaa kavereilleen (kertoi Helsingin Sanomat marraskuussa 2015).
Kun Turun kiinteistötoimenjohtaja jätti kilpailuttamatta palveluhankinnan (huomaa myös termi ”palvelu”, josta tuli ”karhunpalvelus”) hänelle annettiin kaupunginjohtajan toimesta pelkästään suullinen huomautus (lievin rankaisumuoto), ei kirjallista huomautusta (siis ei kiinteää leimaa otsaan).
Konsulttisopimus koski Pilotin entistä johtajaa (Turun Sanomat 13.10.2010).
Palkkaa voi näköjään maksaa henkilölle verovaroilla vaikkei henkilö edes kuuluisi työntekijänä organisaatioon.
Turussa on maksettu vuokriakin tyhjistä huoneistoista.
Myöhemmin virkamies ei muistanut ”Logicityn konsulttisopimuksen hintaa mutta sanoi sen halpenevan (Turun Sanomat 19.12.2010).
Koska kyseinen ”rakenteellinen valtapeli” on ”demokraattisen koneiston” hyväksymää normaalia toimintaa siitä ole mitään aihetta edes rankaista.
Nykyinen uusliberalistis-kapitalistinen valtapolitiikka liikesalaisuuksineen on demokratiaa pilkkaava (vaalit jne.).
Liikelaitoksissa mukana oleva poliitikko on pakotettu sanomaan ”kyllä minä tiedän sen asian mutta en saa kertoa siitä mitään”. Kunnanjohtajatkin laukovat nykyisin tällaista lähes päivittäin.
Tällaisella ”liikesalaisuusdemokratialla” jossa edes valtuustolla ei ole mitään virkaa ei tehdä yhtikäs mitään.
Koska Turun valtuustolla ei ollut välillä mitään päätettävää kokouksetkin peruttiin.
Vapauttaa kaikki bisneksen valtaan tai ottaa kaikki yhteiskunnan haltuun ja omaisuudeksi ovat ääriasentoja. Onneksi niiden välissä on kuitenkin lukematon määrä mahdollisuuksia organisoida yhteiskunta aivan uudella tavalla.
Sääntelykulttuuri on saatava takaisin jos halutaan toimivaa demokratiaa.
Mutta jos ei haluta demokratiaa, jäljelle jää nykyinen ”eliitin diktatuuri”.