Kulttuurivihkot kyseli ”Kenelle Lappi kuuluu?” (nro 4–5/2015).
Suomalais-virolaisen Sofi Oksasen romaania kääntänyt ranskalainen Sebastian Chagnoli sanoi äskettäin (HS 21.10.2015), etteivät rationaaliseen kielenkäyttöön tottuneet ranskalaiset kestä suomalaisromaanien mysteeriä.
Ranskalainen ja suomalainen ajattelu poikkeavat toisistaan. Tämä viittaa isoon kulttuurieroon.
Eräs norjalainen aivotutkija on kirjoittanut siitä, kuinka sama teatterikäsikirjoitus tuottaa ruotsalaisten ja suomalaisten käsissä kaksi täysin erilaista teatteriesitystä. Ruotsalaisuus tekee hyvää suomalaiselle kulttuurikehitykselle.
Suomalaiset ovat kulttuurissaan välillä aivan omituisia. Ulkomailla huomaa heti kun väkijoukkoon ilmestyy suomalaisia, tavoista ja kielestä lähtien. Välillä suorastaan hävettää.
Suomalaisuuden perisynti on perussuomalaisuus. Perussuomalaisuus on onneksi tehnyt jo tehtävänsä. Puolueen syöksykierre on päättymässä puolueen edustaman organisaatiovallan romahtamiseen.
Perusmuija Louhela ei voi sen jälkeen puolustaa samaan aikaan vapaata pukeutumista (vrt. arabinaiset) ja pukeutumisrajoituksia (alastomia hartioita). Louhelan kiilasta on tulossa umpikuja.
Onneksi kauppoihin ei ole ilmestynyt natsipienoispatsasta suomalaisesta jääkiekkoilijasta tai keihäänheittäjästä. Eikä myöskään Vaasan Jaakon kullattua patsasta. Kosolan 1930-luvun pienoispatsaasta puhumattakaan (Heil, Meill Kosola).
Enää ei kannata ihmetellä sitä miksi suomalaiset jäävät euroviisuissa lähes joka kerta viimeiseksi. Lordin menestys vain todistus säännön paikkansapitävyydestä.
Suomalaisten suurin epäkohta on se, että he eivät tunne itseään.
He eivät myöskään halua tietää millaisia he ovat. Omalaatuiseen nationalismiin kasvaneet suomalaiset loukkaantuvat, jos joku ulkomaalainen tai kuka tahansa sanoo heistä jotain.
Rasismiin kasvaneet suomalaiset pilkkaavat ikivanhan perinteensä pohjalta tänä päivänäkin eniten romaaneja ja saamelaisia sillä he ovat juoppouteen taipuvaisille suomalaisille harvahampaisimpia juoppoja.
Ryssä on ollut suomalaisille aina ryssä. Vaikka voissa paistaisi. Parhaillaan tikun päässä on pureksittavina pakolaiset. Kauhavalaisittain ”tuloolaaset”, lappalaiset olivat heille ennen vanhaan Lappajärveä myöten ”eimittälaaset”.
Lapin maaoikeudet on suomalaisille rahanarvoinen asia.
Lappiakin muutetaan siksi Suomen eduskunnassa rahaksi.
Nykyisin Lapissa asuvat saamelaiset ovat Euroopan unionin alueella ainoa alkuperäiskansa. Suomalaisten ja saamelaisten välinen erimielisyys saamelaisten maaoikeuksista ei ole johtanut ainoastaan siihen, että nationalistisen Suomen eduskunta ei ole ratifioinut kansainvälistä alkuperäis- ja heimokansoja koskevaa yleissopimusta.
Lisäksi kyseisen ongelman taustalta paljastuu vanha nationalistinen kulttuuriperinne, jossa saamelaiset merkitsevät narsistisille suomalaisille tänä päivänäkin ”yhtä tyhjän kanssa, ei yhtikäs mitään”.
J. W. Ruuth kertoo Suomenniemen asuttamisesta Oma maa -nimisessä kirjassa vuodelta 1907 (Tietokirja suomen kodeille, IV osa), että rannikoitamme kierteli jo muinoin myös lappalaisia poroineen. Ruuth toteaa, että ”Aina ollen edistyneempien naapuriensa verottamina ja halveksittuina vetäytyivät he vähitellen yhä kauemmaksi pohjoiseen, jättäen jälkeensä tuskin merkkiäkään entisestä oleskelustaan maamme vanhimmissa kulttuuriseuduissa, Heitä siis tuskin voi ottaa lukuun, kun on kysymys maan asutuksesta tämän sanan varsinaisessa merkityksessä” (sivulla 721).
Kun arkeologi Johani Rinne löysi saman suomalais-kansallisen nationalismihuuman aikana Turun piispanistuimelta Korosten niemen maaperästä Rinteen teoriaan sopimattoman rautakautisen miekan, hän väitti tarkoitushakuisesti pikkupoikien tuoneen sen kaivausalueelle.
Rinne halusi todistaa siitä, että tämä maa on ollut kautta aikain Jumalan tahdosta ainoastaan suomalaisille varattu maa. Siis kaikki ulkopuoliset pois.
Mainitun kirjasarjan toisessa osalta (osa VI vuodeta 1911) kerrotaan Castrenin sanoneen, että ”Lappalaisten mieltä voi verrata puroon, joka virtaa niin hiljakseen, että sitä tuskin huomaa” (sivulla 38).
Kuivaniemeläinen ”Veskan viisaisiin” kuulunut edesmenneen ”isäni arjalaissuku” (suomalais-germaaniset Paasot) oli osallistunut jääkäriliikkeeseen avustamalla Saksassa koulutettuja jääkäreitä ryhtymään täällä aseelliseen vapaustaisteluun.
Isäni pilkkasi aina silloin tällöin Hilja-äitiäni (Mathlin, myöhemmin Maatela) ulkonäköä (kaunis ja melko lyhyt nainen, musta tukka, silmäpussit jne.) siitä, että Hilja-äidin suvussa on varmaan joku lappalainen.
Kotimme oli 1960-luvulta lähtien Itä-Uudenmaan Lapinjärvellä. Nyt asun Lappajärven kyljessä. Tämä maa on täynnä Lap-merkkisiä paikkojen etuliitteitä.
Vanhemmillani oli seitsemän poikaa. Niihin sisältyi kahdet kaksoset. Identtiset kaksoset (Matti ja Pekka) pitivät välillä tanssilavoilla vuorotellen samaa tyttöystävää koska naiset eivät osanneet erottaa heitä ulkonäön perusteella. Vanhimmalla veljelläni oli espanjalainen naisystävä, toisella veljellä oli Lontoosta englantilainen naiskaveri. Myöhemmin hän nai kiinalaisen naisen, hänen velipuolella oli tataarivaimo, minulla itselläni oli ensin saksalainen vaimo. Isäni isoäiti oli Böömin saksalainen. Äidin esi-isät olivat ruotsalaisia.
Äitini suku (isoisäni Kaarle Mathlinin puolelta) on ollut sodankyläläinen nimismiessuku (Sodankylän ja Kittilän alueelta). Heillä oli omissa porohommissa renkejä ja piikoja, toisinaan myös saamelainen aviopuoliso. Vanhimman veljeni pojat kävivät ranskankileistä koulua Afrikassa.
Mitä se puhdasverinen kantasuomalaisuus on? Ei sellaista voi edes olla. Kannattaa lukea Michel Foucault’n Seksuaalisuuden historia, (1998) niin oppii ymmärtämään, miten myös seksuaalisuuskulttuurien eri muodot ovat sisältyneet elämään. Ihmiset ovat joka tavalla yhtä samaa sulattoa.
J. Juhani Kortesalmen kirjassa Poronhoidon synty ja kehitys Suomessa (2007) mainitaan myös äitini isäpuolen Mathlinin nimismiessuvusta. Kirjan lähdeluettelosta löytyy Maateloiden sukututkimus (Mathlin suomennettiin nationalismi-innostuksen takia 1930-luvulla) eli teos Sodankylän nimismies Nils Mathlin sekä hänen esivanhempansa ja mieskantaiset jälkeläisensä, Lauri Koskimies, Kuopio 1956. Tutkimusaineisto viittaa vahvasti avioliittoon saamelaisen kanssa.
Olen kirjoittanut äitini sukutaustasta myös omakustanteeseeni ”Meissä kaikissa asuu kerjäläinen” (ISBN 978-952-67175-5-5, 2010). Piirsin tuon jälkeen omakustanteeseeni ”Kirkon loppu” (ISBN 978-952-6675-00-8, 2012) Suomen kartan, jossa tämä valtioalue on jaettu uudistamismielessä kolmeen eri lohkoon: Ahvenanmaa, Suomenniemi ja Lappi. Kyseistä alueista tulee muodostaa omat itsenäiset valtiot.
Miksi ahvenanmaalaisilla on itsehallinto mutta ei saamelaisille? Rasistinen suomikuva leviää maailmalla aiheellisesti (katso netistä video, Ilkka 1.11.2015) koska Suomi-rasismiin sisältyy pitkä kulttuurihistoriallinen traditio. Siinä palvotaan ”viikinkeinä” pitkiä valkoihoisia ruotsalaisia ja pilkataan ”mustalaisia” ja lyhyinä ja harvahampaisina saamelaisia (”lappalaiset”).
Poronhoito on saamelaisten elinkeino. Poronhoito ei ole kuitenkaan pelkästään taloudellinen ilmiö, siihen sisältyy myös kokonainen ”henkien maailma”.
Arkkitehti Pekka Tannerin Bremenissä 1980-luvulla tekemässä humoristisessa taideteoksessa Poron taivas porot ensin saarretaan, sitten teurastetaan ja lopuksi luunkappale kiitää kaaressa yli taivaan kannen.
Helsingissä syntyneen ja kuolleen mutta elämänsä Saksassa eläneen Tannerin teos sisältyy yhtenä taideteoksena usean taiteilijan Pohjolan alkuperäiskansasta (saamelaisista) tekemään näyttelyyn (10 Arbeiten zu sami daidda im Ubersee-Museum Bremen, 15.3. – 20.4.1987, Ubersee-Museum, Bremen, Länsi-Saksa).
Myös poliittisten valtapelureiden on herättävä puhumaan saamelaisten kulttuurista, elämästä ja konkreettisista tarpeista.
Pääministeri Juha Sipilän hätätoimenpiteet ja ”säästötavoitteet” onnistuvat ainoastaan jos Suomenniemestä muodostetaan kahden osavaltion liittovaltio (kaupunkimainen eteläinen ja luontopainotteinen pohjoinen osavaltio).
Pikkuruisella ei ole varaa suureen maa-alueen infrastruktuurin ylläpitoon (esimerkiksi tie- ja rataverkko).
Suurkuntauudistus ei ratkaise yksistään mitään, se paisuttaa vanhoja ja uusia ongelmia.
Lappi saamelaisille – ikiomana valtapelinä ja valtiona!
