”Valtiotamme sanotaan demokratiaksi; siinä on päätösvalta kansalaisten enemmistöllä eikä vähemmistöllä”, määritteli Ateenan huomattavin valtiomies Perikles (n. 495–429 eaa.) demokratian luonteen. Rikkaiden harvainvaltaa, joka on ennen kaikkea varallisuuteen perustuvaa rajatonta vallankäyttöä ja joka toteuttaa vain pienen eliitin etuja, nimitti filosofi Platon (427–347 eaa.) oligarkiaksi.
Ryöstökapitalismi synnytti oman oligarkkisen valtaeliitin sosialismin raunioille. Venäjällä syntyi oligarkkien ryhmä, joka ei käytä suoraa poliittista valtaa, mutta heidän toiminnallaan on merkittävää yhteiskunnallista vaikutusta. Ukrainassa Maidanin mielenosoitukset suuntautuivat maata hallitsevaa oligarkiaa vastaan, mutta vallanvaihdos ei ole tuonut minkäänlaista muutosta tilanteeseen. ”Ongelmana on, että hallitusvaltaan nousevaa oppositiota tukevat samankaltaiset oligarkit kuin Janukovitšia”, toteaa ukrainalainen sosiologi ja vasemmistoaktivisti Volodymyr Ištšenko maan tilanteesta.1
Lännessä kehitys on myös menossa kohti oligarkkien valtaa uusliberalistisen talous-ja yhteiskuntapolitiikan tuloksena. ”Miljardöörien valta” (FAZ 21.3.2015) on saavuttanut Yhdysvalloissa sellaiset mittasuhteet, että raharikkaat eivät määritä ainoastaan taloutta, vaan myös maan poliittisen suunnan.
Rahan oligarkkia
”Superkapitalismi” on johtanut Yhdysvalloissa omaisuusvarallisuuden räjähdysmäiseen keskittymiseen hyvin pienen eliitin käsiin. Pohjois-Amerikan tyypillisen keskiluokkaisen perheen vuositulot ovat laskeneet vuodesta 1999 lähes 5 000 dollaria. Omaisuuden ja tulojen keskittyminen on johtanut siihen, että Yhdysvaltojen ylin 0,1 prosenttia omistaa lähes yhtä paljon kuin maan väestön 90 prosenttia. Yksistään Walmart-supermarketketjun perustajan Waltonin perheen omaisuus on 142 miljardia dollaria. Näin yksi perhe omistaa yhtä paljon kuin 42 prosenttia pohjoisamerikkalaisista.
Tämä on tulosta siitä, että Yhdysvaltojen talouskasvu on lähes kokonaisuudessa viime vuosina valunut superrikkaiden taskuun. Finanssikriisi kiihdytti tätä kehitystä. Yhdysvalloissa rikkain prosentti väestöstä sai 95 prosenttia vuosien 2009–2012 talouskasvusta. Samaan aikaan 90 prosenttia yhdysvaltalaisista köyhtyi.
Superrikkaista Chrystian Freeland toteaa: ”Siviilit – tämä tarkoittaa kaikkia niitä, jotka eivät työskentele Wall Streetillä tai Silicon Valleyssa – ajattelevat, että 2Goldman Sachsin (ja vastaavien) johtajien 68 miljoonan dollarin vuositulot – – olisivat ruhtinaalliset. Mutta itse Wall Streetillä nähdään jopa tällaiset – – pieninä mukana kulkijoina verrattuna sijoitusrahastojen (hedgerahasto), riskirahoitusfirmojen (venture capital) tai julkisesti listaamattomien yritysten johtajiin.” (Plutocrats. The Rise of the New Global Super Rich and the Fall of Everyone Else, 2012). Tätä kehitystä kuvaa hyvin se, että 24 riskisijoitusrahaston keskeisen johtajan voitot olivat vuonna 2013 yli 24 miljardia dollaria. Tämä vastaa 533 000 julkisen koululaitoksen opettajan yhteistä vuosiansiota.
Maailmanlaajuisesta kehityksestä Oxfamin raportti toteaa, että 100 rikkainta ihmistä ansaitsi vuonna 2012 yhteensä 240 miljardia dollaria eli noin 180 miljardia euroa. ”Rikkaimman prosentin tulot ovat kasvaneet 60 prosenttia 20 viime vuoden aikana, ja finanssikriisi on pikemminkin nopeuttanut kuin hidastanut prosessia”, todetaan raportissa. Nyt Oxfam ennustaa, että rikkaimman prosentin varallisuus ylittää vuonna 2016 muun ihmiskunnan varat.
Demokratian rappio
Rahan ja kaiken varallisuuden keskittyminen harvan supereliitin käsiin on Yhdysvalloissa johtanut valtavaan poliittisen korruptioon ja miljardöörien valtaan. Se on merkinnyt vallan keskittymistä superrikkaille ja demokratian täydelliseen rapautumiseen. Käytännössä yhteiskunnan superrikkaat määrittävät täysin yhteiskunnan kehityssuunnan.
Oligarkkisen vallan syntyä maassa edisti huomattavasti Yhdysvaltain korkeimman oikeuden päätös niin sanotussa ”Citizens United v. Federal Election Commission 558 U.S. (2010)” -tapauksessa. Sen mukaan oikeushenkilöillä on perusoikeuksia ja tiettyjen vaalirahoitusta koskevien sääntöjen katsottiin rajoittavan niiden sananvapautta perustuslain vastaisesti.3 Korkeimman oikeuden päätös synnytti perinteisten riippumattomien poliittisten ryhmien rinnalle niin sanotut Super PAC:t. Nämä ryhmät voivat kerätä rajoittamattoman määrän rahaa ilman, että niiden tarvitsee kertoa sen alkuperää. Tämä avasi tien politiikan täydelliselle korruptoitumiselle
Tämän korkeimman oikeuden päätöksen jälkeen superrikkaiden rahalahjoitukset ovat määrittäneet poliitikkojen toimia ja linjauksia. Samalla tämä on täysin tuhonnut yhteiskunnan moraalin. Yksikään vakavasti otettava yhdysvaltalainen poliitikko ei enää uskalla esittää verokorostuksia maan superrikkaille tai puuttumista veroparatiisien toimintaan. Yksi maailman rikkaimmista miehistä Warren Buffet, jonka yksityisomaisuus on arvioilta noin 60 miljardia dollaria, totesi jokin aikaa sitten, että hänen veroprosenttinsa on alhaisempi kuin sihteerinsä.
Yhdysvaltojen presidentinvaalit superrikkaiden tahdissa
Yksistään tämän vuoden ensimmäisten kuuden kuukauden aikana presidenttiehdokaskandidaatit ja heidän Super Pacit ovat saaneet lähes 400 miljoonaa dollaria vaalirahoitusta lähinnä yksittäisiltä superrikkailta. Republikaanien Ted Cruz sai 10 miljoonaa dollaria yhdeltä öljymiljardööriltä ja 11 miljoonaa dollaria yhden riskisijoitusyrityksen johtajalta. Toinen republikaanien ehdokas Marco Rubio ja häntä tukeva Super Pac on saanut neljältä yksittäiseltä lahjoittajalta yhteensä 12,5 miljoonaa dollaria.
Äärikonservatiiviset Kochin veljekset, joiden omaisuudeksi arvioidaan 120 miljardia dollaria, ovat ilmoittaneet sijoittavansa tulevaan vaalikampanjaan 889 miljoonaa dollaria. He toimivat myös äärikonservatiivisen teekutsuliikkeen (Tea Party movement)4 tärkeimpänä rahoittajana. Presidentinvaalien yhteydessä Kochin veljekset eivät rahoita suoraan yksittäistä puoluetta, vaan aina tiettyjä ehdokkaita. Näin he luovat konkreettisen riippuvaisuussuhteen yksittäisiin poliitikkoihin. Koch-veljekset ovat myös rakentaneet tietopankin, jossa on 250 miljoonan amerikkalaisen tarkat henkilöprofiilit. Tätä hyödyntämään he ovat luoneet omat osastot gallup-kyselyille, puhelinkampanjoille ja mainostukseen. Kochin veljekset ovat ”käytännössä Yhdysvaltojen mahtavin puolue” (Spiegel 36/2015).
Oikeastaan nykyisten Yhdysvaltojen presidenttiehdokkaiden tulisi omissa asusteissaan kantaa avoimesti sponsorinsa merkkiä tai logoa kuten Formula 1-kuskit. Näin äänestäjät voisivat nähdä heti Jeb Bushin, Hillary Clintonin tai Ted Cruzin riippuvuussuhteet ja sen, kenelle he ovat kiitollisuudenvelassa.
Yhdysvaltojen entinen presidentti Carter kuvasikin maan olevan ”oligarkia”, joka on syntynyt ”poliittisen järjestelmämme täydellisen muutoksen” tuloksena.
Trump, oligarkia ja vaalit
Yhdysvaltojen presidentinvaalikampanjaa on sekoittanut kiinteistömoguli ja miljardööri Donald Trump, joka aloitti kampanjansa muukalaisvastaisuudella ja rasistisilla lausunnoilla ja seksistisillä heitoillaan. Trump selittää avoimesti, että yrittäjänä hän on antanut lähes kaikille politiikoille rahaa, ja jatkaa, että hän on kahden tai kolmen vuoden kuluttua vaatinut aina politiikoilta vastinetta rahoilleen. Tässä hän tyytyy näennäisesti harmittomaan esimerkkiin. ”Olen myös rahoittanut Hillary Clintonia”, kertoi Trump ensimmäisessä vaaleihin liittyvässä tv-väittelyssä ja jatkoi: ”Myöhemmin minä sanoin hänelle: Tule häihini! Hän tuli. Hänellä ei ollut valinnan mahdollisuutta. Olin antanut hänelle vaalitukea.” Kilpailijaansa Jeb Bushia hän pilkkaa, että tämä on kerännyt vaivaiset 150 miljoonaa dollaria tukijoiltaan. ”Bush on rahoittajiensa marionetti.” Trump jatkaa toteamustaan sanomalla: ”Minä sen sijaan en ole kenestäkään riippuvainen.” Hän on ilmoittanut sijoittavansa omista rahoistaan miljardi dollaria tulevaan vaalikampanjaan.
Trump nimittää itseään avoimesti Yhdysvaltojen oligarkkien oligarkiksi: ”Kukaan ei tunne tätä järjestelmää paremmin kuin minä. Minä olen järjestelmä.” Trump hyödyntää häikäilemättä nykyisten poliitikkojen riippuvuutta superrikkaista omassa demagogiassaan, mutta mikään vaihtoehto hän ei ole nykyiselle Yhdysvaltojen oligarkkiselle korruptoituneelle järjestelmälle.
