Historian subjekti ei ole ihmiskunta vaan korkeakulttuurit (G. H. von Wright, Tieto ja ymmärrys, 1999).
Kirjoituksessani ”Länsimaisen kulttuurihegemonian loppu” (2013, ISBN 978-952-6675-04-6) kuvaan nykyisen länsimaisen kulttuurin ja myytistön tuhoutumista ja ennustan uusien korkekulttuurien kuten kommunistijohtoisen Kiinan valtaannousua.
Länsimaiseen kulttuuriin sisältyy ”idea”, mikä ilmenee monina uskomusten ja vallankäytön muotoina. Siinä ei ole kyse ainoastaan ajatteluun, järjen käyttöön ja hallintoon liittyvästä seikasta.
Kulttuuri ja myytti on ennen muuta uskomus.
Ukrainassa kulttuurin historiallinen jatkuvuus kaatuu parhaillaan vanhana paskana länsimaisen kulttuurin omaan niskaan. Länsivalloille nytkin ”ryssissä on pelkkää vikaa”.
Myös se on mahdollista, että Europan unioni kulkee parhaillaan Ukrainassa omaa hajoamiskehitystietä. Se vahvistaisi Venäjää entisestään. Kommunistisesta Kiinasta puhmattakaan.
Maakotkaa, ruotsiksi ”kungsörn” (kuninkaankotka), pidetään ylväimpänä lintuna. Näkö ja kuulo ovat kotkien kehittyneimmät aistit. Lintu on nopea, voimakas ja lihaksikas.
Kotkan katse on aina tiukka ja tulinen. Kotka pysyy nappaamaan myrkkykäärmeen ja ison eläimen. Kotkaa seuraa jatkuvasti pikkulintujen ”räksyttävä joukko”, koska kotka herättää niissä vaaran tunteen sekä pelkoa.
Kotkan kuvaa on käytetty rohkeuden ja voiman symbolina. Babyloniassa maakotka oli korkeimman jumaluuden symboli. Aristoteleen mukaan ainoastaan kotka kykenee katsomaan aurinkoon asti.
Egyptissä aurinko ja öinen tähtitaivas käsitettiin merkkinä jumalallisten voimien läsnäolosta.
Kotka oli roomalaisten legionien symboli. Kun Roman keisari kuoli ja poltettiin roviolla, päästettin kotka vapaana ilmaan. Kotka symbolisoi tuona hetkenä keisarin sielun nousua aurinkoon.
Kotka on Saksan valtioinstituution symboli. Nykyinen Saksan kotka kuvaa hävityn sodan jälkeistä kasvavaa kotkanpoikasta. Saksan kotka on kasvanut taas isoksi ja vahvaksi. Saksa jatkaa parhallaan Ranskan rinnalla saksalais-roomalaisen maailmanvallan perinettä nykyisen unionivallan muodossa. ”Mama Merkel” on nyt saksalaisille ”Karl der Grosse”. Se myös pelottaa – kuka nyt uutta Napoleonia tai Hitlerä toivoisi.
Suomen valtiolaitoksen symbolina on leijona, vaikka Suomen luonnossa ei liiku yhtään vapaata leijonaa.
Länsi-Saksassa, Braunschweigissa opiskellessani katselin keskiaikaista leijonapatsasta keskellä ikivanhaa aukiota ja opin tietämään, että leijonaa on käytetty pitkään monissa eri maissa vallan symbolina.
Miksei oravannahka ole valtiomme symboli?
Pikkuruinen Suomi on varastanut muilta leijonasymbolin käytön. Samoin Kalevalan, mikä on kirjoitettu moneen kertaan uudestaan sepitelmäksi ilman suurten eeposten sotaisia sankareita, koska sellaisia ei ole täällä ollut.
Myös kuvitelma romanttisesta Suomesta (Runeberg) ja muun tyyppisistä Suomi-malleista on varastettu kansainvälisten esikuvien pohjalta.
Yhtenäinen Suomen kansakunta on myös kuvitelma.
Myös Suomen nationalistinen historia on mielikuvituksen tuote.
Suomi on alunperin keksitty tarina.
Jos Suomi tuhoutuu, siinä ei menetetä mitään.
Kuvitteellinen on kuin tyhjä.
Mitä väliä sillä on, voittaako Suomi jääkiekon maailmanmestaruuden. TPS:n voitto on ollut aina Turun taudn ”hunajata”. Turun tautisimmat henkilöt, kuten entinen kaupunginjohtaja Juhani Leppä (kok) ja entinen hallituksen puheenjohtaja ja TPS:n tomitusjohtaja Hannu Ansas (kok) ovat ollet aina jääkiekkohulluja.
Konjakki mastuu Turkuhallin mustan parvilasin takana makeelta kuin ”hunaja”. Kylä kansaa kusetetaan.
Ainoastaan luovien taiteilijoiden täytyy elää mielikuvituksensa varassa. Muitten tulee yrittää pitää ensisijaiesti jalat maassa.
”Nykyajan kotka” on edityksen myytin ja yhä korkeammalle kohoavan talouskasvun myytin mukainen talousmottori. Sen toimintaperiaatteen on kuvannut nerokkaimmin Karl Marx.
Marx ja Lenin ymmärsivät, että kansainvälinen kapitalismi tekee lopun kansallisvaltioista. Valtiottomassa olotilassa ei ole myöskään mitään uutta, valtiottomuus on ollut kautta aikojen paljon yleisempää kuin valtiollisuus.
Tähän on liittynyt aina myös se, että sotatila on ollut aina yleisempää kuin rauhanaika. Ihminen on uskomattoman raaka apina.
Ihminen on todellakin gorillan kaltainen eläin muun luomakunnan joukossa. Ihminenkin on saanut alkunsa vesipisarasta.
Viisainta on olla vaiti ympäristöongelmasta. Vastaavia tilanteita, joissa vallinnut kokonaisuus on tuhoutunut nopeasti ja vaihtunut sen jälkeen miljoonien vuosien kuluttua aivan toiseksi, on ollut aina.
Kyllä evoluutio hoitaa kaiken. Vihreitä ei tarvita muuhun kuin sylikoiraksi valtapeleihin. Sininen on keskivaratalolihavan ahmatin väri, sitävastoin punaista väriä tarvitaan niin pitkään kun ihmisapinoita on maan päällä.
Suomen valtiojuna on vaihtanut Kreikan kiskoille. Valtiomme veka ja alijäämä sekä siitä johuvat ilmiöt kuten suurtyöttömyys ja kuntakriisi on antanut Euroopan unionille aiheen antaa Suomelle vakava varoitus.
Seuraavassa vaiheessa perussuomalaiset esittelevät eduskunnassa mammuutimaisen tukipaketin Kreikalle ja Suomelle. Se auttaa kylläkin Kreikkaa nousuun, mutta Suomi kutistuu yhä pienemmäksi, kuin pyy ennen maailmanloppua.
Saadaan loppu tyhjän kuvitelemiselle. Nationalismi ei haise sen jälkeen edes pieraistessa.
Jos kysytte vaaliuurnilla perussuomalaisia äänestäneiltä (siis nykytilanteessa hirttonarun omaan kaulaansa vetaisseilta) mumoilta ja papparaisilta, mitä kuntatalouden termit kuten ”nollapohjabudjetointi” ja ”likviditeetti” tarkoittavat, saatte monttuaukisen vastauksen ”ei oo tietoo”. Sitä vastoin kansantalouden termeistä, kuten ”devalvointi” ja ”revalvointi”, isänmaallisilla mummoilla ja papoilla voi olla käsitys. Mutta sekin on tyhjää, koska euro kieltää valtion oman kansantaloudellisen rahapolitiikan.
Siis näitä mummoja ja pappoja valtuutetut ja kansanedustajat edustavat. Tärkeintä nykyisissä valtapeilissä on puolueen edustaman idelogian ja rahavarojen edustaminen.
Tämän päivän valtakulttuurissa on ihan samantekevää, äänestääkö vai ei tai antaako äänensä etelään tai pohjoiseen, sillä kansaa edustavatkaan eivät tiedä mitä tulisi tietää ja tehdä.
Kun kukaan ei tiedä mistään, kaikki seisoo paikallaan tai valuu minne kulloinkin sattuu.
