Johann Wolfgang von Goethen Wilhelm Meisterin oppivuodet oli ensimmäinen kehitysromaani, jossa päähenkilö osoitti – Nuoren Wertherin vastaisesti – kykyä sopeutua yhteiskuntaan. Romaanin kirjoittamiseen innoitti ystävyys saksalaisen estetiikan perustajiin kuuluvan, kauniiseen sieluun uskoneen Friedrich Schillerin kanssa. Wilhelmin tarina on merkittävä oman tien kulkijan kirjallinen tallenne.
Goethen runot innoittivat liedin suurmestareita Schumannia ja Schubertia Mignon– ja Harpunsoittaja-lauluihin. Goethe-instituutin esityksessä nämä laulut toimivat työryhmän Eeva Hartemaa – Pekka Hyyrynen – Ville Hymylä (ohjaaja) – Kari Hänninen (pianisti) musiikillisena lähtökohtana. Esitys oli modernisoitu sijoittamalla yksinäisyydestä, kaipauksesta, toisen kohtaamisen vaikeudesta kertovat laulut mielisairaalaympäristöön.
Vaikka esitys alkoi perinteisellä pianistin ja laulajan (Hyyrynen) asetelmalla, sen saapui pian rikkomaan Wilhelmiä esittänyt Hymylä, joka paimensi potilaitaan lääkkeidenottoon, pois liikaa ajatuksia herättävän lauluharrastuksen parista. Mignonista (Hartemaa) oli tehty lääkäriä vastaan kapinoiva mustaan korsettiin ja farkkuihin pukeutunut goottialakulttuurin edustaja. Kliimaksi tapahtuu Kennst Du das Land -laulun kohdalla, jolloin lääkärin ja goottitytön välillä leimahtaa lempi.
Kuten lääkäri spiikissään totesi, vuosien varrella hän oli oppinut yhden asian: samanlaisuus kannattaa, erilaisuudesta rangaistaan. Erilaisuudesta syrjäytetään, voisi todeta, ja syypää on harvoin pelkästään yksilö itse: myös perheellä, läheisillä ja yhteiskuntapolitiikalla on suuri merkitys.
Lied on klassisen laulun viimeisiä horjumattomia edustajia, jonka esittämiskäytäntöjä ei ole liian tiheästi yritetty uudistaa. Siksi uudet yritykset ovat aina tervetulleita. Goethe-instituutin intiimi tila toi esityksen yleisön lähelle, mutta akustiikka ei suosinut aina laulajia.
Hyyrysen erityisansio oli selkeä lausuminen sekä laulaessa että lausuessa. Hartemaan äänenväri on kaunis, mutta pienessä akustisessa tilassa vibrato kuulosti hieman erikoiselta. Hymylää olisin kuunnellut enemmänkin, mutta hän duetoi Hartemaan kanssa harmillisesti vain Nur wer die Sehnsucht kennt -laulussa, saarnaavan lääkärin löydettyä vihdoin oman tiensä.
Eeva Hartemaa, sopraano. Pekka Hyyrynen, baritoni. Kari Hänninen, piano. Ville Hymylä, käsikirjoitus ja ohjaus. Goethe-insituutti 24.3.2015.