Pientaloalueiden markkinoinnille ja rakentamiselle hyvien veronmaksajien kuntaan houkuttelemiseksi on tehtävä loppu, koska kyseinen rakentamistapa hävittää luontoalueet. Luonnon säästämiseksi on järkevintä rakentaa ylös- ja alaspäin. Siis valtavia tornitaloja.
Kirjoitin siksi vuonnan 2010 tästä näkökulmasta käsin omakustanteen Uusfuturismin manifesti (ISBN-978-952-6775-4-8). Turkulainen Rakennussanomat (Pelipeitto Oy) julkaisi manifestini, vaikka monet kyseisen lehden lukijat suuttuivat.
Olin tuolloin kyllästynyt nykyiseen yleistyneeseen ”näpertelykultuuri-ilmapiiriin”. Nykyisinhän pelätään rohkeita uudistamisesityksiä. Noin sata vuotta sitten herättiin Venäjällä Pietarissa samaan ilmiöön.
Kirjoitin 2010 manifestiini, että ”– – kehityksen taaksepäin kelaamisesta on tehtävä loppu. Meidän on uskallettava taas kerran kurkistaa tulevaisuuteen – – Nouskoon uusi megatalojen aikakausi”.
Samaan aikaan, kun kansainvälinen valta on ottanut kansallisvaltioista tiukan niskaotteen, valkoisella Etelä-Pohjanmaalla käydään suomalais-kansallista itsenäsyystaistelua uudestaan ja taas uudestaan.
Nuoret ovat esittäneet Kauhavan lukiossa valkoisen vallan jääkäriteatteria hiiskahtamatta punaisista. Kauhavan sotilaslentokenttä lopetti 2014. Kentän entisten toimintojen henkiin herättämisestä haikallaan silti jatkuvasti, uuden kauhavalaisen kulttuurin rakentamisesta ei ole näkynyt pienitäkään merkkiä.
Lapuan keskustaan rakennetussa talonpoika ja fasisti Vihtori Kosolan talossa rukoilee Jumalaa kristillinen Herättäjäyhdistys. Lapuanliikkeen musta paita (vrt. Mussolini ja Italian fasistien mustat paidat) ja kristillinen körttiasu haluttaisiin saada tehtaan liukuhihnalle ja myyntiin kaupan hylle (”Mustan muoti”, Jukka Paaso Lapuan Sanomissa 10.7.2014). Seinäjoen asuntomessuille 2016 on tulossa eteläpohjalaisten itsetunnon pönkittämiseksi nykyajan mukavuksilla varustettu fooninki.
Jos tuijottaa jatkuvasti maailmaa valkoisen vallan silmälaseilla, näköpiiri täytyy Palmun ja Nelimarkan tekemistä eteläpohjalaiskuvista. Me itte, ei ulkopuoliset muut.
Kukaan ei näe merenpohjalla näissä ilmöissä mitään erikoista. Sipiläläisen Ilkka-yhtymän seudulliset ja paikalliset sanomalehdet pitävät siitä huolen. Maalaisliittolais-keskustalaisella pääministerillä ei voi olla tarjottavana Suomen valtiolle mitään uutta. Tähänastinen porvarivalta vain syvenee.
Werner Hofmannin teoksessa Grundlagen der modernen Kunst (Modernin taiteen perusteet) on mielenkkintoinen pääkappale ”Die Kunst der Kunstlosigkeit” (Taiteettomuuden taide). Siinä kerrotaan Venäjän vallankumousliikeen aikana vallinneesta avantgardistisesta taide-elämästä (Hofmannin kirjan kolmas painos on vuodelta 1987).
Uutta yhteiskuntaa julistanut vallankumouksellinen kommunistinen liike ei voinut jäädä pelkäksi yhteiskuntaideologiaksi. Venäläiset taiteiljat ymmärsivät se, että uutta kommunistista yhteiskuntaa varten piti luoda myös kaikki muut uudet muodot. Näin myös taiteen ja arkkitehtuurin kohdalla.
Proletariaatin uudessa kulttuurissa piti olla myös aivan uudenlaiset talot, kadut ja esineet. Uudistetussa yhteiskunnassa ei voitu elää vanhojen porvarillisten muotojen keskellä (vrt. eteläpohjalaisten maatilakeskusten fooninkitalot).
Taitelijat olivat luomassa marxilaisten valtapoliitikkojen kanssa joka suhteessa uutta yhteiskuntaa. Valitettavasti kyseinen uudistusliike katkesi kesken Josef Stalinin valtannousun myötä (sosialistinen realismi, klassistinen kerrostaloarkkitehtuuri jne.).
Ihailtavavinta kysesen taiteilijaliikkeen synnyssä oli rohkeus, rohkeus uudistaa maailmaa. Vastaavan tyyppinen rohkeus puuttuu nyt kokonaan. Vanhan krääsän annetaan houkutella ihmiskuntaa pikavauhtia hautaan.
Kun katselee tämän päivän taide-, arkkitehtuuri- ja sisustuslehtiä, huomaa, että nyt nykyaika on täynnä ”pelonvaltaista mielenkrääsää”. Kaiken ”vanha ja uusi -sekasopan” keskellä murenee aivotkin.
Hofmannin teoksen sivulla 364 kerrotaan, että W. Majakovskij oli 1918 julistanut (suomennokset saksan kielestä Jukka Paaso): ”Me emme tarvitse taiteen hautakappelia, jossa rukoillaan kuollutta taidetta, vaan inhimillisen hengen elävää työhuonetta” (”Wir baruchen kein Kunstmausoleum, wo man tote Werke anbetet, sondern eine lebendige Werkstatt des menschlichen Geistes”).
Nikolaj Bunin kirjoitti: ”Taiteilija ei saa olla enää pidempää uhri, eikä hänen taideteoksensa kunnianosoitusesine. Meillä on jo ”materialismin kulttuuri”, mikä näyttää suunnaan uudelle proletariaatin taiteelle: täytyy alkaa aivan uusi taiteen aikakausi. Proletariaatti luo uudet talot, uudet kadut, uudet esineet… (Der Kunstler darf nicht länger ein Opfer, sein Werk nicht länger ein Gegenstand der Verehrung sein. Wir haben bereits die ”Kultur der Materialism”, die den zu einer neuen proletarischen Kuns weist: Eine ganz andere Ära in der Kunst muss beginnen. Der Proletarier wird neue Häuser, neue Strassen, neue Gebrauchsgegenständen schaffen – –)
Suprematismi-nimisen taidesuuntauksen luonut Kasimir Malevitš uskoi Wassily Kandinskyn tavoin, että taiteen tekeminen ja vastaanottaminen on henkistä, ei yhteiskunnallista toimintaa. Molemmat taiteilijat myös onnistuivat uudistamaan maailmaa.
Kandinsky ja Malevitš pyrkivät korvaamaan taiteessa esineellisyyden jollain muulla. Impressionisti Claude Monet’n Heinäsuovan nähtyään Kandinsky säpsähti – Monet’n maalauksessa ei havainnut esinettä (sivulla 43, Kandinsky – kuvataiteen toisinajattelija, 1985). Taideteoksessa on Kandinskyn ja Malevitšin mielestä tärkeintä näkyvä ”sisäinen elämä”, ”henkinen sisältö”, ei ”esineellisyys ja näköisyys”.
Konstruktivismia edustanut Vladimir Tatlinin mielestä taiteen tuli sitävastoin palvella yhteiskunnallista tarkoitusta. Tästä seikasta väitteleminen johti kerran Malevitšin ja Tatlinin väliseen nyrkkitappeluun (Amy Dempsey, Moderni taide, ”Suprematismi” sivulta 103 eteenpäin, 2008). Kyseinen näkemysero muistuttaa Voltairen ja Rousseaun näkemyseroa kansasta. Voltaire korosti toisin kuin Rousseau valtaeliittiä, ei kansaa.
Malevitšin kuuluisin maalaus on Musta neliö valkoisella pohjalla (noin vuodelta 1915).
Malevitš kuvasi omassa manifestissaan neliötä ”muodon nollapisteeksi”. Malevitš ajatteli, että vasta kun pyrkimys hahmottaa luonnon osasia on hävinnyt, näemme puhdasta maalaustaidetta. Hänen mielestään taide on luonnon hallintaa.
Kun hän tajusi kyseisen teoksensa äärimmäisen tärkeäksi taiteilijauralleen, hän ei pystynyt viikkoon juomaan, syömään ja nukkumaan (sivulla 203, Markku ja Olli Valkonen, Suomen ja maailman taide, osa 11, Maailman taide, Modernismi, 1983). Malevitš teki myös talojen ja kaupunkien pieneoismalleja, toimi taidekoulun opettajana ja vaikutti Saksan Bauhausinkin opetukseen sekä 1960-luvun minimalismiin (kts. manittu Amy Dempseyn teos).
Eteläpohjalaisessa valkoisen vallan konservatiivisessa agraarikulttuurissa teollistuminen ja punainen työväenliike sekä moderni abstrakti taide ja yksilönvapauksia korostava eksistentialismi koetaan uhkatekijänä.
Keskustapuolue kärsi vuoden 2011 eduskuntavaaleissa historiansa suurimman tappion. Suurinta Keskustan tuho oli Etelä-Pohjanmaalla. Helsingin Sanomat otsikoi 22.4.2011: ”Pohja(nmaa)lla on synkkää” ja kertoi, että maakunnassa ei ”enää oikein tunnisteta puoluetta nimeltä keskusta”.
Maalaisliiton aatteellisille juurille (Santeri Alkio) rakentuva SMP-taustainen perussuomalaisuus on Keskustan kestorasite.
Keskustan vakavin ongelma on kuitenkin sen itsensä synnyttämä ja ylläpitämä, menneisyyttä palvova patavanhoillinen eteläpohjalainen kulttuuri ja myytistö. Tuosta tuppukyläkulttuurista perussuomalaisuus imee itseensä nytkin uutta voimaa.
Konservatiivisen kulttuurin ja myytistön pohjalta ei voi kuitenkaan uudistaa yhteiskuntaa eikä uudistua ihmisenä.
Mustalle neliölle löytyy Suomessa viimeiseksi ymmärtäjiä Etelä-Pohjanmaalta.
Alajärven bingohalli
Malevitšin musta neliö, josta olen kirjoittanut, vaikutti toisen maailmansodan jälkeen minimalistiseen taiteeseen. Tatlinin taide vaikutti konstruktivistiseen arkkitehtuuriin.
Eteläpohjalaiset ovat paljastaneet palvovansa täysin päinvastaista taidetta ja arkkitehtuuria.
Kysyin sanomalehti Ilkassa 29.6.2014: ”Mitä Aalto-kulttuuria Alajärvi markkinoi?”. Ja kerroin seuraavaksi Ilkassa, että ”Aalto kehottaisi unohtamaan varhaistuotantonsa” (Ilkka, 2.7.2014).
Tästä kirjoittelustani loukkaannuttiin ainakin Alajärvellä.
Alajärven lähellä Kuortaneella syntynyt arkkitehti Alvar Aalto vietti kesiä Alajärvellä. Alvar Aalto oli sanonut 21-vuotiaana arkkitehtiylioppilaana alueen suojeluskunnan päällikölle haluavansa piirtää Alajärven suojeluskuntatalon vapaaehtoisena sotilaspalveluksena.
Aalto saikin kyseisen suunnittelutehtävan. Kysesinen rakennus seisoo vieläkin pystyssä Alajärven kirkon lähellä. Rakennus valmistui jo vuonna 1921
Kyseinen rakennus on toiminut porvarivallan suojeluskuntatalona, elokuvateatterina ja bingohallina. Tämä on johtanut siihen, että rakennukseen on samaistuttu kollektiivisesti henkisellä tasolla. Suojeluskuntataon funktioiden ja fyysisen muodon välille on syntynyt suhde, jossa talon konservatiivista tyyliä pidetään vieläkin suuressa arvossa.
Alajärveläisen kulttuurin keskipisteessä näkyy kristillisyyden, valkoisen vallan, isänmaallisuuden ja eteläpohjalaisuuden palvonta. Alajärvi oli myös maakunnan pyhien eteläpohjaliskuvien tekijän Eero Nelimarkan asuinpaikka.
Göran Schildtin teoksesta Valkoinen pöytä (1982) on kappale ”Menneitten aikojen motiivit” (sivulta 160 eteenpäin). Siinä Alvar Aalto arvostelee (kirjoituksessaan vuodelta 1905) nuoren kansakunnan tuohikulttuuria sekä itsetehostus- ja monomentaalisuustarvetta.
Alvar Aalto ei vaikuta innostuneen nuorena nationalismi-intoilusta heti, kun hän alkoi tarkkailla maailmaa arkkitehtuurisilmälasien läpi.
Aalto oli ei halunnut palvoa opiskeluaikanaankaan jugendia ja klassisismia. Aalto tunnetaan maailmalla ennen kaikkea siksi, että hän oppi raivaamaan tien modernin taiteen ja arkkitehtuurin maailmaan. ”Alajärven hengestä” irtantumisella oli Aallon kehitykselle arkkitehtina ratkaiseva merkitys.
Alajärveläiset näkevät Alvar Aallossa omahyväisesti oman eteläpohjalaisen pojan. Aallon elämänkaaressa on kuitenkin arvokkanta moderni arkkitehtuuri, minkä avulla hän uudisti omalta osaltaan koko länsimaista kulttuuria.
Koska eteläpohjalaiset ryhtyvät uudistamaan konservatiivis-tuppukylämäistä kulttuuriaan ja myytistöään?
Omia punamultanurkkia kuvaavien näköiskuvien ja vahanaikaisten rakennusten katseleminen ei elätä kansainvälistyvässä maailmassa ketään.
