Petri Tamminen kirjoittaa esseekokoelmassaan Muita hyviä ominaisuuksia (Otava 2010) hauskasti suomalaisten miesten ja naisten puhetapojen eroista. Miesten puhetapa ilmentää ehdottomampaa ja itsevarmempaa asennetta.
”Miehet etsivät lausetta joka kiteyttäisi tämän todellisuuden ja lopettaisi keskustelun ja kaikki tulevatkin keskustelut. Antero Mertaranta on päässyt lähelle tällaista kiteytystä: ’Se on siinä.'”, Tamminen kirjoittaa. Naiset sen sijaan käyttävät toistuvasti ja kepeästi sanaa ”ehkä”, samaan tapaan kuin miehet sellaisia ilmauksia kuin ”aivan varmasti” ja ”ei millään”. Tamminen on kotoisin Pohjanmaalta, jossa miehet ovat tunnetusti vielä itsevarmempia kuin muualla Suomessa. Itse en helsinkiläisenä sentään muista kuulleeni tällaista Tammisen kirjassa esiintyvää puheenvuoron lopetusta: ”Ja tämä asia on sataprosenttisesti näin.” Asenne kyllä kuulostaa tutulta.
Tammisen pohdinnat tulivat mieleen, kun mietin Perussuomalaisten Timo Soinin käyttäytymistä hallitustunnusteluissa. Julkisuuteen piirtyi kuva periaatteistaan kiinni pitävästä rehdistä suomalaismiehestä, kun hän ei ollut valmis antamaan periksi kielteisessä kannassa EU:n tukipaketteihin. Tiettävästi todellisuudessa asia ei ollut ihan sitä miltä näytti, koska julkisuuteen tihkuneiden tietojen mukaan Soini itse olisi ollut hallitushaluisempi kuin eduskuntaryhmänsä, joka kenties kerrassaan jyräsi hänet. Olennaista oli kuitenkin se, miltä Soini sai asian näyttämään. Periaatteellisuus ja rehtiys vetoavat suomalaisiin, erityisesti suomalaisiin miehiin. Ei ihme, että Perussuomalaisten kannatus on gallupien mukaan vain jatkanut kasvamistaan vaalien jälkeen. Kannattaa myös huomata, että puolueen kannattajista ja kansanedustajista suuri enemmistö on juuri miehiä.
Olen itsekin tässä mielessä tyypillinen suomalainen mies. Pidän siitä, että voin olla varma mielipiteistäni, ja haluan vaaleissakin äänestää ehdokkaita, joiden kantojen pitävyyteen voi ainakin tärkeimmissä asiakysymyksissä 100-prosenttisesti luottaa. Vasemmistolaisena en kannata vasemmiston, ainakaan Vasemmistoliiton, osallistumista kokoomusjohtoiseen hallitukseen. Periaatteista tulisi mielestäni pitää kiinni myös vasemmalla yhtä tiukasti kuin Soini näyttää pitävän omistaan. Asenteeni on varmaankin miehinen, vaikka tätä mieltä olevia naisiakin tietysti on. Sattumaa tai ei, mutta Vasemmistoliiton ollessa edellisen kerran hallituksessa ne kansanedustajat, jotka rohkenivat äänestää hallituksen esityksiä vastaan ja joista osa sen vuoksi erotettiin eduskuntaryhmästä, olivat kaikki miehiä. Tosin ryhmässä oli muutenkin runsas miesenemmistö – aivan kuten Perussuomalaisten ryhmässä nyt.
Kun Anneli Jäätteenmäki (kesk.) selitteli faksiliikennettään Irakgate-skandaalin yhteydessä, häntä pilkattiin erityisesti tästä lausahduksesta: ”Puhun niin totta kuin osaan.” Sitä pidettiin osoituksena epärehellisyydestä. Sehän on täydellinen vastakohta Tammisen siteeraamalle repliikille: ”Tämä asia on sataprosenttisesti näin.” Olisikohan Jäätteenmäki joutunut eroamaan, jos olisi käyttänyt edellisen sijasta jälkimmäistä repliikkiä ja esiintynyt muutenkin samaan tyyliin kuin Tammisen piirtämän stereotypian mukaiset maakuntansa miehet, joista tulee mieleen myös savolaismies Paavo Lipponen: ”So what!”
Jäätteenmäen repliikin voisi tulkita myös aivan toisin. Sekä filosofiaa että viestintää opiskellessani törmäsin usein pohdintoihin siitä, että ihmisen tajunta tai vielä vähemmän ihmisen käyttämä kieli ei milloinkaan voi täydellisesti tavoittaa todellisuutta tai totuutta. Toisin sanottuna: yksilön käsitys todellisuudesta on aina subjektiivinen ja puutteellinen. Jäätteenmäki siis myönsi vaatimattomasti ja vilpittömästi, ettei välttämättä pysty tavoittamaan täydellistä totuutta, kuten ei kukaan ihminen kykene. Miehinen suomalainen julkisuus ei tällaista epävarmuutta hyväksynyt, ja siihen loppui Jäätteenmäen ura pääministerinä. Se oli siinä.
Omasta mielestäni sekä ”ehkä”-asenteella että ”aivan varmasti” -asenteella on paikkansa. Molempia tarvitaan. Vaikka nautin yleensä enemmän siitä, että voin olla jostakin asiasta varma, varmuuteen pääsemistä on usein edeltänyt monia epävarmuuden hetkiä. Kaaos ja kosmos vuorottelevat; epävarmuus on kaaosta, varmuus kosmosta. Ja nyt epävarmuus taisi viedä voiton, koska tuntuu, että tämän blogitekstin lopetukseksi ei ehkä sittenkään oikein sovi se mitä olin suunnitellut: ”Se on siinä.” tai ”Tämä asia on sataprosenttisesti näin.”.
