Kulttuurivihkojen lähiökeskustelujen sarjan jaksossa käsitellään sanataiteen ja musiikin harrastusta lähiöissä. Miten sanataide sekä rap ja muu musiikki voivat edistää lähiöiden nuorten ja vanhempienkin asukkaiden identiteettiä ja kuulluksi tulemista? Vieraina ovat kulttuuritoimittaja ja sanataidekouluttaja Aleksis Salusjärvi sekä Sanoittamalla kaupunginomistajaksi -hankkeen parissa lähiöissä työskennellyt kulttuurituottaja Anu Siirtola. Studioisäntänä on Elias Krohn. Katso video (kesto 52 minuuttia, toteutettu etäyhteyksin).

Kulttuuritoimittaja ja sanataidekouluttaja Aleksis Salusjärvi on vuodesta 2016 alkaen tavannut 5 000 lukemiseen kielteisesti suhtautuvaa 13–29-vuotiasta nuorta perusasteen ja toisen asteen kouluissa sekä vankiloissa.

”Opetan heille tekstitaitoja eloonjäämistarkoituksessa”, Salusjärvi luonnehtii.

Eloonjäämisellä hän tarkoittaa pärjäämistä yhteiskunnassa ja itseymmärryksen kehittämistä.

”Ihminen ei kykene ymmärtämään ja selittämään asioita ympärillään ilman käsitteellistä ajattelua ja sanoja. Hyvän kirjan lukeminen laajentaa ihmisen elämänpiiriä”, Salusjärvi kuvailee.

Teknisesti kaikki osaavat Suomessa lukea – muodostaa kirjaimista äänteitä.

”Mutta ihmisiä, jotka eivät pysty kriittiseen lukemiseen, tunnistamaan ironiaa tai kaksois- tai piilomerkityksiä tekstistä, on valtavasti, yli kymmenen prosenttia suomalaisista. He eivät selviä arkielämästä, kuten Kelan kirjeen lukemisesta ja ymmärtämisestä, ilman ulkopuolista apua.”

Irti ulkopuolisuuden tunteesta

Ylpeillyistä Pisa-tuloksista huolimatta oppimistulosten erot ovat Suomessa OECD-maiden suurimmat. Salusjärvi on saanut kouluttajan työssään lohduttoman kuvan heikoimmin pärjäävien nuorten tilanteesta.

”Lähiöihin on syntynyt jo kolmas polvi sellaisia ihmisiä, joilla ei ole käsitystä siitä, mikä heidän paikkansa maailmassa voisi olla, eivätkä he ole nähneet perheessäänkään ihmisiä, joilla olisi paikkaa tässä maailmassa. Ulkopuolisuuden tunteesta on tullut ylisukupolvista ja periytyvää. He tuntevat aiheellisesti, että kukaan ei piittaa heistä ja että heidän elämällään ei ole kenellekään mitään väliä.”

Suomessa tästä ei kuitenkaan ole seurannut voimakasta yhteiskunnan vastaisuutta.

”Kaikki tuntemani ihmiset haluaisivat tehdä jotain hyödyllistä, toisin kuin naapurimaiden rikollisjengeissä pyörivät nuoret.”

Salusjärven kova haaste on opettaa kirjallisuutta ja sanataidetta syrjäytetyille suomalaisnuorille.

”Yritän löytää ja hahmottaa, millä tavalla kirjallisuus elää ja miten elävää kirjallisuutta voi synnyttää paikoissa, joita ei ole perinteisesti mielletty kirjallisuuden alueeksi.”

Lähtökohtana erityisopetuksessa Salusjärvellä on rapmusiikki, koska se on nuorille yleensä entuudestaan tuttua.

”Esimerkiksi Malminkartanosta tuleva Teflon Brothers on rakentanut malminkartanolaisen itseymmärryksen hienosti kirjallisen kulttuurin sisään. Maltsulaiset nuoret ovat aika sivistyneitä, ymmärtävät paljon miten kieli, tavut ja riimit toimivat.”

Samantapainen vaikutus on ollut Julma-Henrillä ja Puukko-Allulla Oulun Kaukovainiolla sekä Gettomasalla Jyväskylässä.

Monet vaikeassa asemassa olevat nuoret ovat Salusjärven mukaan osoittaneet huomattavaa lahjakkuutta lukemisessa ja kirjoittamisessa – huikeita rapsanoituksia ja -kappaleita on syntynyt.

Samaistuttavia tarinoita

Kulttuurituottaja Anu Siirtola on työskennellyt Humakin Sanoittamalla kaupunginomistajaksi -hankkeen biisisanoittamossa. Sen sanoituskilpailuissa on haettu kaupunkiaiheisia kappaleita ihmisten omista elinympäristöistä. Osallistujat ovat olleet suurimmaksi osaksi varttuneempaa väkeä.

”Biisit ovat todella helposti samaistuttavia. Inhimillisyys on vahvasti läsnä. Mistä tahansa kaupungista tai kaupunginosasta löytyy paljon hyviä ja myös surullisia tarinoita. Kotiseuturakkautta ja oman lähiympäristön arvostamista on paljon. On tärkeää tuoda esiin, että lähiöissä on ihan samanlaista elämää kuin muunkinlaisissa ympäristöissä”, Siirtola sanoo.

Valtakunnallisen sarjan voitti Jukka Raitio kappaleellaan Taikamatto.

”Kun aiemman hankkeen yhteydessä tapasin hänet kontulalaisessa pubissa, hän oli epävarma taidoistaan. Kun hän huomasi, että kynä ja sana on hallussa, hän uskoi kykyihinsä ja nyt hän tuottaa huikeaa tekstiä”, Siirtola kuvailee.

Tärkeätä lähiötyössä on Siirtolan mukaan mennä paikan päälle haistelemaan ja kuulemaan, mitä ihmiset itse tekevät ja haluavat tehdä.

”Täytyy saada ihmisille olo, että he ovat tärkeitä omana itsenään, oli heillä millaisia tahansa haasteita tai kommervenkkejä elämässään. Jokaisen täytyy tulla nähdyksi ja kuulluksi. Kun on tutustuttu ihmisiin, voidaan tehdä jotain uutta ja kiinnostavaa.”

Lähiökeskustelujen sarjassa aiemmin julkaistu:

Keskustelu lähiötoiminnasta (Pihlajamäen lähiöasema)

Lähiöiden lastenkulttuuri

ILMOITUS