Sykkivä, alati muuttuva Berliini

Kulttuurivihkot 2/2016, pääkirjoitus



Tämän lehden teema, Berliini, on nyky-Euroopan pääkaupungeista nähnyt varmasti eniten. Se kiinnostaa Euroopassa juuri nyt, kuten koko Saksa, esimerkiksi talouskehityksen ja turvapaikanhakijatulvan kannalta. Moni muu maa ottanee siitä mallia. Tässä Berliinin kaupunkiin keskittyvässä numerossa emme silti puutu kuin vain sivuten turvapaikanhakijoihin tai vaikkapa Saksan liittokansleriin Angela Merkeliin.

"Epätyypilliset" byrokratian riesana

Kulttuurivihkot 1/2016, pääkirjoitus

”Elämäni on mennyt elämän edellytysten luomiseen”, totesi taannoin Paavo Haavikko. Haavikko sanoi myös pelkäävänsä köyhyyttä, ja sen hän onnistuikin välttämään. Kustannusalan etevä bisnesmies loi silti myös runsaan ja upean oman kirjallisen tuotannon. Sikäli hänen elämänsä ei sittenkään mennyt vain edellytysten luomiseen.

 

Valeuutispuuroa

Kulttuurivihkot 6/2015, pääkirjoitus

Julkisen sanan neuvoston tuore puheenjohtaja Elina Grundström nosti nimittämisensä yhteydessä media-alan keskeiseksi ongelmaksi Suomessa internetin ”valeuutissivustot”.

”Ne käyttävät hyväkseen journalismin uskottavuutta, mutta eivät noudata journalistisia periaatteita, vaan julkaisevat tarkistamattomia ja usein virheellisiäkin tietoja tarkoitushakuisesti ja ilman lähdekritiikkiä. – – Ne eivät siis etsi totuutta”, Grundström määritteli Helsingin Sanomien (4.11.) mukaan.

Kadonnut: aatteen johtotähti

Pääkirjoitus (Kulttuurivihkot 4–5/2015), täydennetty versio

Aatteet ovat yleensä hyviä, ainakin hyvää tarkoittavia. Sekä liberalismi että sosialismi eri suuntauksineen nojaavat lähtökohtaisesti ihmisten tasa-arvoon ja vapauteen. Käytännön politiikka hyvien aatteiden nimissä on kuitenkin usein muuttunut aatteen perusperiaatteiden vastaiseksi. Räikeimpiä esimerkkejä ovat jakobiinien hirmuvalta Ranskan vallankumouksen yhteydessä tai Stalinin sortohallinto Neuvostoliitossa, jonka piti olla tasa-arvoinen työläisvaltio.

Erottavat ja yhdistävät sävelet

Kulttuurivihkot 3/2015, pääkirjoitus

Työväenmusiikilla on maassamme pitkät perinteet. Vuoden 1918 luokkasota synnytti raastavia sanoituksia, esimerkiksi valkoisten vankileireiltä. Yksi tunnetuimmista on nimettömäksi jääneen tekijän Punakaartilaisten marssi. On suuri kulttuurihistoriallinen harmi, ettei monen tuon ajan kappaleen sanoittaja tai säveltäjä ole jäänyt jälkipolvien tietoisuuteen. Valkoisten voitettua työväenmusiikkikin ajettiin maan alle. Vasta toisen maailmansodan jälkeen se alkoi elää vahvana työväenyhdistyksissä ja niiden eri ohjelmaryhmissä.

Syyttöminä tuomitut

Kulttuurivihkot 2/2015, pääkirjoitus

Suomessa on noin 350 000 syyttömänä tuomittua. Tarkoitan työttömiä. Heidät on tuomittu ilman omaa syytään ainakin kolmenlaiseen rangaistukseen.

Keskeisin niistä on työn ja toimeentulon puute itsessään. Pitkään jatkuessaan se invalidisoi monen psyykkisesti ja sosiaalisesti.

ILMOITUS