• Tilaus
  • Irtonumerot
  • Mediakortti
  • Yhteystiedot
  • Avustajille
  • Arvostelupalvelu
  • Yhdistys
  • Info
  • RSS
No Result
View All Result
Kulttuurivihkot
  • Etusivu
  • Jutut
    • Uutiset
    • Artikkelit
    • Mielipide
      • Pääkirjoitus
      • Lukijan sana
    • Videot
      • Vaalistudio
      • Videoreportaasit
      • Studio e
  • Blogit
    • Holokaustin taiteesta
    • Kaspar Hauser
    • Kinosilmä
    • Nettiteos
    • Penkkiaktivisti
    • Susirajan virallinen Öisinajattelija
    • Vaikuttajaviestijä Älijas Gröön
    • Yksilön ja taiteen vapaus
    • Blogiarkisto
      • Diletantti klassisen…
      • Jontti avautuu
      • Lasikenkä piparkakkutalossa
      • Saman taivaan alla
      • Sivuikkuna
      • Työnimi blogille
  • Lehtiarkisto
  • Kirjat
  • Etusivu
  • Jutut
    • Uutiset
    • Artikkelit
    • Mielipide
      • Pääkirjoitus
      • Lukijan sana
    • Videot
      • Vaalistudio
      • Videoreportaasit
      • Studio e
  • Blogit
    • Holokaustin taiteesta
    • Kaspar Hauser
    • Kinosilmä
    • Nettiteos
    • Penkkiaktivisti
    • Susirajan virallinen Öisinajattelija
    • Vaikuttajaviestijä Älijas Gröön
    • Yksilön ja taiteen vapaus
    • Blogiarkisto
      • Diletantti klassisen…
      • Jontti avautuu
      • Lasikenkä piparkakkutalossa
      • Saman taivaan alla
      • Sivuikkuna
      • Työnimi blogille
  • Lehtiarkisto
  • Kirjat
No Result
View All Result
Kulttuurivihkot
No Result
View All Result
Etusivu Mielipide Pääkirjoitus

Voimmeko oppia rauhan?

Elias Krohn kirjoittanut Elias Krohn
3.4.2017
kategoriassa Pääkirjoitus
Lukuaika: 3 min
Voimmeko oppia rauhan?

Sotilasliiton lippu nousi Naton nopean toiminnan joukkojen harjoitusten avajaisissa Puolassa marraskuussa 2013. Kuva: Wikipedia / SFJZ13.

Pääkirjoitus, Kulttuurivihkot 2/2017 (laajennettu versio)

Paavo Haavikolta ilmestyi vuonna 2006 aforistinen pamfletti Ei. Siis kyllä, jossa hän pohtii purevasti Suomen paikkaa maailmassa ja kommentoi satiirisesti erityisesti Nato-suuntausta. Tänä päivänä teos tuntuu vielä ajankohtaisemmalta kuin ilmestyessään. Liittoutuminen on edennyt entistä pitemmälle, varustautuminen Yhdysvaltojen vanavedessä kiihtyy, puolustusministeri puhuu sodan uhasta, rauhanjärjestöjen avustuksia leikataan rajusti ja iltapäivälehdet (tai ainakin yksi niistä) myyvät Venäjä-hysterialla. 

”Suomella on sotavaje. On puute sodasta. Takana oleva sota ei ole edessä. Eikä edessä oleva sota takana. – – Rauha on meille vieras, tuttu kyllä mutta tulokas. Me emme sitä osaa”, kirjoittaa Haavikko.

Varsinainen Nato-päätös, jota Haavikko tuntuu pamfletissaan ennakoivan, on edelleen tekemättä kansalaismielipiteen ja kansan valitsemien presidenttien – ensin Tarja Halosen ja nyt Sauli Niinistön – vastustuksen vuoksi. Liittoutumista ajava sotilaallinen, hallinnollinen ja poliittinen eliitti on kuitenkin keksinyt keinon ohittaa Nato-jäsenyys: nyt ollaan liittoutumassa suoraan Yhdysvaltojen kanssa. Viime lokakuussa allekirjoitettiin kahdenvälinen aiejulistus jo ennestään tiiviin puolustusyhteistyön jatkamisesta ja kehittämisestä. Kesällä vastaava sopimus oli allekirjoitettu Iso-Britannian kanssa. Tässä suuntauksessa tiettävästi myös presidentti Niinistöllä on osuutensa.

Naton kanssa Suomi solmi syksyllä 2014 isäntämaasopimuksen, jossa määritellään sitä, miten Suomen tulee tukea maahan mahdollisesti tulevia Nato-maiden joukkoja niin rauhan kuin kriisinkin aikana tai jopa hyökkäyksen yhteydessä. Se ei liene epäselvää, mihin Nato Suomen kautta hyökkäisi. 

*

”Suomi ei tee erehdyksiä eikä virheitä. Siksi meillä ei ole syytä oppia. Meillä on virhevaje”, kirjoittaa Haavikko. Ehkäpä samasta syystä ratkaisujen demokraattinen käsittely on Suomessa turhaa. Isäntämaasopimusta ei Suomessa viety eduskunnan käsittelyyn toisin kuin Ruotsissa. Suomi on lähentynyt Yhdysvaltoja ja Natoa 1990-luvulta alkaen pienin askelin hivuttamalla ilman kansalaiskeskustelua. Kukin ratkaisu on kuitattu vähäisenä teknisenä tai muodollisena seikkana, joka ei muuta Suomen linjaa – kunnes lopulta huomataan kaiken muuttuneen.

Näin Haavikko: ”Ei liittoutuminen ole sen ihmeempää kuin kevään tulo täällä pohjoisessa. Graniitti vain alkaa sulaa ja lohkeilla alta.”

YYA-sopimuksen aikaan Suomi oli Yhdysvalloissa merkitty ydinaseiskujen kohdemaaksi suursotaskenaarioissa. Nyt Suomi on ehkä täplitetty Venäjän vastaavissa kartoissa. Euroopan-laajuisessa selkkauksessa minkään maan voi olla vaikea pysyä ulkopuolisena, mutta ainakin liittoutuessamme olemme varmuudella sellaisessa mukana, ensimmäisessä aallossa poispyyhkäistävänä. Se merkitsee ilmoittautumista tällaiseen osaan jo etukäteen.

Liittoutumista Venäjä-pelkojen vuoksi kannattavia onkin syytä muistuttaa presidentti J. K. Paasikiven viisaudesta, että ei kuolemanpelossa kannata itsemurhaa tehdä.

Siteeraan vielä kerran Haavikkoa: ”Suomi. Synnyinmaa. Lumiukko, joka on liitossa auringon kanssa.”

*

Mitä olisi tehtävä? Ensiarvoisen tärkeä on tutkija Pekka Visurin ehdotus, että Suomen olisi ilmoitettava selkeästi, että se ei anna aluettaan käytettäväksi minkäänlaisiin sotatoimiin toista osapuolta vastaan.

Perusongelma koko nykyisessä maailmantilanteessa on se, että ratkaisuksi uhkakuviin – jotka usein ovat keinotekoisia tai liioiteltuja, kuten tässä lehdessä julkaistu referaatti Harper’s-lehden artikkelista osoittaa – tarjotaan vain sotilaallisten resurssien lisäämistä. Sen kautta uhkakuvista pahimmillaan voi tulla itseään toteuttavia ennusteita. Toki diplomaattisetkin ponnistelut onneksi ovat kansainvälisen politiikan arkea, mutta liennytys, aseidenriisuntasopimukset ja luottamusta lisäävät toimet esimerkiksi Suomen lähialueilla ovat jääneet huolestuttavan vähäisiksi. Siinä työssä kuitenkin myös Suomella olisi vahvat perinteet ja sopivan tilaisuuden tullen paljon annettavaa puolueettomana maana.

Vaikka puolueettomuudesta ei enää juuri puhuta, presidentti Niinistö on silti tehnyt voitavansa niissä ahtaissa raameissa, joita hän on itsekin ollut luomassa. Hän on ansiokkaasti pitänyt yllä keskusteluyhteyttä Venäjän johtoon ja tehnyt tärkeän aloitteen Itämeren lentoturvallisuuden parantamisesta. Julkisuudessa on melko vähälle huomiolle jäänyt se, että Venäjä ilmoitti myöhemmin Niinistön ehdotuksen mukaisesti koneidensa lentävän jatkossa Itämerellä tunnistimet päällä, kun taas Nato on omalta osaltaan torjunut ehdotuksen.

Nato-jäsenyyttä ajavien puhe Suomen ja Yhdysvaltojen ”yhteisistä arvoista” on alkujaankin ollut naiivia ja tietämätöntä, mutta viimeistään Donald Trumpin nousu Yhdysvaltojen presidentiksi on vienyt tällaisen argumentaation haaksirikkoon. Trumpin paljonpuhutun arvaamattomuuden vuoksi liittoutumattomuuden palauttaminen ja kirkastaminen olisi nyt erityisen ajankohtaista.

Olisiko meidän sittenkin mahdollista ilman sotaa oppia rauha?

Kulttuurivihkot 2/2017

Avainsanat: Ei. Siis kylläHarper'sisäntämaasopimusItämeriJ. K. PaasikivilentoturvallisuusliittoutumattomuusliittoutuminenNatoPaavo HaavikkoPekka VisuripuolueettomuuspuolustusyhteistyöSauli NiinistöTarja Halonen

Uusimmat

Cornelis Vreeswijk oli kosmopoliittinen ruotsalaisen ilmaisun ymmärtäjä

Cornelis Vreeswijk oli kosmopoliittinen ruotsalaisen ilmaisun ymmärtäjä

29.6.2025
Kulttuurivihkoilta luvassa monipuolinen kirjasyksy

Kulttuurivihkoilta luvassa monipuolinen kirjasyksy

23.6.2025
Iranilaistaustainen yrittäjä: ”Kukaan ei ole kysynyt, miten perheeni voi”

Iranilaistaustainen yrittäjä: ”Kukaan ei ole kysynyt, miten perheeni voi”

22.6.2025
Yleistuki ei takaa oikeudenmukaisuutta

Yleistuki ei takaa oikeudenmukaisuutta

18.6.2025

Palkka-armeija Wagnerin nousu ja tuho

17.6.2025
”Tein synkän ja psykedeelisen elokuvan” – Herra Ylpön Kronos Kairos kertoo erosta

”Tein synkän ja psykedeelisen elokuvan” – Herra Ylpön Kronos Kairos kertoo erosta

17.6.2025
Kulttuurivihkot 3/2025: Unkari

Kulttuuriko poliittista? Ei kai sentään!

12.6.2025
Kulttuurivihkot 3/2025: Unkari

Kulttuurivihkot 3/2025: Unkari

12.6.2025

Jakarta-metodi, dekolonisaatio ja uuskolonialismi – rikokset ihmisyyttä vastaan

5.6.2025

Turvallisuuspolitiikan kadonneet osat – ilmastokriisi ja ydinaseet

22.5.2025
Flow kylässä: Taiteilijavieraana Laura Timantti

Flow kylässä: Taiteilijavieraana Laura Timantti

17.5.2025

Sivistävät ideat, kirjat ja kirjastot

12.5.2025

Militarismi ja kamppailu strategisista raaka-aineista

12.5.2025

Trump pudottelee viikunanlehtiä

12.5.2025
Virpi Alanen: Kaupunkilintu

Tervetuloa keväiseen runo- ja kirjailtaan 20.5.!

9.5.2025

Vasemmistolainen kulttuurilehti

Päätoimittaja (painettu lehti) Marissa Mehr
Päätoimittaja (verkkolehti) Elias Krohn
Julkaisija Domirola Oy

Kaasutehtaankatu 1 / 12
00540 Helsinki
+358941145369
ISSN 2242-6736 (verkkojulkaisu)

Mikä Vihkot?

Sivuston käyttöä seurataan mm. evästein kävijäseurannan, markkinoinnin ja mainonnan toteuttamiseksi. Tietosuojaselosteessa kerrotaan sivuston käytännöistä ja yhteistyökumppaneista.

 

No Result
View All Result
  • Etusivu
  • Jutut
    • Uutiset
    • Artikkelit
    • Mielipide
      • Pääkirjoitus
      • Lukijan sana
    • Videot
      • Vaalistudio
      • Videoreportaasit
      • Studio e
  • Blogit
    • Holokaustin taiteesta
    • Kaspar Hauser
    • Kinosilmä
    • Nettiteos
    • Penkkiaktivisti
    • Susirajan virallinen Öisinajattelija
    • Vaikuttajaviestijä Älijas Gröön
    • Yksilön ja taiteen vapaus
    • Blogiarkisto
      • Diletantti klassisen…
      • Jontti avautuu
      • Lasikenkä piparkakkutalossa
      • Saman taivaan alla
      • Sivuikkuna
      • Työnimi blogille
  • Lehtiarkisto
  • Kirjat
  • Tilaus
    • Irtonumerot
  • Yhteystiedot
  • Avustajille
  • Arvostelupalvelu
  • Yhdistys
  • Mediakortti
  • Info