Mitä on tehtävä?

Kulttuurivihkot 2/2020, pääkirjoitus

Suomalaiseen yhteiskuntaan ja kulttuurielämään on laskeutunut hiljainen kevät. Koronaviruspandemian hillitsemiseksi säädetyt rajoitukset kokoontumisiin ovat johtaneet käytännössä kaikkien kulttuuritilaisuuksien perumiseen. Teatterit, elokuvasalit, museot, kirjastot ja konserttipaikat on suljettu. Esiintyvät taiteilijat, etenkin freelancerit, ovat menettäneet työtilaisuutensa ja niiden mukana toimeentulonsa kuukausien ajaksi. Vaikeuksissa ovat myös alan lukuisat pienyritykset.

Unohtunut uhka on pahin

Kulttuurivihkot 1/2020, pääkirjoitus

Ultra Bra -yhtye puki sanoiksi monien kylmän sodan aikaisten sukupolvien tuntemuksia Anni Sinnemäen sanoittamassa kappaleessa Kahdeksanvuotiaana vuonna 1996:

”Kahdeksanvuotiaana tiesin / että maailma tuhoutuu / kaksintaistelussa suurvaltojen. / Kahdeksanvuotiaana etsin / kartalta kaukaista paikkaa / joka välttäisi laskeuman”.

Median moniäänisyyttä on tuettava

Kulttuurivihkot 6/2019, pääkirjoitus

Vihreä liitto päätti lokakuussa lopettaa äänenkannattajansa Vihreän Langan rahoittamisen. Lehti ilmoitti päätöksen merkitsevän sen ilmestymisen loppumista vuodenvaihteessa. Päätöksessä yhdistyvät kahden keskeisen yhteiskunnallisen instituution, median ja puoluelaitoksen, kriisit.

Taide kurkottaa tulevaan

Kulttuurivihkot 5/2019, pääkirjoitus

On mahdollista, että koko lajimme eloonjääminen riippuu taiteilijoista ja taiteesta, esittää tieto- ja tieteiskirjailija Risto Isomäki Taideyliopiston vuosikertomuksen ja verkkosivuston kolumnissaan. Isomäen mukaan maailma on muuttunut yhä monimutkaisemmaksi ja yhteiskuntien kyky käsitellä monimutkaista informaatiota on ”heikentynyt pelottavalla tavalla”. ”Me emme osaa reagoida sellaiseen, mitä emme emotionaalisella tasolla pidä todellisena.” Kylällä nähdyn suden ”muodostama mikroskooppisen pieni uhka on ymmärrettävämpi kuin Jäämeren pohjalla eli käytännössä Marsissa sijaitsevat jäästä ja metaanista muodostuvat kerrostumat”.

Vähemmän materiaa, fiksumpaa työtä

Kulttuurivihkot 3–4/2019, pääkirjoitus

Luonnonvarat, pääoma, työ. Siinä tuotannontekijät, joiden erottelu on olennaista pohdittaessa tuotantoelämän ja koko yhteiskunnan tulevaisuutta. Ekologisen kriisin kannalta ongelma on luonnonvarojen liikakäyttö. Työ on ihmisen lihaksiston tai aivojen käyttöä vaihteleviin tarkoituksiin, ja siihen liittyy ekologinen ulottuvuus vain sen kautta, miten siinä käsitellään luonnonvaroja. Ihmistyö sinänsä on uusiutuva luonnonvara – se ei maailmasta lopu niin kauan kuin ihmisiä riittää.

Yhteiskunta kuitenkin suosii juuri luonnonvarojen käyttöä työvoiman sijasta. Suomessa yli puolet verotuotoista kertyy kotimaisen työn verotuksesta (muualla tehtyä halpatyötähän ei meillä veroteta) ja vain noin seitsemän prosenttia ympäristö- ja luonnonvaraveroista.

Eriarvoistaminen tuli entistä näkyvämmäksi

Kulttuurivihkot 2/2019, pääkirjoitus

Moninaisesta edistyksestä huolimatta Suomi ei ole koskaan lakannut olemasta luokkayhteiskunta. Luokkaeroja onnistuttiin hyvinvointivaltion rakentamisen kaudella kuitenkin merkittävästi tasoittamaan. Tämä kehitys tyssäsi 1990-luvun lamaan ja uusliberalististen oppien läpimurtoon. Juha Sipilän oikeistohallitus on entisestään kärjistänyt luokkaeroja. Hallituksen sosiaalipoliittisen linjan on voinut tiivistää kahteen sanaan: köyhät kyykkyyn. 

ILMOITUS