Eriarvoistumisen sukupolvi?

Kulttuurivihkot 3/2017, pääkirjoitus

Tässä Kulttuurivihkoissa käsitellään nuorten syrjäytymistä ja sen torjumista, positiivisesti ilmaisten nuorten osallisuuden vahvistamista. Nuorilla viitataan väljästi sekä nuoriin aikuisiin että teini-ikäisiin.

Nuoret joutuvat rakentamaan tulevaisuuttaan hyvin kaksijakoisessa maailmassa. Koskaan ennen ihmiskunnalla ei ole ollut yhtä hyviä taloudellisia ja teknologisia edellytyksiä kaikkien ihmisten perustarpeiden tyydyttämiseen. Samaan aikaan talousjärjestelmä ja valtarakenteet estävät tämän ja johtavat varallisuuden kasautumiseen yhä harvemmille.

Voimmeko oppia rauhan?

Pääkirjoitus, Kulttuurivihkot 2/2017 (laajennettu versio)

Paavo Haavikolta ilmestyi vuonna 2006 aforistinen pamfletti Ei. Siis kyllä, jossa hän pohtii purevasti Suomen paikkaa maailmassa ja kommentoi satiirisesti erityisesti Nato-suuntausta. Tänä päivänä teos tuntuu vielä ajankohtaisemmalta kuin ilmestyessään. Liittoutuminen on edennyt entistä pitemmälle, varustautuminen Yhdysvaltojen vanavedessä kiihtyy, puolustusministeri puhuu sodan uhasta, rauhanjärjestöjen avustuksia leikataan rajusti ja iltapäivälehdet (tai ainakin yksi niistä) myyvät Venäjä-hysterialla. 

Loppu Ylen alennukselle – ylemmäs!

Kulttuurivihkot 1/2017, pääkirjoitus

Yleisradio oli viime vuoden lopulla paljon ihmisten puheissa. Pääministeri Juha Sipilää ärsyttänyt kohu hänen sukulaistensa omistuksista alkoi Kulttuurivihkojen päätoimittajana (1999–2004) toimineen Johan Alénin artikkelista Kansan Uutisissa (24.11.2016). Kohun aikana Sipilä lähetti sähköposteja Yleen. Suositun Pressiklubi-ohjelman juontaja Ruben Stiller joutui esimiehensä Ylen uutis- ja ajankohtaisohjelmien johtaja Atte Jääskeläisen puhutteluun, jossa häntä kehotettiin olemaan puhumatta Sipilästä. Aiemmin Stilleriä oli painostettu luopumaan Sipilän vaimoa ”loukanneesta” Susanna Kuparisesta, joka on kyseisen ohjelman vakiovieras.

Sivistys on perusta

Kulttuurivihkot 6/2016, pääkirjoitus

Sana sivistys saattaa tänä päivänä kalskahtaa monen korvaan jotenkin vanhanaikaiselta, kenties elitistiseltäkin. Käsitteellä onkin ihmiskunnan historiassa ollut monenlaisia käyttötapoja. Ylevillä ihanteilla on oikeutettu alhaisiakin asioita, kuten vainoja ja sotia. ”Me sivistyneet” olemme vieneet sivistystämme ”barbaareille” keinoin, jotka ovat osoittaneet meidät barbaareiksi. Tällainen kaksinaismoraali on tänäkin päivänä kansainvälisessä politiikassa voimissaan. Paradoksaalisesti sivistyneet–barbaarit-vastakkainasettelua lietsovat osittain samat piirit, jotka halveksivat akateemista sivistystä.

Suomi on osa ongelmaa

Pääkirjoitus, Kulttuurivihkot 5/2016

Pienessä ja syrjäisessä maassa on tapana ajatella, että meillä ei ole osaa eikä arpaa suuren maailman melskeissä. Joudumme ottamaan vastaan niiden seuraukset esimerkiksi kriisialueiden pakolaisten suunnatessa Suomeen ilman, että olisimme itse olleet mitenkään osallisena näiden kriisien synnyssä. Todellisuus ei ole näin yksinkertainen.

Luontoa ei voi ulkoistaa

Kulttuurivihkot 3–4/2016, pääkirjoitus

Julkisten palvelujen yksityistäminen on tuttua kauraa – ja käy sote-uudistuksen toteutuessa yhä tutummaksi. Vaikka julkinen valta edelleen rahoittaisi palvelut, ne siirtyvät ratkaisevalla tavalla kauemmas kansalaisten ja palvelujen käyttäjien vaikutusvallasta. Osakeyhtiön tarkoitus, mahdollisimman suurten osinkojen tuottaminen osakkeenomistajille, ei aina käy yksiin ihmisten optimaalisen hoidon tai yhteiskunnallisen kustannustehokkuuden kanssa. Myös palvelujen yhtiöittäminen julkisen vallan omistuksessa muuttaa toiminnan logiikkaa samaan suuntaan. Kansalaisten demokraattiset mahdollisuudet saada tietoa ja vaikuttaa katoavat yhtiösalaisuuden taakse.

ILMOITUS