Presidentti Sauli Niinistö ja ulkopoliittinen ministerivaliokunta päättivät heinäkuussa 2014, että Suomi allekirjoittaa yhteisymmärryspöytäkirjan (MOU) Pohjois-Atlantin puolustusliitto Naton kanssa. Oman päätöksensä asiasta teki myös silloinen puolustusministeri Carl Haglund 22.8.2014.

Naton huippukokouksessa Walesissa 4.9.2014 pöytäkirjan allekirjoitti Suomen puolesta puolustusvoimain komentaja Jarmo Lindberg. Komentajan takana allekirjoitusta seurasi presidentti Niinistö ja taustalla vilahti myös silloinen ulkoministeri Erkki Tuomioja. Luuliko Suomen ulkopoliittinen johto tällä allekirjoitustavalla pääsevänsä poliittisesta vastuusta asiassa?

Suomen ja Naton välisen niin sanotun isäntämaasopimuksen virallinen nimi on ”Yhteisymmärryspöytäkirja Suomen tasavallan hallituksen ja Pohjois-Atlantin liiton transformaatioesikunnan komentajan johtoesikunnan sekä Pohjois-Atlantin liiton operaatioesikunnan välillä isäntämaatuen antamisesta Naton operaatioiden / harjoitusten / vastaavan sotilaallisen toiminnan toteuttamista varten”.

Jo tuosta nimestä käy ilmi pari huomion arvoista seikkaa. Suomi on siis yksi allekirjoittaja, mutta Naton puolesta on kaksi organisaatiota allekirjoittajina. Jos jostain sopimuksen kohdasta tulee erimielisyyttä, Nato voittaa äänestyksen 2 – 1.

Huolestuttavaa on nimessä mainitut tilannteet, joissa Suomi antaa Naton joukoille isäntämaatukea. Sotaharjoitukset ovat vain yksi asia. Mutta mitä ovat Naton operaatiot? Tai vastaava sotilaallinen toiminta? En keksi muuta kuin että ne ovat sotatoimia.

Wikipedian mukaan ”pöytäkirja määrittää sitä, miten Naton sekä sen jäsen- tai muiden valtioiden joukot voivat perustaa tukikohtia ja tuoda joukkoja isäntämaan alueelle sekä rauhan että kriisin aikana”. Nato voi siis perustaa tukikohtia Suomeen milloin vain, myös rauhan aikana.

Renkimaasopimus on valtiosopimus

Aiemmin jotkut poliitikot selittelivät, että isäntämaasopimus on vain ”yhteisymmärryspöytäkirja” eikä siten ole Suomea sitova valtiosopimus, joka pitäisi viedä eduskunnan käsittelyyn.

Tämä oli suoraa valehtelua. Entinen ulkoministeri ja professori Keijo Korhonen on sanonut: ”Hallituksen olisi syytä vaihtaa juristeja, koska nykyiset eivät nähtävästi tunne edes kansainvälisen oikeuden alkeita. Wienin sopimusoikeuskonvention (Vienna Convention on the Law of Treaties, 1980) mukaan sopimus (treaty) tarkoittaa valtioiden välistä kansainvälistä sopimusta (agreement), jonka määräykset valtio on hyväksynyt itseään sitoviksi.”

Korhosen mukaan kansainvälisessä oikeudessa rinnastetaan valtioihin myös ylikansalliset järjestöt kuten Nato. Kaiken kattavaa yhteistä käsitettä sanalle ”treaty, sopimus” ei neuvotteluissa kuitenkaan löytynyt. Niinpä sopimusvaltiot hyväksyivät sopimuksiksi noin 15 eri käsitettä ja ilmaisua. Niiden joukossa on nimenomaan ”mutual understanding”.

Nyt tosin jo käytännössä tiedetään, että renkimaasopimus sitoo Suomen valtiota ainakin sotaharjoitusten järjestämisessä. Vuonna 2016 Yhdysvallat ja Nato harjoittelivat Suomessa laajasti maalla, merellä ja ilmassa. Muun muassa Yhdysvaltojen hävittäjälaivue Oregonista laskeutui Rissalaan ja lenteli pitkin itärajaa pari viikkoa. Kun ulkoministeri Timo Soinilta kysyttiin, kuka nämä on tänne kutsunut, hän lipsautti, että ”ne kutsuivat itse itsensä”.

Renkimaasopimus mahdollistaakin amerikkalaisille pelkän ilmoitusmenettelyn sotaharjoituksista. Ehkä sotatoimistakin? Katastrofaalinen sopimus, joka ansaitsee renkimaasopimuksen nimen.

Ruotsin ja Suomen ero nöyristelyssä

Ruotsin puolustusvoimien komentaja allekirjoitti samaan aikaan Suomen kanssa, 4.9.2014, yhteisymmärryspöytäkirjan Naton kanssa. Ruotsissa kuitenkin edellytettiin sen demokraattista käsittelyä. Tiedettiin, että se on valtiosopimus, mikä asia Suomessa salattiin. 

Ruotsin ulkoasiain- ja puolustusvaliokunta laati asiasta mietinnön. Siinä edellytetään, että Nato voi lähettää joukkojaan Ruotsiin vain Ruotsin kutsusta. Tämä on ensimmäinen merkittävä ero Suomen MOU-sopimukseen.

Toinen oleellinen ero on se, että Ruotsi ei hyväksy ydinaseita alueelleen. Suomi hyväksyy.

Ruotsin hallitus antoi asiasta pitkän käsittelyn jälkeen lakiesityksen eduskunnalle. Ruotsin valtiopäivät hyväksyi MOUn 25.5.2016. Se hyväksyttiin selvällä äänten enemmistöllä 291–21. Vasemmistopuolue vastusti sopimuksen hyväksymistä.

Kanteluiden kohtalo

Oikeuskanslerille saapui isäntämaasopimuksesta useita kanteluita, joissa muun ohella epäiltiin, ettei Suomen ja Naton välillä isäntämaatuesta tehdyn yhteisymmärryspöytäkirjan valmistelussa ollut noudatettu oikeaa menettelyä erityisesti sen vuoksi, että pöytäkirjaa ei ollut saatettu eduskunnan hyväksyttäväksi perustuslain 94 §:n 1 momentin mukaisesti.

Osassa kanteluita epäiltiin myös, että sopimuksesta päättäneet tahot ja sen allekirjoittajiksi aikoneet olisivat syyllistyneet rikoslain 12 luvun 1 §:ssä tarkoitettuun Suomen itsemääräämisoikeuden vaarantamiseen tai rikoslain 12 luvun 10 §:ssä tarkoitettuun Suomen puolueettomuutta koskevien määräysten rikkomiseen. Näissä kanteluissa viitattiin erityisesti ulko- ja turvallisuuspoliittisen ministerivaliokunnan jäseniin. 

Kantelut eivät antaneet aihetta oikeuskanslerin toimenpiteisiin.

Laillisuus selvitettävä – vasemmisto aloitteentekijäksi

Jacob Söderman on todennut 27.1.2018 isäntämaasopimusmenettelystä: "Asian laillisuuden saisi selvitettyä perusteellisesti, jos kymmenen kansanedustaja moittisi asiaa hoitaneen ministerin virkatoimia tässä asiassa tai koko valtioneuvostoa Perustuslain 115 § nojalla.

Perustuslakivaliokunnan käytännön mukaan asiasta kuultaisiin moitteen kohdetta, valtioneuvoston oikeuskansleria ja asiaa esitelleitä virkamiehiä sekä maamme parhaita perustuslakiasintuntijoita ja antaisi asiasta perusteellisen mietinnön, vaikka syyttämiskynnys ministeriä/valtioneuvostoa kohtaan ei ylittyisi. Vastaisuuden varalta sillä saattaisi olla merkitystä."

Tätä samaa ehdotti myös Paavo Väyrynen aikaisemmin.

Vasemmistoliiton uudessa ulko- ja turvallisuuspoliittisessa ohjelmassa (2017) vaaditaan Suomen irtautumista Nato-isäntämaasopimuksesta. Vasemmistolta sopii nyt odottaa toimenpiteitä. On aika esittää vaadittavan kymmenen edustajan allekirjoittama moitekirjelmä ja tutkintapyyntö. Odotamme tekoja, puheita on ollut jo riittävästi.

Renkimaasopimuksen perusteella Suomella ei näytä olevan päätäntävaltaa edes sodan ja rauhan kysymyksissä. Renkimaa on alistanut päätösvaltansa isännilleen Natolle ja Yhdysvalloille.

ILMOITUS